Miten talouden sopeutus tehdään?

Miten talouden sopeutus tehdään?

Riihimäen kaupungin kaunistelemattomat talouden tunnusluvut kertovat ajautumisesta kriisikuntaan. Tyhjän kassan diktatuuri parhaillaan huutaa talouden uudelleenjärjestelyä ja haastaa hallinnon ja politiikan. Monen vuoden tilinpäätösten lainvoimattomuus, ylisuuri velkasalkku ja taseen riskit pakottavat uudelleenarviointiin. Onko uudesta valtuustosta talouden tasapainottajaksi?

Olen mielenkiinnolla seurannut kuntavaalien keskusteluja. Rohkeimmat valtuustoehdokkaat ovat panemassa taloutta kuntoon.  Vanhoilta edustajilta homma näyttää jäävän liturgiaan. Kokoomuksen   Aittola  kertoo "suuresta" sopeutuksen tarpeesta. "Johtamisjärjestelmän uudistamisen avulla säästöjä on saatavissa." Veronkorotusten tie on käyty loppuun." "Lainanottoa lisäämällä siirretään ongelma vain tuleville sukupolville." Heimonen ja Mäkelä veisaavat samaa virttä ja  Bitter lupaa sitoutua uuteen strategiaan. Missä konkretia? Liturgiasta konkretiaan yltää vain  uusi ehdokas Juha Merentie. Siinä on vanhoilla jäärillä sulattelemista!

Että näin kykypuolueen vanha eliitti ajattelee eikä  näytä muistavan, että he ovat olleet viemässä suloisessa konsensuksessa taloutta kohden "helvetin kitaa"  ja saaneet valtuuston päätöksillä  aikaan kestämättömän talousuran. Ylisuuri  velkasalkku on jo tulevien polvien iso  rasitus. Aittolan mainitseman sopeutuksen tarpeen kiinni kuromisella ei vielä lyhennetä senttiäkään velkoja. Tulevaisuudessa  on näkyvissä kaupungin velkavankeuden kalterit.Niiden takaa valtuuston uusia avauksia katseltava  ja strategioitaan hahmotettava. Toki muistettava sekin, että  linjauksia ja tavoitteita rajaa tyhjän kassan ongelma.

Miten on päässyt käymään näin, vaikka parin valtuustokauden ajan on monesta suunnasta varoiteltu  talouden kassakriisistä ja ylivelkaantumisesta? Varoittavia puheenvuoroja on kuultu muiltakin kuin minulta.  Hillitsijöitä ei ole kuultu.  Mielipiteet on pantu romuksi kymmenkunta vuotta ent. kaupunginjohtajan johdatuksella kaunistelemalla tilinpäätöksiä  ja kehumalla kaupungin kehitystä ja tulevaa kasvua.

Eväitä  on etukäteen syöty. Asukaslukukin on vähenevä. Kykypuolueen eliitin ohella sosialidemokraatit  ja muut ehdokkaat ja puolueet ajavat vaaleihin  sammutetuin lyhdyin. Vanhat demariehdokkaat piilottelevat politiikkaansa. Luottavat kai lyhyen kansalaismuistin vapauttavan heitä menneiden päätöstensä vastuusta ja  uusien palvelulupausten pelaavan vaaleissa heidän hyväkseen.

Näin se on nähtävä! Vanhat valtuutetut uuden mandaatin kärttääjinä itkevät nyt   "krogodiilin kyyneleitä". Jos äänestäjät mandaatin suo, valtuutetut  joutuvat jokatapauksessa vuosiksi karujen tosiasioiden eteen. Hallinnosta ja palveluista saneeraamalla   tai ns. sopeuttamalla ei kaupungin talouden tasapainoa tulevalla valtuustokaudella saada  aikaan. Nähtävissä oleva kassavirran solina ei vanhoja syntejä kykene pesemään. Menopuolen kustannusrakenne on peräisin palvelevista käsistä  - ei kai niitä katkaista?                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             
Hienoa kuitenkin on,että viimein ainakin  kokoomuksessa on ollut rohkeutta lähestyä talouden tosiasioita. Puheenvuorot ovat olleet merkkejä prosessista, jossa tosiasiat  vihdoin tunnustetaan.   Tasapainon etsimisen suunta on välttämätön. Toivottavasti uusia  entistä rehellisempiä voimia tulee valtuustoon valituksi kaikista puolueista!

Silti olen sitä mieltä, että talouden leikkaamiskohteita on kysyttävä kaupunkilaislta. Se olisi  todellista demokratiaa. Se loisi uskoa äänestäjiin ja kaataisi politiikan ylimielistä norsunluutornia. Kaupunki tarvitsee edustuksellista päätöksentekoa valtuustossa. Mutta ei sokeita ja    itseriittoisia  valtuutettuja ja valtuustoryhmiä.  


Mikko Lund

Mennyt painaa - tosiasioista uuden kuntapolitiikan pohja

Mennyt painaa - tosiasioista uuden kuntapolitiikan pohja  

 

 

Riihimäen kaupunkikonserni on suurissa vaikeuksissa. Talous ja muutoksen myllerryksessä oleva Etelä-Suomenn aluerakenne on epäilemättä kaupungin suurin haaste.

 

Talouden tilannekuva on riitainen ja sekava vuosikausia jatkuneen tilinpäätöskaunistelun ja järjestelyjen takia. Monen vuoden tilinpäätösten lainvoimattomuus, emon ja tyttärien yhteenlaskettu ylisuuri velkasalkku ja talouden  riskit, edessä olevat pakolliset kouluinvestoinnit jne.vaativat tarkkasilmäistä huomiota. Investointien uutta rahoitustapaa  pitää etsiä. .Odotettavissa on lisäksi  varsinaisten tulojen hidas kasvu ja lisävelkaantumisen vaara sekä suuri epävarmuus sote- toimintojen uudistushakkeiden  vaikutuksista.

Rahoitus on asiallisesti ollut jo pitkään kriisissä. Kassavarat ovat velan varassa ja riiputaan tosiasiassa kassavirran hirressä. Vireillä olevaa strategiatyötä ei voida rakentaa  vanhojen totuuksien varaan.  Sijaintietu Helsinki- Tampere- akselilla ja kasvukaupungin retoriikka ei ole totta. Tosiasia on koko Kanta- Hämeen maakunnan hiipuva väestökehitys  ja kaupungin suhteellisen kilpailutilanteen muutos   Hyvinkään ja Riihimäen  talousalueella.Kasvu ei ole ulottunut  tänne, kun pääkaupunkiseutu ja Tampere ovat kieriskelleet ennen näkemättömän kasvun keskellä.Hiipuva Kanta- Häme on tosiasia pitkälläkin tähtäimellä.

Tuleva sote –hanke on vielä hallituksen aikomusten asteella eikä kukaan tiedä, mitä konkreettisesti tapahtuu. Ainakin siihen pitäisi varautua, että  HYRI- talousaluella kilpailutilanne muuttuu pysyvästi Hyvinkään eduksi.  Naapurissa on uusi ja eho sairaala lähempänä kuin keskussairaala Aulangon mäellä.

 

Uusi kaupunginjohtaja  on ilokseni puhunut tosiasioita kaupungin tilasta ja ahkeroinut kiitettävästi strategian valmistelussa. Visio ja  strategia on syytä päättää vasta uudessa valtuustossa. Pelkään, että rahoitustrategia tulee määrittämään tulevien tekemisten ehdot. Tyhjän kassan diktatuuri on historiassa varattu tuleville valtuutetuille. Suurien vaalilupausten lupaamiseen ei ole varaa.

Nykyinen  "Riihimäki kotikunta" - visio - on vietellyt nykyiset päättäjät raunioittamaan talouden ja vinouttamaan kaupunkirakenteen kehityksen.Visiota ja strategioita ei  tule päättää erillään taloudesta.

 

Kaupunginjohtaja on strategian valmistelun tärkein henkilö ja esittelijä. Yleiskaava on loppusuoralla  ja sekin on  sovitettava yhteen strategioiden kanssa.Pelisäännöt olisi muokattava hänen johdollaan ja esittelystään. Ne muodostavat tulevan toiminnan perustan. Niissä on toivottavasti eväät selvitä kaupungin toiminnan ja talouden saneerauksesta.

 

Mandaattinsa jättävän valtuuston vanhat totuudet eivät toimi. Puolueiden tyhjistä  vaalilupauksista ei ole asialistaksi.  Kaupunki on tosiasiassa kriisikunta, jonka pelastamiseen tarvitaan kaikkia mahdollisia saneeraustoimia.Valtuutettuja odottaa ennen näkemätön hallintoympäristö  ja  talouden saneerausoperaatio.

 

 

Mikko Lund

 

EIKÖ OLISI AIKA RYHTYÄ PUOLUSTAMAAN RIIHIMÄEN -HYVINKÄÄN TALOUSALUETTA?

EIKÖ OLISI AIKA RYHTYÄ PUOLUSTAMAAN RIIHIMÄEN  -HYVINKÄÄN TALOUSALUETTA?

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus komentaa kuntia riviin ja piirtää uusia rajoja. Yli puolet tehtävistä ja rahoista siirretään uudelle maakuntalaitokselle. Synnytyspolttoja olemme kokeneet talousalueella jo kymmenisen vuotta.

Maakunta -Suomessa kunnat menettävät mahdollisuuksiaan huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnista. "Hyvinvointikunta" on tyhjiin koverrettu valtion ohjastama opetus- ja sivistyslaitos. Itsellisyydestä ja verotusoikeudesta on rippeet jäljellä.

Helsinki - Tampere kehityskäytävän sijaintietua järsii molemmissa päissä pääkaupunki- ja Tampereen seudun ennen näkemätön kasvu. Väestökasvu on maakunnassa  hiipumassa ja alueen kunnat suurissa talousvaikeuksissa. Riihimäellä on edessä valtava talouden sopeutustarve ja tulot romahtavat maakunta-uudistuksessa.

Maakuntaraja on revennyt  railona! Seuraukset on näkyvissä;  oikeushallinnon hallintopaikat ovat kaikonneet ja lisää menossa etelään ja pohjoiseen. Taksikuskitkin ovat eri leireissä.

Vaille ymmärrystä on jäämässä, että maakunnat ovat kunnista irrallisia. Yhteiskunnallinen rooli on tyystin muuttumassa.Maakunta on valtion ohjaama ja rahoittama hallinnon ylempi taso. Kasvua julkisin varoin kehittävät voimavarat - elinkeinotuet, työvoimapalvelut jne. jopa kaavoituksen ohjaus, siirtyvät maakuntapolitiikkojen päätösvallan piiriin.

Politiikan ikiaikainen laki on  - äänestetään ja enemmistö voittaa! Niin Hyvinkään kuin Riihimäen seutujen ääniosuus ja poliittinen voima kummassakaan maakunnassa ei riitä päätöksenteossa takaamaan entistä kunnan roolia varmistamaan alueellista kehitystä. Eväät ovat maakuntien  käsissä. Elinvoiman ja kasvupalveluiden suuntaamisesta päättää Hyvinkäällä pääkaupunkiseudun ja Riihimäen seudulla Hämeenlinnan poliittiset voimat. Jäädäänkö täällä reunoille ruikuttamaan ja vannomaan oman kunnan hallinnoinnin ihanuuden puolesta ?

Eikö jo tässä olisi riittäviä perusteluita yhdistää voimat? Ryhtyä tiiviiseen yhteistyöhön  Riihimäen ja Hyvinkään talousalueen kehittämiseksi. Sataatuhatta asukasta edustava poliittinen voima on ihan toista kuin kahteen leiriin ja sisäisiin kuntahallinnon intriigeihin kietoutunut puolueryhmien luottamushenkilö-joukko, joka enimmäkseen kinaa keskenään valta-asemistaan.

Hallintoympäristössä pitäisi  nähdä, mitä oikeasti yhteiskunnassa tapahtuu. Alueen taantuminen on selvästi näkynä edessä, osin jopa  jo tapahtunutta todellisuutta.

Liian paljon on jo valtion toimesta viety yhteistyökyvyttömältä  talousalueelta maakuntarajan ehdoilla. Syyttäjä-, poliisi-, ulosotto- ja holhoustoimen sekä pelastuslaitoksen uudistaminen ovat köyhdyttämässä valtion palvelujen saatavuutta alueella.

Eikö olisi jo aika  puolueiden ja politiikkojen katsoa todellisuutta ja nousta ylös! Huomattaisiin, että Riihimäen ja Hyvinkään kauppakamarin alueella ja kunnissa on monia uhkia, joita yhdessä pitäisi tunnistaa. Keinoja kyllä on torjua rajojen kiroa ja kokoontua puolustamaan yhteisiä etuja. Mihin enää maakuntien alla tarvitaan tehtäviltään riisuttuja kuntia?

