Soini havittelee seuraavan hallituksen pääministeriksi

 

 

Populistina pidetyllä perussuomalaisten puheenjohtajalla Timo Soinilla riittää otsaa ja häpyä. Vaalikausi on vasta puolivälissä ja  Soini suunnittelee jo seuraavaa hallitusta. Soinia taitaa piinata myös huoli perussuomalaisten kannatuksesta. Soini havittelee itseään seuraavan hallituksen pääministeriksi. Ongelma on juuri tässä: Kantaako populismi enää seuraaviin eduskuntavaaleihin? Pääseekö Soini edes hallitukseen vai jatkuuko  korpivaellus oppositiossa?

Soini  paljastaa aatoksiaan kolumnissa Maaseudun Tulevaisuudessa.  Soini kirjoittaa, että seuraavan hallituksen muodostaa kolme puoluetta nykyisistä neljästä suuresta. Perussuomalaisten puheenjohtajan visiossa vihreiden ja vasemmistoliiton lisäksi myös Rkp siirtyy vuosikymmenien hallitustaipaleen jälkeen oppositioon.
Soininkaan ennustuksesta  ei käy selville, mikä puolue suurista tulee jäämään hallituksen ulkopuolelle. Selvää  on, että lähes muiden tasolle kannatuksessaan pudonnut kokoomuskaan ei ole enää itsestään selvä hallituspuolue. Kokoomuksella on täyttymässä toinen vaalikausi hallituksessa.
Kolmen suuren valtakaudella kaksi kautta hallituksessa, yksi oppositiossa -sääntö on ollut vallitseva.

Joka tapauksessa Soinin pohdinta paljastaa puoluejohtajan hermostuneisuuden. Eduskuntavaaleista on tulossa  todellinen mittelö, jossa annetuilla ja saaduilla äänillä on merkitystä. Vaalituloksesta voi seurata puolueelle ministeriposti  tai sitten ainakin neljän vuoden oppositio.

Vielä 1970- ja 90- luvullakin politiikka oli ennustettavaa ja puolueiden kannatusmuutokset pieniä. Usein kunnallisvaaleista oli jo nähtävissä eduskuntavaalien tulos. Nyt tilanne on aika lailla muuttunut. Lähes koko vaalikausi on jatkuvaa vaalitaistelua. Vaalitulos voi ratketa viimeiseen suureen vaalikeskusteluun.
Kuvaan on tullut myös mainostoimistojen suunnittelemat  kampanjat. Äänestäjille tarjotaan  kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Silti äänestäjän ongelma  on edelleen, kehen voi luottaa. Äänestäjä  ei tiedä, minkälaista hallituspolitiikkaa hänen äänellään tullaan harjoittamaan.
Selvää on, että kuuden puolueen hallituspolitiikan kokemukset tullaan analysoimaan hyvin tarkasti. Jos kokemukset arvioidaan huonoksi, pohjaan ei palata seuraavan hallituksen muodostamisessa.

Olen aika vakuuttunut siitä,  että kahden vuoden päästä on tarpeen tehdä  isänmaan kannalta suuria päätöksiä. Silloin kysytään hallituksen hartioiden leveyttä  ja  puolueiden yhteistyötä. Kuuden pohja syntyi juuri  puolueiden kyvystä tehdä yhteistyötä vaikeassa tilanteessa. Kolmen suuren pohja voi jäädä tässä katsannossa liian kapeaksi. Mukaan tarvitaan yksi tai useampi pienpuolue. Vaalitulos on kuitenkin ratkaiseva, se  tulee näyttämään politiikan suunnan, jota täydentää puolueiden yhteistyö.

Mikko Lund