Kunnissa hyviä valmiuksia toteuttaa vanhuspalveluksia
THL eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
on selvittänyt kunnille suunnatulla kyselyllä vanhuspalveluiden tilannetta juuri
ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa. Kuntien välillä on suuret erot palvelujen
määrässä ja laadussa. Perusasiat ovat kunnossa, mutta seuranta paljastaa
puutteita ja kehittämistarpeita. Vanhusneuvostot on jo asetettu suurimpaan osaan
kunnista. Kotona asumista tukevan moniammatillisen yhteistyön perusrakenteet on
luotu ja tarve nimetä asiakaskohtainen vastuuhenkilö on tunnistettu.
Uusi vanhuspalvelulaki tuli voimaan
heinäkuussa 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Sosiaali- ja
terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) seuraavat lain toimeenpanoa
kyselyin sekä ennen lain voimaan tuloa että sen jälkeen. Kunnat ja kuntayhtymät
vastasivat kiitettävästi kyselyyn. Vastausprosentti oli yli 85.
Vastaajista jo yli puolet (58 %) oli osana kunnan strategista suunnittelua laatinut suunnitelman ikääntyneen väestön tukemiseksi. Niihin oli useimmiten kirjattu tavoitteet ja toimenpiteet, mutta voimavarat ja vastuut vain puolessa vastanneista. Tämä osoittaa, miten muodollista kuntapolitiikka usein on . Hyväksytään strategia tai ohjelma, mutta ei välitetä sisällöstä.
Vanhuspalvelulaissa on korostettu vanhusneuvoston roolia ikääntyneen väestön vaikuttamismahdollisuuksien tukijana. Jo 91 prosenttia kunnista ilmoittaa, että vanhusneuvosto on asetettu. Neuvostot näyttävät toimivan aktiivisesti, mutta niiden tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa kuntien ikääntymispolitiikkaan on vielä parannettava. Neuvostojen puutteena voidaan pitää myös niiden päätösvallan rajallisuutta.
Säännöllisten palveluiden tarjonnassa
pyritään ympärivuorokautisesta laitoshoidosta kohti kotihoitopainotteisia
ratkaisuja. Yli puolet kunnista arvioi, että tehostettua palveluasumista,
vanhainkotihoitoa ja terveyskeskusten pitkäaikaista vuodeosastohoitoa on
saatavissa melko riittävästi. Toisaalta vajaa viidennes kunnista arvioi
tehostettua palveluasumista olevan riittämättömästi, Etelä- ja Pohjois-Suomen
alueilla joka neljäs. Haasteena kunnissa näyttää olevan erityisesti
ikääntyneelle väestölle suunnattujen päihdepalvelujen (60 %) ja
mielenterveyspalvelujen (55 %) riittämättömyys.
Vanhuspalvelulain tavoite on siirtää palvelujen painopistettä ihmisten toimintakykyä tukevaan toimintaan. Tulokset osoittavatkin, että jo 80 % kunnista järjestää ikääntyneille neuvontapalveluja ja terveystarkastuksia tai kotikäyntejä järjestää 87 % kunnista. Näitä hyvinvointia edistäviä palveluita tarjottiin erityisesti riskiryhmille, mm. muistisairaille, omaishoitajille ja vanhimmille ikäluokille.
Monet asiat ovat kunnissa kehittyneet
hyvään suuntaan. Sosiaalineuvos Hanna Ahosen mukaan ”palvelutarpeen arvioinnin
ja palvelujen saatavuuden seurannassa kunnissa on kuitenkin vielä puutteita”.
Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunnat julkaisevat eri palvelujen odotusajat
vähintään puolivuosittain. Tähän pääseminen edellyttää, että kunnat kehittävät
pikaisesti tieto- ja seurantajärjestelmiään.
