Vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin

Vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin

Kyllä jokaisen on nyt vihdoin tajuttava, että syrjäytymisen estäminen ei ole mikään yksilöjuttu tai läpihuutojuttu. Tasavallan presidentin syrjäytymistyöryhmä katsoi syrjäytymisen yksilöstä johtuvaksi tekijäksi ja syrjäytymisen loppuvan sitten, kun yhteisöllisyys yhteiskunnassa lisääntyy. Työryhmä ei ottanut huomioon, että yhteiskunnallisessa syrjäytymisessä on kysymys raakalaismaisesta uloslyönnistä. Ihminen voidaan lyödä ulos perheestä, koulusta , työstä, järjestöistä ja ihan yhteiskunnasta. Ja mikä meitä siis tässä yhteiskunnassa ulostaa. 

Mikä heittää nuoria ulos perheestä, koulusta ja koulun penkiltä? Miksi nuori saa huonoja arvosanoja? Mikä estää saamasta työtä tai asuntoa? Miksi nuori voi syrjäytyä ihan kolmanteen polveen saakka? Isä ja isän isäkin on työtön ja ollut työttömänä. Mikä tekee elämästä tarkoituksetonta? Mikä on se yhteiskunnan hullun mylly, joka kääntää työttömät nuoret haaveilemaan lottovoitosta, maailmanympärimatkasta ja äänestämään kokoomusta? Se on ns. tämän yhteiskunnan perusta, peruslaki luokkalaki!

Luokkalaki näkyy käytännössä siinä, kun Metso lomauttaa ja irtisanoo. Se näkyy myös siinä, työvoimatoimistoissa oli heinäkuussa lähes 500 000 työnhakijaa, joista työttömiä oli noin 300 000. Työttömiä nuoria oli 40 000. Työttömyys on kaikkein rankin uloslyönnin muoto. Lyhyenkin työttömyyden jälkeen työtön alkaa kuvitella työttömyyden johtuvan itsestä. Pahinta on, kun toivottomuus valtaa mielen. Mieli alkaa horjua ja sairastaminen lisääntyy. Pitkäaikaistyöttömille kasaantuu kaikki sairaudet.

Perusvirhe on puhua vain yksilöstä. Silloin maailma todella hämärtyy ja todellisuus katoaa. Kyllä meidän on tunnustettava, että porvaristolla on hegemonia tässä yhteiskunnassa. Se tarkoittaa henkistä ja taloudellista ylivaltaa. Se tarkoittaa, että hegemonian mukaisesti porvarillinen ideologia kääntää yhteiskunnalliset ongelmat yksilön ongelmiksi. Olemme imeneet jo äidin maidosta alkaen tämän hömpän. Se tekee todella höntiksi ja yhteiskunnallisesti typeräksi. Alamme uskoa, että tämä on yksilöjuttu.

Ei ihme, että yhteiskunnan eliitin mielestä syrjäytyminen on yksilöjuttu. Minä syrjäydyn, kun esimerkiksi minulla on huonot arvosanat koulusta. Puhe syrjäytymisestä johtaa yksilön ominaisuuksien tarkasteluun. Todellisuudessa syrjäytymisessä on kysymys syrjäyttämisestä, uloslyömisestä, kuten ruotsalaiset aivan oikein sanovat.

Oikeiden sanojen käyttäminen johtaa pohtimaan myös yhteiskunnan rakenteita ja politiikkaa. Niillä on väliä. Politiikka vaikuttaa, ja sillä voidaan vaikuttaa syrjäytymisen ehkäisyyn ja poistamiseen. Ei ole samantekevää, kenelle valta annetaan eduskunnassa ja kuntien valtuustoissa.

Syrjäytyminen ei ole yksilöjuttu. Ihan tavallisia asioita -kampanjan vika on siinä, että se rajoittuu vain yksilöön ja siinä ettei se mitenkään puutu itse yhteiskunnan todelliseen ongelmaan, syrjäyttämiseen.

Mielestäni on hyvä puhua syrjäytymisestä , mutta se voi jäädä presidentin työryhmän tavoin viihteelliseksi puheeksi, joka ei johda mihinkään. Enemmän on puhuttava syrjäyttämisestä, yhteiskunnan rakenteista ja politiikasta. Se voi johtaa johonkin.

Eduskunnan ja kunnanvaltuustojen tulee ottaa syrjäytymisen estäminen asialistalle. Riihimäen virkamiesten on tuotava konkreettisia ehdotuksia valtuustolle syrjäytymisen vähentämiseksi ja estämiseksi.

Olen sitä mieltä, että luokkalaki pitää muuttaa!

Mikko Lund