Riihimäen kaupunginhallitus - ilmetty valehtelijoiden klubi!

Riihimäen  kaupunginhallitus - ilmetty
valehtelijoiden klubi!


Takavuosilta muistetaan hyvin  näyttelijä Helge Herralan vetämä TV-ohjelma 
"Valehtelijoiden klubi". Siinä  osanottajien piti keksiä hyvä ja todentuntuinen  tarina  
kustakin käsiteltävästä esineestä ja asiasta. Siitä näyttää nyt tehdyn uusintaversio, 
jota edustaa Riihimäen kaupunginhallitus. Se on vuodesta 2009 yhdessä kaupunginjohtajan
kanssa kaunistelut ja vääristellyt kaupungin taloutta ja kehitystä. 

Vääristelyn ydin on ollut, että  Riihimäellä menee hyvin.Talouden tilasta on käytetty väärää 
mittaria.Taseen ylijäämä on piilottanut vuodesta toiseen syvenevän rahoitusvajeen.
Väestönkasvu on ollut tietoista paisuttelua. Tällaisia todellisuudesta irrallisia juttuja on 
toistettu ja taas toistettu. Mutta todellisuus alkaa väistämättömästi paljastua ja syyllisillä 
on vielä hätä kädessä.  


KHO kumosi vuoden 2009 tilinpäätöksen. Hämeenlinnan hallinto- oikeus on 
kumonnut vuoden 2012  tilinpäätöksen. Kumotut päätökset  ovat pohjautuneet 
tilinpäätösten  alipoistoihin, jolloin tilinpäätös ei ole antanut oikeaa ja riittävää 
kuvaa kaupungin taloudesta. Seurauksena on ollut reaalitaoudessa ylivelkaan-
tuminen ja kaupungin kassan tyhjentyminen eli kassakriisi.

Kaupunginhallitus on sepittänyt kaikella antaumuksella  selityksiä  vuosien 2009, 
2012 ja 2014  tilinpäätöksistä tehtyihin valituksiin. Kaupunginhallituksen selityk-
set on oikeudessa sivuutettu kohteliaasti. Oikeus on yksiselitteisesti  kumonnut 
tilinpäätökset ja samalla paljastanut harjoitetun vääristelyn. Kaupunginhallituksen 
on vaikea ellei peräti mahdoton myöntää  valehteluaan. Niinpä kaupunginhallitus 
yrittää väsytystaktiikalla tainnuttaa mahdolliset valittajat. Siinä se on epäonnistunut. 

Onhan ollut hävyttömän ylimielistä,että kaupunginhalitus on esittänyt ja 
kaupunginvaltuusto hyväksynyt uudelleen saman vuoden 2012 tilinpäätöksen, 
jonka oikeus oli jo kumonnut. Menettelyä  voi aivan perustellusti  kutsua 
valehteluksi, mutta onhan se myös farssi, jolle nauraa jo ympäristökuntien 
kuntatalot. Mutta sehän kuuluu hyvin valehtelijoiden klubin todelliseen kuvaan 
nauraa ja naurattaa.

Kaiken huippu on sitten tilintarkastajan toiminta. Vuoden 2012 tilin-
päätöksen on tarkastanut vastuullisena tarkastajana Raija Porokka-
Maunuksela. Tilintarkastaja ei löytänyt mitään huomautettavaa vuoden 2012 
tilinpäätöksestä. Nyt hän tarkastanut saman tilinpäätöksen, jonka oikeus 
totesi laittomaksi. Hänellä ei oillut huomautettavaa. Tällaista on tilin-
tarkastus pahimmillaan. Kun itse tarkastaa oman työnsä, niin sitä ei
kukaan noki. 

Valittaja on aivan oikein puuttunut tilintarkastajan esteellisyyteen.Paitsi että 
on epäiltävissä, että tilintarkastaja on ollut esteellinen, hän on mahdollisesti
tehnyt työssään virkavirheen. Tähän perustuen kaupungin on aiheellista 
hakea vahingonkorvausta tilintarkastusyhteisöltä. Riihimäen kaupungin-
hallitus kuitenkin silmät kirkaana valehtelee, että kaikki hyvin.Tilintarkastaja 
ei ole ollut esteellinen. Että tällaisa kaupunkilaisten edun valvojia.

