Vuosien investointisuma ja
alenevat poistot Riihimäellä
Selvittämätön velkahelvetti
tuleville sukupolville!
Riihimäen kaupunki on vuosia kouristellut
syvenevässä velkaantumiskierteessä. Lainakanta oli vuoden 2010 lopussa 102,3
miljoonaa euroa ja 3554 euroa asukasta kohti. Olen pitänyt velkaantumisen
pysäyttämistä erittäin tärkeänä asiana. Velkaantumista ei ole saatu
pysäytetyksi, mutta jatkuvilla investoinneilla on taattu jatkuva velkaantuminen.
Vuonna 2013 velka oli jo 115,7 miljoonaa euroa, 3945 euroa asukas, ja
velkaantuminen jatkuu edelleen. Velkaantumisen pysäyttämiseen ei ole pystytty.
Kaupunginjohtajan vastuuttomalla ja ajelehtimiseen perustuneelta
kuntapolitiikalla käännettä ei ole edes vakavasti yritetty.
Tilikikkailu, poistot ja tasejärjestelyt ovat
olleet kaupunginjohdon ase velkaantumiskierteeseen, mutta se on johtanut
jatkuvaan velkaantumiseen, suoranaiseen velkahelvettiin. Vuosikate oli 2010 tilinpäätöksessä 10.1 miljoonaa ja suunnitelman
mukaiset poistot 7.7 miljoonaa euroa. Vuosikate oli 2012 tilinpäätöksessä 3.2
miljoonaa ja poistot 5.5 miljoonaa euroa.
Riihimäen kaupungin rahoitusasema
on ollut jo vuodesta 2010 lukien heikko ja taseen tulos vuosittain alijäämäinen
tai lievästi ylijäämäinen ja kuntalain kriisikuntakriteereistä kuudesta viisi
on jo täyttynyt. Motiivi alijäämäisen tuloksen välttämiseen on
kaupunginjohdolla syntynyt kuntalain alijäämän kattamisvelvollisuutta koskevista
säädöksistä. Tietysti ei voi asiallisesti sivuuttaa sitäkään, että onhan se nyt
ihan häpeäkin, että alle 70 kilometriä Helsingistä kaupunki ajetaan konkurssiin.
Luvut jo sinänsä osoittavat, että kaupunkijohdolla
on hätä ja se on pyrkinyt estämään kriisikunnaksi ajelehtimisen mm.
tilinpäätösten kaunistelulla ja alentamalla poistojen määrää. Riihimäen
kaupunginjohto on pyrkinyt vuodesta 2010 alkaen lainvastaisesti alentamaan
poistojen määrää. KHO kumosi Riihimäen poistosuunnitelman (17.1.2012/32
KHO:2012:2) .
Lisäksi
kaupunginvaltuusto siirsi suunnitelmapoistoista päättämisen
kaupunginhallitukselle, vaikka kuntalain mukaan asiasta päättäminen kuuluu
kaupunginvaltuustolle. Valtuusto päättää kuntalain 13 §:n 2 momentin ja 3
kohdan mukaan talouden, rahoituksen ja sijoitustoiminnan perusteista. Kuntalain
14 §:n mukaan valtuusto ei saa siirtää asiaa, josta valtuuston on tässä tai
muussa laissa olevan nimenomaisen säännöksen mukaan päätettävä. Asiasta on
valitettu KHO:hon, joka antaa asiasta lopulta ratkaisevan ennakkopäätöksen.
Kaupunginjohto on tällä järjestelyllä pyrkinyt kritiikittömään poistojen
järjestelyyn.
Kaupunginjohto
ja kaupunginvaltuusto
on
pyrkinyt tilinpäätösten kaunisteluun myös tase- ja maakaupoilla.
Esimerkiksi kaupunginvaltuusto päätti
syksyllä maakaupasta, jossa kaupunki myi maata Etelä- Mattilan
teollisuusalueelta 2,5 miljoonalla eurolla omistamalleen Riihimäen Tilat ja
Kehitys Oy:lle. Kaupungin puolesta myyjänä oli kaupunginjohtaja ja ostajana
oli sama kaupunginjohtaja nyt Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:n hallituksen
puheenjohtajana. Valitin päätöksestä ja katsoin kaupunginjohtajan toimineen
esteellisenä ja pidin kaupunginvaltuuston em. päätöstä harkintavallan
väärinkäyttönä ja hallintolain vastaisena. Sen verran kaupungin virkamiehet
ja kaupunginhallitus pelästyivät, että he eivät uskaltaneet laittaa päätöstä
täytäntöön eikä 2, 5 miljoonan euron kauppahintaa saatu kirjatuksi vuoden 2013
tuloksi.
Tulevat vuodet ovat vaikeat niin valtion kuin
kuntien taloudessa. Tulot eivät riitä menojen ja velanhoidon
rahoittamiseen.
Kataisen hallitus tulee päättämään
maalisriihessään kolmen miljardin leikkauksista ja mahdollisista verojen
korotuksista. Leikkauksia tulee kohdistumaan mm. kuntien valtionosuuksiin.
Kuntien ahdinko syvenee. Kunnat joutuvat tosissaan hakemaan taloutensa
tasapainotusta. Riihimäellä velkakuorma tulee sitomaan kaiken huomion ainakin
kaksi valtuustokautta ja rasitus kohdistuu raskaana tuleviin sukupolviin.
Leikkauksiltakaan ei säästytä!
Mikko
Lund