Kuntaliitokset tarvitsevat seurakseen enemmän demokratiaa

Professori  Hannu Katajamäki: Päättäjien aito kiinnostus lähidemokratiaan on ollut toistaiseksi vähäistä

 

 

 

 

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallituksen kuntaliitoksista odotetaan nykyistä vahvempia kuntia. Vahvemmilla ja suuremmilla kunnilla on paremmat edellytykset kuntalaisten palvelujen turvaamiseen. Suuremmilla kunnillla ovat paremmat edellytykset  elinkeinopolitiikkaan. Niillä on leveämmät hartiat, enemmän resursseja ja suurempi vetovoima elinkeinopolitiikkaan. Vetovoima vetää luokseen aktiivisia ihmisiä ja yrityksiä.

 

 

Kuntalasilla on vahva epäluottamus paikallisiin päättäjiin. Jo nyt vain vähän yli puolet kuntalaisista äänestää kuntavaaleissa. Suurkunnissa äänestysinto voi entisestään lopahtaa.

 

Puolueissa demokratian vähenemisen  uhka tunnustetaan. Ne pitävät tärkeänä lähidemokratiamalleja, joissa suurkunnan eri kulmilla olisi päätösvaltaa omilla alueillaan. Yhdeksi malliesimerkiksi on nostettu Rovaniemen aluelautakuntakokeilu. Alueella on oma, noin kahden miljoonan euron budjetti. Sen avulla alue järjestää alueensa perusopetus-, liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut sekä päivähoidon ja muut sosiaali- ja terveyspalvelut. Aluelautakunta vastaa osin elinkeinojen kehittämisestäkin.

 

Oulussa oli 1970- luvun keskivaiheilla aluevaltuustokokeilu. Jokaisella suuralueella oli oma aluevaltuusto. Niissä päättäjinä toimivat puolueiden nimeämät paikalliset vaikuttajat. Valtuustot antoivat pääasiassa lausuntoja alueensa kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Oulun kokeilun heikkoutena pidän puolueiden valitsemien  edustajien ideaköyhyyttä. Valtuustot toivoivat  enemmän lausunto- ja päätösvaltaa, mutta niissä ei ollut oma-aloitteisuutta, jotta ne olisivat itse ottaneet  listalleen tärkeitä asioita.

 

Savon Sanomat (SS 2.1.) on kartoittanut puolueiden näkemyksiä lähidemokratiasta. Aluelautakuntamalliin suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti, mutta useimmat puolueet löytävät mallista myös riskejä.

Muun muassa sdpn puoluesihteeri Reijo Paananen rajaisi sosiaali- ja terveysasiat aluelautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Rkp:kin kallistuu samaan.

Keskusta katsoo, että aluelautakunnat omine budjetteineen ja päätösvaltoineen voivat sopia ”joillekin kunnille”. Puoluesihteeri Timo Laanisen mukaan toisissa kunnissa voidaan päätyä kevyempiin lähidemokratian muotoihin.

Ehkä myönteisimmin Rovaniemen esimerkkiin suhtautuu vihreät. Puoluesihteeri Lasse Miettinen sanoo, että puolue haluaa kuntalakiin mahdollisuuden valita vaaleilla kunnanosavaltuustot. Kokoomus on samoilla linjoilla.

 

 

Mitä puolueiden aatoksista on sanottava?

 

Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäki ei ota todesta kuntapäättäjien ja poliitikkojen halua edistää lähidemokratiaa. Aito kiinnostus asiaan on Katajamäen mielestä olematonta.

On suosittu innostuksen tappavaa näennäisdemokratiaa. Kun kokemukset siitä ovat osoittautuneet huonoiksi, on päätelty, että lähidemokratiaa ei tarvita. Tutkijan mukaan oikeaa merkitystä on vain sellaisella alueellisella toimielimellä, jolla on todellista toimivaltaa, esimerkiksi juuri oma budjetti.

Sen sijaan erilaisia lausuntoja antavat neuvottelukunnat Katajamäki tyrmää suoralta kädeltä. Sellaisia ei tarvita. Kuntalaiset vain turhautuvat ja pettyvät.

 

Minä kannatan  demokratian laajentamista myös kunnissa. Näen demokratian keskentekoisena ja mielellään  avaan näköaloja teemaan. Riihimäen valtuustossa ei demokratian laajentaminen  ole saanut kannatusta. Katajamäen käsitykset osoittautuvat oikeaksi. Puolueet maan valtuustoissa varjelevat vain omaa toimivaltaa ja asemaa.Rinnalle ei haluta muita toimijoita.

 

Kunnissa tarvitaan radikaaleja uudistuksia. Kuntasuunnittelu ja asioiden valmistelu on  demokratisoitava siirtymällä yhteissuunnittelun teoriaan ja käytäntöön. Siinä virkamiesten ja luottamushenkilöiden rinnalle tasavertaisena toimijana nostetaan kuntalaiset. Se sopisi erittäin hyvin kaavoitukseen ja erilaisten suunnitelmien tekoon. Yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutuskeskus koulutti 1970- 1980- luvuilla suuren määrän suunnittelijoita, arkkitehteja ym. virkamiehiä ja luottamushenkilöitäkin demokraattisen suunnittelun toteuttajiksi. Teoria ja käytäntö olisi avattava ja otettava uuteen käyttöön.

 

Suurkunnissa on tilaus aluevaltuustoille. Niiden jäsenet voitaisiin valita vaaleilla. Aluevaltuustot tarvitsevat todellista valtaa huolehtimaan aluekehityksestä, palveluista  ja budjettitarpeista.

 

 

Mikko Lund