Yleiskaavatyö tärkein toimenpide Riihimäen käänteen hallinnan saavuttamiseksi

Yleiskaavatyö tärkein asiakirja Riihimäen käänteen hallinnan saavuttamiseksi

Riihimäellä on käynnistynyt  yleiskaavan uudistaminen. Vihdoinkin!  Voimassa oleva kaava on hyväksytty  vuonna 1997. Se on auttamattomasti vanhentunut. Yleiskaavan uudistaminen olisi pitänyt aloittaa jo 2000- luvun alussa eikä vasta vuonna 2013. Tätä puutetta on korjattu sittemmin kasvusuuntavertailulla ja osayleiskaavoilla, mutta se on johtanut kaupunkisuunnittelun ja – kehityksen kriisiytymiseen ja ylimääräisiin  hallitsemattomiin kustannuksiin. Ensimmäinen yleisötilaisuus pidettiin yleiskaavasta 13.11. Pohjolanrinteen koululla  ja muita tilaisuuksia tulee myöhemmin ensi kevättalvena. Ongelmana on kaupunginvaltuuston ja kaupunkilaisten  välinpitämättömyys ja passiivisuus! Se ei lupaa hyvää käänteen hallinnan saavuttamiseksi!

 

Yleiskaava on  tärkein kaupungin johtamisen strategiaa  ja  toimintaa ohjaava dokumentti. Sen  pitää sisältää kansalaisvaikuttamisen ja asukkaiden mielipiteet sekä kaupunkikehittämisen tahdon suunnan ja sitä pitää  ja voidaan toteuttaa vain  kestävän talouden puitteissa.

 

Molemmat näkökohdat on Riihimäellä  unohdettu pyörittelemällä mitäänsanomattomia strategialinjauksia hyvästä kotikaupungista. Kaupungin talous on kriisiytynyt.  Kaupunginvaltuuston pitää tästä syystä ottaa ykkösasiaksi yleiskaavatyön johtaminen ja talouden vakauden saavuttaminen.

 

Kaupungin virkajohto ja kaupunginhallitus on asetettava  erityisen  kontrollin kohteeksi. Minusta lähtökohtana voi olla vain  "Kriisikunnasta kestävän talouden kuntaan"  - jokaisen arkipäiväisen operatiivisen päätöksenteon johtotähti, ylin toimintaohje. Näin ei ole tällä hetkellä!

 

Näin pitäisi olla, mutta valitettavasti  Riihimäen virkamiehet ja luottamushenkilöt  eivät näytä ymmärtävän, miten tärkeästä ja merkittävästä asiakirjasta on kysymys. Tällaiseen johtopäätökseen voidaan päätyä  valtuuston käsitellessä  yleiskaavan  osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa 2035. Asiasta käytettiin vain pari valtuustopuheenvuoroa, joista toinen oli minulta.

Sen takia katse on kohdistettava kaupunkilaisiin, erityisen tärkeää olisi  tavoittaa  nuoret, jotka saavuttavat aikuisuuden 2020- 30- luvulla. Tärkeää on, että he osallistuisivat aktiivisesti kaavatilaisuuksiin ja että nuorilta kysytään mielipiteitä yleiskaavatyön hyödyntämiseksi. Erityisesti palautetta  pitäisi pyytää Riihimäen  lukion ja Hyrian opiskelijoilta.

 

Riihimäki elää käännekohdassa. Sen hallintaa vaikeuttaa   kaupungin hallintoympäristön muutos. Valtion säästöpaineet, valtion vetäytyminen valtionosuuksista ja kunta- ja soteuudistus. Pallo kunnallisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä on konkreettisesti heitetty valtinhallinnosta   valtuutettujen -käsiin!  Nyt jos koskaan tarvitaan politiikan näkemyksellisyyttä  - se on myös yleiskaavatyön lähtökohta!

 

Riihimäen kaavatyön heikkoutta ja näkemyksen sekä tavoitteellisuuden puutetta osoittaa se, että kaupunki  ei ole selvittänyt, minkälaista kuntaa varten yleiskaavatyö tehdään.  Pohjaselvitysten tulisi koskea koko Hyri -kaupunkiseutua joko metropolialueen sisällä tai liepeillä! 

 

Tosi haastavaa  on, kun traditiosta puuttuu niin kolmen kuin neljänkin kunnan yleiskaavallinen yhteistyö ja kuntien asemointi kilpaileviin kaupunkiseutuihin nähden. Kaikki kunnat ovat optimoineet menestystään Hyri -alueella keskenään verisesti kilpaillen. Tästä kilpailusta pitää päästä yhteistyöhön ja liittoutumiseen.

 

Riihimäen kaupunki on toiminut  monella tapaa virheellisesti. Kaupungin kehitys on perustunut paljossa sattumaan. Tavoiteltu kehitys  ei voi perustua sattumaan, vaan suunnitelmalliseen ja kokonaisvaltaiseen yleiskaavaan perustuvaan kehittämistyöhön. Yleiskaava on valtuuston kannalta keskeinen  kaupunkia ohjaava asiakirja.

 

Kaupunkikehittämisen  virheet ovat tapahtuneet siinä, että  toimittu vanhentuneen yleiskaavan mukaan. Tästä on seurauksena ollut  virheelliset väestöennusteet  ja koulumitoitukset. jotka purkautuvat nyt  ylimääräisinä kouluinvestointeina eri alueilla.  Virhe on ollut siinäkin, kun jollakin alueella on selvästi todettu  yleiskaava vanhentuneeksi, sitä on paikattu postimerkkikaavoilla, osayleiskaavoilla.

 

Esimerkiksi Kalmussa  maakuntakaavan ja yleiskaavan kasvusuunta sivuutettiin. Suurella rahalla ostetulla konsulttiselvityksellä  kasvusuuntavertailulla  luottamushenkilöt  narutettiin   kannattamaan  Kalmua, joka oli  suunnitteluperiaatteiden  ja lakien vastaisesti syrjässä yhdyskuntarakenteesta ja tuli samalla hallitsemattoman kalliiksi. Kalmu oli vahvasti epärationaalinen  ja epätaloudellinen hanke. Mitenkään ei ollut uskallettu selvittää, miten kalliiksi hanke tulee. Riihimäki on muutenkin ylivelkaantunut ja investointikyvyttömässä tilassa, joten Kalmua ei pystytä toteuttamaan.

 

Ajantasaisen yleiskaavan puuttumisen seurauksena  myös kokonaisuuden ymmärrys on  tällöin hävinnyt ja kadonnut. Tiivistämisen sijasta kaupunkirakenne on lähtenyt hajoamaan. Tätä todistaa myös keskustassa tapahtunut  hajoaminen, keskustan tyhjät liikehuoneistot. Sen takia yleiskaavan keskeinen lähtökohta on kaupunkirakenteen tiivistäminen, koska se  tulee halvemmaksi kuin hajauttaminen.

 

Riihimäellä ei voida nykytilassa puhua viihtyisästä ja vetovoimaisesta kaupunkikeskustasta.  Kansalaisilla on  kuitenkin  oikeus hyvään elinympäristöön. Kykenevätkö Riihimäen kaavasuunnittelijat  taikomaan Riihimäen keskustasta viihtyisän ja vetovoimaisen keskustan?

 

Se saavuttaminen edellyttää viihtyisiä toreja, keskustan kävelykatuja ja pyöräteitä  palveluineen, kauniita katunäkymiä ja urbaaneja puistoja.

 

Kukaan  riihimäkeläinen tuskin haluaa asua  Riihimäellä  rumassa kaupungissa!  Tämänkin takia kaivataan ja tarvitaan valtuutettujen ja kaupunkilaisten aktivointia pohtimaan tulevaisuuden Riihimäkeä!

 

Uutta yleiskaavaa suunnitellaan viidessä vaiheessa:
1.    Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 2013
2.    Tavoitteet ja rakennesuunnitelma 2014
3.    Yleiskaavaluonnos 2015
4.    Yleiskaavaehdotus 2016
5.    Yleiskaavan hyväksyminen 2016

• Näissä kaikissa vaiheissa tarvitaan valtuutettujen ja kaupunkilaisten  aktiivisuutta!

 

Mikko Lund

Riihimäen kaukolämpöosakkeiden hankinta ajaa kaupungin jo kriisin partaalle

Riihimäen kaukolämpöosakkeiden hankinta  ajaa kaupungin jo kriisin partaalle

 

 

Riihimäen kaupunginvaltuuston mielenkiintoisin asia  oli Riihimäen Kaukolämpö OY:n osakkeiden ostaminen kaupungille. Yhtiö on toiminut Riihimäen alueella ja sen on puoliksi omistanut  kaupunki ja Fortum. Nyt  kaupassa Fortum möi osakkeista 40 kappaletta kaupungille  ja loput 10 osaketta kaukolämpöyhtiölle. 40 osaketta  maksaa  kaupungille  8,8 miljoonaa euroa. Ongelma ylivelkaantuneelle ja investointikyvyttömälle kaupungille on  lisävelkaantuminen tässä taloustilanteessa. Vaarana on myös korkojen nousu, jossa 1 prosentin koron nousu nostaisi  kaupungin korkoja yli 1 miljoonalla eurolla vuodessa.  Miten Riihimäen kaupunki kykenisi velkojen lyhentämiseen, kun se ei ole siihen pystynyt tähänkään asti? Kaupunki on velkaantunut velkaantumistaan ja ajautumassa yhä varmemmin kriisikunnaksi.

 

 

Riihimäen kaupungin lainakanta oli 1.1. 2013  103,7 miljoonaa euroa.  Ennusteen mukaan lainakanta olisi vuoden lopussa jo muutenkin 106,5 miljoonaa euroa  eli 3601 euroa / asukas. Ko. päätös  kaukolämmön osakkeiden ostamisesta lisää lainakuormaa  8,8 miljoonalla. Kaupunginvaltuusto on  talouden tasapainottamiseksi puhunut  velkakatosta, joka on jo  ylitetty, ja sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Kaupunginjohto ja kaupunginhallitus  eivät näytä perustavan talouden tasapainottamisen vaatimuksesta. Kaupunginjohtaja on vieläpä toiminut niin leväperäisesti, että häneltä ei saatu  veronkorotusesitystä, mutta enemmistö luottamushenkilöistä päätti  korottaa veroja.

 

Tätä taustaa vasten on suorastaan erikoista, että kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus  päättävät  yhtäkkisesti sanoutua irti tasapainotusnäkökulmasta ja kaikkien muiden suunnitelmien ohi  hankkia  velkarahalla osakkeita, joihin liittyy kuvitelma suurista voitto- osuuksista.

 

En ole ilonpilaaja, mutta epärealistisia suunnitelmia on arvioitava kriittisesti. On viisasta ottaa huomioon maan ja kaupungin taloustilanne. Tätä huomiota ei tarvitsisi esittää, jos eläisimme talouskasvun aikaa. Nyt elämme todella hitaan kasvun kautta ja sen takia taloudenhoidossa ja kaikissa investoinneissa ja ostoissa on käytettävä tervettä talousharkintaa.

 

Käsillä oleva päätös merkitsee  lisäystä normaaliin lainanottoon peräti 8,8 miljoonaa euroa. Kysymys on velkarahasta. Onko toimenpide harkittu riittävän perusteellisesti taloudenhallinnan  näkökulmasta?  Onko osto perusteltu  velkarahalla  tässä taloustilanteessa? Onko  osakkeiden ostosta odotettavissa niin hyvät tuotot, että ostoon ei liity mitään erityistä  riskiä?

 

 

Vai onko kaupungin näkökulma  pelkkä raaka voitontavoittelu, jossa tarkoitus on nostaa kaukolämmön hintaa ja maksattaa kuntalaisilla kyseinen ostos,  tavallaan välillisen verotuksen kautta?

 

Taitaa taas kerran olla, että kaupunginjohtoa on ajanut vauhtisokeus ja tarpeellinen ja kriittinen harkinta on jäänyt tekemättä. Valtuuston päätökset talouden tasapainottamisesta eivät näköjään sido esittelevää virkamiestä eikä hallitusta. Velkataakkaa lisätään suruttomasti.

 

Kaupunginjohtajalla hankkeeseen liittyy ylisuuret laskennalliset osingonvaraodotukset  1,3 - 2 miljoonaa euroa vuodessa. Näin suuri odotus on selvää manipulaatiota, kun jakovara on tähän asti ollut reilusti alle miljoona euroa.

 

Millä tempulla jakovara voidaan noin vain nostaa kaksinkertaiseksi pelkästään omistajavaihdoksella?

 

Tähän ei saatu vastausta?

En usko kuin korkeintaan miljoonan euron vuosittaiseen jakovaraan.

 

 

Mutta tällä voitto- odotuksella kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus ovat   surutta pedanneet kaukolämmön hinnan korusta. Se ei ole  kaupunkilaisten mieleen. Kaukolämmön hyödyntäjät eivät halua olla  kaupungin lypsylehmiä. Hankkeen lasku lankeaa kaupunkilaisille, jotka alkavat jo muutenkin tuskastua Riihimäen kaupungin  jatkuvasti kiristyvien verojen ja maksujen ikeessä.

 

Erikoista ja tuomittavaa on, että kaupunginjohto ja kaupunginhallitus eivät hankkeessa katso kaupungin etua, vaan suoraan ovat   hyväksyneet Fortumin hintavaatimukset. Ne ovat ylimitoitetut.  Esimerkiksi KPGM:n arvion mukaan 50 %:n osakekannan viitteelliseksi arvoksi   saadaan 4,7 miljoonaa euroa. Miksi  kaupungin pitäisi maksaa 8,8 miljoonaa euroa, kun viitteellinen arvo  on vain noin

4 miljoonaa euroa?

 

Em. seikkoihin viitaten ehdotin asian palauttamista   uudelleen valmisteltavaksi ja että asiasta pyydetään tilintarkastajan lausunto, miksi kauppahinnan ja viitteellisen osakearvon ero on näin suuri.

 

Voittokuvitelmien sokaisemana kaupunginvaltuusto päätti  hyväksyä osakekaupan  8.8 miljoonan kauppahinnalla ilman tilintarkastajan lausuntoa. Riihimäki otti tietoisen  askeleen kohti kriisikuntaa. Olen aiemminkin kysynyt, missä on järki  Riihimäen taloudenhoidossa ja päätöksenteossa?

 

Siihen ei ole tullut vastausta.

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaupunginjohdon hätä kohdistuu jo "valeoikeustoimien" teettämiseen valtuustolla

Kaupunginjohdon hätä kohdistuu jo “”valeoikeustoimien”” teettämiseen valtuustolla

Kaupunkilaisetkin ovat jo huolestuneena kysyneet, mistä on kysymys. Kyseessä on tosiasiassa näennäinen maakauppa, jossa kaupunki myy maata Etelä- Mattilan teollisuusalueelta 2,5 miljoonalla eurolla  omistamalleen Riihimäen Tilat ja Kehitys OY:lle. Kaupunki saa 2,5 miljoonaa tuloksensa kaunistamiseksi, mutta yhtiönsä rasitukseksi. Yhtiö joutuu ottamaan lainaa kauppahinnan verran ja pyytää lainalleen kaupungin takausta. Kyse on ihan oikeasta “valeoikeustoimesta”, johon liittyvällä kaupalla peitetään kaupungin tilien järjestely. Törkeääkin törkeämpää on  Riihimäen kaupunginjohdon toiminta ja ihmetellä voidaan, kuinka pitkään kaupunginjohto säilyttää luottamuksensa. Minun luottamuksen kaupunginjohto on menettänyt.

Yhtiön taloutta ei voida pitää kovin vakaana, kun se joutuu lainaamaan kauppahinnan ja  pyytämään  sille erikseen 100 prosentin kaupungin takauksen. Tavanomaisesta rakentamisvelvoitteesta poikkeavasta myyntiehdosta ja sen perusteluista kiistattomasti ilmenee, ettei yhtiöllä ole akuuttia tarvetta kasvattaa tonttivarantoa.

Kysymys on puhtaasta kaupungin  tilinpäätöksen järjestelystä, jolla kuluvan vuoden myyntituloa lisätään 2.4 miljoonaa euroa ja sillä pienennetään tulokseen kertyvää alijäämää.

Järjestely on tilinpäätöksen manipulointia. Menettely ei ole hyvän kirjanpitotavan mukaista, kun kaupungin taseomaisuutta siirretään omaan omistajaohjaukseen kuluvan yhtiön taseeseen. Varsinkin kun toimenpide ei edistä yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaista liiketoiminnan tarkoitusta. Näin oikeustoimi tehdään muussa kuin elinkeinotoiminnan kehittämisen tarkoituksessa. Toimenpiteellä peitetään kaupan todellinen tarkoitus.

Kysymyksessä on kunnallisen harkintavallan väärinkäyttö ja tulosvaikutteisen tilinpäätöksen manipulointi.

Riihimäen kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen  on Riihimäen Tilat ja Kehitys OY:n hallituksen puheenjohtaja ja vastaa  virassaan myös kaupungin kirjanpidon ja tilinpäätöksen valmistelun oikeellisuudesta. Kaupunginjohtajan istuu tässä liiketoimessa kahdella pallilla. Asemasta johtuva määräysvalta ulottuu kaupungin viranhaltijoihin ja yhtiön toimivaan johtoon, joten asian valmistelu ei kuvasta asian laatuun nähden tarpeellista ja monipuolista harkintaa.

Erikoista on, että Riihimäen Tilat ja  Kehitys Oy hakee erikseen kaupungilta 100 prosentin takausta ostohinnalle. Yhtiön omavaraisuus ei riitä lainan vakuudeksi. Yhtiön taloudesta kaupunki on viime kädessä konsernivastuussa. Se on tarpeen vaatiessa velvollinen huolehtimaan myös  sen likvidisyydestä ja konkurssivaaran uhatessa pääomittamaan sitä. Valtion tukea koskevien rajoitusten harkinnassa tulee tämä yhtiön luonne ottaa huomioon.

Kaupunki yrittää asianajotoimiston lausunnolla höntittää valtuutettuja takauksen kannalle. Komission mukaan yksittäinen takaus ei ole  valtiontukea  mm., jos lainaottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa ja takaus ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainansaamisen tai muun rahoitussopimuksen määrästä. Asianajotoimisto Castren & Snellman toteaa lausuntonaan, että

-        jokaisen takauspäätöksen osalta on tutkittava ja osoitettava, että toimenpide ei vaikuta  jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

-         mikäli kunta päätyy takaamaan 100 prosentiin asti yhtiönsä lainan, on päätöstekstiin muun selvityksen ohella sisällytettävä selvitys siitä, että kyseinen päätös tullaan notifioimaan komissiolle. Päätöksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä ennen kuin komissio on menettelyn hyväksynyt.

Em. perusteluihin viitaten olen sitä mieltä, että hankkeelle ei tule myöntää Riihimäen kaupungin takausta eikä kauppaa tule hyväksyä. Komissio ei ole päätöstä notifioinut. Kaupunki ei ole saanut  mitään poikkeamisoikeutta. Asiasta päättää Riihimäen kaupunginvaltuusto tänään. Uskon, että  valtuutetut tulevat  hyväksymään takauksen ja kaupan. Sen takia minun tulee harkita asiassa oikeustoimia.

Harkintavallan väärinkäyttöä on myös kaupan kohteena olevan alueen pitäminen teollisuusalueena. Se sijaitsee kaksi kilometriä ydinkeskustasta. Kaupunki valittaa ASUNTO- JA OMAKOTITONTTIEN PUUTETTA. Kaupungissa on vireillä yleiskaavan uudistaminen ja asumisen tiivistäminen. Alue rajoittuu  kahteen omakotialueeseen, joten olisi  suorastaan lyhytnäköistä typeryyttä osoittaa alue teollisuusalueeksi.

Mikko Lund

Kunnissa  hyviä valmiuksia toteuttaa vanhuspalveluksia

 

THL eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt kunnille suunnatulla kyselyllä vanhuspalveluiden tilannetta juuri ennen  vanhuspalvelulain voimaantuloa. Kuntien välillä on suuret erot palvelujen määrässä ja laadussa. Perusasiat ovat kunnossa, mutta seuranta paljastaa puutteita ja kehittämistarpeita. Vanhusneuvostot on jo asetettu suurimpaan osaan kunnista. Kotona asumista tukevan moniammatillisen yhteistyön perusrakenteet on luotu ja tarve nimetä asiakaskohtainen  vastuuhenkilö on tunnistettu. Uusi vanhuspalvelulaki tuli voimaan heinäkuussa 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) seuraavat lain toimeenpanoa kyselyin sekä ennen lain voimaan tuloa että sen jälkeen. Kunnat ja kuntayhtymät vastasivat kiitettävästi kyselyyn. Vastausprosentti oli yli 85.

Vastaajista jo yli puolet (58 %) oli osana kunnan strategista suunnittelua laatinut suunnitelman ikääntyneen väestön tukemiseksi. Niihin oli useimmiten kirjattu tavoitteet ja toimenpiteet, mutta voimavarat ja vastuut vain puolessa vastanneista. Tämä osoittaa, miten muodollista kuntapolitiikka usein  on . Hyväksytään strategia tai ohjelma, mutta ei välitetä sisällöstä.

Vanhuspalvelulaissa on korostettu vanhusneuvoston roolia ikääntyneen väestön vaikuttamismahdollisuuksien tukijana. Jo 91 prosenttia kunnista ilmoittaa, että vanhusneuvosto on asetettu. Neuvostot näyttävät toimivan aktiivisesti, mutta niiden tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa kuntien ikääntymispolitiikkaan on vielä parannettava. Neuvostojen puutteena voidaan pitää myös niiden päätösvallan rajallisuutta.

Ikäihmisten palveluiden suunnat ja haasteet

 

Säännöllisten palveluiden tarjonnassa pyritään ympärivuorokautisesta laitoshoidosta kohti kotihoitopainotteisia ratkaisuja. Yli puolet kunnista arvioi, että tehostettua palveluasumista, vanhainkotihoitoa ja terveyskeskusten pitkäaikaista vuodeosastohoitoa on saatavissa melko riittävästi. Toisaalta vajaa viidennes kunnista arvioi tehostettua palveluasumista olevan riittämättömästi, Etelä- ja Pohjois-Suomen alueilla joka neljäs. Haasteena kunnissa näyttää olevan erityisesti ikääntyneelle väestölle suunnattujen päihdepalvelujen (60 %) ja mielenterveyspalvelujen (55 %) riittämättömyys.

Vanhuspalvelulain tavoite on siirtää palvelujen painopistettä ihmisten toimintakykyä tukevaan toimintaan. Tulokset osoittavatkin, että jo 80 % kunnista järjestää ikääntyneille neuvontapalveluja ja terveystarkastuksia tai kotikäyntejä järjestää 87 % kunnista. Näitä hyvinvointia edistäviä palveluita tarjottiin erityisesti riskiryhmille, mm. muistisairaille, omaishoitajille ja vanhimmille ikäluokille.

Monet asiat kehittyneet hyvään suuntaan

 

 

Monet asiat ovat kunnissa kehittyneet hyvään suuntaan. Sosiaalineuvos Hanna Ahosen mukaan ”palvelutarpeen arvioinnin ja palvelujen saatavuuden seurannassa kunnissa on kuitenkin vielä puutteita”. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunnat julkaisevat eri palvelujen odotusajat vähintään puolivuosittain. Tähän pääseminen edellyttää, että kunnat kehittävät pikaisesti tieto- ja seurantajärjestelmiään.

Palvelutarve on sosiaalihuoltolain mukaan arvioitava seitsemässä arkipäivässä. Tämä määräaika ylittyi monissa kunnissa, eikä asiakkaalle läheskään aina anneta kirjallista päätöstä.  Se tarvitaan jotta asiakas voi halutessaan valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.  Monissa kunnissa asiakkaalle tehdään päätös vain asiakasmaksusta, mutta ei palvellun sisällöstä. Valvira ja aluehallintovirastot käynnistävät jatkoselvitykset niissä kunnissa, joissa näitä puutteita havaittiin. 

Kyselytulokset ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja käytettävissä. Ne palvelevat kuntalaisia, henkilöstöä ja mediaa sekä myös valvonnan tarpeita. Omaa kuntaa koskeviin tuloksiin voi käydä tutustumassa osoitteessa: www.thl.fi/vanhuspalvelulainseuranta
Vanhusneuvostoja voidaan pitää hyvänä apuelimenä vanhuspolitiikan kehittämisessä. Neuvostoille tulisi vain osoittaa todellista  päätösvaltaa. Välttämätöntä on, että vanhuspalveluissa toimintaa suunnataan ennaltaehkäisyyn ja laitoshoidon vähentämiseen.

Mikko Lund

 

STM repi kuin repikin kuntatehtävistä 545 miljoonaa euroa

STM  repi kuin repikin  kuntatehtävistä 545 miljoonaa euroa

 

 

 

Kuntapäättäjät itkevät tänään, mistä säästöjä kunnissa. Vai ei kuntatehtävistä voi  saada aikaan säästöjä? Kyllä saadaan! STM on laatinut ministeriökohtaisen toimintaohjelman velvoitteiden ja tehtävien  vähentämiseksi. Ei se ole mitään vallankumouksellista  tehtävien lopettamisia. STM  repi kokoon 545  miljoonan euron säästöt  omalta hallinnonalaltaan. STM korostaa ennaltaehkäisyä, kuntien palvelurakenteen uudistamista,  päällekkäisyyksien karsimista ja kestävyysvajeen umpeen kuromista. 

 

 

STM:n mielestä tärkeintä on järjestää työt joustavasti ja tehokkaasti, vahvistaa ennaltaehkäiseviä palveluja ja jatkaa rohkeasti kuntien palvelurakenteen uudistamista. 

 
STM on keskittynyt  kestävyysvajeen umpeen kuromiseen.  Kestävyysvajetta voidaan pienentää parhaiten virtaviivaistamalla prosesseja, karsimalla päällekkäisyyksiä hallinnosta ja palveluista sekä siirtymällä raskaammasta kevyempään palvelurakenteeseen. Silloin myös julkisen alan henkilöstön vuotuinen kasvu saadaan taitettua tavoitteen mukaisesti 3000 henkilöstä 1000 henkilöön.
Tätä kehitystä voidaan tukea esimerkiksi yhtenäistämällä aikaisemmin pirstaleisia mielenterveys- ja päihdepalveluja asiakkaalle selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, vähentämällä laskentatehtäviä sosiaalialan ammattilaisten työstä ja vahvistamalla vanhusten kotiin annettavia palveluita laitoshoidon sijasta. Tavoitteet ovat kannatettavia ja toivottavasti niistä saadaan aiotut säästöt.


Esimerkiksi monissa kunnissa on voitu lakkauttaa terveyskeskuksen vuodeosasto ja sen sijaan järjestetään lyhytaikaista kuntouttavaa hoitoa. Raskaamman hoidon tarvetta ennaltaehkäisevät myös ikäihmisten neuvonta- ja ohjauspalvelut.


Monet tehokkaimmista keinoista vaikuttaa kestävyysvajeeseen edellyttävät ministeriöiden kiinteää yhteistyötä. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi erityisryhmien asumisen järjestelyt, sähköisten palvelujen kehittäminen ja matkojen yhdistämistoiminta. Uudistusten suunnittelua jatketaan valtiovarainministeriön vetämässä työryhmässä. Kauan on puhuttu ministeriöiden yhteistyön tarpeesta. Mietintöjä on syntynyt ja seminaareja järjestetty,  mutta kitsaasti sitä on toteutettu. Joko nyt vihdoin yhteistyö käynnistyy ja tuloksia myös syntyy?


Kuntien on välttämätöntä  tähänkin selvitystyöhön perustuen käynnistää kuntapalvelujen strateginen kehittäminen ja tavoitteellinen rationalisointi.   On  mahdollista kehittää  myös palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Se  tukee julkisen talouden kestävyyttä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelurakenteen uudistus on   ministeriön mielestä tehokkain tapa vaikuttaa palvelujen kustannuksiin. Kuntien  rakenteiden ja prosessien uudistukset tuottavat merkittäviä kokonaishyötyjä, toisin kuin yksittäisten tehtävien vähennys.
STM on luvannut tukea ja valvoa uudistuksen etenemistä. Hyvä näin.


Mikko Lund

Viiden vuoden irtisanomissuoja ei saa kansalaisten hyväksyntää

Viiden vuoden irtisanomissuoja kunnissa ei saa kansalaisten hyväksyntää

 

 

 

Nyt se on tutkittu ja tiedetään. Kansalaiset tyrmäävät  totaalisesti kunnan työntekijöiden viiden vuoden lakisääteisen irtisanomissuojan. Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämässä tutkimuksessa sitä kannattaa vain kolme prosenttia vastanneista.

Kunnan työntekijöiden erikoisasema liittyy vuonna 2007 säädettyyn puitelakiin, joka tehtiin kuntaliitoksiin tähtäävän Paras-hankkeen eteenpäin viemiseksi. Kunnallinen työsuhdeturva uusiutuu aina liitostapauksessa ja koskee kaikkia kunnan palkkalistoilla olevia.
Kansalaisten mielestä sopivin on vuoden irtisanomissuoja, jonka kannalla on 39 prosenttia vastanneista. Neljäsosa vastaajista katsoo, että korkeintaan kolmen kuukauden irtisanomissuoja riittää. Seitsemän prosenttia suomalaisista ei erottaisi kunnan työntekijöitä koskaan liitostilanteen jälkeen.


Viiden vuoden irtisanomissuoja on saajalleen liki  taivasosuus. Jos kuntarakenne muuttuu toistamiseen suoja-aikana, uutta suojaa tulee viisi vuotta lisää. Kunnallisalan kehittämissäätiön  tutkimus osoitti, että kansalaiset pitävät kunnan työntekijöiden tavallista parempaa suojaa epäoikeudenmukaisena. Yksilön kannalta  suoja on hyvä. Kunnan kannalta suoja on kallis ja estää osaltaan   liitoksesta saatavat ratinalisointihyödyt ja säästöt.


Kuntaministeri  Henna Virkkusella (kok) on nyt  paikka puuttua asiaan. Hallituksen ohjelmassa on etsiä  kuntien rationalisointitoimilla miljardin säästöt.  Ei muuta kuin toimeksi!


Päättäjät ja virkamiehet ovat useilla paikkakunnilla päätyneet esittämään kuntien talousahdinkoon, että  säästöjä etsitään kunnan kulttuuritoiminnasta. Muutama kunta suunnittelee orkesteritoiminnan lopettamista. Ehdotuksen perusteissa on viitattu valtionosuuksien leikkaamiseen ja kuntien tarpeeseen siirtää kulttuurin rahoja terveyden ja koulutuksen edistämiseen. Toisessa kunnassa pohditaan säästöjen kohdistamista teatteriin.
Talousahdinko ajaa etsimään säästöjä kaikesta  mahdollisesta. Yksikään toiminta ei voi jäädä säästöjen ulkopuolelle. Toisessa paikassa säästöt kirpaisevat kipeämmin kuin toisessa. Sen takia säästöjen toteuttamisessakin priorisointi olisi enemmän kuin paikallaan.

Mikko Lund

Mitä peruspalveluministeri todella aikoo?

Mitä mieltä peruspalveluministeri oikein on?

 

 

Peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd) astuessa ministerikehiin ministeri  pohti keskioluen siirtämistä ruokakaupoista takaisin Alkoon. Alkoholin kokonaiskulutusta voisi vähentää kolmosoluen siirto ruokakaupoista takaisin Alkoon.  Ehdotus herätti tyrmäävää vastarintaa. Minustakin pohdinta  oli täysin  väärin tehty. Minä ja moni muukin haluamme, että kolmosoluen paikka on  ruokakauppa. Pahitteeksi ei olisi, vaikka sieltä saisi myös viinejä. Eikö Suomessa voitaisi jo vihdoin  lisätä alkoholin saatavuutta  Euroopan tyyliin eikä jatkuvasti suunnitella ja kiusata ihmisiä turhanaikaisilla  rajoituksilla?

Eikö suomalaiset osaa käyttää alkoholia?

 

 

Mikä saa ministerin puhumaan tällaista?

 

Ymmärsin ministerin kantavan huolta alkoholin kokonaiskulutuksesta, josta sitten haitatkin seuraa.

Alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 9,6 litraa 100-prosenttisena alkoholina asukasta kohti vuonna 2012. Kokonaiskulutus oli viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2011. Alkoholijuomien kokonaiskulutus on laskenut vuodesta 2007 alkaen. Vuonna 2012 se oli ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen alle 10 litran sataprosenttisena alkoholina asukasta kohden.

 

Alkoholijuomien kulutus painottuu vähittäiskulutukseen eli alkoholijuomia myyvistä elintarvikeliikkeistä, kioskeista, huoltoasemilta ja Alkon myymälöistä hankittuihin alkoholijuomiin. Vuonna 2012 vähittäiskulutuksen osuus tilastoidusta kulutuksesta oli noin 86 prosenttia.

 

Suomessa on perinteisesti juotu väkeviä juomia, jotka ovat liittyneet  vahvemmin ongelmakäyttöön ja haittoihin. Niitä  on kutsuttu myös rähinäviinoiksi, jolla on kuvattu sen yhteyttä väkivaltaan ja häiriöihin. Ongelmakäyttö on yhteydessä myös avioeroihin ja lasten huostaanottoihin ja selviin terveyshaittoihin.

 

 

Kulutusta on saatu määrätietoisilla toimilla siirrettyä väkevistä juomista mietoihin. Meno on siistiytynyt. Suunta on hyvä.

 

 

Kokonaiskulutuksen sääntelyyn parhaimpana on pidetty alkoholin saatavuuden  rajoittamista. Näistä lähteistä tulee myös ministerin pohdinta keskioluen siirtämisestä  Alkoon.

 

 

Hallitus on uudistamassa alkoholilakia. Nyt on  paikka keskustella alkoholipolitiikasta.

 

 

Peruspalveluministeri Huovinen  toivoo laajaa yhteiskunnallista keskustelua suomalaisten alkoholinkäytöstä.

Huovinen torjuu näkemykset siitä, että hän olisi esittänyt keskioluen siirtoa vähittäiskaupoista takaisin Alkon hyllylle. Huovisen mukaan vaihtoehto on osa kokonaisuutta, jossa käydään läpi erilaisia vaihtoehtoja.

On mahdotonta ottaa kantaa tässä vaiheessa, kun valmistelu on käynnissä. Täytyy tarkkaan miettiä onko höllentämiselle perusteita,  Huovinen sanoo.

Me märän sukupolven  eli suurten ikäluokkien edustajat  olemme jäämässä suurin joukoin eläkkeelle. Nyt pelätään, että alkoholinkäyttö eläkkeelle siirtyvien keskuudessa tulee muodostumaan enemmän ja enemmän ongelmaksi, koska ikääntyneitä on enemmän ja he ovat aktiivisessa työelämässä ja varhaisempina vuosina oppineet käyttämään alkoholia.

Eläkkeelle siirtyvien joukossa on ihmisiä, jotka ovat työvuosinaan viikonloppuisin käyttäneet erittäin runsaasti alkoholia ja vain työnteko on katkaissut alkoholin käytön. Elämä on rytmittynyt alkoholin ympärille. Kun työ putoaa pois tai ihminen kokee menetyksiä lähipiirissä tai terveydessä, niin alkoholinkäyttöä vähentävät tekijät häviävät. Alkoholille on enemmän aikaa sekä sillä täytetään koettua tyhjyyttä.

Kysymys on lopulta yksilöllisistä valinnoista. Elämä on makeaa ja mielenkiintoista ilman alkoholiakin. Nyt on enemmän aikaa harrastaa. Ja  harrastukselle  voi antaa aikaa. Ei elämää tarvitse alkoholilla pilata.Sen liian runsas ja pitkäaikainen käyttö aiheuttaa terveyshaittoja. Kohtuullinen käyttö voi olla jopa iloksi ja terveydeksi.

Mikko Lund