Kuntademokratia voi huonosti - virkavalta sen sijaan melko paksusti!

Kuntademokratia voi huonosti   - virkavalta sen sijaan  melko paksusti!

Kaksi ajatusta kuvaa  tämän päivän kuntatodellisuutta   aika hyvin: Kuntademokratia voi huonosti. Virkavalta voi  melko  paksusti kunnissa.  

Kysymys on tietyllä tavalla  vastakohdista. Ei ne    aivan huonosti kuvaa tilannetta, jonka todellisuutta on aika selvästi se, että kuntapoliitikot eivät kontrolloi virkamiehiä.

Virkamiesten valta on johtosääntöjen muutosten myötä  kasvanut viime vuosina  ja karannut jopa  kontrollin ulottumattomiin.  Aikaisemmin lautakunnilla ja valtuustolla

ollutta päätösvaltaa on siiretty  surutta  suoraan   virkamiehille.  Äänestäjät eivät myöskään kotrolloi  edustajiaan, luottamushenkilöitä.  Virkamiehet ja luottamushenkilöt saavat toimia aika  vapaasti  kuin sika vatukossa.

Eri ajankohtina suoritettujen mittausten mukaan  kansalaisten luottamus  kuntahallintoon on ohentunut ja epäluottamus lisääntynyt. Äänestysprosentit  ovat  kuntavaaleissa selvästi

pudonneet ja monessa kunnassa vain joka toinen äänestää. Sipilän hallitus ajaa maahan Sote- ratkaisua, joka tulee viemään kuntien tehtävistä ja rahoista noin 60 prosenttia.  Jäljelle jää kunta, jota on radikaalisti ohennettu.

Demokratian kriisiin noin yleisemminkin on kiinnittänyt huomiota taloustieteilijä  Paul  Krugman, jonka mukaan  EU:n komission  ja monen Euroopan maan harjoittaman

talouskurin seurauksena työttömyys on lisääntynyt ja kansalaisten luottamus demokraattisiin instituutioihin on romahtanut. Kgugman vittaa Euroopan jälleenrakennus- ja

kehityspankin 2011 julkaisemaan hätkähdyttävään tutkimukseen. Sen mukaan entisissä sosialistisissa maissa, uusissa Eu- maissa, luottamus demokratiaan on vuoden 2006

jälkeen romahtanut. Kaikkein alimmalla tasolla  se on siellä, missä talouskurimus on kohdellut ihmisiä kaikkein raaimmin.

Demokratiaan luottavat eniten ruotsalaiset, 92 prosenttisesti.  Vuonna 2006 Itä- Euroopan maat kuuluivat kärkikymmenikköön, mutta suuressa osassa maita alle puolet

enää kannattaa väitettä, että kansanvalta on hyvä juttu.

Krugmanin mukaan Euroopan historiaa tuntevien tulisi seurata kehitystä sydän kylmänä. Hän kertoo  pääasiassa  amerikkalaiselle lukijakunnalleen  oikeistopopulismin

noususta  Itävallan ja Suomen kaltaisissa vauraissa maissa, mutta itäisessä Keski- Euroopassa tapahtuu vielä pahempaa. Varoittava esimerkki on Unkari, joka on luomassa

rautaisen hallinnon Euroopan sydämeen. Ja mitä tapahtuu nyt Yhdysvalloissa, jossa  Trumpin populismi  voitti. Mikä tulee olemaan politiikka, jolla saavutettu voitto lunastetaan?

Tätä taustaa vasten on tavattoman ajankohtainen kysymys  paikallisen demokratian kehittäminen.  Valistuneille ihmisille yhä vähemmän riittää vain  äänestäminen  joka neljäs vuosi. Ihmiset kysyvät, miten he voisivat vaikuttaa vaalien välilläkin siihen, miten kunta toimii. Haluan herättää ihan todellisesti  tästä asiasta keskustelua.

En asetu enää kuntavaaliehdokkaaksi, mutta kun olen toiminut virkamiehenä kunnassa ja valtionhallinnossa  sekä myös luottamushenkilönä. Minulla on asiasta näkemystä.

Haluan, että kaupunkilaiset  avaavat  sanansa ja tuovat ehdotuksensa esille!

Mikko Lund

Eliitti juhlii taas itsenäisyyttä

Eliitti juhlii taas itsenäisyyttä

Tasan ei käy onnen lahjat. Pääministeri  Juha Sipilän (kesk) hallituksen politiikka  on lisännyt kuilua ja railoa hyvinvoivan eliitin ja toimeentulotuella  elävän  kasvavan kurjistuvan kansanosan välillä. Hallitus on ylimielisessä sokeudessaan lieventänyt hyvin toimeentulevien verotusta ja kiristänyt sitä pienituloisten kohdalla. Hallitus on leikannut eläkkeitä ja lääkekorvauksia. Tuloerot ja eriarvoisuus  on kasvanut. Hyvä  on herrakansan ja eliitin juhlia 99- vuotista kansakunnan itsenäisyyttä.  Meno on sellaista, että  kaikki eivät ole oikeutettuja samaan veneeseen. Eliitti ja köyhät juhlivat erikseen. Eliitti   juhlii  linnassa ja puhuu itsenäisyydestään ja hyvinvoinnistaan, köyhät eivät  pysty kuin tuijottamaan leivän kannikkaansa  ja seuraamaan juhlintaa  ja siitä  kuvittelemaan.

 

Miten tähän köyhien kyykytykseen pitää suhtautua?  Minkä kannan otamme siihen, onko se väistämätöntä ja onko se oikeudenmukaista? Hallitus on nimenomaan   kohdistanut leikkaukset niihin, joilla on tiukinta.  Tuomitsemme hallituksen. Hallitus ei ymmärrä, mitä on oikeudenmukaisuus.  Harjoitettu politiikka ja sen tuloksena syntynyt kehitys on jyrkässä   ristiriidassa perustuslain  ja kansalaisten 2. luvun  perusoikeuksien §§: ien 6 - 23 kanssa.                                                                                                                                                    

Toteamme myös, että hallitus ei ole pystynyt tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen. Ihmisten muuttoliike ja työpaikat keskittyvät  suuriin kaupunkeihin. Siitä seuraa monenlaisia  kehitys- ja  tasapainottomuusongelmia.

Suomen taloudella, alueilla ja ihmisillä on kuitenkin yllättävän  huono olla.  Eliitti on ummistanut silmät, mitä oikeasti ympärillämme tapahtuu. Hallitus on sokaistunut  kiky-, maakunta- ja sote-ratkaisujen   huumassa  ja se ei ole nähnyt, mitä taloudessa tapahtuu. Vähittäiskaupan ostovoimaa mittaavissa Nielsenin tutkimuksissa Suomessa meni Euroopan toiseksi huonoimmin. Ostovoima  heikkeni   -4,6   prosenttia,  vain Kreikka oli takanamme. Sen sijaan voimme kateellisina ihmetellä, miten  Pohjoismaat Norja, Ruotsi ja Tanska porskuttavat vuodesta toiseen usean prosentin kasvussa.

Pohjoismaat ovatkin harjoittanneet toisenlaista politiikkaa. Lähtökohtana on ollut usko ihmiseen ja  köyhien aktivointi. Se on perustunut  ihmisen  nostamiseen eikä kurittamiseen. Punaisena lankana on  ollut aktiivinen  työllisyyspolitiikka. Esimerkiksi Ruotsissa työllisyysaste on viime vuosina ollut 75,5 %   ja Suomessa 68,5%.  Siitä on seurannut köyhien määrän jatkuva väheneminen Ruotsissa.   Suomen  pitää astua   yhteiseen pohjoismaiseen rintamaan köyhyyden poistamiseksi. Työllisyyspolitiikasta pitää  tehdä   aktiivista.  Sosiaaliturvan leikkaaminen ei paranna työllisyyttä. Sipilän hallituksen politiikasta  voidaan   havaita, että työllisyyspolitiikassa nuukailu ja sosiaaliturvasta tinkiminen johtavat köyhyyden kasvuun ja sen syvenemiseen.                                                                                                                                                         

Mikko Lund                                                                                                                                 

Kauppakamari katsoo alueensa menestyksen ytimeen

Kauppakamari  katsoo alueensa menestyksen ytimeen

Aamuposti  7.11. tarjosi  kannatettavaa  luettavaa, kun  Riihimäen ja Hyvinkään kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Pevkurinen kirjoitti "Nyt on aika iskeä". 

