Suomessa poliisi on käyttänyt asetta hyvin harvoin. Tilanteet ovat vaatineet kuitenkin usein nopeita päätöksiä eikä riskeiltä ole voinut välttyä. Aseen käyttö on ollut harkittua ja säänneltyä, kontrolliin perustuvaa. Ei poliisi Suomessa sentään summittaisesti ammu.
Nyt kohta kai joka toinen liikkuu tietoverkoissa. Siellä liikkuessa kannattaa myös olla varovainen ja harkita, mitä paljastaa itsestään ja perheestään. Syytä on muistaa, että sinne jää aina jälki. Sinusta saadaan monenlaista tietoa.
Ajan kuva ja paljastavaa on, että hiihtäjä Mika
Myllylän kuolinsyyn tietojen laiton urkinta poliisin tietojärjestelmästä on
ollut laajaa. 90 urkintaan osallistunutta poliisia tai muuta tullin tai
rajavartioston palkkalistoilla ollutta henkilöä joutuu vastaamaan teostaan
käräjäoikeudessa. Syyttäjän mukaan syyte on virkavelvollisuuden rikkominen ja
henkilörekisteririkos, joista seuraa sakkoja. Syyteharkinnassa oli yli 150
tapausta Suomessa. Suurin osa on tunnustanut tekonsa. Emme kai odottaneet
virkavallalta tällaista toimintaa.
Entä sitten muut potilas- tai asiakastiedot, joita
meistä laajasti kerätään. Voiko nykyaikana enää kukaan olla turvassa tällaisen
tietomäärän joutuessa vääriin käsiin? Voiko järjestelmiin luottaa?
Entä sitten tämä USA:n nettiurkinta?
- Tilanteen selvittämisessä tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja keskustelua pelisäännöistä. Kannatan eurooppalaisten tietosuojavaltuutettujen aloitetta selvittää asiaa yhdessä EU:n komission kanssa. On tärkeää että selvitetään tarkemmin millaisesta urkinnasta on kyse ja miten se vaikuttaa kansalaisten tietosuojaan, sanoo Viitanen.
- Ihmisten olisi voitava luottaa netissäkin viestinvälityksen yksityisyyteen, vaikka nettipalvelimesta vastaisi ulkomainen yhtiö, korostaa Viitanen.
Kyllä koskemattomuutemme suojaaminen on heikoissa käsissä.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti