Kuntavaaliehdokkuus ei herätä intohimoja
Tavallista kaupunkilaista ja kunnan asukasta vähät liikuttaa, minkälaisia ehdokkaita tulevissa kuntavaaleissa puolueilla on. Vähän yli puolet kuntalaisista vaivautuu edes äänestämään. Riihimäellä on tiukkaa saada edes joka toista antamaan äänensä. Kysymys on yleisestä luottamuspulasta kuntien virkamiehiin, luottamushenkilöihin ja politiikkaan.
Puolueilla ja sitoutumattomilla ryhmillä on vielä vähän aikaa etsiä ehdokkaita lokakuun lopun kuntavaaleihin. Useimmilla listat alkavat olla jo täyttymään päin. Tosiasia on, että ehdokkuus ei herätä isommin intohimoja, kun äänestämäänkään ei ole tarkoitus vääntäytyä. Kuinka se voisi silloin isommin kiinnostaakaan? Asian voi yleisesti kuitata näin.
Oma ehdokkuuteni on herättänyt sen verran kiinnostusta sosiaalisessa mediassa, että minusta on puhuttu. Valitettavasti minun pyrkimyksistä on esitetty valheellisia, herjaavia ja solvaavia sekä hyvin asenteellisia väittämiä. Onpa tuntunut siltä, että kirjoittajat ovat ottaneet oikeudekseen valehdella minun pyrkimyksistä ja toiminnasta. Suomen laki ei kuitenkaan anna kirjoittajille eikä meille kenellekään valehtelemisen vapautta.
Huolestuttavinta ja moraalittominta tässä on se, että nämä mustaajat ottavat oikeudekseen toisten ehdokkaiden polkemisen ja yrittävät toiminnallaan valita jopa valtuutetut Riihimäen valtuustoon. Lisäksi nimimerkin suojista tehty arvostelu ei näyttäydy kansalaisille uskottavana toimintana.
Tällainen toiminta, jos mikään, ei palvele ainakaan kaupunkilaisten aktivointia kaupungin asioiden hoitamiseen. Minä tulen aikanaan vastaamaan tällaiseen toimintaan ja vääristelyyn. Tarvittaessa saatan asian myös viranomaisten tutkittavaksi.
Selvältä näyttää, että sieltä paljastuu likaisen työn tekijänä vaaleissa ehdokkaina olevia luottamushenkilöitä, siis kilpailijoita, jotka härskillä tavalla ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä ja manipuloivat kaupunkilaisia. Kysymys on muutaman henkilön hyvin kyseenalaisesta toiminnasta. Kirjoittelussa ei ole ollut asiaa, mutta vahvaa asennetta ja asian vierestä olevaa louskutusta kyllä.
Kaupunkilaisilta saamani henkilökohtaisen palautteen ja kannustuksen valossa uskon, että tällaiset ilmiöt ja kirjoitukset eivät kannatustani vähennä, mutta tulevat lisäämään suosiotani tulevissa kuntavaaleissa.
Kokoomus on paistatellut galluppien kärjessä ja tarjoaa kuntavaaleissakin kaikille makeaa mannaa. Silti kokoomuksessa muita puolueita paremmin tiedostetaan, että rahat eivät riitä kahteen kauniiseen ja kymmeneen hyvään. Kokoomuskannatuksen kipukysymys on kunnan toimintojen ulkoistaminen ja myyminen. Kaikki on myynnissä. Tässä on esillä enemmän aatteellinen porvarikaunistelu kuin pitäytyminen tosiasioihin ja kustannuslaskentaan.
Perussuomalaiset yrittävät haastaa nyt tosissaan kolme suurta puoluetta kunnissa. Puolueen ohjelma on sellainen sillisalaatti, jossa jokaiselle tarjotaan jotakin. Jos ei muuta niin ainakin kysymysmerkin, mitä se hyvä perussuomalaisilla on eikä siihen vastausta tule.
Demareilla on nyt näytön paikka presidentinvaalien täydellisen mahalaskun jälkeen. Sosialidemokraattien valtti muihin puolueisiin nähden on kuntaohjelman konkreettisuus ja tavoitteellisuus. Sillä voidaan nämäkin vaalit lopulta voittaa.