Pevkuri  aivan oikein romuttaa täällä  varsin vankan kuntahallinnon uskon Helsinki - Tampere kasvukäytävän ihmeitä tekevään autuuteen. "Ei riitä, että ollaan kasvukäytävällä". Tiedämme, että se kasaa kasvun käytävän päihin  Helsinkiin ja Tampereelle.
Pääkaupunkiseudulla ja Tampereen   valtakunnanosakeskuksen  ympärillä  tapahtuu  väistämätöntä  kasvua  eli ihmiset, ideat, yritykset ja työpaikat  tulevat rikastuttamaan ja lisäämään edelleen suurkaupunkiseutujen kasvua. Rakentamisen buumi on ennen näkemätöntä  molemmissa päissä,  ja se jatkuu  tulevaisuudessa eikä kehitys ole vaikeasti ennustettavaa.  Välialueelle ei riitä kuin rippeitä, murusia. Se näyttäytyy  Hämeenlinnan ja Riihimäen väestöpohjan taantumisena, ellei täällä osata tehdä oikeita asioita.

Pevkuri  ehdottaa aktiivista markkinointia.  Kuntien pitää varautua ja sijoittaa tulevaisuuteen.  Kauppakamari  lupaa kantaa kortensa kekoon  asiassa. Se on sinänsä hyvä ja kannatettava ehdotus. Olisiko kauppakamarilla  ehdotuksia ja keinoja investointihalukkuuden lisäämiseksi  alueelle? 

Kunnissa ja seutukunnissa väsätään  parhaillaankin strategioita kuntakehityksen hallitsemiseksi. Mutta  perustuvatko ne ympäröivän todellisuuden uhkien ja mahdollisuuksien oikeaan havaitsemiseen ja johtaako ne oikeisiin painotuksiin  ja osumatarkkoihin tekoihin?  Ollaanko  täällä niin ketteriä ja osaavia, että pystytään tarjoamaan kilpailukykyisiä  mahdollisuuksia?   On tuhannen taalan kysymys, löydetäänkö kilpailutekijät, joiden avulla voi houkutella investointeja ja ihmisiä alueen kuntiin. Pahaa on pelättävissä, kun katsoo taaksepäin. Julkishallinnon puuhastelu saattaa vain jarruttaa välttämätöntä yhteiskunnallista uudistamista ja taloudellista kehitystä. 

Riihimäen lähimenneisyys ja yliIvelkaantuneisuus ovat syöneet  pelimerkkit eikä kovin suuriin uusiin markkinointisatsauksiin ole mahdollisuuksia. Talousaluetta on vaivannut kyvyttömyys yhteistyöhön ja keskinäinen kilpailu. Jatkuesaan se  vain heikentää tilannetta. On syöty niinsanotusti omasta kuormasta  ja pidetty sitä oman kunnan kehityksenä.

 Arolammin alueeen "yrityspuisto" on mahdollinen kasvun moottori  ja  etu koko talousalueelle. Lopen Silmänkantokin on sitä. Arolampi tukenee eninten Hyvinkään kasvua. . Riihimäellä  toivo sen tuomasta hyvästä saattaakin olla toiveunta.  Kaupunkien välinen matka  ja  kilpailutekijät suosivat   todennäköisemmin Hyvinkään kasvua.  Riihimäellä  menneisyys rasittaa -  etääntyvät sotepalvelut ja  ylivelkaisuus ovat syöneet  pelimerkit. Ero veroprosenteissa on jo merkittävä asuinpaikkaa valittaessa. Nousevat vero- ja maksurasitukset ovat todennäköisiä  vetovoimaa vähentäviä tekijöitä Riihimäellä.

Eikö olisi aika  taas yrittää  voimien kokoamista  talousalueella? Onnistuneena loputulemana voisi olla  kuntaliitos, uuden kaupungin synnyttäminen.  Se voisi olla  mahdollisuus säilyttää  talousalueen asema ja sen vetovoimaa lisätä!

Riihimäen kehityksen kohtalonkysymys on ymmärtää yhteys Hyvinkääseen.  Riihimäen avuton hapuilu  Hämeenlinnan suuntaan on kehityksen jarru. Juuttuminen maakuntien rajaan kuvaa ideaköyhyyttä  ja lyhytnäköisyyttä perin juurin muuttuvassa aluerakenteessa.   Riihimäen seudun kohtalonkysymys   on vähävoimainen Kanta- Häme,  joka vireillä olevien hallinnonuudistusten myötä tulee  etäännyttämään sote- palveluja. Siinä ei ole vetovoimaa niin paljon, että siihen takertumisessa  olisi järkeä.  Kauppakamarialueen kuntien yhteistyössä ja integraastiokehityksessä  sen sijaan on  -   paljonkin  kuntaliitokseen  saakka! Siinä se maakuntarajakin katoaisi!

Mikko Lund

Riihimäen kaupunginjohtajalla tervettä suhtautumista todellisuuteen

Riihimäen kaupunginjohtajalla tervettä suhtautumista todellisuuteen


Riihimäen kaupunginjohtaja  Sami Sulkko kertoi näkemyksiään Aamupostissa (1.11.). Johtaja näytti ottavan Riihimäen todellisuuden vastaan hyvin rehellisesti ja realistisesti. Kaupunginjohtajalta   kysyttiin, onko hän
"samaa vai eri  mieltä" kuin edeltäjänsä  että taloudella synkistelyn
sijasta pitäisi löytyä positiivisuutta.


Sulkon mukaan Riihimäellä on paljon positiivisia asioita. mutta talouden näkymät ovat vähintäänkin haasteelliset. Merkittävimpänä kysymyksenä velkaantumisen pysäyttäminen. Kaupunginjohtaja   totesi,että  "on parempi puhua aina asioista", myös taloudesta, " suoraan niiden oikeilla nimillä ja oikeissa mittasuhteissa".


Tämä oli hyvin tervettä puhetta! Riihimäellähän on jo totuttu johtavan virkamiehen kyseenalaiseen ja virkavelvollisuudenkin vastaiseen kaunisteluun kaupungin taloudesta. '

Kaupunginjohtajalta kysyttiin kantaa tuloveroprosentin nostoon.
Kaupunginjohtaja vastasi: "Kokemukseni osoittaa, että korotus on hyvin helppo tapa unohtaa toiminnallinen kehittäminen   ja tuottavuutta parantavat muutokset".

Siksi pitää ensiksi arvioida, että voidaanko tehdä jotakin omissa
toiminnoissa ja vasta sen jälkeen on korottamisen välttämättömyys.
Näinhän se on!

Aamuposti kysyi  kaupunginjohtajan suhtautumista kritiikkiin. Lehti oli vähän virheellisesti asialla mainitessaan nimeni.  En ole kritisoinut henkilöä, vaan virkamiestä ja hänen tekojaan.

Kaupunginjohtaja Sulkon mukaan "rakentava kritiikki on aina lämpimästi tervetullutta ".

Sokerina pohjalla on kuitenkin se, että kaupunginjohtaja hoitaa kuntoaan ja käy säännöllisesti juoksulenkillä. Kyllä kai se niin on, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Kerrassaan hyvän oloinen haastattelu, joka antaa nyt pohjaa ottaa mittaa uudesta johtajasta.


Mikko Lund

Kaupunginjohtajan jäähyväiset ja poliittinen testamentti

Kaupunginjohtajan jäähyväiset ja poliittinen testamentti

Kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen jätti 15.10. Aamupostissa jäähyväisiä. Keskiruokaselle oli hampaankolossa valtuutetut, jotka maalailevat kaupungin talouden synkkyyttä. Keskiruokanen ei jaksa ymmärtää, mistä tällainen maalailu kumpuaa, kun se "ei ole todellista". Hän myöntää kuitenkin kaupungin suuren velkaantumisen. Ja se on vain osa totuudesta. Kaupungin konsernin yhtiöiden velat ja riskit ovat kaupungin taseen piilotodellisuutta. Niitä on tasekikkailulla kätketty. Toivottavasti peli ei jatku, kun hän on edelleen jäämässä hallitustehtäviin keskeisissä kaupungin yhtiöissä! Se on sinänsä yhden messun arvoinen asia. Ei entisten johtajien pitäisi jäädä roikkumaan kaupungin elimiin.

 Herää väistämätön kysymys, millä teorialla hän toivoo tulevien valtuutettujen ja seuraajansa hoitavan kaupungin talouden rahoitusta? Lisävelallako, kun vielä on paljon toiveita toteuttamatta? Me yksinkertaiset kaupunkilaiset ja valtuutetut katsellaan - ja niin tekevät yritystaloudetkin - velkasalkkua ja rahoitusriskejä tulonodotuksiin verraten. Sillä peruusteella synkistely on asiaan kuuluvaa. Se on myös oikeudenmukaisuuteen pyrkivää yhteiskuntamoraalia. Ei haluta velkasalkun lyhennystä ja riskejä siirtää seuraavien ikäpolvien maksettavaksi. Vuosittain haluamme rahoittaa lyhennykset, oikeatasoiset poistot, velkojen korot ja tunnustaa myös riskit! Näkyvien tulonodotuksien maailmassa talous ei ole kehumista väärtti. Käyttömenoja karsimalla, so. säästöillä sopeutumisessa joudutaan tinkimään palveluista. Sotessakin hän näkee säästöjä tulevan miljoonakaupalla! Voi syystä epäillä, kun kulut ovat peräisin auttavista käsistä ja hoitomateriaaleista. Siis vain palvelujen saatavuutta ja laatua voidaan kustannusvaikutteisesti muuttaa ja samalla heikentää. Hallintokuluista läskiä ei rakenteeseen hirveitä ole kertynyt, joten sotejohtaja ei riitä "konkurssipesän" selvittämiseen.

Pari viime valtuustokautta olen kuunnellut tulopohjaan (asukaslisäykseen ja verotulojen kasvuun) nähden toiveiden tynnyrin kolinaa. Päällimmäisenä on ollut ylisuuren investointipolitiikkan räminä. Se on johtanut ylivelkaantumiseen! Tosiasioiden kaunisteleminen ja kaupunkikehityksen mahdollisuuksien yliarviointi on hänen johdollaan syy kaupungin rahoituksen pettämiseen ja nyt pakoon tarkastella tilannetta YT - neuvottelujen kautta. Häviäjiä ovat veronmaksajat ja henkilöstö!

Talouden korjaaminen on tulevien valtuustojen pitkäaikainen säästöjen kujanjuoksu, ja silti verot ja maksut tulevat nousemaan maakuntauudistuksesta huolimatta! Uutta toivoa on pantavissa pitkään odotetuun kaupunginjohtajan vaihtumiseen. Tasapainoinen rahoitusasema on kaupunkilaisten palveluiden paras tae. Siitä ei ole riskinotoillaan Keskiruokanen välittänyt. Jälkeen on jäänyt pitkä ja vaahtoinen perävana - nyrjähtänyt rahoitustasapaino. Sen tyynnyttelyn strategiasta on jatkossa kysymys Sulkon johdolla.Eikä kuvasta voi puuttua rahoitus! Se varmuudella kaventaa valtuustoryhmien "toivotaan toivotaan" -politiikan reunaehtoja.

Ehkä ymmärretään, ettei kaupungin kasvua voida enää perusteettomasti hypettää kuten tähän asti on tehty? Valitettavasti on niin, että Helsinki/Tampere -akselilla kasvua on vain kummissakin päissä. Keskellä Riihimäellä ja Hämeenlinnassa kuihtumista. Maakunnan väestökasvu on ollut miinusvoittonen viime vuosina. Aluekehityksen indikaattorit viittaavat edelleen siihen, että pääkaupunki- ja Tampereen seutu imevät yhteiskunnallisen kasvun. Ne ovat jo pitkällä tähtäimellä varautuneet siihen kaavoituksella. Vuosia on ollut siellä nähtävissä ennennäkemätön asuin-, elinkeino- ja infrarakentamisen buumi.   Ilmiötä ei ole nähty täällä eikä tunnustettu, vaikka se on ollut reaali- poliittinen fakta Kanta - Hämeen kunnissa. Maakunta tulee jatkossakin olemaan heiveröinen ja sen elinkelpoisuutta pitäisi katsoa kriittisesti. Alueelista vetovoimaa kasvattavana makuntakeskuksena Hämeenlinna on yksinkertaisesti vähävoimainen, ekä siitä sotemaakuntanakaan ole Riihimeän seudun kasvun veturiksi. Hommaillaan täällä vain tyynesti Uudenmaan reuna- alueella ja ravitaan valtakunnan vetovoimakeskuksesta kasvullemme sirpaleita Hyvinkään varjossa.

 Hyvinkään ja Riihimäen välinen kilpailutilanne on peruuttamattomasti muuttumassa Hyvinkään eduksi, oikein selvästi esim. terveyspalvelujen suhteen. Totta kai ihmiset huomaavat meillä niiden etääntymisen ja sairaalan kuihtumisen. Valinta seutukunnan asumisratkaisuissa on selvästi kääntymässä Hyvinkään eduksi. Laajennettu ja hyvää tulevaisuusperspektiiviä omaava sairaala on Hyvinkäällä, lähes kaikki erikoislääkäripalvelut käsillä. Pyristellään niukentuneiden resurssein parhaan kykymme mukaan Hyvinkään selviä kilpailuetuja vastaan. Sitä mm. kaupungin uudistuneet sairalaolot merkitsevät verrattuna Riihimäeltä etääntyviin sote -palveluihin.


Mikko Lund

Masentavan löysää " asiantuntijan" puhetta Sami Sulkolta

Masentavan löysää " asiantuntijan" puhetta Sami Sulkolta

 

AP (11.10)  kertoo uuden kaupunginjohtajan  Sami  Sulkon tulleen kaupungitaloon ja olevan siellä ennen viran vastaanottamista marraskuun asiantuntijan tittelillä. Kaupunkilaisena ja valtuutettuna toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi! Mutta samalla odotan hänen asiantuntijuutensa syvenevän ja tarmoilla perehtyvän  kaupungin tilaan ja talouteen, tarvittaessa vaikka erityistilintarkastusta esittäen.

Sulkko laukoi näkemyksiään AP:ssa. "Mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole tarvetta." Lähtökohtaisesti asiat ovat hyvin, vaikka taustalla on yleisen taloustilanteen heikkeneminen", "Ei tässä budjettia olla uusiksi pistämässä". Eipä tämä mitään hyvää lupaa - ei edes ole varovainen. Tulee mieleen tarve palauttaa uusi kaupunginjohtaja tosiasioiden eteen.

 

Olen pari valtuustokautta seurannut kaupungin talouden tunnuslukujen kehitystä ja monasti julkisesti kertonut huolestumiseni. Sen perusteella uskallan todeta, että olemme kaupungissa syvässä rahoituksen hetteikössä. Palvelujen laadun ja saatavuuden rahoittaminen nykytasolla on lähes mahdoton tehtävä ja sopeutuminen alkavan vaalikauden vuosina on varsin epätodennäköistä. Olen nähnyt valtuustossa  toistuvasti "toivotaan toivotaan" -politiikan päättäjiä -  eläköityvä kaupunginjohtaja mukaan lukien. Ja sitä sanomaa levitetään edelleen, mm. vastikään valtuutettu Portin lehtikirjoituksessaan. Talous ei keskipitkällä aikajänteellä korjaudu Arolammin kaavoituksella eikä sijainnilla maan vahvimmalla kasvukäytävällä. Edessä on kaupunginhallituksen päättämät YT -neuvottelut ja suuret sote-hallinnon myllerrykset. Kaiken lisäksi askukaskato riivaa.

 

Asiantuntijan pitää perustaa lausuntonsa tietoon. Se olisi ollut hyvin mahdollista pian virkavastuulla toimivaan kaupunginjohtajan tehtävään siirtyvällä Sulkkolla. Pintapuolinenkin perehtyminen julkisiin kuntatalouden tunnuslukuihin, olisi voinut tuottaa hänelle samanlaisia näkemyksiä kuin itsellänikin on. Lausunnot uutisoinnissa saatan ymmärtää vain  poliittiseen korrektiuteen kuuluvana lepposteluna. Hänen näkemyksensä siinä eivät edustaneet talouden asiantuntemusta. Asiat kaupungissa ovat lähtökohtaisesti muussa jamassa kuin hyvin eikä kaupungin talouden taustalla ole vain yleinen taloustilanne. Tarve uuden budjettipolitiikan avaamiseen on kovin ilmeinen ja budjetoinnin perusteiden uudistaminen suorastaan välttämätöntä. Se pitäisi aloittaa ensitilassa, siis seuraavan budjetin yhteydessä.