Tähän soppaan tarvittaisiin vielä yksi luku lisään. Aktiivinen kaupunkilainen, 
joka kantelisi kaupunginhallituksen toiminnasta. Tällainen räikeä valehtelu ei 
täytä kaupunginhallitukselta edellytettävän moitteettoman ja hyvän 
hallintotoiminnan edellytyksiä.


Mikko Lund 


 

 

Mitä tahansa toimintaa Riihimäellä vähän tarkemmin tutkitaan, niin laiminlyöntejä paljastuu

Mitä tahansa toimintaa  Riihimäellä vähän tarkemmin perataan, niin laiminlyöntejä ja jopa ihan laittomuutta paljastuu
Kaupunginvaltuutettuna olen ikäväkseni huomannut, että mitä tahansa toimintaa Riihimäellä tarkemmin tutkii, niin laiminlyöntejähän sieltä paljastuu  tai jopa ihan laittomuutta. Erikoista on, että tällaisia asioita ihmettelevät jopa ulkopuoliset.  Vaikka kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä niin harvemmin heidän kritiikkinsä tavoittaa suoranaista lakien vastaisuutta. 

Blogisti Saku Timonen kirjoitti  5.4.2016 "Turvas kelkassa istuu..."  Aamuposti  kirjoitti asiasta 13.4. 2016. Timonen kirjoittaa blogissaan, että Riihimäellä on varmaan ihan vilpittömässä
mielessä tehty kaksi valtuustoaloitetta, jotka tekijöidensä mielestä on työllistämistä. Mutta Timosen mukaan kyseessä ei ole työllistäminen, vaan ehdotuksessa rikotaan  lakia ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeita.

Lisäksi on mahdollista, että lakia on rikottu jo vuosia Riihikodissa ja Rentukassa. Asialla ovat aloitteineen olleet Kirsti Leskenmaa (sd) ja Juha Ranta (ps). He ovat ehdottaneet pitkäaikais-
työttömille tarjottavaa mahdollisuutta toimia yksinäisten ja turvattomien vanhusten apuna. Ajatus on ollut aloitteen tehneillä hyvä, mutta tekijät eivät ole tutkineet ja selvittäneet lakeja.

Saku Timonen osoittaa asiantuntevasti ja yksityiskohtaisesti, että suunniteltu toiminta rikkoo lakia monessakin kohdin. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 14 §:n
2. momentissa kielletään, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö  on antanut
31.12.2014 kunnille ohjeen. Kuntouttavaa työtoimintaa ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kuntouttava
työtoiminta ei ole työllistämistä, se on sosiaalipalvelua ja viimesijaisen sosiaalipalvelun muoto.

Tätä ei Riihimäellä vieläkään ymmärretä. Saku Timonen on toiminut mm. sosiaalityöntekijänä ja tuntee tämän lainsäädännön. Riihimäellä on todellista tarvetta uudelleenarviointiin.

Nyt kun kaupunkiin ollaan valitsemassa uutta kaupunginjohtajaa on enemmänkin kuin perusteltua edellyttää uudelta kaupunginjohtajalta Suomen lain tuntemista ja kunnioittamista.
Riihimäen kaupungin  on aika lopettaa  sangen yleinen lain kiertäminen ja jopa  rikkominen. Perusteltua on edellyttää kaupunginjohtajalta hyvän hallinnon osaamista ja oikeusvarmuuden vaalimista.

Mikko Lund

Epäluottamus hakee purkautumistietä

Epäluottamus hakee purkautumistietä


Mikä Suomessa oikein mättää ja vituttaa? Pahoinvointi ja epäluottamus ovat yksilöllisesti sakeaa ja usein sangen sotkuista mielenmaisemaa. Se purkautuu  niin usein yksillöllisesti  epämääräisenä tyytymättömyytenä,  mutta myös ahdistuksena, mielenterveysongelmina  ja rankkana alkoholin  käyttönä ja jopa  alkoholismina. Joskus lopputuloksena on jopa itsemurha.  Kaduilla esiintyy silmitöntä  katuväkivaltaa.  Perheväkivalta jättää jälkiään  niin monissa kodeissa.  Monet vihaavat katkerasti  päättäjiä.  Yhä harvempi  äänestää. Tyytymättömyys ei ole löytänyt yhteiskunnallista purkautumistietä. Työväenliike  sosialidemokraateista vasemmistoliittoon ja kommunisteihin on aatteellisesti  väljähtänyt.  Työväenliikkeestä  ei saa otetta  eikä  siitä  ole näyttämään ulospääsyä.  Se on kuin halvaustilassa. Yhteiskunta on vahvassa vieraantumisen tilassa.

