Pääkaupunkiseudulla on vetovoimaa

Pääkaupunkiseudulla on vetovoimaa

Tätä osoittaa vastaansanomattomasti Uudenmaan suunnitelmat sijoittaa pääkaupunkiseudulle ja radan varteen lähes puoli miljoonaa ihmistä vuoteen 2030 mennessä. Mistä tässä on kysymys? Pääoma puhuu. Yritykset ja kunnat tekevät sijoituksia, kaavoittavat ja rakentavat. Uusia asuntoalueita syntyy. Ihmiset muuttavat työn ja hyvinvoinnin perässä. Leipä ja viihtyvyys ratkaisevat.

Muu Suomi tyhjenee. Muu maa ei pysty kilpailemaan pääkaupunkiseudun kanssa. Pääkaupungissa tarjotaan työtä ja osoitetaan suunta koko maan kehitykselle. Pääkaupunkiseudulla on pääomaa ja ideoita. Jos pääkaupunkiseutu menestyy ja voi hyvin, muu Suomikin voi menestyä. Pääkaupunkiseutu on ainut Suomessa metropolialueeksi luokiteltava alue.

Jos talouskasvua ja työllisyyttä piisaa, kehitys voi olla rajuakin. Itä- Suomi tai Pohjois- Suomi Keski- Suomea myöten tulevat tasaisella vauhdilla vertauskuvaannollisesti tyhjenemään. Elämisen edellytykset näillä alueilla vähenevät. Jos ei ole työtä, väki lähtee työn perään muualle – pääkaupunkiseudulle.

Pääoman logiikka ja odotettavissa olevat voitot merkitsevät sijoituksia työpaikkojen luomiseen ja ihmisten asuttamiseen keskuksiin ja Uudellemaahan. Tämä selittää pääkaupunkiseudun kasvun lähteet. Varsinkin nuoret muuttavat. Pääkaupunkiseudulle muutti seudun ulkopuolelta vuosina 2000 – 2005 vuosittain keskimäärin 36 000 henkilöä. Vieraskielisten määrän odotetaan kasvavan nykyisestä 70 000 hengestä 170 000 henkeen. Väestöennusteen mukaan pääkaupunkiseudun asukasluku on 2015 1 055 000 ja vuonna 2025 1 118 000.

Luvut on lahjomattomia. En usko, että Riihimäki – niminen pikkukaupunki saa mitään pääomakeskittymiä tai asukaskasautumia. Alue on liian pieni. Alue ei yksinkertaisesti ole houkutteleva. Alueella ei ole varteenotettavia kehitysideoita. Kalmu on epäonnistunut vailla palveluita oleva suunnitelma. Riihimäen tulisi Kalmun sijasta keskittää asuntorakentaminen yleiskaava-alueelle. 

Tulevaisuudessa Helsingin seutua laajennetaan rautatieväylien avulla. Tällä vähennetään tieliikenteen ympäristö- ja liikennehaittoja. Vuonna 2014 valmistunee Kehärata, joka yhdistää Vantaankosken radan päärataan. Helsinki suunnittelee metron jatkamista Espooseen ja Sipooseen. Helsinki sijoittaa miljardin yksin Pisararadan tekemiseen, jottei ratapiha ruuhkaudu, kun ihmiset ympäri Uuttamaata valuvat aamuisin töihin junilla. Uusia moottoriteitä ja pysäköintihalleja suunnitellaan.. Tietoliikenneyhteydet on rakennettava uudelleen. 

Tämä osoittaa, mistä kehitysimpulssit tulevat. Tarvitaan ideoita. Niitä kyetään tuottamaan juuri pääkaupunkiseudulla. Siellä on myös maan valovoimaisin kulttuuri. Tämä tukee ideoiden syntyä. Uudet ideat kutsuvat uusia idearikkaita asukkaita.

Silti tarvitaan metropolipolitiikkaa ja metropolihallintoa. Olen sitä mieltä, että Riihimäen on oltava mukana metropolikeskusteluissa. Kysymys on politiikan ideoista, joita voitaisiin hyödyttää myös metropolin äärialueilla. Samalla oltaisiin mukana metropolikehityksessä. 

Hyvinvoinnilla on hintansa. Aalto-yliopistossa hiljattain tehdyssä väitöskirjassa todetaan metropoliasukkaan elämän tuottavan päästöjä kolme kertaa enemmän kuin haja- asutusalueella. Silti olen varma, että kysymys ei ole muuttumattomasta suureesta. Päästöihin on mahdollista vaikuttaa myös metropolissa. Suorin tie vaikuttaa on harkita yksityisautoilun vähentämistä ja joukkoliikenteen lisäämistä metropolialueella.

Muuttotappiopaikkakunnilla kysymys on paljon negatiivisesta kehityksestä ja idea- sekä pääomapulasta. Ihmisillä ei ole työtä. Verotulot vähenevät. Kunnat eivät pysty tarjoamaan palveluksia. Ihmisten omaisuuden arvo katoaa. Työttömyys pakottaa ihmisiä etsimään työtä ja palveluksia kasvukeskuksista.

Politiikalla on vaikea vaikuttaa yritysten sijoituspäätöksiin. Se on kuin narulla työntäminen. Silti se on mahdollista, kun pohjana on alueen yhteinen elinkeinostrategia. 

Mikko Lund