Puolustusministeri Wallin lirkuttelee itseään  irti hallitusohjelmasta

Pääministeri  Jyrki Kataisen  (kok.) hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa, ettei Suomi valmistele Nato-jäsenyyden hakemista tämän hallituksen aikana.  Se oli helpoin tapa  selvitä sixpack-puolueiden  erilaisista   Nato-kannoista. Kokoomus ja  RKP   näyttävät olevan  suorastaan Nato- kiimaisia, sosialidemokraatit, vasemmistoliitto, vihreät  ja kristillisdemokraatit  ovat  puolestaan eri painotuksin Nato- kriittisiä.

Puolustusministeri Stefan Wallin aloitti uuden Nato-elämöinnin  (Salon Seudun Sanomat 9.8.) Ministerin mukaan jokainen leikkaus puolustusbudjettiin lisää tarvetta liittoutua ja antaa  lisää perusteluja  Nato- jäsenyydelle.
Puolustusvoimat joutuu leikkaamaan 2,7 miljardin euron puolustusrahoista vain noin seitsemän prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Jos jouduttaisiin säästämään vielä lisää, se olisi Wallinista lisäperuste Nato-jäsenyyden puolesta. Lisäsäästöt toisivat Wallinin mukaan vaaran, että syntyisi turvallisuusvaje. Turvallisuusvaje olisi pikaisesti  täytettävä.
Ei voi  muuta kuin hämmästellä, miten puolustusministeri  on sammuttanut oman ajattelunsa   ja nielaisee sellaisenaan   virkamiestensä  ajattelun. Puolustusministeri  Stefan Wallin on selvästi omaksunut  kenraalien  lyhytnäköisen ja yksisilmäisen puolustusajattelun, joka koostuu uhkakuvista ja pelottelusta.  Kenraalit  ovat aina  uskotelleet, että jos maa ei ole hampaisiin asti aseistautunut, silloin syntyy  sotilaallinen tyhjiö, turvallisuusvaje, joka  pyrkii täyttymään.  Tämä on  ensinnäkin niin tavattoman lapsellista  ajattelua ja toiseksi  se on myös niin puolinaista  ajattelua, että sitä ei voi oikein ajatteluksi edes kutsua.   Jos kenraaleilta sitten kysyy, että kuka tänne sitten työntyy eli hyökkää,  siihen ei tule vastausta.
Vanha ”ryssä”- pelkohan  tässä kummittelee. Venäjä  on  rikas ja kehittyvä suurvalta.  Tämä pitäisi  tehdä selväksi  kenraaleille, että meillä ei ole varaa   oman kansallisen edun  takia tällaisiin typeriin ajatusharhoihin. Venäjä osaa kyllä lukea rivejä ja rivien välejä. Pienen Suomen ei kannata luoda epäluottamusta  hyviin Suomi ja Venäjä - suhteisiin.
Ranskalainen Jean Pouillonn, Claude Levi–Straussin oppilas totesi viime vuosisadalla, ettei strukturalistinen tutkimus yritä osoittaa, kuinka ihmiset ajattelevat myyteissään, vaan kuinka myytit ajattelevat ihmisissä.  Tämä on sama ajatus, jota Yrjö Kallinen toisti: Ihmiset eivät ajattele, vaan maailma ajattelee heissä. Jos tämä ennalta määräytyminen on totta, mitkä myytit hiljentäisivät maailman viha- ja sotakuoron? 

Suomi joutuu joka vuosi  ottamaan lisää velkaa 10 miljardia vuodessa. Milloin näille kenraaleille  tehdään kerta kaikkiaan selväksi, että meillä ei ole enää varaa leikkikaluihin, tällaisiin mielenterveysrahoihin? 


Puolustusmenoista voitaisiin  säästää  aivan turvallisesti  rutkasti enemmän kuin seitsemän prosenttia. Puolustusvoimilla on  edessään  joka tapauksessa  rakennemuutos.  Jos nyt ei ihan vielä siirrytä aseistariisuntaan, niin puolustusvoimiin  tarvitaan  radikaalia uudelleenarviota. Selvitettäviä kysymyksiä on  pitkä lista.  Mitä tehdä yleiselle asevelvollisuudelle,  mikä olisi sopiva  asepalveluksen pituus, mitkä varuskunnat on tarpeen lopettaa  ja mitä  tehdä aluepuolustukselle?

Mitä tekevät meidän kansanedustajat? Puolustusministeri seikkailee hallitusohjelman ulkopuolella, ja kaksi sataa edustajaa nukkuu?  Eikö nyt pitäisi  lopettaa nukkuminen   ja kysyä, miten ministeri hoitaa puolustuskysymyksen  hallitusohjelman kirjaimen mukaisesti?  
Näistä asioista varmasti keskustellaan  tulevissa presidentinvaaleissa. Onko asevaraisella turvallisuudella jotakin tehtävää  vai olisiko järkevintä suunnata voimavaroja aktiiviseen rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan  sekä Euroopan ja erityisesti  Pohjolan turvallisuuteen?
Erityistä huomiota tulisi kohdistaa Venäjä- yhteistyöhön.