 

Uskon positiivisuuteen ja ymmärrän Sulkon astuvan uuteen tehtäväänsä vielä  poliitikkoja ja henkilöstöä paijaillen. Toivon vahvasti, että asiantuntijuus saa vallan ja hänestä tulee jämäkkä ja kuvia kumartelematon kuntajohtaja. Sellaiista kaupunki tarvitsee. Siis kaupunginjohtajaa, joka tunnustaa tosiasiat ja avaa kuntalaisille rehdisti totuuden vaikeidenkin päätösten takana. Tähän asti on keinona käytetty vaikenemista ja kaunistelua, se ei ole kaupunkia päästänyt pahasta. Olisi syytä nyt kokeilla ihan rehtiä menoa ja pitää kuntalaiset oikean tiedon tasalla.

 

Mikko Lund

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Riihimäen pommin purkutalkoot

Riihimäen pommin purkutalkoot

ITSERAKENNETTU TALOUSPOMMI RIIHIMÄEN VALTUUSTON SYLISSÄ

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tommi Räty selittää (AP 28.9.) parhain päin kaupungin henkilöstön ja kaupunginhallituksen edessä olevia YT -neuvotteluja. Kyse hänen mukaan ei ole kaupunginhallituksen puheissa ollut ”lomautuksista eikä irtisanomisista, enemmänkin siitä, miten yhdessä asiat voidaan tehdä vielä paremmin”.

Politiikkoja pelottaa pian edessä olevat kuntavaalit. He hyvin tietävät kaupungin meno/tulo yhtälön rapautumiseen syyn. Löysän taloudenpidon ja velkavetoisen investointipolitiikan. Senkin, että henkilöstömenot ovat kaupungin taloudessa  (60 -70 %) luokkaa. Ja vielä senkin, että kuntalaisten hyvinvointia on yli pari valtuustokautta rakennettu velan varaan ja tasetta sievistelty monin julkisesti esiin tuomineni keinoin. Sytytyslanka palaa ja on rapauttamassa kuntalaisten uskon poliittiseen eliittiin. Jatkuvan lisävelkaantumisen konsensus räjähtää tekijöidensä silmille.

Pommin purkutyö on aina hankalaa, vaaralistakin. Kuntalaisten palvelujen saatavuuden vähentymisellä ja kasvavalla vero- ja maksurahoituksella on kohtalokkaita sirpalevaikutuksia poliitikoille edessä olevissa vaaleissa. Näyttää siltä, että Rädyn johdolla kaupunginhallitus yrittää suojautua leikkaamalla ns. muuttuvia kustannuksia – hankintoja ja välttämättömiä investointeja. Ne ovat tietenkin palvelujen kulmakiviä. Ellei samalla henkilöstömenoihin puututa eikä palvelurakenteen priorisointia harrasteta, rakennetaan kaupunkiin ”neutronipommia” .

Kuntalaisten palvelut kuihtuvat, mutta henkilöstö säilyy ja vaalii etujaan. Rahoituspohjasta huolehtiminen pitkällä aikavälillä on paras kunnallisten palvelujen säilymisen tae kuntalaisille. Sitä sääntöä on tietoisesti laiminlyöty ja talouspommia rakennettu.

Toivoisi viimeistään nyt, että kaupunginhallituksen konsensus tavoittelisi kuntalaisten palveluiden kestävää kehitystä ja palvelustrategialle realistista rahoituspohjaa. Poliittisen hyssyttelyn ja kaunistelun polku on vienyt umpikujaan. Edessä pitäisi olla konsensuksen uusi alku. Kunnallisjärjestöjen vastuulla on kuntalaisten palvelurakenteen ja sen kestävän rahoituksen ylläpito ´valtuustokaudesta toiseen. Poliittisen moraalin uudistumisen soisi näkyvän jo puolueiden ehdokasasettelussa ja vaaliohjelmissa.

Mikko Lund