Kreikan velkapakettia paketoidaan
Urpilainen ennustaa pitkää ja hankalaa kokousta
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) arvioi, että euromaiden valtiovarainministerikokouksesta tulee pitkä ja hankala. Hän oli kuitenkin luottavainen, että sopimukseen Kreikan toisesta tukipaketista päästään maanantai-iltaisessa kokouksessa.
Urpilainen arvioi, että neuvottelut keskittyvät paketin kokoon ja Kreikan velkakestävyyteen. Suomi ei ole Urpilaisen mukaan valmis kasvattamaan paketin kokoa lokakuussa sovitusta.
– Me lähdemme siitä, että 130 miljardin pitää riittää. Uskon, että tässä riittää vielä tänään puristettavaa, Urpilainen sanoi Brysselissä ennen kokouksen alkua.
Myös MTV3:n kirjeenvaihtaja Helena Petäistö arvioi kokouksesta tulevan pitkän ja hankalan ja neuvottelemista riittävän. Petäistönkin mukaan tunnelma Brysselissä on kuitenkin optimistinen.
– Monet ovat vakuuttaneet samaa kuin Urpilainen. Jopa tähän asti hyvin pessimistisenä pysytellyt Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble saapuessaan tänne, Petäistö kertoo.
Urpilaisen mukaan yksi mahdollisuus riittävyyskysymyksen ratkaisemiseksi on, että yksityisen sektorin osuutta Kreikan kriisin hoidossa kasvatetaan. Veronmaksajien vastuut pitää Urpilaisen mielestä minimoida kriisinhoidossa.
Myös velkakestävyyden suhteen Urpilainen haluaa pysyä lokakuun päätöksessä, jonka mukaan Kreikan julkinen velka pitäisi painaa 120 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Tuoreimpien arvioiden mukaan julkinen velka olisi näillä näkymin painumassa vain 129 prosenttiin.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on toiveikas: Euromaat pääsevät ratkaisuun Kreikan uudesta tukipaketista
Urpilainen selvitti eilen neuvottelutilannetta eduskunnan suurelle valiokunnalle ennen lähtöään Brysseliin.
Valtiovarainministeri muistutti, että Kreikka on taipunut niihin toimiin, joita euroryhmä on siltä odottanut. Hän totesi kuitenkin, että vielä on auki asioita, joihin täytyy löytää ratkaisu ennen tukipaketin lopullista hyväksymistä.
Urpilaisen mukaan iso kysymys on se, miten Kreikan velka saadaan sellaiselle tasolle, että maa aidosti tulevaisuudessa selviää. Toisena merkittävänä asiana hän pitää sitä, minkä suuruiseksi tukiohjelma lopulta muodostuu.
Euromaiden valtiovarainministereiden on määrä maanantaina Brysselissä hyväksyä Kreikalle myönnettävä toinen, noin 130 miljardin euron tukipaketti. Samalla pitäisi löytää sopu yksityisten sijoittajien kanssa niiden Kreikka-saatavien leikkaamisesta.
Myös Suomen ja Kreikan välinen kahdenkeskinen vakaussopimus on tarkoitus allekirjoittaa Brysselissä.
Eduskunnan suuri valiokunta antoi valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle valtuudet sopia Kreikalle myönnettävästä tukipaketista
Suomen hallituksen EU-ministerivaliokunta kokousti puhelimitse sunnuntaina ja maanantaiaamuna eduskunnan suuri valiokunta ja evästi valtiovarainministeri Urpilaista euroryhmän kokousta varten.
Euromaiden valtiovarainministereiden on määrä maanantaina Brysselissä hyväksyä Kreikalle myönnettävä toinen, noin 130 miljardin euron tukipaketti. Samalla pitäisi löytää sopu yksityisten sijoittajien kanssa niiden Kreikka-saatavien leikkaamisesta.
Myös Suomen ja Kreikan välinen kahdenkeskinen vakaussopimus on tarkoitus allekirjoittaa maanantain aikana Brysselissä.
Wahlroosin viisauksista ei ole kapitalismin pelastajaksi
Huomaan, että en ole tarpeeksi käsitellyt ja arvioinut Björn Wahlroosin ajatuksia, joille meidän ns. vapaa lehdistö ja varsinkin Helsingin Sanomat antaa ylitsevuotamattomasti tilaa. Mutta toisaalta huomaan myös, että Ari Ojapelto on täyttänyt tilauksen Kansan Uutisissa, jossa hän on kirjoittanut ihan erinomaisen kapitalistin muotokuvan. Ari Ojapelto kirjoittaa seuraavasti:
”Jos on tarpeeksi rikas Suomessa, saa takuuvarmasti mielipiteilleen mediatilaa, kuten Björn Wahlroos sai Hesarista kaksi kokosivua uusliberalistisille näkemyksilleen sunnuntaina 12. helmikuuta Hänelle luonnollisesti kuuluu ”vapaassa maassa” oikeus mielipiteisiinsä, olivatpa ne kuinka vääriä tai heppoisia tahansa.
Kuten Wahlroos jutussa todisti, ”1970-luvulla myös taloustiede muuttui”. (Keynesläisyys muuttui monetaristiseksi eli uusliberalistiseksi ”kannustustaloustieteeksi”). Sen seurauksena koko maailman bruttokansantuote (BKT) kymmenvuotisjaksoilla tarkasteltuna hiipui (päinvastoin kuin taloustieteilijät ja Wahlroos uskottelivat) noin yhden prosentin tuntumaan sekä 1980-luvulla että 1990-luvulla. 1960-luvulla kasvu oli vielä 4 prosenttia ja 1970-luvulla 2 prosenttia.
