Löytyykö eurokriisiin ratkaisua? Eurokin voi hajota.
Joko nyt vihdoin opittaisiin?
Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston päällikkönä aiemmin työskennellyt rahoitusekspertti Peter Nyberg asetti Irlannin pankkikriisin pääsyyllisiksi lauma-ajattelun ja betoniin valetun konsensuksen. Hänen raporttinsa leimattiin useissa arvioissa kehnoksi, koska yhtään yksittäistä henkilöä ei nimetty syylliseksi.
Nybergin mukaan markkinat oli vallannut yleinen hulluus. Hän kirjoitti raporttiinsa, miten oli suorastaan "uskomatonta havaita, että älykkäät ammattilaiset eivät tuntuneet tajuavan ottamiensa riskien suuruutta".
Pankkitoiminnan perusteet yksinkertaisesti unohdettiin Irlannissa. "Vuosina 2003-09 pankeissa arvostettiin myyntitaitoja enemmän kuin luotto- ja riskianalyysien tekotaitoja", Nyberg kirjoitti.
Eikö Suomenkin meno ollut paljossa samanlaista 1990-luvun alussa. Jokainen luuli kasvun jatkuvan ikuisesti. Varoituksen ääniä ei kuunneltu. Riskit kasvoivat - ja toteutuivat. Vain vajaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin moni Euroopan maa on samassa tilanteessa. Miksi ovat? Eikö aikaisemmista kriiseistä ole opittu mitään?
Pelkästään Irlannissa pankkien pelastamiseen on käytetty jo 70 miljardia euroa. Lopullisen laskun suuruutta ei tiedä kukaan.
Näin ei voida toimia jatkuvasti!
Euron hajoaminen on mahdollista. Useimpien asiantuntijoiden mukaan hajoaminen on mahdollinen. Se ei ole ennustettavissa. Se tapahtuu yhtäkkiä. Suomi eroaa yksipuolisella äkkilähdöllä tai kaikkien euromaiden yhteisellä sopimuksella. Sijoittajat mittaavat voittonsa ulos. Se tulee näkymään korkotason jyrkkänä nousuna.
Joko tästä opittaisiin?
Mitään mieltä ja moraalia ei ole sellaisessa politiikassa, jossa veronmaksajien on aina pelastettava pankit. On vihdoin ryhdyttävä kehittämään riittävän tehokkaita valvonta- ja analyysimekanismeja, jotta tulevat pankkikriisit saadaan ainakin nopeammin haltuun. Yhteiskunnan on kontrolloitava pankkeja. Ja jos pankkien pelastamiseen joudutaan käyttämään miljoonia, pankit on otettava yhteiskunnan holhoukseen.
Tätä taustaa vasten ajattelen kuntalaitoksen ylivelkaantumista. Kunnat ovat velkaantuneet hallitsemattomasti. Eräät kunnat, kuten Riihimäki, ovat oikeasti ylivelkaantuneita. Kuntien ongelmanratkaisu on perustunut jatkuvaan velan ottoon.
Tulevassa kuntalakiuudistuksessa tulee oikeasti ajatella rajoitustoimia ylivelkaantuneiden kuntien lainanottoon. Kielletäänkö lainanotto tällaisilta kunnilta kokonaan vai annetaanko näille kunnille lainaa vain korkeammalla hinnalla? Nyt olisi tärkeää keskustella sopivasta keinosta, jolla kuntien jatkuva velkaantuminen kielletään.
Kuntien velkaantumisessa on samat seikat taustalla kuin Irlannin tai Kreikan ym. valtioiden ajopuu- kehityksessä. Lauma-ajattelu ei ole tuottanut kuin vaateen - lisää samanlaista! Velkaantumista on hoidettu vain ottamalla uutta velkaa. Näin ei voida enää loputtomasti jatkaa!
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti