Huojuva tasavalta voi tarvita myös vahvan presidentin

 

Tohtori Seppo Linblom on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Huojuva tasavalta. Sen on julkaissut Otava tänä vuonna. Se on poliittinen pamfletti, jossa ruoditaan presidentin valtaa. Se on talouspoliittinen puheenvuoro, jossa käsitellään eurokriisiä. Lindblom haastatteli kirjaansa presidentti Mauno Koivistoa, jonka luotettuna Lindblom on ollut vuosikymmeniä. Koivisto katsoo, että kriisitilanteissa presidentillä pitäisi olla nykyistä enemmän valtaa ja että Suomi elää juuri nyt tällaisessa vaiheessa finanssikriisin ja sisäpoliittisen tilanteen takia.

Muistamme, että Koivisto aloitti Kekkosen valtakauden jälkeen presidentin vallan vähentämisen. Koivistolla oli asiassa erittäin suuri ansio. Nyt Koivisto katsoo, että presidentiltä olisi karsittu valtaa liikaakin etenkin ulko- mutta myös sisäpolitiikassa. Hän kertoo hätkähtäneensä, kun tasavallan presidentti Tarja Halonen oli kertonut, ettei hänellä ollut sanansijaa vuoden 2011 pitkiksi venähtäneissä hallitusneuvotteluissa.

Kirjan kirjoittaneen Lindblomin kynästä lienee vanha oivallus: "Työväenliikkeen voima on sen maltissa."Hän kirjoittaa maltillisuuden teemasta useassa kohdassa. Lopussa Lindblomin valtaa pessimismi. Tuntuu, että kaikki kääntyy malttia vastaan.
Yhteiskunnallisia reformeja ei pystytä tekemään, palkkoja ei ole mahdollista nostaa ja elinkeinoelämässä rehottaa ennennäkemätön ahneus.
"Näyttääkin ilmeiseltä, että suomalainen yhteiskunta on juuri nyt ajautumassa niin turvallisuus- kuin tulopoliittisen konsensuksensa osalta haavoittuneeseen tilaan."

Lindblom oli jo 1960-luvun lopulla valmistelemassa ensimmäisiä laajoja tulosopimuksia ja yhteiskunnallisia reformeja. Niitä luotiin läpi ihmisen elinkaaren: päivähoito, peruskoulu, kansanterveys ja eläketurva.

Uudistuksilla yritettiin myös pehmentää muutosta maatalousmaasta teollisuusvaltioksi. Silti uhreja syntyi ja "unohdettu kansa", protestoi äänestämällä Veikko Vennamon maaseudun puolueen suurvoittoihin.

Lindblomin poliittinen muisti on niin pitkä, että hän pystyy uskottavasti vertailemaan Vennamon silloista tilannetta ja perussuomalaisten Timo Soinin asemaa oman "jytkynsä" jälkeen.
Soinia suorastaan aneltiin hallitukseen, mutta hän kieltäytyi. Lindblom pohtii, osaavatko perussuomalaiset nähdä tarjouksen historiallista arvoa. Parlamentarismi on sentään kohentunut: Vennamolta hallitusoven sulkivat muut, Soini pani sen itse kiinni.

Koivisto pani aikoinaan perustuslakiuudistuksen liikkeelle, ja sitä jatkettiin Martti Ahtisaaren kaudella. Lopputulos harmittaa selvästi Koivistoa.

"Kun uudistuksiin ryhdytään ja lakikirjan pykälät avataan, kiinnipaneminen voi tuottaa suuria vaikeuksia eikä lopputulos ole välttämättä sellainen kuin on ollut alun perin tarkoitus", Koivisto sanoo.

Lindblom jakaa Koiviston huolen. Presidentin valtaa karsittiin hyvinä aikoina, eikä osattu varautua eurokriisin kaltaisiin vastoinkäymisiin.

"Järjestelmämme toimintakyky on vaarassa ohentua, jollei tarpeen tullen ole tilaa tasavallan presidentille, jolla on kriisitilanteissa tarpeeksi valtaa, joka on valmis pitämään kiinni oikeuksistaan ja jonka poliittiseen ammattitaitoon ja harkintakykyyn kansa voi luottaa."

Samalla velkakriisiin kytkeytyy Suomen turvallisuuspolitiikka, joka keskustelussa on jäänyt Lindblomin mukaan aivan liian vähälle huomiolle.'

Puoluekenttä saa Lindblomilta satikutia hyvinvointivaltion rakentamisesta velkarahalla. Hyvinvointivaltiota on viety, vaikka se on vikissyt. Poliittisen uudistushalun pohjana ovat olleet liian toiveikkaat kasvuennusteet ja velanoton helppous, arvioi entinen ministeri.

Lindblomin mukaan finanssimaailman moraalikato on antanut vauhtia myös politiikan moraalikadolle. Päivänpolitiikasta on tullut lyhytjänteistä ja pinnallistunutta. ”Vaara päivänpolitiikan kulttuurin rämettymisestä on osoittautunut oikeaksi”, Lindblom tokaisee.

Tällaista pohdintaa Suomessa kaivataan. Paljon valtaa yksissä käsissä sopii sitä paitsi huonosti nykyaikaan. Mutta kriisitilanteita varten on perusteltua pohtia, kenelle ja minkä verran valtaa on syytä antaa. Ehkä huojuva tasavalta kaipaisi vastapainoksi vähän presidentillekin valtaa.


Mikko Lund

Filosofi Pekka Himanen ei ole huijari, mutta valtio voisi olla tarkempi rahan käytössä

Filosofi Pekka Himanen ei ole huijari, mutta valtio voisi olla tarkempi rahan käytössä

 

Aarno Laitinen kysyi Iltalehdessä (2.3.2013), onko filosofit huijareita ja me muut hölmöjä. Laitinen pyysi ajattelemaan vaikka Pekka Himasen raporttia, mikä siinä maksaa 700 000 euroa. Siitä vaan aiotaan maksaa, vaikka haketta ei ole edes kilpailutettu puhumattakaan siitä, mitä raportti tarjoaa. Mitä on ajateltava valtiosta, joka on valmis maksamaan raportin ?

 

Hanke toteutti ensimmäisen Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin foorumin marraskuussa 2012. Tässä ensimmäisessä tilaisuudessa julkaistiin tutkimushankkeen ylimääräinen raportti: Sininen kirja: Suomen kestävän kasvun malli – Luonnos kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi, jonka on tutkimushankkeen pohjalta kirjoittanut professori Pekka Himanen. Sininen kirja ei ole kansainvälisen tutkimushankkeen loppuraportti, vaan sen tarkoituksena oli toimia keskustelunavaajana. Kirja erillisenä julkaisuna ei sisälly sopimuksen velvoitteisiin, vaan professori Himanen kokosi sen keskustelun tueksi foorumin osallistujien käyttöön.
Raportti tarkastelee kestävän kasvun mallia, kestävää ekologisuutta, kestävää hyvinvointia ja kestävää taloutta. Johtopäätöksenä on kehityksen päämäärä: arvokas elämä.'

Himanen kirjoittaa:

“Meillä on kehitysmalli, joka ei tee meitä onnellisiksi mutta tuhoaa

planeettamme.”

“Viimeiset 50 vuotta on keskitytty siihen, miten vähentää pahoinvointia.

Seuraavat 50 vuotta on keskityttävä siihen, miten varsinaisesti edistetään

hyvinvointia.”

Näihin toteamuksiin voisi kärjistää vanhan teolliselta ajalta periytyvän kasvumallin kriisin.

 

Himasen mukaan kestävän hyvinvoinnin suhteen teollisen ajan hyvinvointivaltiolla on informaatioajassa edessään kolme suurta haastetta, joiden käsittelyyn se ei ole historiallisesti tottunut. Näihin haasteisiin vastaaminen on uudistetun hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista:

1. Elämäntavan haasteet

2. Talouden haasteet ja

3. Informationalismin haasteet 

 

Em. tarkastelun pohjalta Himanen esittää 10 teesiä: 

 

Talousteesi 1:

:

Informationalismin eli informaatioteknologian ja johtamis - ja työkulttuurin kautta

uudistetun organisoitumisen soveltaminen hyvinvointipalveluiden tuottavuuden

kasvattamiseen. Minimitasolla näin voidaan saada aikaan tuottavuuden

parantuminen vähintään 0,25 % yksiköllä, mikä merkitsee 2 miljardia euroa eli

hyvinvointivaltion kestävyysvajeen pienentymistä 1 % yksiköllä.

 

Talousteesi 2:

 

Johtamis - ja työkulttuuriin kehittämiseen panostamisen kautta työhyvinvoinnin

parantaminen. Minitasolla parantuneen työhyvinvoinnin kautta pystytään

saavuttamaan vähintään 20% vähennys työpahoinvoinnista johtuvista

työpanosmenetyksistä eli 2 miljardia euroa tuloksena olevien positiivisten

tuottavuusvaikutusten lisäksi.

 

Talousteesi 3:

 

Psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen kokonaisvaltaisesti panostamalla on

mahdollista vaikuttaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliisiin psyykkisiin

sairauksiin. Vaatimattomaksi aluksi näillä toimilla on tavoiteltava vähintään 20%

vähennys mielenterveyssyistä johtuviin työpanosmenetyksiin, mikä merkitsee 2

miljardia euroa. Pelkästään inhimillistä syistä tämä saa olla kuitenkin vain alku. 

 

Talousteesi 4: 

 

Työn ja hyvinvoinnin sopimus: Työllisyysasteen nostaminen

lamatason noin 70%:sta normaalille vähintään 75%:n.

 

Talousteesi 5: 

 

Työn ja hyvinvoinnin sopimus: Hyvinvointiyhteiskunnan eettisenä

perustana olevan “puolet antaa ja puolet saada”- periaatteen palauttaminen eli

työurien pidentäminen.

 

Suomen talouden näkymän avainlukuja

Työn tuottaavuus: Suomen työn tuottavuuden kasvun ennuste on

keskimäärin hieman yli 1,5 % vuodessa seuraavalla kahdella vuosikymmenellä

vuoteen 2030 ulottuen (VM 2010)

Talouskasvu: Suomen talouskasvun ennuste on keskimäärin noin 1,5 % bkt

kasvu vuodessa seuraavalla kahdella vuosikymmenellä vuoteen 2030

ulottuen (VM 2010; vrt. Goldman Sachs 2012)

Suomi sijoittuu kilpailukykyvertailuissa yhä kärkeen. Maailman

talousfoorumin kilpailukykyraportti arvioi Suomen maailman 3.

kilpailukykyisimmäksi taloudeksi (WEF 2012 ja 2011).

Silti: Suomen vien: on laskenut: Verrattuna vuosien 2000–2010 keskiarvoon

vuoden 2011 vienti oli 3 % yksikköä alempi suhteessa bkt:hen sekä laski myös

absoluuttisena euromääränä. Vien: laski vaikka Nokiaa ei huomioitaisi (Tulli

2012 ja Tilastokeskus 201

 

Talousteesi 6: 

 

Globaali verkostuminen eli irti kytkeytyminen Euroopan hitaasta

kasvusta ja järjestelmällinen kytkeytyminen nousevien talouksien

vientimarkkinoihin

 

Talousteesi 7:

Internet teknologian muille viennin lisäksi sen koko talouden

läpikäyvä soveltaminen tuottavuuskasvu.

 

Talousteesi 8:

‘

Kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin sopimus, joka ohjaa

tuottavuuskasvuun yhdistäen siihen vahvan turvan.

 

Talousteesi 9:

Edelläkävijyys ekologisesti kestävän talouskasvun luomisessa.

 

Talousteesi 10:

Kestävää kasvua tukeva verouudistus eli oikeudenmukainen,

kannustava ja kestävä verotus.

 

Lopuksi Himanen tarkastelee: Mikä on kestävän kasvun päämäärä? Toisin sanoen: Mikä

on kestävän kasvun arvoperusta ja kulttuurinen kehys? Tämä on samalla

vastaamista kysymykseen: Mitä on lopulta ‘kehitys’?

Teollista yhteiskuntaa hallitsi kehityksen päämääränä hyvin voimakkaasti talouskasvu. Pelkkä täsmentämätön

talouskasvu ei kuitenkaan enää riitä päämääräksi, yksinkertaisesti jo siksi että se on tullut ekologisesti

mahdottomaksi ja lisäksi sen suhde hyvinvoinnin lisääntymiseen on epäselvä (sama koskee bruttokansantuotetta)

kehityksen mittarina, sillä myös hyvinvointia vähentävä ja ekologisesti tuhoava tuotanto lasketaan bkt:n kasvuna.

 

Näin Himanen päätyy oikeudenmukaisuuden ideaan. tse asiassa koko oikeudenmukaisuuden idea jää helposti

käytännössä tyhjäksi, jos siihen ei yhdisty toisiin eläytymisen kyky. Miksi oikeastaan henkilö lopulta muuten välittäisi lainkaan ‘oikeudenmukaisuuden’ ideasta – siitä huolimatta, että hän on voinut ensin “alkuperäisestä

asemasta” käsin varmistaa itselleen hyvän lähtökohdan? Hänhän voisi yhteiskunnassa hyvän tosiasiallisen asemansa havaittuaan hylätä koko oikeudenmukaisuuden ajatuksen ja liittoutua toisten hyväosaisten kanssa poistaen huono- osais-

ten arvon: Miksi hän enää välittäisi lainkaan siitä, onko jokin ‘oikeudenmukaista’ jotakin toista kohtaan? Oikeuden -

mukaisuuden ylläpito yhteiskunnassa edellyttää siis myös välittävää eläytymistä toisiin samalla tavalla arvokkaina ihmisinä kuin itse: samanlaisina ihmisinä, joilla on myös elämässä oman arvokkaan elämän kaipuu. 

 

Lopuksi Himanen yrittää vastata kuolinvuoteellaan kysymykseen “Miten elämä meni?” todeten: “Elin arvokkaan elämän. niin sitä voi pitää sekä eettisesti että elämänfilosofisesti kokonaisena vastauksena. Silloin ihminen on elänyt elämän, jossa ovat toteutuneet mahdollisimman täydesti elämän, oikeudenmukaisuuden ja vapauden eettiset arvot sekä hyvinvoinnin (onnellisuuden), kukoistuksen (onnistumisen) ja merkityksellisyyden (tarkoituksen) elämän filosofiset päämäärät – välittämisen, luovuuden ja elämän kunnioittamisen kulttuurissa, jotka ovat yhteiskunnallisesti kestävän kasvun mallin eli kestävän hyvinvoinnin, kestävän talouden ja kestävän ekologisuuden perusta. 

 

Kestävän kasvun mallin - teema vertautuu ajankohtaisuudessaan Kekkosen esittämään Onko Suomella malttia vaurastua tai Pekka Kuusen 1960- luvun sosiaalipolitiikkaan. Siinä missä Kekkonen ja Kuusi yksityiskohtaisesti ja ehdotuksiin perustuen tarjoavat mallin Suomelle teollistua ja nousta hyvinvointivaltioksi, Himasen malli ei yllä samaan loistokkuuteen. Himanen jää jotenkin kesken. Oikeudenmukaisuuden- teeman Himanen esittää minusta tyhjentävästi. Se on parasta koko raportissa. Kestävän kasvun kannalta Himanen korostaa mahdollisuuksien tasa- arvoa ja verotusta tasa- arvon takaajana. Mutta kirjoittaja ottaa yksilöfilosofisen lähtökohdan ja tasa- arvon tarkastelu jää kesken. 

 

Globalisaation oloissa tasa- arvon käsite on entistä ajankohtaisempi ja poliittisempi. Tasa- arvo edellyttää, että jokaisella ihmisellä on syntyperästään, ihonväristään, uskonnostaan ja asuinalueestaan riippumatta samanlaiset yhtäläiset mahdollisuudet kehittää kykyjään. Tämän takia olisi toivonut Himasen ymmärtävän tasa- arvon tärkeyden ja laativan siitä ihan konkreettisen ohjelman, mikä estää tasa- arvon toteuttamisen Suomessa ja mitä on muutettava ja korjattava, jotta tasa- arvo voisi toteutua. Onhan meillä yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät köyhyydestä ja toimeentulon ongelmista.

 

Arno Laitinen uskalsi epäillä, että yhtä hyvän raportin olisi saanut Varpaisjärven Esson baarifilosofeilta ja muutamalla oluella. Olen toista mieltä. Laitinen kertoo kyllä hyvän esimerkin, kuinka helsinkiläisessä ravintolassa tuli eräs filosofi vaatimaan silloiselta EU-komissaari Erkki Liikaselta EU- rahaa Small talk- oppaan kirjoittamiseen. Small talk- sehän on paskanjauhamista. Kyllä se osataan Suomessa ilman oppaan kirjoittamistakin, torjui Liikanen.

Kysymys kestävästä kasvusta ei ole niin yksinkertainen, että se voisi toteutua ilman älyllistä ja filosofistakin pohdiskelua.

 

Mikko Lund

Terveisiä puolivälitarkastelusta !

Terveisiä puolivälitarkastelusta !

 

 

Mökille pitää tehdä halkoja. Päätin, että viikonloppuna vähän urakoin, kun on noita uuneja, joissa voi polttaa puuta. Taimikkoa harventaessa on pidettävä mielessä, että heikot ja huonosti kasvaneet taimet on pistettävä nurin ja parhaimmat jätettävä kasvamaan ja lihomaan. Se on sitä metsän kasvun puolivälitarkastelua. Se on tehtävä, muuten ei kasva tukkipuita.

 

Maan hallituskin on pitänyt puolivälitarkastelua. Kovin silläkin on ollut esillä tärkeät valinnat. Kovasti sekin on joutunut tähyilemään tukkipuiden perään ja katsomaan ihan tulevaisuuteen, sillä ei pelkästään taimikkoja harventamalla tämän maan taloutta pelasteta. Tukkipuita pitäisi olla. Mutta tukkipuita ei saada, ellei lähdetä taimikon harvennuksesta.

 

Hallituspuolueilla ja ihan heroilla oli kova huoli telakkateollisuudesta. Kokoomuksen tähtiministeri, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on ollut sitä mieltä, että hän on pelastanut Suomen telakkateollisuuden. Kokoomusryhmä suitsutti vielä paremmaksi: Vapaavuori on tehnyt kaikkensa. Siksi katsottiiin, että Vapaavuori ansaitsee kokoomuksen nimikkokukan, ruiskukan.

 

Sosialidemokraatit ottivat shampanjaa työministeri Lauri Ihalaisen kunniaksi. Sosialidemokraattien mukaan Ihalainen on ollut hallituksen perälauta. Ilman Ihalaista ei Suomessa voitaisi edes puhua meriteollisuudesta.

 

Vasemmistoliitossa otettiin lopulta pisteet kotiin. Vasemmistoliitto katsoi, että se ei ole hallituksen apupuolue. Puolue on merkittävä työväen eduista huolehtiva kaaderipuolue ja joukkopuolue, jonka aiheuttama paine pelasti telakkateollisuuden.

 

Hallituskin pääsi lopulta yhteisymmärrykseen tarkastelussaan Kataisen tarjoaman kahden konjakin jälkeen. Pääministeri Katainen sanoi, että on se hyvä edes, että Turussa on telakka. Jos sitä ei olisi, se pitäisi keksiä. Tälle otettiin vielä yhdet.

 

Minä jatkan puolivälitarkastelua.

 

Mikko Lund

Pääministerinkin tie on joskus tuskainen ja kivinen

Pääministerinkin tie on joskus tuskainen ja kivinen

 

Yritän ymmärtää, mutta en täysin ymmärrä. Vai mitä mieltä olisimme siitä, että pääministeri Jyrki Katainen järjesteli kaveripohjalta tutulle filosofiystävälleen rahoituksen ohi muiden pätevien hakijoiden? Saiko filosofi Pekka Himanen tutkimusryhmineen liian kevein perustein tilauksen kaveripohjalta, kun hanketta ei kilpailutettu?

 

Siinä kysymys joka kiinnostaa niin minua, ministereitä, toimittajia, oikeusoppineita kuin meitä tavallisia toimijoita, jotka otamme arvioitavaksi ja kommentoitavaksi, milloin minkin asian. Minulle ei ainakaan ole pyhää mikään asia.

 

Kataisen tapauksessa kiinnittää huomiota hänen innokkuutensa. Katainen oli niin innokas, että hän sai mukaan rahoittajiksi Sitran, Suomen Akatemian ja Tekesin. Tämä tapahtui ohi kilpailutuksen. Onhan tämä erikoista ja vaikuttaa ihan laittomaltakin, mutta en sano, että tässä menetelty maan lakien ja tapojen vastaisesti. Oikeuskansleri tutkii asiaan ja odotamme hänen tuomiotaan, ennen kuin hutkimme.

 

Mutta ainahan näitä kokoomuspamppuja sopii epäillä. Nämä ovat liipattuja ja huoliteltuja suunsoittajia, jotka ovat jo kääntäneet työväenliikkeen sanat omaan käyttöönsä ja voittaneet tällä populismilla kansan kannatuksen. Onhan se tavattoman surkuhupaisaa, että tavallinen peruspalkansaaja, pienipalkkainen opettaja, postimies tai toimistorotta on lähtenyt kannattamaan kokoomuksen politiikkaa.

 

Vielä tähän Kataiseen. Onhan sekin tavattoman erikoista, että rahoittajat ovat katsoneet, että he eivät ole voineet kieltäytyä, kun heihin otettiin yhteyttä valtioneuvoston kansliasta. Tällaisia henkilöitä meillä on näillä paikoilla, jotka ovat tavattoman helposti manipuloitavissa. En väitä, että näin on tapahtunut, mutta tosiasia on, että he ovat suostuneet rahoitukseen. Siitä ei päästä mihinkään!

 

On oikein tarpeellista, että oikeuskansleri tutkii asian. Pääministeri kantaa poliittista vastuuta, oikeuskansleri tutkii, onko asiassa toimittu laillisesti. Toivottavasti oikeuskanslerikin on sitä mieltä, että maan tapa ei oikeuta laitonta menoa.

 

Poliittinen elämä on julkisuuden kautta muuttunut yhä kriittisemmäksi. Vielä Kekkosen - Koiviston aikaan riitti, että toimitaan lain kirjaimen mukaan. Halosen ja Niinistön aikaan kysellään yhä enemmän moraalis- eettisen arvioinnin perään. Se on minusta ihan oikein!

 

Mikko Lund

Ja kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen nauroi niin partaansa

Ja kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen nauroi niin partaansa

 

 

Riihimäen kaupunginvaltuuston toinen tunteita liikuttanut asia oli uuden jäähallin ja sosiaalitilojen toteuttaminen ja osakeyhtiön perustaminen. Tämä on kaupungin toinen jäähalli. Kiistaa ja keskustelua oli syntynyt siitä, perustetaanko kiinteistöyhtiö. Kaupunginhallitus esitti valtuuston talousarviokokoukseen, että jäähalli toteutetaan kaupungin omistaman erillisen osakeyhtiön kautta. Valtuuston kokouksessa joulukuussa Petri Mattila (sd) ehdotti, että jäähalli rakennetaan normaalina kunnallisena toimintana, ei osakeyhtiönä. Valtuustossa Mattilan ehdotuksen taakse saatiin vain 12 ääntä. Kaupunginjohtaja Keskiruokanen oli ehdottanut , että perustetaan kiinteistöyhtiö ja kokoomus pisti paremmaksi ja ehdotti: Perustetaan osakeyhtiö. 

 

Käytin asiasta valtuustossa puheenvuoron ja korostin ymmärryksen herättämiseksi, että jäähallin yhtiömuoto on tarkoituksellista luottamushenkilöiden harhaanjohtamista. Jäähallin yhtiömuoto tai yhtiön perustaminen ei ole pääasia. 

 

Meidän tulee kiinnittää huomio siihen, mitä hanke maksaa nyt ja tulevaisuudessa Riihimäen kaupungille. Selvitykset puuttuvat. Tämä on huolestuttavaa. Kuralla oleva kaupungin talous ei kestä jäähallia, sen perustamispäätös on ollut virhepäätös - yhtiön perustaminen ei tilannetta paranna! 

 

Esimerkiksi tulevan yhtiön osakepääoman merkintä ja käyttötalouden rahoitus tulevat olemaan kaupungin menotaloutta ja konsernilainan kasvattamista.

Jatkossakin se tulee olemaan kaupungin budjettirahoituksen varassa. Osakeyhtiön "liiketulo" ei tule kattamaan kuin pienen osan menopuolesta.

 

Yhtiörakenne on rahoituksellisen nykytilan sumutusta ja lisäksi vie sen toiminnallisesti pois valtuuston kontrollista. Yhtiön hallitusta vedätetään aluksi poliittisen kustannusarvion hankkeena ja "köyhän miehen talosta" tehdään ajan mukana kasvavien vaatimusten mukaan hiljalleen "kansainväliset mitat" täyttävä talo! 

 

Kiirettä on näyttänyt ylläpitävän ELYn pieni porkkarahoitus, joka on "hyttynen" kokonaisrahoituksen meressä.

Liikuntatoimi on kunnissa valtaosin kunnallista palvelutoimintaa. Kokoomus on joissakin tapauksissa lähtenyt yhtiöittämään kunnallista toimintaa. 

 

Totesin, että minkäänlaista yhtiötä ei pitäisi perustaa ennen kuin koko hanke on saanut hahmonsa rakentamis- , liiketoimintasuunnitelmineen ja ylläpitokustannuksineen. Nämä puuttuvat. Tästä näin selvästä puutteesta huolimatta hanke meinataan hyväksyttää valtuustolla. Hanke on huonosti valmisteltu. 

 

Avustusta hankkeeseen on voitu hakea kaupungin nimissä. Ei sitä varten tarvitse perustaa yhtiötä. Hankeen tarkoituksesta jotakin paljastui, kun kokoomuksen Pertti Mäkelä lausui, että jäähallit voidaan ottaa yhtiöittämisen kokeilukentäksi. Vasemmiston taholta kokoomusta syytettiin edesvastuuttomaksi kokeilijaksi tässä taloustilanteessa.

 

EM. perustuen asia olisi pitänyt palauttaa uudestaan 

valmisteltavaksi ja todeta, että

osakeyhtiötä tai kiinteistöyhtiötä ei perusteta eikä yhtiön perustamissopimusta ja yhtiöjärjestystä hyväksytä. Jäähallitoiminta pitäisi toteuttaa normaalina kaupungin toimintana ja kaupunki voi hakea hankkeeseen rahoitusta.

 

Asian käsittelyssä vasemmistoliiton Janne Yrjölä ehdotti, että kaupunginjohtajan ehdotuksen mukaisesti perustetaan Kiinteistö OY Riihimäen Jäähalli- niminen osakeyhtiö ja hyväksytään perustamissopimus ja yhtiöjärjestys.

Yrjölän ehdotus hyväksyttiin lopulta sangen selvin numeroin äänin 25 - 18. Yrjölän ehdotuksen puolesta äänestivät koko vasemmisto, vihreät ja perussuomalaiset. Näin kokoomus ei saa yhtiöittämistä eteenpäin omilla rattailla, mutta kaupunginjohtajan rattailla ja vasemmiston myötävaikutuksella kyllä. Vaikka oma ehdotus hylättiin, niin kaupunginjohtajan ehdotus hyväksyttiin, kun vasemmistonkaan ymmärrys ei yltänyt vastustamaan kokoomuksen ideologista kokeilua. Onhan yhtiöillä kuitenkin eroa.

 

Silti kyllä kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen sitten nauroi partaansa, mutta miten nauroi kokoomus.

 

Mikko Lund

Ei kai Hyvinkää ole Riihimäelle ylittämätön mörkö

Ei kai Hyvinkää ole Riihimäelle ylittämätön mörkö

 

 

Riihimäen kaupunginvaltuuston yksi mielenkiintoa ja ehkä vähän intohimoakin herättänyt kysymys oli lausunto kuntarakennelaista. Valtiovarainministeriö oli pyytänyt kunnilta lausuntoa kuntarakennelaista. Lakiluonnoksen mukaan kunnilla on velvollisuus selvittää kuntien yhdistymistä, jos

- kunnan asukasmäärä jää alle 20 000 asukkaan

- kunnan työpaikkaomavaraisuus on alle 80 %

- kunnan pendelöinti työssäkäyntialueen keskuskuntana on vähintään 25 %

- kunnan rahoituksen riittävyyttä ja vakavaraisuutta kuvaavat kunnan talouden tunnusluvut alittavat kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 63 /A pykälän perusteella annetun valtioneuvoston asetuksen raja-arvot kahtena vuonna peräkkäin.

 

Riihimäki tulkitsee, että kriteerit täyttyvät Hausjärven ja Lopen osalta. Kunnat ovat velvollisia selvittämään yhdistymistä. Riihimäki katsoo, että sen on perustellusta syystä syytä olla mukana kyseessä olevassa selvitystyössä.

 

Totesin kaupunginvaltuustossa, että meidän pitäisi tunnustaa, että rajat ovat paikallisen ja seudullisen kehityksen suurin este. Riihimäen kehitystä estävät "rajankirot", maakuntaraja, vaalipiiriraja ja sairaanhoitopiirin raja. Lausunnossa tähän tulee hakea muutosta.

 

Tähdensin, että valtioneuvoston tavoitteena on luoda maahan elinvoimaisia kuntia. Riihimäellä pitäisi tunnustaa, että kaupunki on ylivelkainen, mutta sitä ovat myös Loppi ja Hausjärvi. Tältä pohjalta ei synny taloudeltaan elinvoimaista kaupunkia. Sen takia tämä vaihtoehto on suljettava pois.

 

Toin esille, että Loppi ja Hausjärvi liputtavat aivan oikein Hyvinkään suuntaan. Myös Riihimäen suunta on Etelä ja Hyvinkää. Politiikan "piirileikki" ja Hämeen "lilliputtimaakuntahallinto" pakottaa Riihimäen seudun asukkaat hakemaan palveluita takaperoisesta suunnasta Hämeenlinnasta. Luonnollinen ja läheisin suunta on Hyvinkää. Vain politiikalla ja valtuuston yksituumaisuudella nämä "rajankirot" voidaan voittaa! 

 

Ehdotin, että tunnustetaan rajojen olevan paikallisen ja seudullisen kehityksen suurin este ja että noustaan muutoksen tielle. Sen takia olisi luonnollista selvittää kuntien yhdistymistä Hausjärven, Lopen, Hyvinkään ja Nurmijärven kanssa.

Hyvä olisi Riihimäellä varautua myös siihen, että jos Hyvinkään kaupungin kanssa jostain syystä yhdistyminen ei olisi mahdollista, Riihimäki on valmis neuvottelemaan asiasta myös Hämeenlinnan, Janakkalan ja Hattulan kanssa.

 

Valtuustokeskustelussa kokoomuksen Jorma Katila ehdotti Hyvinkään  ottamista kuntaliitosselvityksen kohteeksi. Kannatin Katilan ehdotusta. Äänestyksessä ehdotus hylättiin äänin 35 - 8. Mukana oli kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten valtuutettuja minun ohella. Näin vakaasti Riihimäen valtuusto kulkee kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokasen viitoittamaa tietä, mutta muutos on kypsymässä. Valtuutetut eivät jostakin syystä uskalla ajatella itse. 

 

Mikko Lund

Laillisuuden toteutumista Riihimäen kaupungin hallinnossa on valvottava

Laillisuuden toteutumista Riihimäen kaupungin hallinnossa on valvottava

 

Nimimerkki Mauno Ladonlukko tekstasi (Aamuposti tekstiviestit 27.2.), että minun (blogi 26.2. Yleiskaava on uudistettava pikaisesti) “ kaikki on tehty päin p:tä.” Kirjoittaja syytti minua turhista valituksista pyysi katsomaan myös peiliin. Yksinkertainen vastaus näin vääristyneeseen palautteeseen on, että nimimerkki ei ollut lukenut minun kirjoitusta tai ei ollut sitä ymmärtänyt. Kysymys voi olla suoraan siitä, että nimimerkki on yksi niistä minua vihaavista vainolaista, jotka pitävät oikeutenaan vääristellä kirjoituksiani. Kirjoittaa mustan valkeaksi ja valkean mustaksi.

 

Se, että Riihimäki on laiminlyönyt yleiskaavan pitämisen ajantasalla, on lainvastainen tilanne. Se on aiheuttamassa kaupunkirakenteen hajoamisen ja eri hallintokuntien investointiongelman. Tästä on näyttöä niin koulutoimen, vesihuoltoliikelaitoksen kuin muidenkin investointien kohdalta. Ei tiedetä, mihin tulee asutusta ja mihin tulee järjestää palveluita, kun yleiskaavasta ei saa johtoa asiaan. 

 

Mitä peilistä näkyy?

Riihimäen pysähtyneisyys ja pikkukaupunkimentaliteetti, sisäänpäin katsominen, reviirin vartiointi, uudistusvihamielisyys. Riihimäen politiikan konservatismi kruunaa kaiken: Jahkataan ja jahkataan ja toivotaan, että mikään ei muuttuisi.

 

Minulla on ideoita ja ehdotuksia, mutta ne eivät ole hallinnolle aina kelvanneet. Esimerkiksi olen puhut ja toiminut mm. työllisyyden puolesta, kaupungin vuokra-asuntopulan poistamiseksi, kaupunkilaisten huomioon ottamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi. Olen puhunut talouden tasapainottamisesta ja velkaantumisen pysäyttämisestä. Olen vaatinut aktiivista uudelleen-arviointia: Riihimäki ei tule selviämään yksin, sen on liityttävä elinvoimaiseen kaupunkiin. Terveydenhoidon ja sairaanhoidon järjestelyt vaativat pikaista suuntautumista Etelään. 

 

Ei nämä asiat ole porvareita liikuttaneet. Mutta ei vasemmistokaan ole näitä edes pyrkinyt hoitamaan. Muutama yksittäinen valtuutettu myöntää asiakohtaisesti, että minä olen sittenkin oikeassa. Minun täytyy sen vuoksi näistä muistuttaa.

Riihimäen päätöksentekoa vaivaa hyvän hallinnon vaatimusten laiminlyönti. Hämeenlinnan hallinto- oikeus on kumonnut poistosuunnitelman ja KHO tilinpäätöksen. Tässä ei ole kysymys vähäisestä kaupungin talouden kaunistelusta. Juuri tänään kaupunginvaltuustossa palautetaan Herajoen läntisen teollisuusalueen asemakaava uuteen valmisteluun. 

 

Holmossa OY Espoosta oli valittanut Hämeenlinnan hallinto- oikeuteen siitä, että kaupunki ryhtyy yhden teollisuusyrityksen tarpeisiin laatimaan kaavaa myydäkseen Valio OY:lle maata tämän rakentamishanketta varten. Kaupunki on suosinut Valio OY:tä asemakaavoittamalla raakamaata ja luovuttamalla huomattavan rakennusoikeuden alihintaan. Valittaja katsoo, että asemakaavan hyväksyminen loukkaa yhdenvertaisuutta ja asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. 

 

Muutoksenhakija katsoo, että asemakaavan hyväksyminen on ollut lainvastainen, koska kaupunginhallitus oli tehnyt asemakaavaselostukseen olennaisia muutoksia kaavan esilläoloajan jälkeen eikä asianosaisille ole varattu mahdollisuutta lausua asiassa ennen päätöksentekoa.

Kaava olisi tullut asettaa uudestaan esille ja varata osallisille ja kuntalaisille mahdollisuus oikaisuvaatimuksen tekoon. Valitus peräännytti kaupungin ja nyt kaava tehdään uudestaan.

 

Holmossa OY:n tapauksen pohjalta nousee esille muutamia kysymyksiä. Eikö kaupunginhallitus johda kaupunkia ja puutu ilmiselviin epäkohtiin? Miten on toteutunut esittelijänvastuu kaupunginjohtajan, kaupunginlakimiehen ja asemakaavapäällikön kohdalla? Eikö kaupunginvaltuutetut valvo? Riihimäen kaupungin päätöksentekojärjestelmä ei toimi siten, että se pystyisi takaamaan kansalaisten oikeusturvaa kaikissa tilanteissa.

Sen takia sen sijasta, että minä olen tehnyt muutaman valituksen, kaupunkilaisten olisi pitänyt olla jatkuvasti hereillä ja tehdä valituksia valitusten perään. 

 

Sillä niin se on, että oikeus on kansalaisten aktiivisuuden varassa: Laillisuutta on valvottava, muuten edessämme on mielivalta ja laittomuus!

 

Mikko Lund