Oulun kaupunginhallitus vieraili Tanskassa

Oulun kaupunginhallitus vieraili Tanskassa

Kyseessä ei ollut huvimatka, vaan arkinen opintomatka teemalla ”Kansalainen päättää”. Täytyy sanoa entisestä kotikaupungista, että oululaisilla on otetta. Jos on vaikeudet suuret, niin on poliittinen päätöksentekijäkin tiedonhaluinen, eteenpäin katsova ja innovaatioita etsivä. 

Taustalla lienee aito huoli siitä, että edustuksellinen demokratia ei enää riitä, vaan on katsottava mahdollisuuksia avata kunnallishallinto kansalaisille osallistua ja vaikuttaa. Vaikka kyllä jaan myös entisen kaupunginjohtajan Ilmo Paanasen viisaan huomion siitä, että mitä enemmän kaupunkilaisille luodaan ja avataan mahdollisuuksia vaikuttaa, sitä vaikeampaa ja suorastaan hankalaa päätöksenteko epäilemättä on . 

Oululaisilla on kokemusta kansalaislähtöisyydestä. Oulussa oli ensimmäisenä kokeilu kaupunginosavaltuustosta. Minun nähdäkseni se kaatui siihen, että puolueet miehittivät valtuustot ideaköyhillä ihmisillä, joilla ei ollut uudistusajatuksia. Kaupunginosavaltuustot kaipasivat vain lausunnonantotehtäviä, kun heidän olisi pitänyt keksiä ehdotuksia oman alueen kehittämiseksi. Kaupunginosavaltuustot olivat kokeilun päättyessä turhautuneita. Pikkupoliitikot pilasivat homman.

Kokemuksesta viisastuneina Oulussa on toimittu toisin. Kaupunkilaiset on otettu mukaan ns. aluetoimikuntiin ideoimaan ja kehittämään aluetta luomalla uutta yhteisyyttä ja lähidemokratiaa. Silti oululaiset arvioivat työtään ja hakevat uusia ideoita.

Kuntalaisvaikuttamisen ja yhteisötoiminnan tavoitteena on saada kaikenikäiset oululaiset osallistumaan ja vaikuttamaan elinympäristöään ja palveluja koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Yhteisötoiminnan keskiössä ovat alueelliset yhteistyöryhmät, joissa on mukana asukkaita, asukasyhteisöjä, yhdistyksiä, järjestöjä ja luottamushenkilöitä. Näiden lisäksi mukana on julkisten ja yksityisten palveluiden edustajia, kuten koulut, päiväkodit, nuorisotoimi, kirjasto, seurakunta ja alueen yrittäjiä.

Oulun kaupunki on jaettu 16 suuralueeseen, ja jokaisella alueella toimii yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmässä alueen asukkaat vaikuttavat oman asuinalueensa asioihin.

Asukastuvat ovat yksi osa yhteisötoimintaa. Ne ovat kaikille avoimia yhdessä tekemisen keskuksia, ja niiden toiminnasta vastaavat yhdistykset.

Siinä taustaa Oulun kaupunginhallituksen matkaan Tanskaan. Kalevan toimittaja Kari Sankala näyttää kirjoittaneen matkasta. Tervehdys vaan Kari, siitä lienee noin 30 vuotta, kun viimeksi keskustelimme. Mitä Sankala kirjoittaa?

Sankala kirjoittaa:

” Me suomalaiset olemme tylsää porukkaa. Palveluista puhuttaessa ensimmäinen sana on raha.

Tanskalaisten lennokkaat esitykset, kuinka palvelut toimivat, palautuivat suomalaisittain varsin nopeasti maan pinnalle kysymyksellä: ”Paljonko tämä maksaa?”

Isännät oikein hätkähtivät, sillä aina hinta ei ollut edes tiedossa. Heille tärkeintä oli huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista. Maksoi mitä maksoi.

Suomessa alamaiskansalaiset joutuvat hakemaan apua rahan ja palvelun laadun takia jopa oikeudesta.”

Sankala kertoo esimerkin siitä. kuinka kansalainen voi joutua YKSITYISEN YRITYKSEN LYPSYLEHMÄKSI SAAMATTA PALVELUA. Kempeleessä kunta on kilpailuttanut kehitysvammaisten asumista. Osa asumispalveluista on siirtynyt yksityiselle yritykselle. Kansalaiset ovat kokeneet joutuneensa yksityisen palveluntuottajan lypsylehmiksi saamatta kuitenkaan rahalleen kunnon vastinetta.

Laskutus ei ole ollut kaikin puolin läpinäkyvää eivätkä kempeleläiset ole saaneet mielestään riittävästi tietoa.

Siksi Oulun hallinto-oikeus on viime helmikuussa määrännyt kunnan hoitamaan kehitysvammaisten asumisen niin, että yksityisen palvelun käyttäjiksi ohjatuilta ei lypsetä yhtään enempää kuin kunnan palveluja saavilta.

Tanskassa vanhuksilla ja vammaisilla on aina koti, ei laitospaikka.

Sankala huomauttaa, että kunnissa kannattaa kirkastaa, kuntalainen on kansalainen. Kunta ja viranhaltijat ovat kansalaisen asialla. Veronmaksajana kansalainen on työnantaja.

Kunnan ja sen viranhaltijoiden pitää puolustaa ja tukea kansalaisen oikeuksia eikä uhrata niitä ulkopuolisten rahastettaviksi.

Meillä taitaa oikeasti olla pitkä matka alamaisesta kansalaiseksi, kuten Sankala pohti Kalevassa.

Mikko Lund