Mikko Lund

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus toteuttaa sotea laput silmillä ja säkki päässä!

Pääministeri Juha Sipilän (kesk)  hallitus toteuttaa sotea laput silmillä ja  säkki päässä!

Pääministeri Juha Sipilän hallitus toteuttaa maakunta- ja soteuudistusta laput silmillä, säkki päässä. Hankkeessa ei ole riittävästi arvioitu ja tutkittu hankeen  perustuslainmukaisuutta  eikä  vaikutuksia kansalaisten näkökulmasta. Se on havaittavasti laiminlyöty.

Tämän takia olen  pyytänyt valtioneuvoston oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä ja perustuslakivalokuntaa tutkimaan maakunta- ja  sotehankkeen perustuslainmukaisuutta ja ennen muuta hallinnon aloitettua toimintaa ennen lakien voimaan saattamista.  

Sipilän hallitus on totetuttamassa maakuntavaalit; kaikista muista vaaleista kansalaisten äänioikeudesta on perustuslaissa säädös. Maakuntavaaleista ei ole.
  
Tämä lainlyönti  panee epäilemään, että koko maakunta- ja soteratkaisua  ei ole riittävästi tutkittu lainvalmistelun pohjaksi perustuslain näkökulmasta.
                                                                                                                                                                                                     
Oikeusvaltion näkökulmasta on aiheellista kysyä, missä säädöksessä ja millä mandaatilla  hallitus  valtuuttaa  hallinnon valmistelemaan ja toteuttamaan näitä hankkeita. Maassa on pari vuotta valmisteltu ao. hankkeita, mutta niistä ei ole yhtään lakia tai perustuslain säädöstä tuotu eduskunnan ratkaistavaksi. Suuri virkamiesarmeija on puuhastellut hankkeiden kimpussa. Työaikaa ja verovaroja on kulutettu pelkän hallitusohjelman tai ministeriöiden johtavien virkamiesten ohjeistuksen mukaan. 

Mistä  tässä on oikeasti  kysymys?

Onko tämä sitä Suomeen rantautunutta ja hallintoon pesiytynyttä  trumpilaisuutta?  Maakunta- ja sotehallintoa vasta ideoidaan ja hanketta johtava   alivaltiosihteeri kehoittaa lakiluonnosten mukasisiin toimiin hallinnossa. Epäilyt hankkeen perustuslainmukaisuudesta ei tunnu hallitusta eikä virkakuntaa liikuttavan. Huolestuttavaa on, että legaliteetti-periaate on  tietoisesti sivuutettu oikeusvaltion hallinnossa.

Maakunta- ja sote -uudistuksen suunnitelmat poikkeavat perinteisestä lainvalmistelusta ja antavat vakavan aiheen epäillä arveluttavan hallintokulttuurin  pesiytymistä tulleen hallintoomme.Hankkeessa voi epäillä perustuslain säädösten huomiotta jättämistä jo esillä olleiden lakiluonnosten perusteella.
Laajat virkatoimet eri tasoilla hallinnossa edustavat poikkeuksellista hallintokulttuuria. Niiden lainmukaisuus perustuslain taustaa vasten näyttää hyvin kyseenalaiselta.


Mikko Lund

VINHA ON SIPILÄN HALLITUKSEN RIENTO - täyttääkö se laillisuuden vaatimukset?

Avoin kirje Oikeuskanslerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja
perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle

VINHA ON SIPILÄN HALLITUKSEN RIENTO - täyttääkö se laillisuuden vaatimukset? 

 

PERUSTUSLAKI ON KANSALAISTEN DEMOKRAATTISEN OSALLISTUMISEN JA MAAN HALLINNON PERUSKIVI. Suomen hyvä hallintokultuuri on perustunut virkatoimissa lain kunnioittamiseen ja noudattamisen valvontaan 

 

 Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus on hurmahenkisesti lähtenyt toteuttamaan maakunta- ja sote -uudistusta.Maakuntavaaleja pidetään itsestään selvyytenä. Kunnallisvaalit ovat saaneet siksi siirtyä sopivampaan ajankohtaan. Äänioikeudesta vaaleissa on säädetty perustuslaissa, mutta asianomaista pykälää ei ole maakuntavaaleja varten avattu. On syntynyt vakava epäilys, onko tällaiset sunnitelmat ja toteutus muissakaan suhteissa perustuslainmukaisia.

