Kenelle jytkyn haihtuminen sataa ?

Suomalainen äänestäjä on liikkeellä. Tarjouksia odotetaan ja toivotaan. Puolueet valmistautuvat syksyn kuntavaaleissa heittämään verkkojaan liikkuvan äänestäjän pyydystämiseksi. Tämä tulee esiin Helsingin Sanomien viime viikolla julkaisemasta mielipidemittauksesta.

Sen yllättävin tieto on SDP:n suosion nopea kasvu. Jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt, puolue saisi 19,8 prosentin kannatuksen. Vain kuukautta aikaisemmin lukema oli 16,4. Eroa mittauksen ykköseen, kokoomukseen, on kaksi prosenttiyksikköä.

Mitä SDP on nyt tehnyt sellaista, että se jo näkyy mielipidemittauksissa?

SDP:n nousun keskeiseksi syyksi voi epäillä sitä, että äänestäjien virta demareista perussuomalaisiin on kääntynyt päinvastaiseksi.

Perussuomalaisisten  uskottavuutta ovat syöneet kansanedustajien ja muun henkilöstön kohujutut sekä kyvyttömyys vaikuttaa oppositiosta keskeisiin poliittisiin päätöksiin.

Äsken olleessa SDP:n puoluekokouksessa puoluejohtoa uudistettiin reippaalla kädellä. Äänestäjä on laittanut merkille, että puolue taitaa olla ihan uudistushaluinen.

Vaikka perussuomalaisten romahdusta on osattu odottaa, se on silti ollut yllättävän nopea. Esimerkiksi euroalueen kriisi on kaikkea muuta kuin ohi ja suomalaisten maksettavaksi tuleva lasku vielä näkemättä. Moni äänestäjä lienee kuitenkin kyllästynyt koko teemaan ja odottaa puolueelta kantoja myös muista keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

SDP voi omina näyttöinään esittää äänestäjille esimerkiksi toiseen Kreikka-pakettiin saadut vakuudet sekä sen, että keväällä päätetyt säästöt eivät lopulta puraise pahastikaan palkansaajien suurinta osaa.

Keskustan kannatus on presidentinvaaleja edeltäneen nousun jälkeen jämähtänyt vajaaseen 17 prosenttiin. Puoluejohtajavalinnan vaikutus kannatukseen nähdään tarkemmin vasta muutaman kuukauden kuluttua.

Syksyn kunnallisvaaleihin on vielä vajaat viisi kuukautta aikaa. Kannatuslukemat voivat siinä ajassa muuttua rajustikin.

Palvelujen saanti tärkeintä

Puolueet miettivät kuntavaaliohjelmia. Selväksi on käynyt, että kansalaisille tärkeintä on palvelujen kitkaton saanti. Samaan aikaan hallitus ajaa kuntauudistusta ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta maahan. Sosiaali- ja terveydenhuollon kaksiportainen uudistus kulkee tiukassa käsikynkässä kuntarakenneuudistuksen kanssa. Ilman toista ei tule toista Rakenteet nytkähtivät eteenpäin, kun hallituksen sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä sopi mallista, jossa nykyiset 20 sairaanhoitopiiriä lakkautetaan ja tilalle muodostetaan viiden yliopistosairaalan ympärille koottavat erityisvastuualueet. Hallitus päätti myös kuntauudistuksen toteuttamisesta.

Perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon päävastuu siirtyy kunnille. Kunnat puolestaan voivat järjestää sairaanhoidon joko itse tai yhdessä muiden kanssa.

Käytännössä hallitus ajaa suurten kuntien varaan muodostuvaa terveydenhuoltoa. Kuntien muodostamien sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden toivotaan olevan poikkeuksia. Muutenhan malli ei poikkeaisi nykyisestä, jossa erilaisia palveluita järjestetään kuntayhtymien avulla.

Kuntayhtymien taakse kätkeytyviä palveluja on moitittu siitä, että päätöksenteko karkaa päättäjien ulottumattomiin.

Huolestuttavaa on, että kuntauudistusta samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta leimaa kova kiire. Kiireellä ei tunnetusti saada hyvää aikaan varsinkaan, jos valmistelu jää rakenteisiin eikä sisältöihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetyöryhmä pyysi lisäaikaa mallien työstämiseen, mutta se ei käynyt ministereille, jotka haluavat viedä kahta suurta uudistusta eteenpäin.

Rakenteellisissa uudistuksissa sisältö on vielä pitkälti auki.

Kaksiportaisen mallin oletetaan automaattisesti tuovan säästöjä. Toisaalta on vaara, että laajat erityisvastuualueet vaativat entistä enemmän koordinointia eli hallintoa.

Miten sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus vaikuttaa kuntalaisille annettuun oikeuteen valita lääkäri ja hoitopaikka?

Kiistaa saadaan aikaan siitä, missä menee raja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä, kun lain mukaan terveyskeskuksissakin pitäisi olla erikoislääkäreitä.

Miten laajalla alueella varmistetaan kansalaisten tasavertainen kohtelu ja näkyykö se valtionosuuksissa?

Mikko Lund