Milloin ryhdymme toimeen “Kultaisten tunkioiden” hajottamiseksi?

Milloin ryhdymme toimeen “Kultaisten tunkioiden” hajottamiseksi?

 

Lehtiyhtymän julkaisujohtaja, Helsingin Uutisten,Länsiväylän ja Vantaan Sanomien päätoimittaja A- P. Pietilä kirjoittaa osuvasti eilisessä Aamupostissa “Kultaisten tunkijoiden luvattu maa”. Pietilän mukaan Suomi on kultaisten tunkioiden takamaa, jossa viljellään virkoja ja suojatyöpaikkoja. Niistä saa kovan palkan, vähän työtä eikä yhtään tulosvastuuta. Ja vielä Pietilän yksi keskeinen pointti: Kataisen hallitus ei tyhjennä kompostiaan ja saneeraa valtion elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, työvoima – ja opintoneuvontaa ja maatalouden neuvontapalveluja. Samalla pitää keventää maakuntaliittoja, Kuntaliittoa, kuntainliittoa ja sairaanhoitopiirejä. Niissä on tuhatpäin suojatyövoimaa.

 

Kiitos A- P. Pietilä rohkeasta tunkioiden pöyhäisemisestä! Olen seurannut näiden “tunkioiden” toimintaa hyvin läheltä ja tiedän todistaa niiden paikalleen pysähtymisestä, näköalattomuudesta ja johtamisen sekä visioiden puutteesta. Mitäpä näiltä poliittisen suojatyöpaikan omaavilta sitten voisi odottaa? Ne eivät kykene yhteiskuntaa uudistamaan. Ne kykenevät vain yhteiskunnallista kehitystä jarruttamaan. Niiden toiminnasta aiheutuu vain epätarkoituksenmukaisia häiriötekijöitä yhteiskunnalliseen kehitykseen.

 

Esimerkiksi Hämeen maakuntajohtajana aloittaa Timo Reina, Mari Kiviniemen hallituksen valtiosihteeri. Maakuntajohtajaksi nousee siis mies, joka on vastuussa nykyisen aluehallinnon hajauttamisesta. Hänen kokemustaustansa on vaatimaton. Keskustapuolue järjesti hänet tunkiokukoksi Hämeenlinnaan. Hän tulee kirjotuttamaan tyhjänpäiväistä maakuntastrategiaa, joka maksatetaan kunnilla. Siitä strategiasta sen paremmin kuntapäättäjät, valtion viranomaiset kuin kansalaiset eivät saa tolkkua. Hymyillen hyväksytään itsetarkoituksellisuus, kun laissa sitä vaaditaan. Sekokielisyys ja todellista elämää koskevat tavoitteet hukkuvat sanahelinään, jonka ainoa tarkoitus on keinotekoisesti ylläpitää rahanjakoa erilaisiin hankkeisiin ja leikkiä maakunnan kehitystä ylläpitävänä organisaationa. 

 

Niiden strategiapapereiden historia osoittaa - muuten kaikissa maakunnissa melkein yks yhteen papereita - että pysyvien työpaikkojen luominen ja todellisten hyötyjen tuotos maakunnan asukkaiden arkiseen elämään on vaatimatonta luokkaa. Pieniä tunnustuspalkintoja kulttuuriväelle ja suuria unelmia ja toiveita kunnille! Tehtävänsä jättänyt maakuntajohtaja Juhani Honka on vuosia sitten todennut, ettei nykyisellä maakuntalaitoksella - ainakaan Kanta-Hämeessä - ole elämisen oikeutusta. Hän on ajanut aktiivisesti mm. aluerakenteiden jäntevän suunnittelun takaamiseksi instituution muutosta aluekehitysliitoiksi ja niiden aluejaon uudistamista vastaamaan nykyistä pääliikenneverkkoa ja aluerakenteita. 

 

Kirjoitin juuri äskettäin siitä, kuinka nämä poliittisen suojatyöpaikan ja Hyvä Veli- verkostoon kuuluvat säilyttävät Hämeen pienmaakuntaa ja Hämeenlinnan maakuntakeskuksen asemaa. Se on jo johtanut Riihimäen sairaalan alasajoon, siirtymiseen päiväkirurgiaan Hämeenlinnan etujen suojelemiseksi. Tällaiset operaatiot aiheutuvat vain Kanta- Hämeen maakunnan ja sen instituutioiden pienuudesta. Se ei kykene ylläpitämään Kanta- Hämeen Keskussairaalaa, Kanta- Hämeen sairaanhoitopiirin alijäämät ovat lähes 15 miljoonaa.

 

Yhdyskuntarakenteen ongelmat Riihimäen ja Hyvinkään seudulla vaativat katseen kohdistamista Hyri- kaupungin rakentamiseen. Kanta- Häme on hylättävä. Riihimäen seudun etu on siirtyminen yhteistyöhön Hyvinkään ja 

metropolialueen kanssa.

 

Mikko Lund