 

 Ministerin valassa sitoudutaan pyhästi siihen, että noudatetaan kaikissa toimissa perustuslakia. Jos poliittiset hankkeet vaatisivat perustuslaista irrottautumista, on ensin muutettava perustuslakia. Mitään tällaista ei hallitus ole esittänyt uudistumisajatustensa toteuttamiseksi. 

  

Sen sijaan maakunta- ja sotehallintoa ideoidaan ja lakiluonnosten mukaisina kototeutetaan. Epäilyt hankkeen perustuslainmukaisuudesta ei tunnu hallitusta eikä virkakuntaa liikuttavan. Ihmetystä on herättänyt, miksi lakiperusteisessa hallinnossa on ympäri maata ryhdytty toimiin maakuntahallinnon ja sote -uudistuksen valmistelemiseksi. Missä säännöksessä ja kuka on antanut toimeenpanoon mandaatin?

 

 Suurin joukoin virkamiehet käyttävät työaikaansa ja verovaroja pelkän hallituksen ideoinnin ja alivaltiosihteeri Pöystin kehotusten varassa. Yhtäkään uudistuspaketin lainsäädännön edellyttämistä laeista ei ole vielä eduskunnassa.Silti toimitaan kuin lainsäädäntö olisi valmis! Onko tämä sitä trumpilaisuutta, joka on pesiytymässä meidänkin bisneshallituksen visioina julkiseen toimintaan? 

 

Huolestuttavaa on, että legaliteetti -periaate on unohdettu. Tähän asti se on ollut demokrattisen hallintotavan ja kansalaisten vaaleihin perustuvan osallistumisen rikkumaton suoja. Oikeuskansleri on aivan syystä kiinnittänyt huomiota lainvalmistelussa perustuslain vaatimusten huolettomaan selvittämiseen. 

 

 Maakunta- ja sote -uudistuksen suunnitelmat poikkeavat perinteisestä lainvalmistelusta ja antavat vakavan aiheen epäillä arveluttavan hallintokulttuurin pesiytymistä hallintoomme.Hankkeessa voi epäillä perustuslain säädösten huomiotta jättämistä jo esillä olleiden lakiluonnosten perusteella Laajat virkatoimet eri tasoilla hallinnossa edustavat poikkeuksellista hallintokulttuuria. Niiden lainmukaisuus perustuslain taustaa vasten näyttää hyvin kyseenalaiselta.

 

 Kiinnitän huomiota seuraaviin säädöksiin! Niitä tutkimalla voi epäillä luottamushenkilöiden, virkamiesten ja ministerien virkatoimien piittaamattomuutta seraavista säädöksistä:Perustuslaki 2§, Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate, 118 § Vastuu virkatoimista, 124 §, Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle sekä 116§, Ministerisyytteen nostamisen edellytykset. 

 

Virinneeseen perustuslailliseen keskusteluun voisi tämänkin pohdinnan liittää. Julkista arviointia pitäisi käydä ainakin perustuslakivaliokunnan ja lainvalvojien piirissä. "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." NIIN PERUSTUSLAISSA KIRJOITETAAN!

 

 Mikko Lund

 mikko.lund@gmail.com

SDP turvasi nykylinjaan - muutosvaatimus ei sytyttänyt

SDP turvaa nykylinjaan - muutosvaatimus ei sytyttänyt

SDP:n puheenjohtaja- vaali ratkesi selvin numeroin. Antti Rinne sai ensimmäisessä äänestyksessä  281 ääntä,reilusti puolet äänistä. 

Haastajat ja toisenlaista politiikkaa ja toimintaa vaatineet Tytti Tuppurainen (55 ääntä) ja Timo Harakka (159ääntä) jäivät lehdellä soittelemaan.                                                                                              

Puheenjohtaja Antti Rinne herkisteli leipäjonoilla ja köyhyydellä. Rinteen mukaan hyvinvointivaltio ei ole valmis. Tähän asti kaikki on    kohdallaan, mutta sitten Rinteelle tulee puheessa paljastava,         tahaton virhe: ..."eikä se taida olla tullakaan koskaan valmiiksi."

Tällaista hoiperteluahan se SDP:n toiminta historiallisesti   on ollut. Hyvinvointivaltio on vain haave. Ovista ja ikkunoista vetää pahoin. Toiminta ei ole ollut riittävän tavoitteellista ja määrätietoista, niin   että suomalainen hyvinvointivaltio olisi saatu valmiiksi ja köyhyys poistetuksi. köyhyys   Mitähän mies tarkoitti sitten tehdä sen turvaamiseksi? Arvoperustahan on  hyvä, mutta tähän asti toteutunut rahoituskyvyttömyyteen ajautunut toimintamalli on suuren reformin edessä.

Hallituksen Yritys-Suomi ja Maakunta-Suomi ei ole ratkaisu. Mikä se sitten olisi? Maan julkisen hallinnon ja edustuksellisen demokratian kriisistä on etsittävä kansalaisten perusoikeuksia             toteuttavaa ulospääsyä. SDP:llä olisi oltava kansalle kerrottava visio jo kuntavaaleja varten, jos mieli olla lepertelemätön ja uskottava  poliittinen voima.

                                                                                                                                              

Puoluekokousedustajat  tyytyivät vanhaan. Se merkitsee ikääntyvää kannattajakuntaa, nuorten karkottamista ja alenevaa  kannattajakehitystä. Linjauksen seurauksia saadaan maistaa jo kevään        kuntavaaleissa. 

Vaalissa hävinneet Tytti Tuppurainen ja Timo Harakka olisivat avanneet muutoksen lehden puolueen toimintaan.                                                                                                                                                                                                                                                                       

Timo Harakka suuntasi katseensa gallup-kannatukseen. Hän sanoi, että kannatus on samoissa luvuissa, jotka johtivat Eero Heinäluoman eroamaan ja että,  itsetyytyväisyys on iso riski. Harakan mukaan SDP:n on saatava yli sata tuhatta uutta äänestäjää ennen kuin vaalit voidaan voittaa.

– On vain yksi riski. Ja se on riskittömyys. Kun tavallisen ihmisen elämää on heikennetty, sosialidemokratiaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kuitenkin  yhteiskunnallisen keskustelun aloite on ollut kaksikymmentä vuotta oikeistolla. Me olemme olleet puolustuskannalla. Siksi vain 14 prosenttia suomalaisista  pitää SDP:tä yhteiskuntaa uudistavana voimana. Riskittömyys on riski. Meidän pitää johtaa keskustelua, jos haluamme johtaa Suomea, hän linjasi.

Timo Harakka katsoi SDP:n historiaa ja nosti rohkeuden puolueen voimaksi yli sadan vuoden ajalta. Timo Harakka huomautti, että lapsillehan politiikkaa tehdään.

– Kasvaville suomalaisille ja tuleville polville. Heidän takiaan näitä penkkejä kulutetaan, istutaan iltamyöhään kokoushuoneissa ja pystytetään vaalitelttoja.

– Puolue, jolla ei ole näköalaa tulevaisuuteen, on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta Suomen historian merkittävin puolue on  myös Suomen tulevaisuuden merkittävin puolue.

Harakka painotti, että on oltava askel edellä, eikä perässä ja tunnistettava yhteiskunnan muutokset.

Tytti Tuppurainen korosti Lahdessa esittelypuheenvuorossa voimakkaasti johtajuutta. Tuppuraisen mukaan sosialidemokraattien on otettava aloite käsiinsä ja                                                                                           otettava johtajuus. 

– Se on historiallinen tehtävämme tässä ajassa. Tavallisille ihmisille on tarjottava uskottava näky paremmasta huomisesta, on tarjottava parempaa politiikkaa, Tuppurainen sanoi.

Tuppurainen toisti puheessaan myös kampanjassa esillä pitämiään ajatuksia populisteista, joiden kanssa ei voi käydä huutokauppaa.

Hyvät toverit, on sanottu, että puolueen historiallinen tehtävä on suurempi kuin yhden ihmisen valitseminen, mutta nyt tarvitaan johtajuutta.

– Emme lunasta suomalaisten luottamusta lupaamalla kaikkea hyvää kaikille, kun taloudessa on kenties pitkäänkin jatkuva hitaan kasvun aika. On oltava ryhtiä sanoa sanoa, että                       julkinen talous vaatii tasapainottamista ja että rakenteellisia uudistuksia tarvitaan.

Hän korosti olleensa puolueen toiminnassa mukana liki kaksikymmentä vuotta ”niin myötä- kuin vastoinkäymisissä” ja totesi, että sosialidemokratialla on annettavaa jokaiselle.

Antti Rinteellä on nyt näytön  paikka kuntavaaleissa. Eduskuntavaalit ovat sitten pääministerivaalit. Rinteen haastetta nostaa hänen aikaisemmmin kohtaamansa mielipidemitttausten osoittama               kansalaisten   epäluottamus, luottamuksen puute.  Asialle pitäisi tehdä  jotakin, muuten se toimii SDP:n kannatuskehityksen jarruna.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Mikko Lund

Mitä Riihimäen pitäisi tehdä maakunta- ja kuntaratkaisuissa

Mitä Riihimäen pitäisi tehdä maakunta- ja kuntaratkaisuissa? 

On selvitettävä vastaus kysymykseen, mikä on Riihimäen etu. Kaupunki on kuulunut Hämeenlinnan linnaleiriin. maakuntaan ja keskussairaalaan. Yhteiskunnallinen kehitys on syönyt työpaikkoja ja tuleva sote ym. merkitsee taantuvia palveluja. Riihimäen etu on hyödyntää kasvun mahdollisuuksia. Ne ovat kiistattomasti Helsingin seudulla. 

Täältä purkautuu pääkaupunkiseudulle työvoimaa ja hyvinvointia. Ihmiset saavat työtä ja hyvinvointia metropolialueen kasvusta ja kehityksestä. Riihimäellä pitää katsoa tarkkaan verotulotietoja ja pääkaupunkiseudulla pehdelöivien määrää ja verrata sitä Hämeenlinnan seutukuntaan. Hyvät liikenneyhteydet pääkaupunkiseudulle ovat olleet ja tulevat olemaan vastakin merkittävin tulevaisuuden rakennuspalikka Riihimäen seudulle. 

Riihimäen ja Hyvinkään talousalueen tulevaisuus kytkeytyy paljossa alueen liikenne- ja palveluverkkoon. 

Riihimäen kuuluminen Hämeenlinnan maakuntaan ja maakuntaliittoon ei tuo tänne liiton tukea ja kasvun hedelmiä. Maakunta ei ole ollut pelastus eikä ratkaisu. Kanta- Häme on pienmaakunta. Väki vähenee ja ikääntyy, mutta julkinen palvelutarve kasvaa. Vaikeuksia on nähtävissä, josta keskusairaalan palvelujen hiipuminen on vasta alkusoittoa. AP 27.1. isosti kertoo käräjäoikeuksien vähentämisen vaikutuksista alueella. Hyvinkää ITä-Uudellemaalle ,Riihimäenseutu Hämeenlinnaan.Viimeisen vuosikymmenen aikana on oikeushallinnon alalla tapahtunut paljon. Syyttäjä-, ulosotto- ja poliisipalvelujen hallinnointi on siirtynyt talousalueelta. Pelastustoimi on maakunnallistettu ja kaavoitusta tulee ohjaamaan maakunta soten ohella. 

Tuleva maakutaaitos on kunnista riippumaton ja itsenäinen toimija. Ei tarvitse olla suuri tietäjä, jos sanoo Riihimäki - Hyvinkää-kauppakamari- ja talousalueen itseohjautuvuuden ja voimien hajoamisen. 100 000 asukaan taajamarakennetta pirs- totaan eri leireihin maakuntarajan vuoksi. Meitä "kepulisoidaan" - ja jätetään reunoille ruikuttamaan, kun hallituksen maakuntasankarit meitä ohjaa. Maakuntien armoilla oleminen koskettaa kuntalaisten lähipalveluja ja valtiollisia toimintoja ns.kasvupalveluineen. Niitähän ovat elinkeinojen edistäminen ja työvoimapalvelut. 

Hyvinkää ja Riihimäki kuntarakenneselvitys taannoin osoitti, että neljän kunnan liitos olisi optimaalinen. Kolmen kunnan, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen liittäminen yhteen ei ole realistinen vaihtoehto palvelujen turvaamisessa. On tavoiteltava vähintään neljän kunnan liitosta. Kolmen kunnan liitoksesta tulisi liian velkainen ja haavoittuva. Siksi vähintään neljän kunnan liitos olisi tavoitteelinen. Se turvaisi elinvoimaisen ja vetovoimaisen yli 100 000 asukkaan kaupunkikeskuksen luomisen alueelle. Riihimäellä, Hausjärvellä ja Lopella tehtävänä on Hämeen maakunnasta irtautuminen ja liitos Hyvinkään ja Uudenmaan kanssa. 

 Mikko Lund