Keskusta joutuu käymään nyrkit veressä kuntavaalikeskustelua toisaalta perussuomalaisia, toisaalta kokoomusta vastaan. Keskustan kompastuskysymys on kysymys kuntauudistuksesta, jossa puolue on esiintynyt uudistuksen vastustajana ja jarrun painajana. Kansalaiset ovat yhä laajemmin ymmärtämässä, että kuntakokoa on tarpeen kasvattaa. Tämä ei merkitse keskustan kannatuksen kasvua.
Kunta- asioiden hoitaminen ei ole näinä aikoina ykkösasia ihmisten keskuudessa. Ehdokkaita joudutaan pyydystämään jopa suoraan lennosta, kuten nähtiin taannoin perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin kohdalla: Taksikuski osoittautui niin samanhenkiseksi, että hän sai oitis kutsun puolueen riveihin.
Poliittisten puolueiden alennustila ilmenee siinäkin, että aktiivisia jäseniä ei riitä edes ehdokaslistan täyttämiseen. Samanaikaisesti pitää kuitenkin kysyä, riittääkö yhteisten asioiden hoitoon pelkkä oma halu ja omat mielipiteet.
Eikö luottamustoimiinkin pitäisi valmistautua opiskelemalla kunnallishallinnon ja palveluiden asiasisältöä ja opettelemalla demokratian ja kuntahallinnon pelisääntöjä?Puolueet eivät näytä olevan tilanteesta huolissaan. Paikallistasolla puolueet eivät kouluta jäseniään kuntapolitiikkaan. Sen takia luottamushenkilöt harvoin tunnustavat edes puolueen väriä. Sitoutumista on syytä arvostaa aina kun sitä ilmenee.
Viittasin jo siihen, että puolueille kelpaa ehdokkaaksi kuka tahansa halukas. Selvää on, että jos heitä tulee jopa valituiksi valtuutetuksi tai lautakuntien jäseneksi, on turha odottaa kunnalliselta päätöksenteolta mitään johdonmukaisuutta ja linjavalintoja. Näin valitettavasti asiat kuitenkin ovat.
Suomen politiikan ja poliittisen elämän parantaminen edellyttää, että työ on aloitettava puolueiden perusjärjestöistä. Ihmiset on aktivoitava yhteisten asioiden hoitamiseen. On lähdettävä jo nuorista ja heidän sitomisesta pitkäjänteiseen järjestötyöhön opiskelemaan ja oppimaan. Kysymys on siitä, miten kansalaisten parhaaksi toimitaan. Monimutkaisessa ja paljon tietoa vaativassa kunnallishallinnossa luottamushenkilön on osattava toimia ensinnäkin lakien ja puolueen ohjelman mukaisesti.
Yksi yleinen ongelma on se, että kuntavaalien ehdokkaiksi otetaan turhan paljon väkeä, joka on kuntien tai kaupunkien palkkalistoilla. Tästä seuraa, että nämä henkilöt toimivat koko ajan hallinnon edustajina kuntalaisiin päin. Kyseessä on vakava ristiriita kuntalaisten oikeutettujen tarpeiden ja hallinnon välillä. Seurauksena on, että edustaja ja puolue toimivat hallinnon edustajana ja kansalaiset hylätään. Ihmekö sitten, että kansalaiset kokevat hallinnon epäluotettavana kumppanina?
Oma messunsa on siinä, mitä sidonnaisuuksia eri ehdokkailla on. Tämän pitäisi olla selvääkin selvempi asia. Mutta käytännössä näin ei näytä olevan ja kaikki kunnat eivät tutki valtuustoehdokkaiden tai valtuutettujen sidonnaisuuksia. Esimerkiksi Riihimäelläkin on epäilty Vapaamuurari- jäsenyyden vaikuttaneen yhden päätöksen rasvaamiseen. Sidonnaisuuksien julkistaminen lisäisi politiikan läpinäkyvyyttä ja luottamusta sekä estäisi pahimmat rohmuamiset ja väärinkäytökset.
Kuntavaaleissa ja erityisesti politiikassa tarvittaisiin enemmän oikeasti myös rehellisyyttä ja moraalista ryhtiä.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti