Mistä valitset sosiaali- ja terveyspalvelut?

Mistä valitset  sosiaali- ja terveyspalvelut?

 

Helsingistä vai Tampereelta?

 

 

Yllättävä kysymys. Mutta siitä on  lopulta kysymys, että  Riihimäen  johtavat virkamiehet  ja luottamushenkilöt   pimittävät tosiasiat  kaupunkilaisilta. Ja siitä, että kysymys on väärästä päätöksestä. Menneiltä vuosikymmeniltä   lähtöisin olevan sairaanhoitopiirijaon mukaisesti   päättäjät ovat kaatamassa  kaupunkilaisten tuskan palveluista  mahdollisimman etäälle   - Tampereelle saakka. Siellä kaupunkilaisten tai heidän edustajien vaikutusvalta on tosi olematon.  Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain lausuntoa antaessaan  Riihimäen kaupunginvaltuustossa ainoastaan  minun lisäksi kaksi muuta  valtuutettua    -  Mirja Lammi ja  Jorma Katila  - halusivat todeta  Helsingin tavoiteltavana  vaihtoehtona. Enemmistö  oli valitsemassa palvelut  Hämeenlinnasta   ja  Tampereelta. Siis joukko ei ymmärrä, että soteuudistus haastaa historiallisia alueellisia hallintorakenteita eikä kansalaisten edut suosi maakunnalliseen heimoromantiikkaan perustuvaa palvelujen järjestämistä. Kyllä Riihimäen päättäjät  ovat väärässä tässäkin asiassa!

 

 

Lähtevätkö  riihimäkeläiset iloisena Tampereelle  saakka hakemaan erikoissairaanhoidon palveluksia? En usko. Uskovatko sotealueen kykyyn järjestää ja turvata tämän alueen perusteveydenhuollon sekä sosiaalitoimen lähipalvelujen saatavuus? Siitä valtuuston viime kokouksessa oli kysymys, kun se jätti ottamatta kantaa sotealueen muutokseen lausuntossaan sotelaista.

 

Joka ymmärtää poliitikkojen ylimielisyyden ja kaikkivoipaisuuden tulee vihaiseksi. Jopa niin, että saattaa lähteä  turuille ja toreille vaatimaan perusoikeuksiaan. Kaupunginvaltuusto  on tylysti sivuuttanut asukkaiden kuulemisen ja monella tavalla ilmitulleen kaupunkilaisten halun järjestää palvelut mahdollisimman läheltä ja laadukkaina.

 

Vastareaktioon on omiaan provosoimaan kaupunginvaltuuston asenne. Se vähät välitti siitä, että STM lausuntopyynnössään oli edellyttänyt asukkaiden mielipiteiden kuulemista. Juuri suuntautumiskysymykseen vaikuttaminen olisi ollut kansalaisdemokratian nimissä heitä palveleva asia. Ihmisten huoli palveluiden saatavuuden turvaamisesta radikaalissa hallinnonuudistuksessa on ihan ymmärrettävä. Ja siihen heitä palvelevien poliitikkojenkin luulisi suhtautuvan kaikella vakavuudella. Heidän muistista oli kadonnut sekin, että pari vuotta sitten yli 4000 nimen kansalaisadressissa vaadittiin kaupungilta avointa ja tiedottavaa suhtautumista aluesairaalan alasajon hankkeisiin. Sekään toivomus ei aikanaan mennyt perille, vaikka vaaleissakin jaettiin tuomio kaupungin edustajalle Hämeenlinnan keskussairaalassa. Hän puolusti sen vahvistamisen strategiaa kaupunkilaisten palvelujen kustannuksella.

 

Ennen kuulumatonta  oli asian valmistelu myös   Riihimäen kaupunginvaltuustossa. Valtuutetuille ei  jaettu  edes lakiluonnosta, josta kaupunginhallitus ja  nyt valtuusto antoivat lausunnon. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksesta huolimatta  valtuusto ei halunnut kuulla ja selvittää, mistä kaupunkilaiset haluavat  terveyspalvelunsa.

 

Esitin  sosialidemokraattisessa valtuustoryhmässä  asian jättämistä pöydälle  siihen asti, kun kaupunkilaisten mielipide on selvitetty. Se ei sopinut ryhmälle   eikä kaupunginvaltuustolle.  Valtuutetut  puolueeseen katsomatta  kuvittelivat tietävänsä, mikä on riihimäkeläisille parasta.

 

Minä en halua palveluja Tampereelta, vaan  läheltä  Hyvinkäältä ja Helsingistä. Onneksi on ainakin toistaiseksi voimassa kansalaisten vapaa oikeus valita hoitopaikkansa! Jos ei tähän valintaan kykene, voi kaiken varalta varmistaa terveydenhuollon lähipalvelun tatuoimalla kämmenselkään viestin ambulanssille - viekää HUS -piirin hoitoon. Tällaista oma-aloitteisuutta näyttää valtuutettujen enemmistö kaupunkilaisilta vaativan.

 

 

Mikko Lund