Hajahuomioita sieltä ja täältä

Hajahuomioita sieltä ja täältä

 

Kuntavaalit olivat sunnuntaina 28. lokakuuta. Sen jälkeen lähdin Italiaan viikoksi. Päivämäärä oli historiallinen.Ajatella, että samana päivänä 90 vuotta sitten fasistit marssivat Roomaan. Tästä tuli uuden hallitusvallan, Benito Mussolinin yksinvallan kansannousu, joka muutti maailmanhistorian kulun ja aloitti uuden aikakauden. 

Vallankaappauksen taustalla olivat ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous ja lama. 

Tänään tilanne on epäilemättä sama: EU ja koko talouden maailmanjärjestys ovat kuin koskivene, jonka ajelehtii aika holtittomasti. Epävarmuus leviää. Syntipukkeja haetaan taas ja heikkoja lyödään.

Näin on sanottu ennenkin: Köyhyyden astuessa sisään, rakkaus livahtaa ulos ikkunasta. Eikö elämä ole ollut kohtuutonta ennenkin? Eikö köyhyyden kohdatessa juuri tarvittaisi oikeasti rakkautta? Vaikeudet eivät yhdistä ihmisiä kuten ennen. Sekavat poliittiset olot, valtion velkaantuminen ja kansantaloudelle keskeisen viennin vaikeutuminen ovat kärjistäneet eroja eri ryhmien välillä ja tehneet tyhjäksi luulon, että vastakkainasettelun aika olisi ohi. Ei ole.


Takavuosina maassamme suosittiin kansallista konsensusta, yksituumaisuutta päätöksenteossa. Ne ovat kääntymässä nyt päinvastaiseen suuntaan. Valtapuolueitten ja työmarkkinajärjestöjen välit ovat viilentyneet. Kuka enää uskoo suomalaisten selviytymiseen voittajina maailman valtioiden välisessä kilpajuoksussa?


Menneellä viikolla on käynyt ilmi, että kuntauudistus ja laaja terveydenhuollon uudistus tulee sittenkin. Samalla on käynyt ilmi, että laajasuuntaista kuntauudistusta on alettu epäillä jopa kokoomuksen omissa riveissä. Puolueen oikeaa laitaa edustava kansanedustaja Eero Lehti purki tuntojaan SDP:n äänenkannattajassa Demokraatissa kuntaministeri Henna Virkkusta vastaan ja sanoi muun muassa, että ”isoissa kasvukeskuksissa ollaan sitä mieltä, ettei siellä mitään suurta kuntauudistusta tarvita”.

Ilmapiirin kiristyminen työmarkkinoilla ja poliittisten ristiriitojen syveneminen hallituksen sisällä eivät lupaa hyvää Suomen tulevaisuudelle. Merkeistä on syytä olla huolissaan.

Moni onkin alkanut jo epäilemään, miten hallitus selviää. Jyrki Kataisen hallitukselle voi käydä kuin aikanaan Harri Holkerin hallitukselle: lähdettiin tekemään hallittua rakennemuutosta ja saatiin maa taloushistorian syvimpään ahdinkoon?

Silti vakava kysymys: Miten nyt tulee käymään?


Mikko Lund