Kunnan palkallisillakin on sananvapaus

Kunnan palkollisillakin on sananvapaus

 

 

Kunnan palkolliset eivät paljoa perusta perustuslain takaamasta sananvapaudesta. He eivät ole kovin kärkkäitä käyttämään sananvapauttaan. Vain harvoin kunnan palveluksessa olevalta on kirjoitus paikallisessa lehdessä. Harvoin jos koskaan virkamiehet vastaavat  kaupunkilaisten suoriin kysymyksiin tai kirjoituksiin. Missä on hallinnon avoimuus?

 

Mistä tässä on kysymys?  Mitkä ovat ne rakenteet, jotka tekevät palkollisista hiljaisia?  Kunnalliset esimiehet ovat usein mielellään  ennalta ohjeistaneet  vapauden  käyttämistä unohtaen tarkoituksellisesti

perustuslain määräykset. Luottamushenkilöt luottavat  johtaviin virkamiehiin  eikä luottamushenkilöillä useinkaan ole edes kykyä  arvioida ohjeiden oikeellisuutta. Luottamushenkilöt haluavat ol

la kukkona tunkiolla, siinä ei helposti  anneta sananvapautta

kaikille. Silloin kun virkamies tai työntekijä  on käyttänyt sananvapautta  , kuntaorganisaatiot ovat usein ryhtyneet rajoittamaan vapauden käyttöä.

 

Tällainen ikävä esimerkki tulee Riihimäeltä.

 

Riihimäellä  luokanopettaja sai 23.4.2012  Riihimäen kaupungilta kirjallisen varoituksen  Aamuposti- lehdessä julkaistun mielipidekirjoituksen johdosta.

 

Eduskunnan oikeusasiamies on 20.9.2013 antanut päätöksen opettajan sananvapautta koskevassa asiassa.  Oikeusasiamies on todennut, että luokanopettajan  kirjalliseen varoitukseen johtaneet lausumat ovat  mahtuneet hänen sananvapautensa rajoihin.

 

Toimenpiteinä oikeusasiamies on päättänyt antaa Riihimäen kaupungin kasvatus- ja opetustoimenjohtajalle sekä kaupunginlakimiehelle huomautuksen luokanopettajan  sananvapauden loukkaamisesta.

 

Oikeusasiamiehen päätöksen perusteella perusoikeuksien loukkaukset pitää ensisijaisesti estää. Jos tämä ei onnistu, perusoikeuksien loukkaukset pitää oikaista tai korjata. Jos tämäkään ei enää onnistu, loukkaus tulee hyvittää.

 

Oikeusasiamies on esittänyt Riihimäen kaupungin arvioitavaksi, miten annetun kirjallisen varoituksen antamisesta  luokanopettajalle aiheutunut sananvapauden loukkaus olisi oikaistavissa tai korjattavissa ja edelleen, miten loukkaus olisi hänelle hyvitettävissä. Oikeusasiamies on pyytänyt Riihimäen kaupunkia ilmoittamaan 30.11.2013 mennessä, mihin toimenpiteisiin oikeusasiamiehen esitys on antanut aihetta.

 

Erikoista on, että tämän jälkeen asiassa ovat vaienneet niin kaupunki kuin luokanopettajakin. Emme tiedä, mikä on ollut kaupungin korvaussumma ja kuinka  se on tyydyttänyt  luokanopettajaa, joka  on joutunut  kärsimään virkamiesten ja luottamushenkilöiden hölmöilystä.

 

 

Tutkija Laura Tiitisen osoittaa, että  sananvapautta rajoitetaan kunnissa myös sosiaalityössä  sellaisissakin asioissa, joissa siihen ei ole mitään perusteita. Monilla paikkakunnilla virka- ja luottamusmiesjohtajat ovat omineet yksinoikeuden puhua alan asioista, kun taas muita on vaadittu vaikenemaan.

Tavallista on uhkailu ja vaatimus luvan pyytämisestä mielipiteen ilmaisemiseen.

 

 

 

Laura Tiitinen on tutkinut  sosiaalityön toteumista kunnissa ja hän on usein törmännyt sosiaalityöntekijöiden  sanavapauden rajoittamiseen. Jos julkisuudessa on arvostellut vaikkapa resurssien vähyyttä, voi äärimmäisessä tapauksessa olla kohta entinen työntekijä. Asiahan on yleisesti tunnettu tosiasia.

Jatkuva säästämisen paine on johtanut siihen, etteivät ylemmät virkamiehet ole katsoneet suopein silmin työntekijää, joka on kertonut asiakkaalle tämän oikeuksista palveluihin.

 

 

Jokaisen kuntapäättäjän ja johtavan virkamiehen luulisi  ymmärtävän, että  kunnissakin perustuslain takaama Ilmaisuvapaus on olemassa ilman erillistä lupaa ja ennakkosensuuria tai eduskunnan oikeusasiamiehen erityistä päätöstä.

 

 

Mikko Lund