Vanhaks' ei ol' tulemist'

Vanhaks’ ei ol’ tulemist’

Etäinen sukulaiseni asui Porissa. Kävin häntä katsomassa vuosittain. Kerran keskustellessamme vanhenemisesta hän tokaisi otsikossa sanotun: Vanhaks’ ei ol’ tulemist ! Minusta se oli  viisaasti  sanottu. Hän eli lähes satavuotiaaksi. Muutama vuosi sitten hän kuoli Liinaharjan vanhainkodissa.

Sodan jälkeen syntyneet ikäluokat ovat suurin joukoin  tulossa vanhaksi. Tilastokeskuksen virallisen tiedon mukaan maassamme asuu jo yli miljoona yli 65-vuotiasta. Ikäryhmän suhteellinen osuus kasvaa jyrkällä käyrällä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Toisen maailmansodan jälkeen noin seitsemällä vuodella pidentyneen eliniän odotteen ansiosta ikääntyneiden joukko kasvaa.

Vuonna 2010 Riihimäellä oli 4 851 yli 65- vuotiasta. Tilastokeskuksen Riihimäkeä koskevan väestöennusteen mukaan vuonna 2020 yli 65- vuotiaita on 7 073 ja 2040 jo yli 10 000.Ikääntyminen on tämän vuoksi kuuma yhteiskunnallinen keskusteluteema, Kaikilla meillä on käsitys, että jotakin pitää asian hyväksi tehdä.

Nykymuotoiset ja aikaisempien sukupolvien luomat vanhuspalvelut eivät enää riitä. Rahat eivät riitä aikaisemmin rakennettuihin palveluihin. Tämä asettaa kysymyksen, kykenemmekö toimimaan  uusilla tavoilla.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa tuli esille, että lähes puolet kansalaisista haluaisi lisää resursseja vanhusten huoltoon. Asiaa pidettiin jopa tärkeämpänä kuin perusterveydenhuoltoa. Liikuntapalveluihin sijoittaisi rahaa nykyistä enemmän vain runsaat kymmenen prosenttia.
Siinä on selkeä viesti kuntien päättäjille.Mutta välittyykö tämä viesti päättäjille.

Ikääntyminen merkitsee   sitä, että ikääntyneet ovat suurin ryhmä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjänä. Sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy on viisasta. Sillä voidaan säästää rahaa. Laadukas hoito perusterveydenhoidossa terveyskeskuksessa vähentää verorahojen valumista keskussairaalan pohjattomaan kassaan.

Useissa kaupungeissa on tehty päätöksiä vanhusten hoidon linjamuutoksesta. Sairaalamaisia paikkoja vähennetään. Palvelukotipaikkoja ja kotihoitoa lisätään. Monet haluavat silti asua kotona. Sekin on ihmisen oikeus, mutta  toimintakyky heikkenee ikääntymisen myötä.

Vaarana on laitostuminen. Laitostaminen on kallista ja se  passivoi ihmisen. Toimintakykykin lamaantuu helposti. Vanhan ihmisen valta omaan elämäänsä supistuu, vaikka viralliset tavoitteet ovat   päinvastaiset.

Ikääntyneiden suurta joukkoa ajatellen´ kotihoitoa on tarpeen lisätä. Kotihoitoon liittyy myönteisiä mielikuvia. On kuitenkin  ihmisiä, jotka haluaisivat asua kodin sijasta turvallisessa palvelukodissa. Sekin pitäisi olla mahdollista.
Omaisilla on usein jatkuva huoli yksin asuvasta läheisestään. Huolen vähentäminen ja turvallisuuden lisääminen on tärkeä asia. Kotihoidon määrää lisättäessä on tehostettava myös laadun seurantaa.
Hyvän vanhuuden järjestäminen edellyttää uusia, parempia ratkaisuja. Niitä on kunnissa etsittävä. Nykyiset palvelut eivät riitä, mutta myöskään kuntien rahat eivät riitä kummoisiin uusiin palveluihin. Mutta kykeneekö kuntien hallinto niitä järjestämään. Jos rahaa ei ole, niin miten se tehdään.
Tein Riihimäellä valtuustoaloitteen, jolla halusin herättää keskustelua  ja saada perusturvan varautumaan lisääntyvän vanhusväestön palveluksiin. Perusturvalautakunta ei selvästikään kyennyt suuntautumaan  valtuustokautta pidemmälle. Se suorastaan loukkaantui siitä, että vaadin pidemmälle meneviä tavoitteita ja vanhusväestön aktivointia. Asiantuntijalautakunnalla ei ollut muutenkaan ideoita hoitaa hommaa. Vanhusten avohoitopalveluista puhuttiin, mutta niiden sisältö ja konkretia  jäi auki. Uusi vanhuspalvelulaki vaatii joka kuntaan vanhusneuvoston.Olisikohan tällä porukalla ideoita?
Vanhuspalvelulain  mukaan kunnan eri toimialojen on toimittava yhteistyössä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi.

Lisäksi lain 5 §:n mukaan kunnassa on laadittava suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi.

“Kunnan on laadittava suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnittelussa on painotettava kotona asumista ja kuntoutumista edistäviä toimenpiteitä. Suunnitelma on laadittava osana kunnan strategista suunnittelua. Suunnitelman hyväksyy kunnanvaltuusto ja se on tarkistettava valtuustokausittain.”

Mikko Lund