Pakoa politiikasta

Suomalaisesta politiikasta on alkanut pako tai sitä on kutsuttu myös pyöröovi-ilmiöksi. Politiikan keskeisissä ja vaikutusvaltaisissa tehtävissä toimineet luopuvat ja siirtyvät ihan toiselle elämänalueelle. Politiikan mahdollisuudet ja edut eivät motivoi kuten ennen.Etuja haetaan liike-elämästä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) erityisavustaja Matti Hirvola siirtyy lobbariksi viestintätoimisto Miltton Networksin palvelukseen ja osakkaaksi. Yrityksen toimitusjohtaja on pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) entinen poliittinen erityisavustaja Jussi Kekkonen.
Jokin aika sitten elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) siirtyi Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi.

Mistä tässä tarinassa on kysymys? Kysyn ja ihmettelen, missä ovat ne pyyteettömät poliitikot, jotka uskovat yhteisen hyvän ja vain sen hyvän olevan kaikille parasta.

Professori Jukka Kekkonen pitää ao. ilmiöitä moraalittomina ja eettisesti tuomittavina. Asianomaisilla henkilöillä olisi tullut olla karanteeni 1- 2 vuotta. Suurin piirtein samoilla linjoilla on professori Niklas Bruun. Suomeen pitäisi saada asiasta asianmukaiset säännöt.Läpinäkyvyys on päivän sana.


Väärinkäytökset huomataan

Ulkoministeriön tietoon tulee vuosittain noin kymmenen miljoonan euron edestä kehitysavun väärinkäytöksiä (Helsingin Sanomat, 11.12.). Väärinkäytökset ilmenevät ministeriön omassa valvonnassa ja tarkastuksissa. Niissä on käynyt ilmi, että rahaa on osin käytetty muuhun kuin sovittuun tai sitä on pantu omaan taskuun.

Väärinkäytökset huomataan ja ne ovat omiaan lietsomaan populistista keskustelua ”rahan syytämisestä” turhiin tarkoituksiin. Väärinkäytökset ovat murto-osa Suomen kehitysyhteistyöhön suuntaamasta noin 1,1 miljardista eurosta.

Kehitysapu suunnataan nimenomaan sellaisiin maihin,jotka tarvitsevat apua ja joiden hallinto on hajanainen tai korruptoitunut. Juuri tämän vuoksi nämä maat tarvitsevatkin ulkopuolista apua.
Kehitysavun joutuminen vääriin käsiin on riski, joka on vain siedettävä. Kehitysapuun osallistumiselle taas ei ole vaihtoehtoa. Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston päätökseen, jonka mukaan kehitysavun nykyinen 0,56 prosentin osuus pitäisi nostaa 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. 

Ulkoministeriön pitää tarkoin seurata asiaa ja puuttua nopeasti epäkohtiin. Ja näin ulkoministeriö on juuri tehnyt, kun nämäkin tapaukset ovat tulleet ilmi. Kysymys on vain siitä, pitäisikö avunsaajia tutkia vuosittain pistokokeiden sijasta systemaattisemmin. 

Mikko Lund