Maailma muuttuu yllättävän nopeasti – Venäjälläkin

Maailma muuttuu yllättävän nopeasti. Vauhti on viime vuosina vain kiihtynyt . Nopeita käänteitä voi palauttaa mieleen, millaista mylläkkää oli parikymmentä vuotta sitten  Baltiassa ja Venäjällä. 

·         TV 1  esitti  tiistaina  16.8. klo 21.40   Ulkolinja: Tallinna 20.8.1991

Tähänkö se päättyi? kysyttiin kun neuvostotankit ajoivat Tallinnaan elokuussa 1991. Olimme aseistettuja, valmiina puolustamaan Tallinnaa, sanoo kodinturvajoukkojen johtaja. Onneksi ei tarvinnut. Toimittaja Vesa Toijonen.

Ohjelmassa käytiin tilannetta läpi  Vilnassa, Riikassa ja Tallinnassa.

Miten paljon tänä aikana ovat muuttuneet  niin Viro, Latvia kuin Liettuakin. Ja miten paljon ovat kaunistuneet Baltian pääkaupungit, Tallinna, Riika ja Vilna.  Todella viehättäviä kaupunkeja.  

Venäjäkään ei ole jäänyt  kehitystä paitsi. Venäjän kaupungit, kuten Moskova, Pietari ja jopa Viipuri saavat koko ajan uutta ilmettä. Moskovaa tai Pietaria voi kutsua kauniiksi kaupungeiksi.

Neuvostoliiton hajottua 1991 Suomessa alettiin viritellä lähialueyhteistyötä   Venäjän  kanssa hyvin monella rintamalla. EU:sta osin ohjatuilla varoilla rajoille tehtiin hienoja raja-asemia, vauhditettiin kulttuuria, matkailua ja muutakin yritystoimintaa. Taloudellisesti eniten hyödyttää molemmin puolin rajaa matkailu, puutalous ja muut Venäjän raaka-aineet. 

Suomen ja Venäjän  maaseudun kehityksen suunta on  samanlainen.
Karjalaan perustettiin parikymmentä vuotta sitten ainakin kymmeniä yksityisiä maatiloja, kun valtio alkoi vuokrata yksityisille tiloja viljeltäväksi. Niitä autettiin alkuun aluekehitysvaroilla.
Maaseutua  on vaivannut jo pidemmän aikaa sama ilmiö kuin Suomessakin: väki pakkautuu hiljalleen suurempiin keskuksiin.
Kaunis Karjala tyhjentyy, kuten Suomenkin maaseutu. 

Mikä tässä tulee eteen, jos maaseutu ja  maatalous näivettyvät?
Kaikki eivät voi elää maatilamatkailusta, jotain muitakin sivuelinkeinoja pitäisi kehittää. Metsätilat ovat myös niin pieniä, ettei niissä voida suuremmin keskittyä puun jalostamiseen ja muokkaamiseen. Esimerkkejä kyllä löytyy. Tanskalaiset ostavat meiltä puun, tekevät niistä huonekaluja ja myyvät kovalla rahalla  muualle Saksaan, Englantiin, Ranskaan,  Itävaltaan tai Sveitsiin.
Puuta voitaisiin hyödyntää paljon enemmän.

Huono merkki: Loma ohi, mutta jo uuvuttaa
 
Tutkimukset kertovat, että lievästä työuupumuksesta kärsii joka neljäs suomalaisilla työpaikoilla. Vakavat oireet on 2,5 prosentilla. Moni kokee, että ei ehtinyt   edes lomalla palautua. Uuvuttaa ja väsyttää. Huono juttu.
Jotain pitäisi tehdä.
Perusasiat ovat työpaikan ja työn johtaminen ja työolot. Ensimmäisenä asiana ne pitäisi laittaa kuntoon.
Minulla on koemusta siitä, kun harjoitin kuntourheilua. Silloin ei väsymys vaivannut  työssä eikä vapaa- aikana, ainoastaan pitkän juoksu- tai hiihtolenkin jälkeen.
Kuntoilu voi auttaa jotakin.
Työuupumusta ei luokitella sairaudeksi. Työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa. Tämänkin takia työuupumukseen on vaikea tarttua.
Parasta olisi tunnistaa uupumus ajoissa. Pitkittyessään se helposti muuttuu masennukseksi. Siksi asioista pitäisi keskustella ajoissa esimiehen ja työterveyshuollon kanssa.

Mikko Lund