2000-luvulla kasvu keinotekoisesti nousi kahteen prosenttiin vain valtavalla velkaantumisella ja velaksi kuluttamisella, kun pankinjohtajat väkisin ja vastuuttomasti tyrkyttivät lainoja jopa täysin luottokelvottomille henkilöille ja valtioille. Nyt kaikki teollisuusmaat ovat yli kolme kertaa BKT:nsa verran veloissa ja elvytykseen ei ole varaa.
Jos tätä velaksi kuluttamista ei olisi tapahtunut 2000-luvulla, maailman BKT:n kasvu olisi kahden prosentin kasvun sijasta ollut miinusmerkkinen.
Nyt Wahlroosin mainostama vapaa kapitalismi on teknologian avulla vienyt teollisuustyöpaikat (keskituntiansiot 25 euroa/tunti) Kiinaan ja tilalle ovat tulleet epätyypilliset palvelualojen työpaikat (keskituntiansio alle 10 euroa/tunti ja viikkotyötunnit alle 30), joilla ei enää elä. Näitä Wahlroos suosittelee nuorille.
Wahlroosilta on tässä syrjäytymiskeskustelussa ja kadulle heittämiensä Nordean ja Ifin työntekijöiden kohdalla unohtunut myös pankin tuottavuuden kasvun kääntöpuoli. Hän varmaan osaa loistavien kansantalouden opintojensa pohjalta selittää, kuinka pysähtyneillä markkinoilla tuottavuuden lisäys (Suomessa keskimäärin noin 3 prosenttia vuodessa 20 viime vuoden aikana), lisää kaivattuja uusia työpaikkoja?”
Tämän ns. esittelyn jälkeen Ojapelto pääsee sitten varsinaiseen asiaan. SiiTä selviää, mistä modernissa kapitalismissa on pohjimmiltaan kysymys. Lisää yritysvoittoja ja pääomatuloja hinnalla millä hyvänsä! Ja historian lukujen pohjalta voidaan todeta, että missä kapitalismi ei saa suorittaa saalistustaan vapaasti, niin mikään moraali tai yhteiskunnallinen häveliäisyys ei estä sitä turvautumasta tarvittaessa jopa väkivaltaan.
”Palkansaajien osuus on pienentynyt parinkymmenen vuoden aikana 55 prosentista 45 prosenttiin. Yritysvoitot ja pääomatulot ovat kasvattaneet osuuttaan vastaavasti.
Wahlroos on vuosikausia pauhannut kireän verotuksen turmiollisuudesta koska se tuhoaa yrittäjyyden. Suomessa kokonaisveroaste on 2000-luvulla vähentynyt 48 prosentista 42 prosenttiin. Progressiivisen veron osuus kerätyistä tuloveroista oli vuonna 1988 peräti 45 prosenttia. Nyt hädin tuskin 20.
Jos tarkastelun kohteeksi otetaan kaikki työnantajien maksamat palkkaperusteiset työnantajamaksut (sotu-, eläke- ym. maksut) progressiivisen tuloveron osuus on enää seitsemän prosenttia! Erityisesti on kevennetty pääomatuloja, yritysverotusta ja työnantajamaksuja.
2000-luvulla yritysten taseet ovat kohentuneet tuntuvasti.
Kuluneiden 10 vuoden aikana veronalaisia osinkotuloja on Suomessa jaettu luonnollisille henkilöille 32,4 miljardia euroa ja veronalaisia luovutus- eli myyntivoittoja osin samoille henkilöille 28,5 miljardia. Lisäksi yritysjohtajille on maksettu nelisen miljardia euroa ”työsuhdeoptioina”. Näistä namusista ovat päässeet nauttimaan vain noin 10 000 rikkainta suomalaista.
Jos poliitikot olisivat ulosmitanneet veroina ja muina maksuina tuotannon kasvun suhteessa, valtion budjetin pitäisi olla nykyisen 50 miljardin euron sijasta 70 miljardia.
Myöhemmin Yleisradion viestintäseminaarissa puhunut Wahlroos sanoi olevansa edelleen samaa mieltä. ”Taloudellisesti on itse asiassa erittäin vaikea keksiä malli tai looginen selitys, miksi tällainen laskusuhdannekriisi voisi jatkua erityisen pitkään. Me elämme markkinataloudessa, joka korjaa itsensä aika nopeasti. Saatte nähdä, että näin käy tälläkin kertaa”, hehkutti Wahlroos.
Virtuaalirahan suuruus on järkyttävän suuri. Der Spiegelin (50/2011) ja Järjestelypankki BIS:n tilastojen mukaan se on lähes 700 biljoonan dollarin suuruusluokkaa. Jos sitä verrataan reaalimaailmaan eli koko maailman BKT:hen, joka on nyt 70 biljoonaa dollaria, kuvitteellisen rahan määrä on kymmenen kertaa suurempi.
Tämä on sen suuruusluokan ongelma ja niin vakava, että Wahlroos, kaikki talousprofessorit ja pankinjohtajat ovat kollektiivisesti vaienneet siitä.¨
Ojapelto kirjoittaa:
” Amerikkalainen tutkimuslaitos Grail Research laski syyskuussa 2009, että veronmaksajien rahoja oli heitetty 20 biljoonaa dollaria (Amerikan triljoonaa) pankkien ja yritysten pääomittamiseen ja elvytykseen. Sen jälkeen seuraavan kolmen vuoden aikana on törsätty turhaan ehkä 2–3 kertaa sama summa (kukaan ei tiedä tarkkaan) – siis lähes lähes koko maailman BKT:n verran.”
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti