Nuorten naisten juomatavat  lähentyneet miehiä

 

 

Suomalaisen yhteiskunnan rientoa katsoessa menee joskus hämmästyksen ja ihmetyksen sormi suuhun. Yksi tällainen ilmiö on kaduilla örveltävät  alaikäiset nuoret, joissa on yhä vahvemmin mukana nuoria tyttöjä. Toissa iltana hämmästelin asiaa Helsingin asemalla  ja perjantai- iltana Riihimäen Hämeenkadulla. Tutkimus vahvistaa ilmiön laajuuden. Nuorten naisten humalajuominen on  lähentynyt miehiä. Sen sijaan vanhempien naisten juomiseen liittyy kontrolloitu ja hillitty alkoholinkäyttö, joka on kaukana miesten juomisesta. Näin väittää THL:n tutkija Jenni Simonen väitöskirjassaan, jossa on tutkittu eri sukupuolten ja sukupolvien juomiskulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä.

 

Jenni Simonen on tehnyt mielenkiintoisen väitöskirjan, jossa hän tarkasteli naisten ja miesten juomisen lähentymistä haastattelemalla korkeammin ja vähemmän koulutettuja mies- ja naisryhmiä, jotka olivat syntyneet vuosina 1943–1950, 1959–1966, 1975–1982 ja 1983–1990.
Tutkimuksen perusteella eri naissukupolvien alkoholinkäytössä on selviä sukupolvieroja. Tutkimuksen vanhin ja sitä nuoremmat naisryhmät elävät eri alkoholimaailmoissa ja suhtautuvat juomiseen ja humalajuomiseen eri tavoin. Miehillä suhde juomiseen ja humalaan on eri ikäryhmissä naisia yhtenäisempää. Miesten juomatavoissa näkyy kuitenkin koulutustaustan mukaisia eroja. Selvimmin ne näkyvät korkeammin koulutettujen ja vähemmän koulutettujen nuorten miesten humalasuhteen eroina. Siinä missä vähemmän koulutetut nuoret miehet ovat omaksuneet perinteisen miehisen humalakulttuurin, vastaavanikäiset korkeasti koulutetut miehet ottavat siitä etäisyyttä.

Tutkimus osoittaa, että naisten ja miesten juomatavoissa on monia kerroksia, jotka tasapäistävä puhe naisten ja miesten juomisesta usein peittää alleen. Juomatapojen tarkastelu sukupuolten välillä ja sukupuoliryhmien sisällä tuo siten sävyjä keskusteluun naisten ja miesten juomisesta, jossa sekä naiset ja miehet sukupuolikategorioina että naisellinen ja miehinen juomiskäyttäytyminen on usein käsitetty yksiulotteisina ja toisilleen vastakkaisina. Väitöskirjan mukaan kyse on pikemminkin feminiinisten ja maskuliinisten juomatapojen sekoittumisesta sekä naisten ja miesten alkoholisuhteen moninaisuudesta.

Väitöstutkimus antaa myös viitteitä siitä, mitkä juomisen naisellisiksi ja miehisiksi mielletyt piirteet ovat eri-ikäisillä naisilla ja miehillä yhä elinvoimaisia ja mitkä hakevat muotoaan. Humalajuominen on edelleen juomiskulttuurimme keskeinen piirre. Naiset ja miehet toteuttavat humalajuomista  entistä monipuolisemmin. Samalla kun humala on tullut luontevaksi osaksi nuorten naisten kulttuuria ja salliva asenne on ohittanut humalaan liittyvän häpeän, näkyy nuorten koulutettujen miesten asenteissa puolestaan irtiottoja perinteisestä miehisestä humalajuomisesta.

Havainnot juomatapojen kerroksellisuudesta haastavat yksioikoista ajatusta naisten ja miesten juomisen lähentymisestä ja naisten omaksumasta miehisestä juomiskäyttäytymisestä. Vaikka nuoret naiset ja miehet ovat juomisessa tulleet lähemmäs toisiaan, vanhemmilla ikäryhmillä välimatka alkoholinkäytössä on edelleen pitkä. Juomatapojen moninaisuus kertoo, että juomista koskevissa arvoissa ja asenteissa on vaihtelua iän ja koulutustaustan mukaan.

Tutkimuksen tulosten toivoisi vihdoin vaikuttavan kasvatukseen alkoholivalituksen toteutukseen. Vahva johtopäätös on, että kasvattajat, vanhemmat ja opettajat  tässä tarvitsevat ohjausta ja opastusta. Toinen johtopäätös on, että samalla  ohjelmalla ja metodeilla eri kulttuureissa toimivia nuoria tuskin voidaan tavoittaa. Enää tuskin riittää yksioikoinen  pelottelu alkoholin vaaroista.

Nuorten kanssa tulisi kyetä keskustelemaan ja kuulemaan kokemuksia alkoholin iloista ja suruista sekä miten hyvää ja miten pahaa alkoholi on.  Mielestäni nuorille pitäisi asettaa sellaisia kysymyksiä, jotka johtaisivat ajatteluun ja alkoholikulttuurien kyseenalaistamiseen. Väitöskirjatutkija huomauttaakin, että naiset ja miehet ovat myös alkoholinkäyttöä suitsevien ohjelmien kannalta epäyhtenäisiä kohderyhmiä. Tämä on vähintä, mikä on syytä ottaa huomioon  keskusteltaessa nuorten kanssa alkoholista.

Silti on niin, että nuoret eivät ole vielä hukassa, vaikka tekevät  kosteita ja rajujakin kokeiluja alkoholilla. Hukassa ja neuvottomia ovat monet vanhemmat. Liian monet kuvittelevat, että alkoholiopetukseksi  ja ohjaukseksi riittää, kun sanon jälkikasvulle, että alkoholi on viisasten juoma ja liika on myrkkyä. Ensimmäinen huomioon otettava sääntö on, että puheella ei ole uskottavuutta, jos vanhemmat  toimivat toisin kuin opettavat.

Uskon, että väitöskirja tulee herättämään runsaasti keskustelua ja kommentteja. Minun päällimmäiset kommentit ovat edellä.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia ja Alkoholitutkimussäätiö.

VTM Jenni Simosen väitöskirja tarkastetaan perjantaina 1.11 2013 klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksen Auditorium XIV:ssa, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on dosentti Ritva Nätkin Tampereen yliopistosta ja kustoksena Matti Kortteinen Helsingin yliopistosta.

 

Mikko Lund