Palvelutarve on sosiaalihuoltolain mukaan arvioitava seitsemässä arkipäivässä. Tämä määräaika ylittyi monissa kunnissa, eikä asiakkaalle läheskään aina anneta kirjallista päätöstä. Se tarvitaan jotta asiakas voi halutessaan valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen. Monissa kunnissa asiakkaalle tehdään päätös vain asiakasmaksusta, mutta ei palvellun sisällöstä. Valvira ja aluehallintovirastot käynnistävät jatkoselvitykset niissä kunnissa, joissa näitä puutteita havaittiin.
Kyselytulokset ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja käytettävissä. Ne palvelevat kuntalaisia, henkilöstöä ja mediaa sekä myös valvonnan tarpeita. Omaa kuntaa koskeviin tuloksiin voi käydä tutustumassa osoitteessa: www.thl.fi/vanhuspalvelulainseuranta
Vanhusneuvostoja voidaan pitää hyvänä apuelimenä vanhuspolitiikan kehittämisessä. Neuvostoille tulisi vain osoittaa todellista päätösvaltaa. Välttämätöntä on, että vanhuspalveluissa toimintaa suunnataan ennaltaehkäisyyn ja laitoshoidon vähentämiseen.
Mikko Lund
Vastaajista jo yli puolet (58 %) oli osana kunnan strategista suunnittelua laatinut suunnitelman ikääntyneen väestön tukemiseksi. Niihin oli useimmiten kirjattu tavoitteet ja toimenpiteet, mutta voimavarat ja vastuut vain puolessa vastanneista. Tämä osoittaa, miten muodollista kuntapolitiikka usein on . Hyväksytään strategia tai ohjelma, mutta ei välitetä sisällöstä.
Vanhuspalvelulaissa on korostettu vanhusneuvoston roolia ikääntyneen väestön vaikuttamismahdollisuuksien tukijana. Jo 91 prosenttia kunnista ilmoittaa, että vanhusneuvosto on asetettu. Neuvostot näyttävät toimivan aktiivisesti, mutta niiden tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa kuntien ikääntymispolitiikkaan on vielä parannettava. Neuvostojen puutteena voidaan pitää myös niiden päätösvallan rajallisuutta.
Ikäihmisten palveluiden suunnat ja haasteet
Vanhuspalvelulain tavoite on siirtää palvelujen painopistettä ihmisten toimintakykyä tukevaan toimintaan. Tulokset osoittavatkin, että jo 80 % kunnista järjestää ikääntyneille neuvontapalveluja ja terveystarkastuksia tai kotikäyntejä järjestää 87 % kunnista. Näitä hyvinvointia edistäviä palveluita tarjottiin erityisesti riskiryhmille, mm. muistisairaille, omaishoitajille ja vanhimmille ikäluokille.
Monet asiat kehittyneet hyvään suuntaan
Palvelutarve on sosiaalihuoltolain mukaan arvioitava seitsemässä arkipäivässä. Tämä määräaika ylittyi monissa kunnissa, eikä asiakkaalle läheskään aina anneta kirjallista päätöstä. Se tarvitaan jotta asiakas voi halutessaan valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen. Monissa kunnissa asiakkaalle tehdään päätös vain asiakasmaksusta, mutta ei palvellun sisällöstä. Valvira ja aluehallintovirastot käynnistävät jatkoselvitykset niissä kunnissa, joissa näitä puutteita havaittiin.
Kyselytulokset ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja käytettävissä. Ne palvelevat kuntalaisia, henkilöstöä ja mediaa sekä myös valvonnan tarpeita. Omaa kuntaa koskeviin tuloksiin voi käydä tutustumassa osoitteessa: www.thl.fi/vanhuspalvelulainseuranta
Vanhusneuvostoja voidaan pitää hyvänä apuelimenä vanhuspolitiikan kehittämisessä. Neuvostoille tulisi vain osoittaa todellista päätösvaltaa. Välttämätöntä on, että vanhuspalveluissa toimintaa suunnataan ennaltaehkäisyyn ja laitoshoidon vähentämiseen.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti