Säästäminen on taloudellinen
pakko
Riihimäellä kaupunginvaltuutetut ovat
puheenvuoroissaan ja keskusteluissaan paljastaneet taloudellisten realiteettien
puutteen. Alastomimmillaan asiaa kuvaa Riihimäen kaupunginvaltuuston
varapuheenjohtaja Sari Jokisen (vihr.) puheenvuoro Aamuposti
23.6.2014.
Sari Jokinen itkee sitä, että vihreä valtuustoryhmä ei halua
tehdä säästöpäätöksiä,jotka toteutuessaan vaarantavat hyviä ja toimivia
palveluksia. “Siksi esitin, että hallintokuntien säästövelvoitteita
kohtuullistetaan niin, että hallintokunnat eivät joudu säästötoimillaan
paikkaamaan myyntituottojen, valtionosuuksien ja osinkotulojen alittumisesta
johtuvaa alijäämää”, sanoo Jokinen. Jokinen on pettynyt siitä, että esitys
hävisi äänestyksessä.
Mitä tällaisesta filosofiasta on oltava mieltä? Jokinen
esittää asiassa krokotiilin kyyneleitä. Säästöpäätöksiä ehkä, mutta ei täältä.
Rehevää hurskastelua ja suoranaista puppua!
Säästö- ja menojen leikkaustarve on todellinen. Kestävässä
taloudenpidossa menot on sovitettava tulojen mukaan. Velkarahalla ei voida
loputtomasti mellastaa. Säästöjä on tehtävä. Kaikki joutuvat säästämään. Mutta
silti on hyvä käydä keskustelua juuri siitä, mihin säästöjä voidaan kohtuudella
kohdistaa. Sen pitäisi olla tarkkaa pohdintaa ja punnintaa tavoitellun
tuloksen saavuttamiseksi. Tähän uskon Jokisenkin lopulta pyrkivän. Mutta hänen
juttunsa ja ajatuksensa jäävät keskentekoiseksi. Kysymys ei ole vain
liikuntatoimen ja liikuntajärjestöjen säästöistä.
Riihimäellä kuten koko maassa työttömyys
kasvaa. Velkaantuminen lisääntyy valtiolla kuin kunnilla. Velkaantuminen on yli
vuosikymmenien ja vielä lapsillemme ulottuva seuraamus. Se on kuin syöpä, mikäli
se tästä vielä kasvaa. Kiva on vertailla Suomen ja muiden maiden velkaa
suhteessa bruttokansantuotteeseen ja uskotella, että meillä ei ole
hätää.
Uskottelijat unohtavat perustotuuden. BKT ei
maksa velkoja. Velkojen maksu vaatii työtä ja euroja. Kummastakin on tässä
taudissa pulaa. Ekonomistit pohtivat vain sitä, miksi tätä lamaa kutsutaan ja
mitä pitäisi tehdä. Nyt on jo monta vuotta on tultu alas. Kasvun merkkejä ei
näy. Perusasia on, että valtion ja kuntien menot ovat suuremmat kuin tulot.
Tähän tautiin on vain yksi lääke: suun laittaminen säkkiä myöten!
Erityisesti toimenpiteitä on kohdennettava
kahteen pääryhmään:
1. Valtion ja kuntien menoja on
leikattava!
2. Kasvu, työllisyys ja siitä seuraavat tulot
on saatava nousuun.
Työllisyyden kohentuminen lisää
automaattisesti verotuloja!
Sillä niinhän se on, että typerä itsehallinnon kunnioitus ja
siihen vetoaminen saattaa konkurssiin koko julkisen talouden. Kuntauudistus on
pikaisesti toteutettava ja pienmaakuntalaitos hävitettävä! Peruste: Kuntien
kirjanpidoissa on 2/3 -osaa julkisista menoista - valtionosuuden valtio
vippaa sinne joka vuosi. Kuntapäättäjien vastuullisuuden tunnemme - taloudet
ovat konkurssikypsiä ja luottamuspaikat kynsin hampain säilytettävä ja kaikki
pienkunnat pitää olla kartalla. Mitäs sitten kun keskustan Juha Sipilästä tulee
pääministeri ja keskustan itsehallintokuoro töräyttää Finlandiansa?
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti