Erikoissairaanhoitoon tarvitaan tehoa keskittämällä

 

Jyrki Kataisen hallituksen kuntauudistuksen keskeisenä tavoitteena on luoda väestöpohjaltaan riittävän suuria ja elinvoimaisia kuntayksiköitä kantamaan peruspalvelujen kustannukset. Kuntauudistuksen suuntaviivoista hallitus on päässyt yhteisymmärrykseen. Toteutus on keskeneräinen. Ja pelättävissä on, että se jääkin sellaiseksi, ellei hallitus ota jämäkkää ja tavoitetietoista otetta kuntauudistuksen toteuttamiseen. Siihen kiinteästi liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on niin sekaisin, että se on siirretty alueellisille selvityshenkilöille jatkomietintään. 

 

Kuntauudistuksen suurin ongelma on siinä, että uudistuksen tahtoa kaivataan kunnilta. Monessa kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset vievät kaksi kolmasosaa kunnan budjetista. Aina on jossakin kuntajohtaja, joka suojelee omaa palliaan eikä ymmärrä kuntauudistuksesta ja sote- uudistuksista mitään. Sen takia hallituksen ei tule hirttäytyä periaatteeseen , että kuntien tulee toteuttaa kuntauudistusta vapaaehtoisesti. Hallituksella tulee olla lopuksi tahto ja valmius toteuttaa pakkouudistukset, jos kunnat vastustavat tai eivät ymmärrä tarpeellisia uudistuksia.

Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus Terveydenhuollon tuotantopoliittiset vaihtoehdot antaa sote-selvittäjille ja päättäjille tutkittua tietoa erikoissairaanhoidon nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Itä-Suomen yliopiston TUOTA-hankkeessa on tutkittu erikoissairaanhoitoa Suomessa yhdeksän hoitokokonaisuuden ja erikoissairaanhoidon päivystyksen osalta.

Tutkittavina toimenpideryhminä ovat olleet aivoinfarkti, sydäninfarkti, synnytykset, lonkan ja polven tekonivelleikkaukset, työikäisten skitsofrenia, kaihi, rintarauhasen osittainen poisto, umpilisäkkeen poisto ja psykiatrinen kuntoutus.

Erikoissairaanhoidon keskeisenä ongelmana on vaadittavan erikoisosaamisen ja hoidon hyvän saatavuuden tasapainottaminen taloudellisesti tehokkaimmalla tavalla.

Ihannetapauksessa erikoislääkäreitä on juuri tarpeeksi vastaamaan toimenpiteiden kysyntään. Jos erikoisosaajia on liian vähän, syntyy pitkiä hoitojonoja. Jos hoidettavia on liian vähän, järjestelmässä on ylikapasiteettia ja kalliisti koulutettu työvoima on tyhjäkäynnillä.

Tehokkain tapa kalliin ylikapasiteetin poistamiseen on erikoissairaanhoidon keskittäminen väestöpohjaltaan riittävän suuriin hoitoyksiköihin, jolloin myös hoidon korkea laatu kyetään varmistamaan. Esimerkiksi tekonivelleikkauksissa meillä on tällä hetkellä 3 200 leikkauksen verran ylikapasiteettia ja kaihileikkauksissa ylikapasiteettia on vuosittain 4 000 leikkausta.

Mitä tutkimuksesta voidaan päätellä?

Tutkimus tukee riittävän suurien erikoissairaanhoidon yksikköjen rakentamista. Sen valossa 20 000 ihmisen väestöpohja on aivan liian pieni. Ajatukset 100 000 - 200 000 ihmisen väestöpohjasta antaa mahdollisuuden ja tehokkaampaan organisointiin. Tehokkaalla organisoinnilla leikkausten määrää voitaisiin lisätä ylikapasiteetin verran.

 

Tästä tulee pohjaa myös kuntauudistuksen toteuttamiseen. Tavoitteena tulee olla riittävän suuret kuntayksiköt, jotka kykenevät toteuttamaan myös sote- palvelut tehokkaalla ja taloudellisella tavalla. 

 

Mikko Lund