Kansa ja päättäjät ovat   kaukana toisistaan. Ne eivät kosketa ja kohtaa. Tätä alleviivaa juuri maaliskuun lopulla   julkaistu  Ylen kysely. Sen  mukaan työttömyys, hallitsematon maahanmuutto, hallituksen päättämättömyys ja kansalaisten eriarvoistuminen nousevat kansalaisten huoleksi, mutta ne eivät liikuta hallitusta. Hallituksen isot hankkeet kilpailukykysopimuksesta ja veronalennuksista eivät näy kansalaisten vastauksissa. Työttömyyttä pitävät ongelmana erityisesti naiset. Vastaavasti kun ihmisiltä kysyttiin, mitä hallituksen pitäisi tehdä, ykkösvastaukseksi nousi työllisyyden parantaminen.


Maahanmuutto on pulpahtanut viidessä vuodessa yhteiskunnan ongelmien kakkoseksi. Uudeksi ongelmaksi on noussut myös suvaisemattomuus, vihapuhe ja asenteiden koveneminen. Viisi vuotta sitten vihapuhetta ei edes mainittu. Tämä on suuri muutos ja ongelma, joka on muuttanut Suomen.

Yhteiskunnan ongelmien ratkaisun avaimet ovat kansalaisten mielestä hallituksella. Vain neljä prosenttia vastaajista on valmis vaihtamaan hallituksen. Tämäkin osoittaa, että ratkaisua ei nähdä yhteiskuntatasolla, esimerkiksi politiikan muutoksena tai hallituksen vaihtamisena.


Vielä joskus joku kiinnittää toiveensa kuitenkin työväenliikkeeseen.  Ongelma  näyttäytyy yhä useaamin myös moraalikysymyksenä. Panaman rahapaljastukset  ja Islannin pääministerin sijoitukset  on kuin isku suoraan pohjoismaista demokratiaa vastaan. Voiko poliitikkoihin luottaa?

Aivan erityinen kysymys on, voiko työväenliikkeeseen ja sen edustajiin luottaa? Onko työväenliikkeen edustajat  luokkatietoisia  liikkeensä edustajia  niin toimissaan kuin sen jälkeen? Tästä on syntynyt juuri keskustelua Ruotsissa.  Esimerkiksi  juuri on kirjoitettu  Ruotsin expääministerin  luxuselämästä  ja hulppeista tuloista.  Moni on hieraissut silmiään. Onko tämä totta? Entä sitten?

Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson vaikuttaa nykyään elinkeinoelämässä, ja Perssonin arki on täysin  erilaista kuin politiikkona ollessa.

Mutta myös muut Ruotsin entiset johtavat sosialidemokraattiset poliitikot elävät miljonäärielämää luksushuviloineen ja urheiluautoineen. Ruotsalaislehti Expressen on laskenut yhteen Göran Perssonin, 67, ja hänen kanssaan samaan aikaan vallassa olleiden demareiden tulot.

13 entistä ministeriä, valtiosihteeriä, lehdistövastaavaa ja kansanedustajaa ovat Expressenin mukaan tienanneet yhteensä yli 252 miljoonaa kruunua sen jälkeen, kun he ovat jättäneet poliittisen uransa taakseen. Heidän yhteenlasketut tulonsa ovat nousseet huimaan 27 miljoonaan euroon.

Kun Expressen yritti vierailla Perssonin kotona kysyäkseen häneltä ruotsalaisen yhteiskunnan luokkaeroista, tämä uhkasi soittaa poliisille.

Kyynisesti voisi sanoa, että   Expressenin  tavoittamat sosialidemokraatit ovat saavuttaneet  sosialismin. Ainakin henkilökohtaisesti. Mutta miten lie hengen laita, kysymykseen  antaa aiheen Perssonin uhkaus soittaa poliisi, kun häneltä pyydettiin vastausta ruotsalaisen yhteiskunnan luokkaeroista. Tällä tavalla   hyvin vieraantuneesti  ja luotaantyöntävästi   ikään kuin hajuraon tehden  Ruotsin entinen pääministeri  kohtaa  kansalaisia.

Onko niin, että suuret tulot ja asema yhteiskunnassa   vieraannuttaa  äänestäjistä, joita pitäisi edustaa ja joiden asioita hoitaa?  Kun tällaista tapahtuu Ruotsissa, niin miksi sitä ei tapahtuisi myös Suomessa.

En usko, että tällainen vieraantuminen tapahtuu vääjäämättömästi tai ikään kuin automaattisesti.  Olen sitä mieltä, että tällaisilla edustajilla on ollut  tällainen vamma jo aikaisemmin.  Se ei ole syntynyt nyt, vaan se on ollut  kauemmin. Äänestäjät ovat tähän myös syyllisiä. Miksi he ovat suosineet tällaisia edustajia?

En ole sitä mieltä, että kansaisten pitäisi kohdistaa vihaansa näihin entisiin tai nykyisiin edustajiin.  Mutta olen kyllä sitä mieltä, että kaikista asioista  tulee voida keskustella. Erityisesti tulonjaosta ja veronkierrosta. Mitään asioita ei pidä pitää sellaisina, etteikö niistä  voisi keskustella.  Aivan naurettavaa  on uhata siinä poliisilla.

Olen sitä mieltä, että jos Persson ei halua ja kykene keskustelemaan toimittajan kanssa tuloeroista, se on tietoinen valinta. Se on huolestuttavaa! Siinä on ihmettelyn aihe, mihin työväenliike on jo mennyt tai mihin se on menossa. Todella huolestuttavaa!

Olen sitä mieltä, että  työväenliikkeen edustajien tulee   kyetä keskustelemaan  kaikista kysymyksistä kansalaisten ja tiedotusvälineiden kanssa. Jos keskusteluhalukkuutta ei ole, se kertoo siitä, mitä epäilemme.

Kysymys voi olla  ihan oikeasti työväenluokan pettämisestä.

Mikko Lund

Kokoomuksessa kiehuu

Kokoomuksessa kiehuu

Niinhän siinä kävi, että kokoomuksessa on nyt käynnissä avoimet jäsentenväliset ja siinä mitataan puheenjohtaja Alexsander Stubbin kannatus ja luottamus. Miten Stubbin tulee käymään nähdään viimeistään Lappeenrannassa. Mitä siellä tehdään? Kokoomus pitää kokoustaan ja  nyt ei pestä kissanpoikia, mutta pestään ja harjataan kyllä Stubbia. Sillä kenttä ei ole aina pysynyt mukana Stubbin juoksussa ja käänteissä. Kritiikki kohdistuu siihen, että kokoomukselle tärkeitä tavoitteita ei ole
nähty toteutuvan hallitustyössä. Kokoomus on joutunut luovuttamaan Sipilän ja Soinin pyörityksessä. Kokoomuksesta on tullut vain apupuolue. Sitä kentän on vaikea sulattaa. Ja hallituspolitiikka on tosi vaikea laji. Kokoomuksen kiehunta voi yltyä ihan myrskyksi  ja silloin terapeuttinen harjaaminen voi muuttua ihan puheenjohtajan vaihtamiseksi. Se olisi jo tavatonta!

Valtion budjetti ja kehyspäätökset rassaavat ja paukkuvat. Soteratkaisu ja yhteiskuntasopimus ovat levällään. Maakuntaratkaisu meni täysin keskustan piikkiin.Hallituspolitiikassa on jouduttu paljon myymään. Saanto ja voitot ovat harvinaisen vähäisiä. Kentän oikea tyytymättömyys purkautuu kokoomuksen kiehuntana.
Näkyvimpänä sytykkeenä oli puheenjohtajan itselleen tilaama tukikirje. Sitä Ylen Pekka Ervasti kuvasi sattuvasti Stubbin omaksi heitoksi, jossa Stubb joutui mattoon. Stubbin itse itselleen paimentama tukikirje toimi täysin päinvastoin kuin Stubb oli laskenut. " Ei mennyt kuin Strömsössä", joutui Stubb myöntämään.

Kokoomuksen kompurointi ja aloitteen antaminen keskustalle ja perussuomalaisille hallituspolitiikassa ei ole tavatonta.  Se on kuitenkin karkottanut äänestäjiä ja kannattajia.

Samalla kokoomus on jakaantunut ainakin kolmeksi. Keskustalainen puolueliitti tukee puheenjohtajaansa kompuroinnista huolimatta. Puolueen omahyväisyyttä horjuttaa ja kannatusta nakertaa Stubbia kritisoiva markkinahenkinen oikeistoryhmittymä, jonka näkyvimpänä toimijana esiintyy Eero Lehti. Lisäksi ei sovi unohtaa laaja kenttäväkeä, jossa on myös leikkauksista ja säästöistä huolestunut Sari Sairaanhoitaja ja Paavo Poliisi. He arvioivat hallituspolitiikkaa paljossa toteutettujen säästöjen kautta. Ne hirvittävät ja syövät palkansaajien kannatusta kokoomukselle.

Nyt on huomattava, että tyytymättömyydestä huolimatta puheenjohtaja Stubb ei ole vielä saanut virallista vastaehdokasta. Kansanedustaja Hjallis Harkimo on ilmoittanut harkitsevansa Stubbin haastamista. Harkimolla on oma moniosainen show MTV:ssä. Puheenjohtajakisaan ei kannata ilmoittautua ennen kuin kaikki jaksot
on esitetty joskus toukokuussa. Harkimo näyttää hallitsevansa pelin politiikan, mutta riittääkö se Stubbin kukistamiseen.

Tyytymättömyydestä ja puheenjohtajan vastaisesta liikehtimisestä kertoo myös kansanedustaja Elina Lepomäen ilmoitus, että hän harkitsee puheenjohtajakilpaan lähtemistä. Kentän tyytymättömyyden paineissa muitakin ehdokkaita voi  ilmaantua.

Yksi varteenotettavin ehdokas on mahdollisesti Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori. Vapaavuori on valmiina lähtökuopissa, mutta harkitsee vielä. Vapaavuori ei myönnä eikä kiellä. Puheenjohtajuus kiinnostaa.

Selvältä näyttää, että  jos Stubb  saa vastaansa Vapaavuoren, kisasta tulee tiukka. Muut mahdolliset ehdokkaat  tuskin kykenevät  Stubbia horjuttamaan.


Mikko Lund

Mistä Riihimäelle saadaan tolkun kaupunginjohtaja?

Mistä Riihimäelle saadaan tolkun kaupunginjohtaja?

Luottamushenkilöiden tehtävä on valita Riihimäelle mahdollisimman  hyvä johtaja. Tämän takia haluan herättää asiasta keskustelua, jotta ei tehtäisi  virheitä, vieläpä samoja virheitä,
joita on tehty aiemmin.  Joka tapauksessa nyt on aika muodostaa käsitystä, mitä kaupunginjohtajalta edellytetään. Viime valtuuston lopuksi järjestetty keskustelu 7.3.2016, mitä
näkökohtia on otettava huomioon uutta kaupunginjohtajaa valittaessa, oli vasta lämmittelyä itse asiaan.

Valtuusto myönsi kaupunginjohtajalle eron marraskuusta alkaen. Käyty keskustelu osoitti, ettei luottamushenkilöillä ole ymmärrystä kaupunginjohtajan tehtävään ja ominaisuuksiin.
Luottamushenkilöt nostavat esille ainoastaan yksittäisiä näkökohtia, mutta kokonaisuuden ymmärrys kaupunginjohtajalta edellytettävistä ominaisuuksista ja tehtävistä oli vahvasti
metsän puolelta. Saan olettamukselleni tukea myös nykyisen johtajan valinnasta  vuonna 2000.

Silloin apulaiskaupunginjohtajana ollut Seppo Keskiruokanen valittiin kaupunginjohtajaksi. Hälytyskellojen olisi luullut silloin jo soivan, kun apulaiskaupunginjohtaja ei ollut täysin hyvin
selviytynyt esittelytehtävistään. Kaupunginjohtaja oli ottanut esittelyjä  itselleen. Vaikeuksia tuntui olleen jo silloin tulla toimeen työtovereiden kanssa.  Mutta tämä ei enemmistöä
valtuutetuista häirinnyt, vaan valtuusto valitsi Keskiruokasen johtajaksi yhden äänen enemmistöllä kokoomuksen, keskustan, kritillisten ja vihreiden äänillä.  Olisiko pitänyt olla tarkempi?


Luottamushenkilöt näyttivät kritiikittömästi antaneen luottamuksensa kaupunginjohtajalle. Kritiikkiä  ei ole paljoa kuultu. Seurauksena on ollut kaupunginjohtajan holtiton ja hallitsematon
menojen ja tulojen käsittely ja talouden ajaminen kriisikunnaksi. Kirjanpidollisella poistojen alimitoituksella, investointien ja velkaantumisen ylimitoittamisella  kaupungin rahoitustasapaino
on pahasti pielessä ja kassa ei riitä edes puolta päivää.

Luottamushenkilöt  ovat odottaneet  johdolta  ehdotuksia taloustilanteen ratkaisemiseksi, mutta turhaan.  Luottamushenkilöhallinnon suurin ongelma on virkamieshallinnon ylivalta.
Soteuudistuksessa ja kuntien tehtävien karsinnassa jopa puolet nykyisistä tehtävistä tulee siirtymään kunnilta pois. Mihin Riihimäellä enää tarvitaan perinteistä kaupunginjohtajaa?
Odotin, että kaupunginhallitus olisi käyttänyt  harkintaa kaupunginjohtajan viran täyttämisen sijaan ja huolehtinut  luottamushenkilöhallinnon vahvistamisesta.

Hyvin perusteltu olisi ollut hanke luottamushenkilöjohtoisen pormestarin valinnasta vaalikaudeksi. Ehdotin tätä, mutta se ei saanut miltään taholta kannatusta. Riihimäen luottamushenkilöt
laittavat silmät umpeen ja odottavat, että virkahallinto hoitaa asioita kaupunkilaisten parhaaksi. Ihmetellä vain voi, miten tällainen usko voi elää  kriisikaupungissa. Eikö luottamushenkilöillä ole
muuta tehtävää kuin luottaminen epäonnistuneeseenkin virkajohtoon?


Kaupunginjohtajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on johtaminen ja talouden tasapainottaminen. Esimerkiksi Riihimäen tarkastuslautakunta  kiinnitti jo vuonna 2009  arviointikertomuksessaan huomiota kaupungin johtamisen kehittämiseen. Tarkastuslautakunta kaipasi valppautta ja tulevaisuuteen suuntautumista. "Riihimäen talouden katasrofi on osoittanut, että kaupunki ei ole reagoinut riittävän nopeasti toimintaympäristön muutoksiin. Johtamisjärjestelmää tulee uudistaa siten, että se toteuttaa oivaltavaa suunnittelua, tavoitteellista ja strategista suunnittelua, seurantaa ja ajantasoista raportointia."

Tarkastuslautakunnan huoli valui maahan, mutta ei sytyttänyt valtuuston tahtoa. Kuntajohtaminen on todettu isoksi ongelmaksi koko maassa. Esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön  vuoden 2009  tutkimuksen tulokset osoittivat  ongelman yleisyyden. Kuntajohtajat eivät nähneet johtamisessa mitään ongelmia. Kunnanvaltuutetut antoivat arviossaan kuntajohtamiselle   heikoimmat arvosanat.

Edellä mainituilla perusteilla olen vaatinut  Riihimäellä parempaa johtamista ja parempaa talouden hoitamista. Kaupunki on  rehellisesti katsoen kriisikunta. Tarvitaan johtaja, joka
ymmärtää taloutta ja kriisijohtamisen välttämättömyyden.  Sillä ilman tätä otetta Riihimäki valuu hukkuvaksi kunnaksi. Kuka on se henkilö, joka uskaltaa ottaa haasteen vastaan?

Kaupunginjohtajan  tulee ymmärtää uudelleen suuntautumisen välttämättömyys  myös maakunnalisesti ja soteratkaisussa. Riihimäen etu ei voi olla tukea hiipuvaa Kanta- Hämettä, kun
vieressä on maan kehittynein alue  -  Uusimaa ja pääkaupunkiseutu. Elinkeinoelämä on ymmärtänyt suuntautua oikein.  Mutta julkishallinnon on turha potkia tutkainta ja kehitystä vastaan.
Uuden kaupunginjohtajan on ymmärrettävä  elinkeinoelämän tarpeet. Se on Riihimäen ja koko Riihimäen seudun etu!

Mutta mistä Riihimäelle saadaan hyvä, tolkun kaupunginjohtaja?

Mikko Lund

 

Viisi syytä perussuomalaisten nousulle ja romahdukselle

Viisi syytä perussuomalaisten nousulle ja romahdukselle

Helsingin Sanomat julkaisi 3.3.2016 Ylen teettämän tutkimuksen puolueiden kannatuksesta. Perussuomalaisten kannatus oli pudonnut 9 prosenttiin, kun eduskuntavaaleissa puolue sai "jytkyn".Puolue nousi 17,6 prosenttin kannatukseen. Nyt puolueen kannatus on Sipilän hallituksessa sulanut puoleen. Jotain tähän sulamiseen on vaikuttanut kansan ja kannattajien etujen vastainen hallitustyö leikkauksineen ja säästöineen. Esimerkiksi  nurmijärveläinen kansanedustaja  Jussi Niinistö kirjoitti  Aamuposti- lehdessä  14.4.2012 Velkakierre pysäytettävä oikeudenmukaisesti.  Niinistö syytti vanhoja puolueita takinkäännöstä, kun vastuuta kannetaan. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus unohtuu. Nyt Niinistölle  ja perussuomalaisille  on juuri käynyt  hallituksessa samoin kuin hän hallituspuolueita opposiotiosta haukkui. Timo Soini julisti 13.3. HS:ssa puolueensa olevan nykyhallituksen "vakain palikka" tällä hallituspolitiikan tiellä. Totta tosiaan, sen toteavat myös gallupit.
Harva kirjoittaja on kysynyt, mitä puolueen nousuun ja nopeaan romahdukseen on vaikuttanut puolueen oma ideologia. Kai se jotakin vaikuttaa.

Perussuomalaiset on populistinen puolue. Poliittista retoriikkaa viljellään ja perustellaan kansan tahdolla, tavoilla ja ilmaisuilla. Puolue pyrkii elitismin vastaisuuteen. Elitismi on paha -  se on syntipukki. Eliitti on johtanut Suomea ja Eurooppaa ja tuloksena on talouskriisi ja sen kääntöpuolena kansan kurjistuminen. Pääasiassa tällä retoriikalla puolue saavutti "jytkyn".

Tätä täydentää muutama muu lähtökohta.

Toinen lähtökohta on EU- vastaisuus ja monikulttuurisuuden vastustus. Eu- vastaisuus on läpitunkevaa. EU:ssa ei nähdä mitään hyvää. Monikulttuurisuus on kirosanaksi verrattava sana.  Perussuomalaiset eivät hyväksy minkäänlaista maahanmuuttoa. Ulkomaalaisia ei haluta, koska he vievät työpaikat ja alentavat palkkoja.

Kolmas lähtökohta on nationalismi. Perussuomalaisten mielestä nationalismi on myönteinen aate. Sen ydin on, että valtio pitää huolta kansalaisistaan. Perusuomalaiset vastustavat globalisaatiota, sillä se vie valtaa kansallisvaltiolta.

Neljäs lähtökohta on arvokonservatismi. Perussuomalaiset vastustavat homoliittoja ym. muita vastaavia ilmiöitä, jotka heidän mielestään vaarantavat yhteiskunnan perusrakenteet. Niihin  kuuluvat perhe, kirkko, armeija ja poliisi.

Viides lähtökohta on rasismi. Siihen suhtaudutaan riastiriitaisesti. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini on kiistänyt, että hän olisi rasisti tai että edes puolue olisi rasistinen. Siitä oltaneen kuitenkin yhtä mieltä, että puolueessa on paljon rasistisia henkilöitä ja ehkä puoluetta on äänestettykin sillä perusteella, että puolueessa nähdään rasitisia piirteitä.

Näistä viidestä aineksesta puolueen eduskuntavaalikannatus oli rakennettu ja se selittää kannatuksen nousua, mutta myös laskua.

Mikä selittää puolueen romahduksen kaltaisen kannatuksen katoamisen Sipilän hallituksessa?

Populismi. Ennen vaaleja luvattiin kaikkea hyvää ja syytettiin vanhoja puolueita pettureiksi.  Hallituspolitiikka on merkinnyt takinkäännöstä, populismin
hylkäämistä ja vastuullisen hallituspolitiikan opettelua. Populismi on väistynyt leikkausten ja säästöjen perustelemisella. Neljä muuta syytä ovat alisteisia populismille.

Kun suunsoitto entisessä määrin ei ole ollut hallitusreissun aikana painopisteenä, kannattajat ovat karkonneet ja päässeet vapaammin  arvioimaan politiikan tuloksia. Politiikka on eri asia teoriassa ja käytännössä. Maahanmuuttovastaisuus ei ole jalostanut politiikkaa  menestykseksi, vaan ikäväksi riippakiveksi ja suoranaiseksi kaaokseksi. Kun yhdelle jos toiselle on selvinnyt puolueen takinkäännös, syytöstä ei ole kyetty uskottavasti poisselittämään.

Sanalla sanoen tulokset eivät ole tyydyttäneet. Se näkyy ja todentuu kannatuksen katoamisena.


Mikko Lund

Sipilän hallitus raiskaa itsehallinnon ideaa

SIPILÄN HALLITUS RAISKAA ITSEHALLINNON IDEAA  MENNEN TULLEN Sipilän hallitus  ujuttaa sietämättömällä keveydellä maakuntahallintoa SOTE:n siivellä ja ilman kestäviä perusteluja. Keskusta tyrkyttää kolmatta demokratiatasoa omista valtapoliittisista syistä. Kansa ei ole sitä vaatimassa. Kunta- ja uudistusministeri Vehviläisen suussa pääministerin ”kiristyshankeen” nimet ovat muuttuneet moneen otteeseen. Itsehallintoalue on muuttunut maakuntaitsehallinnoksi ja maakuntahallinnoksi. Keskustan ajatushautomo KAKS:ssa ”Itsehallintojen Suomesta” sorvataan vielä uutta. Ollaan synnyttämässä ”valtio-ohjasteinen maakuntien itsehallinto”. Rahoitusta piti hoitaa maakuntaverolla, sitten sen ja valtion tulonsiirron yhdistelmällä tai kunnilta perittävillä maksuilla. Kukahan on perillä, mistä hankkeessa viimein on kysymys? Vasta äskettäin on julkistettu kymmenen lain nimikelistaus. Silti maakunnan institutionaalinen asema ja tehtävien sisältö on vielä täysin kansalle tuntematon asia. Listalla ei mainita perustuslakia - siihen tehtäviä mahdollisia lisäyksiä ja muutoksia! Äänestäjille tarjoillaan jonkun sorttisia kansanvallan namuja, mutta kitkerää byrokratian ja kustannusten lisääntymisen jälkimakua piilotellaan. Demokraattisuuden viimeinen miete ministerillä on, että kunnat valitsisivat maakuntavaltuuston. Puoluesihteerit olivat jo sopineet vaalit lokakuulle 2017. Millaisen aluehallinnon puitteissa ja missä vaaleissa – maakunta vai kunta - kansalainen äänestämisen perusoikeuttaan käyttäisi, on sekin vielä auki. Julkisuudessa on esitetty huomionarvoisia näkemyksiä aluejaoista, tehtävistä ja uuden itsehallinnon asemasta kunnan ja valtion välissä. Hallitus eikä valmistelijat käy kansalaiskeskustelua, vaikka tietävät hyvin, että hanke koskee kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Uudistuksen toimeenpano tavalla tai toisella törmää kunnan itsehallinnollisen aseman perustuslainsuojan ehtoihin. Hanketta silti pusketaan eteenpäin tavallisina lakeina. Mm. ministeri Risikon näkemys sosiaalisten perusoikeuksien ja kansanvallan toteutumisesta 15 sote -alueella ei voine jäädä valmistelussa vaille vakavaa huomiota. Epävakaan yhteiskuntapolitiikan ja turvallisuusympäristön ajassa pitäisi syvällisesti tunnistaa ja kansalaisille perustella, mitä lisäarvoa kolmas demokratia voisi tuoda maan ahdinkoon! Ennen asiantuntijat pitivät perustuslain nykyistä säännöstä riittämättömänä kuntia suuremman alueellisen itsehallinnon toteuttamiseen - ilman tarkempaa säätelyä. Maakunnista ja asukkaiden äänioikeudesta pitäisi säätää lisäyksiä perustuslakiin. Perustuslaista nousee hallituksen eteen vielä enemmistövaatimukset valtiopäivillä, jos todellista alueellista itsehallintoa  maahan ajetaan. Mikko Lund