Miksi emme kuuntelisi Ruotsin neuvoja?
Ruotsin entisen porvarihallituksen
valtiovarainministeri Anders Borg on lupautunut tekemään Suomen talouspolitiikan
lähivuosien linjauksia suuntaavan raportin. Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) on ehtinyt moittia pääministeri
Alexander Stubbin (kok) esikunnan tilausta. Närkästystä on kuulunut
erityisesti suomalaisilta talousoppineilta.
Moitteisiin ja närkästykseen ei ole aihetta.
Ruotsilla menee lujaa. Ruotsi on hyvinvointivaltio. Ruotsin kokemuksesta
voitaisiin ottaa oppia tännekin.
Jotenkin tähän liittyy johtaminenkin. Se on
osattu ruotsalaisilla työpaikoilla ja virastoissa. Tuottavuus on parempaa kuin
Suomessa.
Kun
entinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen
julkisti muistelmiensa kakkososan, Suomessa virisi keskustelu johtamisesta ja
johtajuudesta. Viimeksi aiheen nosti näkyvästi esiin työ- ja
elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Virtanen
muisteli Paavo Lipposen ykköshallitusta, joka uskalsi laman pahimman vaiheen jo
mentyä ohi tehdä julkiseen talouteen 20 miljardin markan leikkaukset.
Piiloviestinä siis oli, ettei tämä nykyinen uskalla eikä seuraavastakaan
hallituksesta ole varmuutta.
Johtajuutta on kaivattu maan hallitukselta. Tyhjästä on paha nyhjästä. Kansalaisissa tuntuu heränneen vahvan johtajan kaipuu. Jotakin uutta Kekkosta kaivataan. Hallituksen ministereiltä tai puolueiden puheenjohtajilta ei oikein suju johtajuus.
Johtajuutta on kaivattu maan hallitukselta. Tyhjästä on paha nyhjästä. Kansalaisissa tuntuu heränneen vahvan johtajan kaipuu. Jotakin uutta Kekkosta kaivataan. Hallituksen ministereiltä tai puolueiden puheenjohtajilta ei oikein suju johtajuus.
Yksi asia on varsin selvä. Ennen päättäjät olivat päämäärätietoisempia kuin nykyään. Suomi johdettiin Euroopan unionin jäseneksi ja tavoitteena oli kuulua Unionin ytimiin. Tavoitteena oli olla mukana vaikuttamassa kaikkiin mahdollisiin päätöksiin. Talouden puolella vientivetoisella strategialla maa vedettiin ulos lamasta. Pankkikriisi hoidettiin mittavin omistusjärjestelyin ja roskapankin avulla. Valtiontalous tasapainotettiin tiukalla menokurilla.
Nyt kaivataan johtajuutta. Mitä se on? Se on näkemystä ja päämääriä Suomen tulevaisuudesta. Nyt puolueet ovat tavattoman erimielisiä tavoitteista, esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Teeppä siinä sitten yhteistyötä ja tavoittele taivaan rantaa, jos joka asiasta ollaan eri mieltä ja niistä pitää kiistellä!
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti