Välittäminen on moraalin ja omantunnon kysymys

Välittäminen on moraalin ja omantunnon kysymys

Meillä on syntynyt kipakkaakin keskustelua  välittämisestä. Professori Kangas ehdotti jokin aika sitten, että aikuiset lapset tulisi velvoittaa lailla huolehtimaan vanhemmistaan. Huonoksi on mennyt meno, kun pitää jo kantaa huolta siitä, huolehtiiko lapset vanhemmistaan.

Eikö vanhuksia enää kunnioiteta? Eikö vanhuksille anneta arvoa? Vanhuksien hoidon taso laitoksissa on herättänyt aiheellista huolta.  Hyvä kysymys on pohtia, pitäisikö   lasten  huolehtia paremmin vanhuksistaan. Missä on moraali ja omatunto? 

Sama kysymyksenasettelu nousee esille, kun katsomme lasten kasvatusta. Silti suurin osa  vanhemmista huolehtii hyvin lapsistaan. Mutta viime vuosikymmeninä on ollut yhä enemmän lasten hylkäämistä ja kasvun kannalta tarpeellisen tuen ja rajojen asettamisen suoranaista kieltämistä. Lapsille ei haluta tai osata laittaa  rajoja. Samasta puusta on kysymys, kun kysymme, miksi lasten huostaanotot jatkuvasti kasvavat.

Samaan aikaan on varmaa, että enemmistö huolehtii  kaikin puolin hyvin niin lapsistaan kuin lapset aikanaan vanhemmistaan. Mutta jotakin on silloin särkynyt, kun tämä välittämisen ja huolehtimisen idea ei kanna ja toimi. Silloin yhteiskunta on auttamattomasti pulassa. Korjaaminen voi tapahtua   lain säätämisen kautta.

Siihenhän tämä hyvinvointiyhteiskunta perustuu, että yhä useammasta asiasta on säädetty  lailla. Eduskunta on säätänyt lakeja ja me kansalaiset sitten niitä noudatamme.

Mutta toteutuuko välittäminen yhteiskunnassa  vai pitäisikö siitä säätää lailla.Ei ole vaikea arvioida, että tulevaisuudessa tällaista kysymystä joudutaan pohtimaan yhä useammin.

Professori Kangas kaavailee maksuvelvollisuutta sekä perinnöille uusjakoa sen mukaan ketkä huolehtivat vanhemmistaan ja ketkä eivät. Sosiaalipolitiikan taloudellinen yhteisvastuu on toteutettu verotuksella. Onko tulevaisuudessa tarkoitus täydentää tätä vastikkeellisuudella.  Käsitteenä vaatimus on  vastikkeellista sosiaaliturvaa. Tämän mukaan veroja maksamalla hankitaan jonkinlainen minimitaso, jonka päälle pitää maksaa lisää omista varoista. Tilanteen mukaan omista, vanhempien tai lasten varoista.

Selvää on, että Mopen osalle jäävät ne, joille ei maksajia löydy. Lisämaksua joutuisivat maksamaan sellaisetkin ihmiset, joilla ei sellaiseen olisi varaa.

Hyvinvointiyhteiskunnassa aikuiset on haluttu vapauttaa töihin ja sitä varten on luotu lasten päivähoito ja vanhustenhuolto.  Järjestelmä  on toiminut hyvin.

Kankaan ajatukset  lähtevät siitä, että yhteiskunnan voimavarat eivät enää tule  näihin palveluihin riittämään.

Elatusvelvollisuuus niin lapsiin kuin vanhuksiin liittyvänä  pitäisi olla luonteva osa ihmisten arvomaailmaa. Eri lakeja säätämällä on luotu hyvinvointivaltio. Sen mukaan valtio on ottanut huolehtiakseen lähes kaikesta. Kansalaisten velvollisuutena on vain veronmaksu. Samalla on hämärtynyt terve yhteisöllisyys, jossa oikeuksia saa, kun huolehtii omasta osuudestaan. Omasta osuudesta huolehtiminen on paljossa hämärtynyt.

Mikko Lund