Koventuneet arvot ja ilmapiiri ahdistavat köyhiä

Koventuneet arvot  ja ilmapiiri  ahdistavat köyhiä

Kuntien sosiaalipolitiikkaa tehdään nyt  koventuneessa ilmapiirissä.  Kuntien säästötoimet vaikuttavat sosiaalipolitiikassa. Mutta myös sosiaalipolitiikan arvot ovat koventuneet. Pitkäaikaistyöttömiin, päihdeongelmaisiin ja maahanmuuttajiin suhtaudutaan entistä  ynseämmin, kovemmin. Sosiologi Arto Selkälän tuore sosiaalijohtajien haastatteluaineistoon pohjautuva väitöskirja kertoo asenteiden koventuneen 1990-luvun lopusta lähtien.

Kunnissa korostetaan kansalaisten omaa vastuuta. Kansalaisten oman vastuun korostaminen hyvinvoinnistaan aiheuttaa kansalaisille suunnattujen tukien kaventamista. Tukien heikkeneminen osuu erityisesti huono-osaisiin, kuten päihdeongelmaisiin, pitkäaikaistyöttömiin ja maahanmuuttajiin.  Samaan aikaan tukipolitiikkaa on kiristetty moraalisin perustein.

Huono-osaisuus ja köyhyys eivät ole aina seurausta yksin yksilön omista toimista. Selitys on liian yksinkertainen. Vaikeuksissa olevilta ihmisiltä on turha odottaa omaa vastuuta, joka on ristiriidassa heidän käytössä olevien keinojen kanssa.

Selkälän mukaan heikoimmassa asemassa olevilta kansanryhmiltä edellytettävä vastuu ja asetetut päämäärät ovat ristiriidassa heidän käytettävissä olevien keinojensa kanssa.

– Vaikeuksissa olevien väestöryhmien oman vastuun korostaminen tukimahdollisuuksien kustannuksella ei voi olla aikaa myöten vaikuttamatta näiden väestöryhmien itsetunnon ja valtautumisen edellytyksiin, Selkälä sanoo.

Tämä vaikuttaa viime kädessä myös kansalaisten identiteetin rakentumiseen. Selkälän mukaan kansalaisten hallinta onkin moralisoitunut. Erityisen moraalidiskurssin kohteena ovat juuri päihdeongelmaiset, pitkäaikaistyöttömät ja maahanmuuttajat.

– Yksi selitys on se, että nämä väestöryhmät ovat kokonaan tai osittain päällekkäisiä. Sosiaalipolitiikassa on usein osoitettu työttömyyden, mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien kasautuvan samojen henkilöiden harteille, Selkälä toteaa.

Kovat arvot ja moralisointi yhdessä säästötoimien ja rakenteellisten ongelmien kanssa panevat vähäosaiset ahtaalle   kunnissa. Törmäsin tähän kysymykseen juuri yhdessä seminaarissa, jossa mm. alkoholistit haluttiin pois silmistä. En saanut tilaisuudessa puheenvuoroa, jotta olisin saanut osoittaa, että poliisitoimien sijasta voitaisiin turvautua hoitoon ja sosiaalipolitiikkaan.

Tutkimus kertoo, että toimeentulotukea saavien köyhyys on syventynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Tuen saajien tulot ovat entistä kauempana köyhyysrajasta. Keskimäärin toimeentulotukea saadaan myös entistä pidempään.

Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta Toimeentulotuki 2010-luvulla, joka tarkastelee toimeentulotukea ja sitä saavia kahdenkymmenen vuoden perspektiivillä.

Toimeentulotukea saavien määrä on laskenut lähes puolella 1990-luvun laman huippuvuosista. Samaan aikaan tukea saavat ovat kuitenkin entistä huono-osaisempia ja entistä enemmän irrallaan muusta väestöstä.

Sosiaalipolitiikan ongelma Suomessa ei ole siinä, että meillä ei olisi tutkimusta ja tutkittua tietoa. Tietoa on. Meiltä puuttuu poliittinen tahto ratkaista huono-osaisuuden ja köyhyyden kysymystä, josta on tullut ikuisuuskysymys. “Köyhät  meillä on aina keskuudessamme”

Mikko Lund

Arto Selkälä: Kansalaisuuden hallinta suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Acta Universitatis Lapponiensis 248. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2013. ISBN 978-952-484-599-1. ISSN 0788-7604.