sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Hyvää Vappua kaikille!

Hyvää Vappua kaikille säädyille!

Vappu on työväen kansainvälinen juhlapäivä sekä ylioppilaiden ja kevään juhlapäivä.

Ensimmäistä työväen vappua Suomessa vietettiin 1. toukokuuta 1898.

Vappu on ollut Suomessa vuodesta 1979 alkaen virallinen liputuspäivä ja suomalaisen työn päivä. Juhlapäivä.


Joko nyt opittaisiin?

Näissä puheissa oli jotakin tuttua.
Kun valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston päällikkönä aiemmin työskennellyt rahoitusekspertti Peter Nyberg asetti Irlannin pankkikriisin pääsyyllisiksi lauma-ajattelun ja betoniin valetun konsensuksen, hänen raporttinsa leimattiin useissa arvioissa kehnoksi, koska yhtään yksittäistä henkilöä ei nimetty syylliseksi. 

Nybergin mukaan markkinat oli vallannut yleinen hulluus. Hän kirjoitti raporttiinsa, miten oli suorastaan "uskomatonta havaita, että älykkäät ammattilaiset eivät tuntuneet tajuavan ottamiensa riskien suuruutta". 

Pankkitoiminnan perusteet yksinkertaisesti unohdettiin Irlannissa. "Vuosina 2003-09 pankeissa arvostettiin myyntitaitoja enemmän kuin luotto- ja riskianalyysien tekotaitoja", Nyberg kirjoitti.
Tekstissä oli kaikuja Suomesta 1990-luvun alussa. Sama oli meno meilläkin. Jokainen luuli kasvun jatkuvan ikuisesti. Varoituksen ääniä ei kuunneltu. Riskit kasvoivat - ja toteutuivat.
Vain vajaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin moni Euroopan maa on samassa tilanteessa. Miksi ovat? Eikö aikaisemmista kriiseistä ole opittu mitään? 

Pelkästään Irlannissa pankkien pelastamiseen on käytetty jo 70 miljardia euroa. Lopullisen laskun suuruutta ei tiedä kukaan. Maassa jatkuu lama, mikä tekee toipumisesta hitaan. Pankkisektorin toipuminen edellyttää talouden ripeää kasvua. 

Kun tämä sotku on siivottu - ja siihen menee useita vuosia - on vihdoin ryhdyttävä kehittämään riittävän tehokkaita valvonta- ja analyysimekanismeja, jotta tulevat pankkikriisit saadaan ainakin nopeammin haltuun. 

Ei voi enää jatkua niin, että jokainen nousukausi perustuu hallitsemattomaan velkaantumiseen ja päättyy aikanaan poliittisiin kriiseihin, joita pankkien pelastaminen verovaroin aiheuttaa. 


Vaalit puhuttavat vieläkin 

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd) kysyy:
 
Siis mistä ei uskallettu puhua? Vaalikeskustelussa vaiettiin rapautuvasta kilpailukyvystä, kannustinloukuista, sietämättömän kehnosta asuntopolitiikasta, maahanmuuton tarpeellisuudesta ja ennen kaikkea tulevaisuudesta.
Enpä juuri huomannut "Liisan listoja", joissa ehdokkaat olisivat käynnistäneet keskustelun oikeudenmukaisesta valtiontalouden tasapainottamisesta.

Eurooppa-politiikasta puhuttiin menneisyyden ja negaatioiden kautta niin, että ihmiset alkoivat jo vakavissaan miettiä, onko jäsenyydessä ylipäätään järkeä. Oikein hirvitti tapa, jolla Portugali,Kreikka ja Irlanti haluttiin repiä palasiksi sisusuomalaisen susilauman toimesta.

Hyvähän se on täältä katsomosta huudella, saattaa joku ajatella. Olen kuitenkin ollut koko aikuisikäni ehdokkaana ja tiedän, kuinka tärkeä on vaalikeskustelu. Itse asiassa kansalaiskeskustelu on osa seuraavaa hallitusohjelmaa.

Nyt tahtipuikkoa heilutti koko ajan Timo Soini.( Sinänsä loistava suoritus.) Hän pystyi nerokkaasti luomaan ilmapiirin ikäänkuin hän ja persut olisivat kansa (ein Volk) jossa hänen ja persujen arvostelu oli "kansan" arvostelua, mutta Jutta Urpilaista oli jokaisen lupa lyödä ihan halunsa mukaan.

Kukapa nyt äänestäjiäään arvostelisi, joten seurauksena oli aatteellinen ja poliittinen arvotyhjiö, jonka sitten persut täyttivät.


Mikko Lund

Ei kommentteja: