Hyvinvointivaltion säilyttäminen haastaa hallituksen, mutta myös kansalaiset

Hyvinvointivaltion säilyttäminen haastaa hallituksen, mutta myös kansalaiset

 

Edessä tiukka kiistely talouslinjasta

Jyrki Kataisen hallitus kirjasi ohjelmaansa tiukan talouslinjan ehdot: Valtiovelan suhde kansantuotteeseen (bkt) on saatava käännettyä laskuun ja valtiontalouden alijäämä painettua prosenttiin bkt: sta.Molempien ehtojen pitää toteutua vaalikauden loppuun. 

 

Ellei näin näytä käyvän, hallitus lupasi päättää uusista sopeutustoimista: Menojen leikkauksista ja verojen korotuksista. Kaiken varalta hallitusohjelmassa on tästä kirjaus. Menojen leikkauksia ja verojen korotuksia pitää tehdä yhtä paljon.

 

Hallitus joutuu näiden asioiden tarkasteluun helmikuun lopulla ns. kautensa puolivälitarkastelussa ja joitakin viikkoja myöhemmin kehysriihessä.

 

Hallituksen mielestä velkasuhde-edellytys täyttyy juuri ja juuri. Alijäämän pienentäminen on jo vaikeampaa. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan talous kasvaa tänä vuonna prosentin ja kaksi prosenttia vuonna 2014. VM:n talouskatsauksen mukaan valtiontalouden alijäämä on vuonna 2014 2,1 prosenttia. 

 

Alijäämäehdon täyttyminen on kiinni talouskasvusta. Jos talous kasvaa nopeammin, alijäämä saattaa jäädä alle prosentin, mutta jos talous kasvaa ennustettua hitaammin, alijäämä kasvaa ennustettua enemmän.

Hallitus joutunee toteamaan, että sopeutustoimet on otettava käyttöön.

 

Hallituksen kahden suurimman puolueen välillä on ollut selvästi erilaisia painotuksia. Kokoomuksen taholta on vaadittu tiukasti hallitusohjelman toteuttamista. Kokoomuksessa halutaan myös mieluusti menojen leikkausta. Sosialidemokraatit ovat tunnetusti verojen rakastajia. Menojen leikkauksen sijasta he haluavat enemmän verojen korotusta. He pelkäävät menoleikkuria ja siitä mahdollisesti seuraavaa talouden pysäytystä. 

 

Edessä on hallituksen sisäinen taistelu talouslinjasta. Taloutta on hoidettava ajassa. Hallituspäättäjiä on muistutettava siitä, että kapitalismi ei ole kyennyt ratkaisemaan suhdannevaihtelun tautia. Se tulee olemaan jatkossakin ongelma. Velkaantuminen on tosi paha ja ikävä ongelma.Se pitäisi katkaista.

 

Eliitti ei usko enää kansalaisten moraaliin. Sitä osoittaa puheet työttömien työvelvoitteesta ja eläkeiän nostamisesta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen pääjohtaja Juhana Vartiainen on ehdottanut, että työttömillä pitäisi olla työvelvoite. Työ olisi otettava vastaan, vaikka palkka ei vastaisi koulutusta. Uudessa esseekokoelmassa “Maailman paras maa” Vartiainen sanoo asian suoraan: “Kun vanhassa maailmassa suuret ikäluokat pitivät toisiaan ahkerina, nyt kaikkien on alettava pitää toisiaan potentiaalisina vapaamatkustajina.” 

 

Vapaamatkustajiin presidentti Niinistö lienee kohdistanut oleskeluyhteiskunnan käsitteen.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (8.1.) suhtautuu myönteisesti Suomen eläkejärjestelmää arvioineen professori Nicholas Barrin ehdotukseen, jonka mukaan vuoden 63 alinta vanhuuseläkeikää pitäisi vähitellen korottaa. Kansalaisten pitäisi maksaa enemmän veroja ja kuristaa vyötään.

 

Jos säästötoimien ja valtion velkaantumisen takia hyvinvointivaltion toiminta heikkenee sen keskeisillä toiminta-alueilla, pelkään sen näkyvän huono-osaisten, köyhien ja ulkomaalaisten elämässä ja toimeentulossa. Silloin on pelättävissä ääri-ilmiöitä myös Suomessa.

 

Valtion tulot eivät ole riittäneet hyvinvointivaltion menoihin. Valtionvelan määrän arvioidaan olevan vuoden 2012 lopussa 89 mrd. euroa, joka on noin 44,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Budjetin alijäämä on 7,4 mrd. euroa, joka katetaan lainanotolla. Valtionvelan määrä on kasvanut nopeasti. Kun vuonna 2008 valtionvelkaa oli vielä alle 30 prosenttia bruttokansantuotteesta, sen arvioidaan nousevan vuonna 2015 jo 48,1 prosenttiin bkt:sta.

Valtionvelan korkojen arvioidaan olevan ensi vuonna 2,1 mrd. euroa, mutta velan lisääntyessä myös korkomenot ovat kasvamassa. 

Suomi on toistaiseksi kuulunut niiden kuuden euromaan joukkoon, jotka ovat saaneet valtionlainaa muita pienemmällä korolla. Euroalueen talousongelmien vuoksi luottoluokituslaitos on kuitenkin nostanut tarkkailuun myös Suomen valtion pitkäaikaisten velkakirjojen luottoluokituksen. Hallitus joutuu ottamaan huomioon päätöksissään luottoluokituksen säilyttämisen.

Yllätys, yllätys! Ministerit ovat itse jo alentaneet palkkiotaan. Ehkä tämän vuoksi sopu löytyy ikävistäkin päätöksistä yksimielisesti. Samaan suuntaan vaikuttanee hallitussopimuksen kirjaus samansuuruisesta menojen leikkaamisesta ja verojen korottamisesta. Asiahan on jo sovittu!

Mikko Lund

Opetusministeriö ei elä ajassa

Opetusministeriö ei elä ajassa


En voi ymmärtää sitä, että opetusministeriö hylkäsi itäsuomalaisten kuntien kokeilupyynnön korvata ruotsin kielen opetus venäjän kielen opetuksella. Lappeenranta ja Imatra sekä neljä muuta kuntaa halusivat opettaa venäjää B1-kielenä ruotsin kielen sijaan.
Itä- Suomessa olisi haluttu paremmin vastata ihmisten ja yrityselämän tarpeisiin. Venäläisten turistien määrä on Itä- Suomessa muuta maata korkeampi. Alueella tarvitaan hyvää venäjän kielen taitoa. Vasta juuri joulun aikaan Suomessa vieraili noin 400 000 venäläistä ja heistä melkoinen joukko Etelä- Karjalassa.

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) ja hänen edeltäjänsä Henna Virkkunen (kok) eivät ole osanneet ottaa huomioon alueen tarvetta, vaan ovat suhtautuneet asiaan vanhojen ja byrokraattisten kieliohjelmien mukaan. Gustafsson ei antanut kokeilulupaa. Eikö ole ihmeellistä? Asia ei anna opetusministeriöstä eikä ministeristä kovin hyvää kuvaa.
Kunnat pyysivät ainoastaan kokeilulupaa, mutta sitäkään ei ministeriöstä herunut.
Kunnat ovat pakotettuja turvautumaan vapaaehtoiseen venäjän opiskeluun. 

Lappeenrannan perusopetusjohtaja Mari Routti ei yllättynyt opetusministeriön päätöksestä:
- Tämän päätöksen kanssa voidaan elää, sillä kaupungissa on pitkät perinteet 4. luokalla alkavalle vapaaehtoiselle venäjän kielen opiskelulle.

Lappeenrannassa on mahdollisuus valita 4. luokalta alkava vapaaehtoinen A2-kieli. Valittavana on venäjän lisäksi ranska, saksa sekä osassa kouluja espanja. Lappeenrannan perusopetusjohtaja Mari Routti sanoo, että halukkuus vapaaehtoiseen venäjän opiskeluun on ollut kaupungissa suurta.
Kaupungin taloudellinen tilanne voi vaikeuttaa vapaaehtoisen venäjän kielen opiskelun tarjoamista.

- Valtio tullee mukaan rahoittamaan tätä toimintaa vuonna 2016. Siihen saakka meidän tulee pärjätä omillamme, toteaa Mari Routti Ylen mukaan.
Enemmistö Etelä-Karjalan Radion kuuntelijoista on sitä mieltä, että pakolliset venäjän alkeet kannattaisi opettaa koulussa.


Mikko Lund

Mitä keskusta-aatteesta on enää jäljellä?

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on nostanut puolueensa kannatusmittauksissa SDP:n ja perussuomalaisten kylkeen. Erinomainen saavutus mieheltä, kun keskustan tilanteesta esitettiin joitakin aikoja sitten valistuneita arvailuja, ettei siitä ole enää nousemaan varteen otettavaksi tekijäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Mitä erinomaista Juha Sipilässä on? 

Taloustutkimuksen tutkimuksessa kansalaiset antoivat Juha Sipilälle vain 2 %:n kannatuksen, kun Timo Soini sai 11%:n, Jyrki Katainen 9 %:n ja Jutta Urpilainen 4 %:n kannatuksen. Häntä ei voi pitää kansan suosikkina. Mutta epäilemättä hän on ollut keskustassa uusi mahdollisuus ja nousi puheenjohtajaksi. Sipilä ei ole juntti kepulainen, takametsien miesten suosikki.Sipilä on pikemmin city- kepulainen ja todellisuudessa, yllätys yllätys - liberaali!

Sipilä julkaisi lokakuussa 2012 yhdessä tukijoidensa kanssa kirjoittamansa liberaalipamfletin ”Vaihtoehto”. Pamfletti on keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän tunnustus ja näköaloja avaava liberaali poliittinen testamentti. Tämän jälkeen voidaan vain kysyä: Mitä keskusta- aatteesta on puheenjohtajan testamentissa enää jäljellä? Onko keskustapuolue muuttunut tai muuttumassa puheenjohtajansa kautta liberaaliksi puolueeksi?

Huoli ei ole aiheeton. Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen mukaan (Iltalehti blogi 14.10.2012 Onko keskusta aate kuollut?) puheenjohtaja Juha Sipilän Vaihtoehto-pamfletti on linjanveto, merkittävä osa liberaaliliikkeen historiaa ja teoksen kirjoittajat tuntevat hyvin liberaalisen liikkeen 1980-luvun linjaukset. Puheenjohtaja Sipilän Vaihtoehto-pamfletti on suomalaisen liberaalipuolueen periaate- ja tavoiteohjelma.
Korhonen haastaa sanomansa todistajiksi kaksi keskustan vaikuttajaa: Paavo Väyrysen ja Alpo Rusin. Puheenjohtaja Paavo Väyrynen totesi keskustapuolueen puoluevaltuuskunnassa 24.4.1982 tyytyväisenä LKP:n liittymisestä keskustapuolueeseen: ”Me siis tahdomme, että liberalismi säilyy elinvoimaisena puolueemme yhteydessä ja että liberaalit vaikuttavat mahdollisimman väkevästi keskustapuolueen kannanottoihin ja toimintaan”.

Lallin päätoimittaja Alpo Rusi kirjoitti toukokuussa 1982 Lallissa, että hänen mielestään tulevaisuuden keskustapuolueessa oli kolme ryhmittymää: kehitysalueiden etuja ja intressejä ajava puolueväki, viljelijöiden intressejä valvova osa ja edistysmielinen, vihreää linjaa ajava ja pehmeitä arvoja korostava vapaamielinen linja. Kirjoituksessa Rusi uskoi, että liberaalit saavuttaisivat tulevaisuudessa 10 prosentin kannatuksen ja perinteinen keskustapuoluelaisuus säilyttäisi 13–15 prosentin kannatuksensa keskustaliiton osana. Hänen käsityksensä oli, että liberaaliporukka ei voinut koskaan kasvaa elimelliseksi osaksi keskustapuolueen kehitysalue- ja maataloussiipeä. Päätoimittaja Rusin mielestä liberaalisiiven piti asettautua keskustapuolueessa tarvittaessa rajusti sisäiseen oppositioon puolueen sisällä ja pyrkiä kokoamaan liberaalit ja vaihtoehtolinjan kannattajat yhteen. Päätoimittajan mielestä keskustapuoluelaisten kehitysalue- ja maataloussiiven oli ymmärrettävä, etteivät voineet enää esiintyä enemmistönä keskustan sisällä. Hänen mukaansa keskustan menestyminen edellytti kaikkien enemmistöjen poistamista. Keskustaliitto olisi uskottava silloin kuin se olisi erisaarekkeiden tasa-arvoinen yhteenliittymä.

Jarmo Korhonen todistaa, että nyt Paavo Väyrysen ja Alpo Rusin ennuste on toteutunut, ja keskusta-aate on jäänyt pelkäksi marginaali-ilmiöksi ja takametsien miesten menneisyyden aatteeksi keskustaliikkeessä. Jarno Korhonen kysyykin: Onko keskusta-aatteen kannattajien kohtalona jäädä aatteemme viimeisiksi edustajiksi, onko keskusta-aate sittenkin kuolemassa liberaaliaatteen voiman alle?

Kysymys on aatehistoriankin näkökulmasta merkityksellinen. Liberalismi on aate, joka on kaikkein eniten antanut muille aatteille, sosialidemokraateillekin. Menestykselliseksi vallan käyttäjäksi liberalismista ei ole ollut, sillä se on aina istunut käytännössä kahdella pallilla. Joka tapauksessa liberalismi ja Juha Sipilä on kova haastaja keskustan vanhoilliselle ja uudistushaluttomalle kenttäväelle. Mielenkiintoista nähdä, miten Sipilän liberalismi otetaan vastaan keskustapuolueessa.


Mikko Lund

Miksi Suomen kunnissa ei ole pormestareita?

Kuntien luottamushenkilöt valittavat työkseen, että heillä on työn ohessa kovin vähän aikaa perehtyä kuntien hallintoon ja toimintaan. Vallan väitetään luisuneen luottamushenkilöiltä virkamiehille. Luottamushenkilöt ovat riippuvaisia virkamiesten valmistelusta ja yleensä vain siunaavat sen, mitä heille esitetään. Kovin vähän kunnissa on pohdittu ja käytetty kuntalain mahdollistamaa pormestaria. Kunnan on lain mukaan mahdollista valita luottamushenkilöistä kokopäiväinen pormestari kuntaa tai kaupunkia johtamaan. Mallin on ottanut käyttöön ainoastaan Tampereen kaupunki ja Pirkkalan kunta.

 

Muutamassa kaupungeissa on harkittu kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävän kokopäiväistämistä. Pääosa kunnista käyttää edelleen kunnanjohtaja- järjestelmää.

 

Kuntien määrä on viime vuosina vähentynyt tuntuvasti ja kuntien koko kasvanut. Kuntaliitosten kautta on syntymässä todella suuria kuntia. Luottamushenkilöiden on käytettävän yhä enemmän aikaa kunnan johtamiseen. Siksi on hyvin luonnollista, että kunnissa ryhdytään keskustelemaan kuntajohtamisen mahdollisuuksista. Esille nousee varmasti pormestarimalli, mutta aiheellista on puhua myös kokopäivätoimisesta hallituksen puheenjohtajuudesta.

Pormestari ja kokopäiväinen kunnanhallituksen puheenjohtaja ovat keinoja mahdollistaa luottamushenkilöille mahdollisuus paremmin perehtyä kunnan asioihin. Kysymys on myös kunnan johtamisesta. Kuntalain mukaan se on luottamushenkilöiden tehtävä.

Silti syntyy epäilys. Miksi pormestarijärjestelmä ei ole yleistynyt? Onko kysymys kuitenkin luottamuksesta kunnanjohtaja- järjestelmään? En voi myöskään kieltää epäilyä, että kunnalliset luottamushenkilöt eivät olisi tavallisia jänishousuja, joita valmisteluvastuun ja virkavastuun ottaminen kauhistuttaa. 

Mitä auttaa se, että valta ja johtaminen siirtyy pormestarille tai kokopäiväiselle hallituksen puheenjohtajalle? Eihän siitä mikään muutu - entiseen tapaan kinataan ja politiikassa palkitaan vain paikasta! Siinä pärjää hyvin retoriikalla ja kansankiihotuksella! 

Kontrolli on tärkeä! Luotatko esimerkiksi minkä tahansa poliittisen ryhmän kunnallisjärjestön tai valtuustoryhmän kykyyn jotakin kontrolloida? Valistunut arvaus, juoksee perässä niin kuin ennenkin - siunaa ja hyväksyy, aamen!

Minusta täytyy nähdä, että vastuu osoitetaan oikeudellisesti ja organisoidusti poliittiselle henkilölle ja toiminnan perään voidaan legitiimisti ja vaikuttavasti kysyä. Siis poliittisen vastuun pitää sisältää henkilökohtaista vastuuta. Sen on oikeutettava käyttämään suoranaista määräysvaltaa ja mm. valtaa valita apulaisensa. Sellainen edellyttää laintasoisia säännöksiä organisaatiosta ja sen mukaista vastuurakennelman säätelyä. 

 

Miten säädettäisiin?

 

Esimerkiksi pormestari valittaisiin yleisillä vaaleilla tai valtuuston valitsema. Hänen alaisena valtuuston voimasuhteiden mukainen miehitys. Hänen valitsema hallitus tai lautakuntien puheenjohtajista muodostettava hallitus. 

 

Nykyinen laki kyllä mahdollistaa pormestarin valinnan, mutta ei säätele vastuukysymyksiä, pormestarin mahdollisuus on ollut jo vuodesta 1993 lukien, mutta "rämettynyt ja kiimaakin kateellisempi" poliittinen kulttuuri ei ole siihen mennyt.

Siis uudella kunnallislailla pitäisi homma hoitaa. Pyhänä pidän periaatetta, jonka mukaan kunnan poliittinen prosessi pitää olla kaikkialla sama. Se johtuu kunnan tilivelvollisuudesta äänestäjille. Kansalaisilla pitää olla samat oikeudet ja velvollisuudet ohjata ja kontrolloida kunnan toimintaa. Nykytila on tässä suhteessa torso, se syntyi aikanaan - jälleen kerran kelvottomana poliittisena kompromissina.

 

Asiallisesti tärkeintä on, että kunnan käsiteltävien asioiden agenda siirretään poliittiselle vastuulle, nyt kunnanjohtajan autonomiaa, hänen johtamalleen virkakunnalle jää valmisteluvastuu. Pääsääntö vastuunjaossa strategia pormestarille, valmistelu kunnanjohtajalle ja operatiivinen toiminta alemmille virkatasoille.

 

Kunnat ovat viime vuosina laatineet lukemattomia strategioita. On puhuttu strategioilla johtamisesta. Kysymys on kunnalliskulttuuriin pesiytyneestä uudesta luottamushenkilöiden höntitysjärjestelmästä, jolla virkamiehet ovat saaneet kivuttomasti tahtonsa läpi. Valtuuston yksi tärkeä tehtävä on ollut strategian hyväksyminen. Virkamiesten vaikutus strategioiden muotoilemiseen on ollut aivan liian suuri. Luottamushenkilöiden on vaadittava strategian konkretisointia sekä määrällisiä ja laadullisia mittareita. Kiistaton perusasia pitäisi olla, että valta on otettava luottamushenkilöille.


Mikko Lund

Uusi Oulu valmistelee uusia välineitä asukkaiden äänen tavoittamiseen

Uusi Oulu valmistelee uusia välineitä asukkaiden äänen tavoittamiseen

 

Entinen kotikaupunkini ja vuodenvaihteessa syntynyt uusi Oulu valmistelee uusia kanavia asukkaiden osallistumisen edistämiseksi ja tavoittamiseksi jo asioiden valmisteluvaiheessa. Oulussa ryhdytään pitämään kansankäräjiä. Virkamiehet ja poliitikot jalkautetaan kuuntelemaan kansaa. Kun kaupunki on alueellisesti laaja, omat kansankäräjät pidetään erikseen niin itäisessä, läntisessä, pohjoisessa kuin eteläisessäkin Oulussa. Käräjien puheenjohtajana toimii kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Käräjien aiheena on paikallinen, kaupunkilaisia koskettava ja puhuttava teema. Keskustelun lisäksi käytössä olisi myös äänestys. Näin asioihin saataisiin jo valmisteluvaiheessa tietoa asukkaiden mielipiteistä. Oulun idea on käytännöllinen. Oulun aloitteellisuus on esimerkki muillekin kunnille. Oulu ansaitsee kiitokset ansiokkaasta ja päättäväisestä toiminnasta !



Oulu aloitteellinen kaupunkilaisten osallistumisen kehittämisessä


Oulu on ollut aloitteellinen kaupunkilaisten osallistumisen kehittämisessä. Syksyllä julkaistiin valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön tilaama selvitys demokratian alueellisista toimintamalleista. "Alueellista demokratiaa? Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa" selvityksessä kartoitettiin erilaisia alueellisen demokratian toimintamalleja, ja Oulun alueelliset yhteistyöryhmät ja asukastuvat olivat yksi tarkastelun kohteista. Tutkijoiden Ritva Pihlajan ja Siv Sandbergin keväällä 2012 tekemä selvitys tuottaa pohjatietoa kuntademokratian kehittämistä ja kuntalain uudistamistyötä varten.

Oulun vahvuudeksi selvityksessä nähtiin muun muassa kaupungin pitkäjänteinen ja ammattimainen toiminta asukas- ja yhteisötoiminnan kehittämiseksi. Asukkaiden osallisuutta ja vaikuttamista pyritään viemään läpi koko kaupungin hallintoon ja päätöksentekoon, ja uusia keinoja vuoropuhelun lisäämiseksi kehitetään.

Oulussa toimivien alueellisten yhteistyöryhmien vahvuudeksi nähtiin se, että ne ovat kaikille avoimia ja kuka tahansa voi tulla mukaan niiden toimintaa. Yhteistyöryhmien vaikuttavuuden nähtiin kuitenkin tällä hetkellä jäävän heikoksi. Mikäli asukkaiden halutaan alueellisen osallistumisen kautta kytkeytyvän ja vaikuttavan Oulun kaupungin suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon, tulee koko järjestelmää tarkastella uudelleen ennen kaikkea luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden näkökulmasta. Myös tuleva kuntaliitos tuo haasteensa kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksille.
Kuntalaki tuntee kunnallisen kansanäänestyksen, joka sopii vain laajoihin, periaatteessa kaikkia kuntalaisia koskettaviin selkeisiin ratkaisuihin.

Oulun kansankäräjien kohteena taas on paikallinen tai alueellinen asialista. Sekä virkamies- että päättäjäeliitin mukana olo antaa käräjille uskottavuutta ja mahdollistaa vuorovaikutuksen asukkaiden ja kaupungin päättäjien välillä.


Lokakuun kuntavaaleissa äänestysprosentti putosi taas muutaman prosenttiyksikön edellisistä vaaleista. Laiskimmissa kunnissa äänestämässä kävi vain joka toinen kuntalainen.
Kadoksissa olevan kansanosan äänen tavoittamiseen kannattaa panostaa! Oulu on tehnyt asiassa kiitettävää pioneerityötä.
.

Mikko Lund

Mikä selittää perussuomalaisten nousun?

Mikä selittää perussuomalaisten nousun?

 

Perussuomalaisten kannatus on noussut kaksi prosenttiyksikköä marraskuusta. Perussuomalaiset kisaa kannatuksesta rinta rinnan SDP:n ja keskustan kanssa. Kokoomus pitää edelleen hajurakoa muihin 21 %:n kannatuksella. Ero toiseksi tulleeseen puoluekolmikkoon on kolme prosenttiyksikköä. Tiedot käyvät ilmi Yle Uutisten taloustutkimuksella teettämästä tuoreesta puolueiden kannatusmittauksesta.Haastattelut tutkimukseen oli tehty joulukuussa.

 

Perussuomalaisten kannatus on nyt suurimmillaan koko vuonna, 18 %. Vaatimattoman kunnallisvaalimenestyksen jälkeen puolue tapailee jo eduskuntavaalien jytkylukemia. Eroa on yksi prosenttiyksikkö.

SDP:n kannatus on puoluemittauksen mukaan jopa hitusen pienempi, 17,9 %. Samalla viivalla on myös keskusta, joka on nyt asemoitunut 17,8 %:iin.
Pienet puolueet ovat kutakuinkin aiemmissa asemissaan. Vihreillä on kannatusta 8,7 %, vasemmistoliitolla 7,9 %, RKP:llä 4,3 % ja kristillisdemokraateilla 3,4 %.


Taloustutkimuksen tutkimuspäällikön Juho Rahkosen mielestä Suomen puoluekenttä on jakautunut nyt kahteen leiriin, globalisaatiomyönteisiin ja globalisaatiokriittisiin.

“ Ääripäissä ovat kokoomus ja perussuomalaiset, globalisaation voittajat ja häviäjät. Keskusta ja SDP sijoittuvat keskivaiheille ja siksi kokoomus ja perussuomalaiset korjaavat parhaat palat”, Rahkonen sanoo.

Perustelu selittää jotakin, mutta ei anna kolmen prosenttiyksikön siirtymään tyhjentävää selitystä. 


Ehkä jotakin enemmän selittää Rahkosen esiin nostama talous. joka vaikuttaa poliittisiin valintoihin. Esimerkiksi hallituksen päätös olla antamatta lainaa risteilijätilauksen saamiseksi STX:n Turun telakalle nosti perussuomalaisten kannatusta. Rahkosen mukaan ennen politiikka oli mahdollisuuksien taidetta, nyt vain huonoja vaihtoehtoja.
Ihmisten on vaikea käsittää, miksi lainaa ei annettu STX:n Turun telakalle ja että esteenä oli EU- säädökset. Kun EU on kirosana, niin tämäkin vielä, mihin saatanaan Suomi on sidottu! 

Perussuomalaisia syytetään populismista, mutta kansallista etua ja pienituloisten asemaa korostava puolue iskee suoraan ja häpeilemättä keskustan ja sosialidemokraattien arimmalle alueelle. Santeri Alkion yhteiskunta-ajattelusta väitelleen Arja Sahlbergin mukaan puheenjohtaja Timo Soinin “linjaukset huono-osaisimpien puolustamisessa ovat olleet alkiolaisempia kuin keskustan linjaukset."

Suurimmat puolueet ovat vastanneet aatteelliseen haasteeseen peesaamalla säälittävästi perussuomalaisten maahanmuuttokritiikkiä.

Ainakin SDP:n ja vasemmistoliiton kannatukseen vaikuttavat tavallista enemmän työttömyyteen, ns. syrjäytymiseen ja huono- osaisuuteen liittyvät tekijät. Kun lomautukset ja työttömyyden lisääntyminen on ajankuva, se ei sada työväenliikkeen laariin.
SDP:n tilanne on ollut Jutta Urpilaisen aikaan kovin kummallinen. Koko puoluekenttä ihmettelee ja katsoo, mitä SDP tekee. Ehkä pitäisi olla oikeasti rehellinen ja myöntää, että SDP:n tarina ei myy. Sitä pitäisi muuttaa. Hyvinvointivaltio on jäänyt pahasti kesken. Väliinputoajia ja syrjäytyneitä on liian paljon. Suomalainen hyvinvointivaltio ei heitä enää pysty hoitamaan!


Mikko Lund

Presidentti Sauli Niinistöltä vahva arvopuhe

Presidentti Sauli Niinistöltä vahva arvopuhe 

 

Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe oli odotettu tapahtuma. Melkoinen joukko kansalaisia kokoontui television ääreen katsomaan, mitä tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoo ensimmäisessä puheessaan. Puheeseen sisältyi vahva arvolataus. Niinistö ilmoitti politiikkansa kiteytyvän kahteen asiaan: oikeudentunto ja eheys. Kun ne ovat politiikan perusta, syntyy kansalaisten luottamus,


Presidentti puuttui tärkeisiin asioihin: Suomen ikääntymiseen ja velkaantumiseen. Maan isän mielestä poliittisilla päättäjillä ei ole enää aikaa tuhlata toisensa ohi puhumiseen. Presidentti kaipasi ratkaisuja ja sanoi uskovansa, että kansakin palkitsisi päättäjät, jotka uskaltaisivat nähdä oman etupiirinsä ulkopuolelle. Tällä tavalla presidentti houkutteli ja patisti poliittisia päättäjiä uudistusten toteuttajiksi.

Niinistö sanoi odottavansa paljon myös työmarkkinajärjestöiltä, jotka ovat presidentin mukaan sentään olleet aidosti huolissaan työllisyyden ja talouden hiipumisesta.
- Yhteinen huoli tuottaa yleensä sovintoa, ei riitaa. Se olisi arvokas viesti poliittiseen pöytään, presidentti sanoi.


Itsekkyys ja ahneus nousussa


Presidentti valoi puheessaan myös tulevaisuudenuskoa. Suomalaiset ovat Niinistön mielestä oikeudentuntoisia, joten he luottavat vahvasti toisiinsa ja yhteiskuntaan. Tästä syntynyt yhteiskunnallinen eheys on Suomen paras kilpailuvaltti, hän sanoi.
"Eheyden voima on vaikeuksien voittamisen voimaa. Meillä on siitä kokemuksia. Paljon nykyistä vaikeammista on selvitty."

Presidentti oli huolissaan myös yhteiskunnallisen eheyden rapautumisesta. Itsekkyys ja suoranainen ahneus ovat hänen mukaansa nousemassa, oikeudentunto kuihtumassa.
- Ei tehdäkään, niin kuin oikealta tuntuu, vaan miten saadaan itselleen eniten hyötyä, Niinistö sanoi.

Tämä vie yhteisöltä luottamusta, vaikka juuri niukkoina aikoina pitäisi ajatella edusta luopumista, presidentti sanoi.
Myös työnteon arvostuksen väheneminen huolettaa Niinistöä.
- On vaikea ymmärtää, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.

Ulkopolitiikan taloudellista ulottuvuutta vahvistettava

Tasavallan presidentti ei ottanut puheessaan suoraan kantaa risteilijätilaukseen, jonka Ranska vei Suomen nenän edestä juuri ennen vuoden vaihtumista. Presidentti lupaa vahvistaa ulkopolitiikan taloudellista ulottuvuutta. Niinistön mukaan valtiot suojaavat yhä raskasta ja suurteollisuutta myös lännessä. Tämä on Suomelle on kova haaste.

 

- Tavoitteenani on kaikin keinoin tukea suomalaisten yritysten ja yrittäjien kansainvälistä pärjäämistä, Niinistö sanoi.

Varsinaiset ulkopoliittiset linjaukset olivat perinteisiä. Suomi haluaa vahvistaa EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, kehittää kumppanuutta Naton kanssa ja edistää pohjoismaista yhteistyötä.

Uudenvuodentoivotuksissaan presidentti Niinistö palasi presidentti Ahtisaaren linjoille ja toivotti lopuksi Jumalan siunausta. Kari Naskinen huomauttikin, että “ jumalansiunaustoivotus ei kuulu valtion ylimmän virkamiehen tehtäviin. Yksityishenkilönä Niinistö voi ajatella mitä lystää, mutta tasavallan presidenttinä hänen tulisi olla kaikenlaisten taikauskomusten yläpuolella ja jättää ne omaan arvoonsa.”


Mikko Lund