Presidentin valtaoikeuksista

Presidentin valtaoikeuksista



Matti Vanhasen hallitus asetti lokakuussa 2008 Christoffer Taxellin johtaman komitean valmistelemaan perustuslain uudistusta. Tärkeimpänä tavoitteena oli pohtia, millä tavalla presidentin valtaoikeuksia pitäisi edelleen karsia. Kansa ei ole ollut innostunut  presidenttivallan  vähentämisestä.

YLEn Taloustutkimuksella helmikuussa 2009 teettämä kyselytutkimus kertoi, että suomalaiset haluavat vahvan presidentin. Kuitenkin kansan enemmistö ei kaipaa yksinvaltiasta, vaan vahvaa ulkopoliittista yhteistyöjohtajaa.

YLEn vuoden 2009 gallup teki vertailuasetelman: se mittasi presidentin nykyisen aseman kannatusta suhteessa Urho Kekkosen aikaisiin valtaoikeuksiin.

Selkein ero oli kysymyksistä tärkeimmässä. Täydet 90 prosenttia kansasta kannatti sitä, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa (kuten vuoden 2000 perustuslaki määrittelee). Kekkosen aikaisen periaatteen (ulkopolitiikan johtaminen hallituksesta riippumatta) takana oli vain 20 prosenttia. Näiden kummankaan kysymyksen suhteen kolmen silloisen suuren eli kokoomuksen, keskustan ja SDP:n kannattajien välillä ei ollut olennaista eroa.

Vuoden 2000 perustuslain mukaan EU-politiikkaa johtaa pääministeri yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. YLEn kyselyn mukaan tässäkin vastaajien suuri enemmistö eli 81 prosenttia kääntäisi suhteen toisin päin: että myös EU-politiikkaa johtaisi presidentti yhteistoiminnassa hallituksen kanssa.

On syytä huomata, että  kansalaisten enemmistö mieltää siis EU:n edelleen osaksi ulkopolitiikkaa.

Eduskunnan hajotusvallan presidentille palauttaisi 41 prosenttia. Pääministerin nimittämisen 30 prosenttia olisi valmis siirtämään takaisin presidentille, mutta hallituspohjan valinnan vain 17 prosenttia. Vallan kumota eduskunnan säätämä laki antaisi presidentille 23 prosenttia vastaajista.

Presidentille nykyisin kuuluvista armeijan ylipäällikkyydestä ja kansliapäällikköjen nimitysvallasta kansa oli tasaisemmin kahta mieltä.

Tätä kyselyä ja muitakin kyselyjä  pidettiin vahvana todisteena suomalaisten jälkijättöisestä autoritaarisuudesta, vahvan johtajan haikailusta.

Kansa haluaa vahvan presidentin, joka on ennen kaikkea vahva ja itsenäinen ulkopoliittinen linjanvetäjä, mutta joka samalla on vallankäytössään sidottu eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen myötämääräämiseen. Pääministeriksi taas pääsee vaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen johtaja.

Paljon on aikaa kulunut, asioista on keskusteltu  ja  lopulta  päätetty  siten, että meillä on riisuttu presidentti. Viimeiset voimaantulevat muutokset tulevat voimaan 1.3.2012, jolloin uusi presidentti on vallassa.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentti ja ulkosuhteista vastaavat ministerit keskustelevat merkittävimmistä päätöksistä  hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Tasavallan presidentti tekee päätöksensä valtioneuvoston valmistelusta ja ratkaisuehdotuksesta. Eduskunta valitsee pääministerin, jonka presidentti nimittää. Muut ministerit presidentti nimittää  pääministerin esityksen mukaiseasti.

Jokainen on pätevä arvioimaan, onko järkeä  ylläpitää näin raskasta ja kallista vaalijärjestelmää  riisutun presidentin valitsemiseksi. Eikö olisi realistisempaa ja eduskunnan arvovaltaa nostavaa, että presidentinvaali siirrettäisiin kansalta eduskunnalle?  Ehdotan, että  Suomessa tehtäisiin tällainen muutos.



Mikko Lund.