AJATTELUA VAADITAAN JOKA VIIKKO JA PÄIVÄ

AJATTELUA VAADITAAN JOKA VIIKKO JA PÄIVÄ

 

 

SITÄ OLEN MONESTI KIRONNUT, MITEN VÄHÄLLÄ AJATTELULLA JA JÄRJEN KÄYTÖLLÄ KUNTIEN JA VALTION ASIOITA HOIDETAAN. TÄMÄ VIIKKO ON OMISTETTU SUOMESSA AJATTELULLE. TOIVOTAN KAIKILLE YSTÄVILLE ONNEA JA MENESTYSTÄ JÄRJEN KÄYTÖSSÄ. MITEN SITÄ SANOTAANKAAN, ETTÄ JOSKUS VIISASKIN MENEE VIPUUN. TOIVON AJATTELUN JA JÄRJEN KÄYTTÖÄ JOKA PÄIVÄ JA VIIKKO, ETTEI YHDESSÄKÄÄN PÄIVÄSSÄ OLISI JÄLKIKÄTEEN KATUMISTA.

 

Kansamme on arvostanut perinteisesti ajattelijoita. Kalevalan suuri isähahmo on vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen. J.V. Snellman korotettiin jo hänen elinaikanaan kansallisfilosofiksi. Meidän aikamme ylivertaisesti arvostetuin ajattelija on ollut edesmennyt akateemikko Georg Henrik von Wright. Esa Saarinen ja Timo Airaksinen ja Pekka Himasen ovat tämän päivän ykkösajattelijoita.


Monissa asioissa joudutaan toteamaan, että on parempi miettiä asioita etukäteen kuin vasta siten, kun vahinko on tapahtunut. Esimerkiksi Riihimäen kaupungin talouden kaunistelu on tullut kaupungille kalliiksi. Samaa voi sanoa siitä lyhytnäköisestä ja puutteellisesta ajattelusta, jolla kaupunki on suuntautunut tulevaisuuteen. Tulevaisuuden vaatimuksiin ei ole varauduttu.Asia ilmenee myös sairaala- asiassa, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kuntaliitoksen tulevaisuudessa. Talvivaaran kaivos on yksi esimerkki pahasta epäonnistumisesta bisneksen alueella.

Ajan henki suosii pinnallisuutta. Moni kanssakulkija menee yli aidan siitä, missä se on matalin. Tiedotusvälineissä viihde on yhä keskeisemmässä osassa ja tiedonvälitys unohtuu ja jää sivuosaan.

Epäilemättä maailman murheet on helpompi kantaa rillutellen kuin vakavasti maailman menoa pohtien. Viihteen ja hömpän perässä juosten taival tuntuu niin vaivattomalta. Mutta jääkö tällaisesta kulkemisesta mitään jälkeä. Onko siinä mitään järkeä? Onko se vain ajelehtimista ajan aalloilla? Eikö jälki jää juuri ajattelusta niin päivittäin kuin ihan viikottain?


Mikko Lund