Suomi on mennyt väärään suuntaan

 

Suomi on mennyt  riidattomasti väärään suuntaan

Suomi on mennyt väärään suuntaan. Eriarvoisuus ja köyhyys ovat lisääntyneet. Tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Köyhyyden kurimuksessa elää  jopa noin 150 000 lasta.

Lokakuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa  oli kaikkiaan       451 400 työnhakijaa, joista työttömänä työnhakijana  226 300 työtöntä.  Alle 25- vuotiaita  työttömiä   oli 26 900. Yli 55- vuotiaita oli työttömänä 64 800 , joiden työttömyys oli kasvanut. Pitkäaikaistyöttömiä 55 900. Kaksi vuotta työttömänä olleita oli  24 900, mikä on 7 100 enemmän kuin vuosi sitten.

Hämeen ELY- keskuksen alueella  työttömiä oli  6 857, työttömyysaste 8,2. Lahdessa oli työttömiä      6 088, työttömyysaste 12,4. Heinolassa oli työttömiä  1 114, työttömyysaste 12,0. Forssassa oli           1 014  työtöntä, työttömyysaste 12,3.  Hämeenlinnassa oli työttömiä 2 569, työttömyysaste 8,1. Riihimäellä  oli  lokakuun lopussa  1225  työtöntä, työttömyysaste  8,6.

Suomen suuntaa  on tarve muuttaa

Ihmisille pitäisi saada työtä. Työttömyys lisää toimeentulotukia ja pitkään jatkuessaan sairastuttaa. Verotusta pitäisi muuttaa. Se on aivan keskeinen kysymys. Pääomaverotusta tulisi korottaa. Se on oikeudenmukaisuuskysymys. Tähän suuntaan Kataisen hallitus onkin edennyt, mutta ei vielä riittävästi.

Tarvitaan aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Pääoman on kannettava työllisyysvastuunsa. Pääoma on liian paljon paennut  ulkomaille  suurempien voittojen toivossa. Voittoja ei ole kuitenkaan aina saatu. Suomemesta tulee huolehtia, nuorille ja pitkäaikaistyöttömille on järjestettävä työtä. Työllisyyspolitiikka kaipaisi  uusia avauksia.

Yritykset pitäisi saada mukaan työttömän työvoiman kouluttamiseen ja työllistämiseen. Kunnat tarvitsevat tulevaisuudessa uutta työvoimaa, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Kunnat vastaavat suuressa määrin työttömyyden aiheuttamista kustannuksista. Kunnat voisivat suunnitelmallisesti yhdessä paikallisen elinkeinoelämän kanssa suunnitella ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla uuden työvoiman rekrytointi onnistuisi. Kataisen hallituksen toimesta valmistellaan nuorille yhteiskuntatakuuta. Se on konkreettinen ja kannatettava hanke.

Pitemmän tähtäimen tavoitteena  on huolehdittava  tasa-arvopolitiikasta. Verotus on oikaistava oikeudenmukaiseksi, vanhusten hoiva on laitettava kuntoon, pitkäaikaistyöttömät ja nuoret  on saatava töihin, sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia parannettava ja työeläkeindeksin  vääryydet poistettava. Siinä  lisälistaa tämän hallituksen  listalle.

Huonoa kaupungin talouden hoitoa 

Riihimäen kaupunginhallitus on jättänyt   budjettiehdotuksen vuodelle 2012  ja se osoittaa kaupungin huonon taloustilanteen. Kaupungin verotulot on arvioitu yläkanttiin  106 miljoonaksi euroksi. Vuosikate on 4,9 miljoonaa euroa ja poistot 6 miljoonaa euroa. Huom! Vuosikate ei riitä edes poistoihin.

Tämä merkitsee  sitä, että kaupunki joutuu tekemään syömävelkaa   ja kaikki investoinnit merkitsevät  lisääntyvää  velan määrää. Kaupunginhallitusta ei näytä velka ja sen lisääntyminen pelottavan. Uusia investointikohteita esitetään  mm. paloasema ja jäähalli. Lainakanta olisi ensi vuoden lopussa 99.4 miljoonaa euroa. Kaupunginhallituksen  taloudellinen tilannetaju näiden päätösten valossa tarkoittaa sitä, että Riihimäki siirtää investointinsa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Se on törkeää politiikkaa tulevien veronmaksajien kustannuksella.

Mikko Lund

Luokkayhteiskunta on jo todellisuutta

Luokkayhteiskunta on jo todellisuutta:

Luokkaero aiheuttaa  köyhimmillä  jopa  20 vuotta lyhyemmän elämän kuin rikkailla

Hyvää itsenäisyyspäivää lukijani! Suomi ei ole tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta. Suomi on epätasa-arvoinen luokkayhteiskunta! Itsenäisyyspäivänä on hyvä muistuttaa tästä ja toivoa, että yhteiskuntamme päätöksentekijät  ryhtyvät toimenpiteisiin ihmisten köyhyyden, eriarvoisuuden, syrjäytymisen ja yhteiskunnan luokkaluonteen poistamiseksi. 

Nykyinen ulkoministeri, kansanedustaja Erkki Tuomioja  puhui Janakkalan kansalaisopistossa 16.3. luokkayhteiskunnan paluusta.  Lainataanpa kappale Tuomiojan puheesta, niin näemme mitä hän tarkoitti:

”Kansankoti-ajattelu mullisti sosiaalipolitiikan ja perusti universaalimallin mukaisen hyvinvointivaltion. Sosiaalipolitiikka oli siihen saakka ollut lähinnä köyhäinhoitoa, mutta kansankotivisiossa siitä tuli kaikkien kansalaisten perusoikeus.

Tulokset puhuvat puolestaan. Tästä kertovat myös pohjoismaiden asema kansainvälisten kauneusvertailujen kärkiryhmässä, oli arvion kohteena sitten tasa-arvo, kilpailukyky, osaamissaavutukset, ympäristönhoito tai jopa onnellisuus.

Muut sosiaalipolitiikan ja hyvinvointivaltion mallit eivät ole yltäneet eivätkä pyrkineet samanlaisiin tuloksiin. Liberaalisessa tai anglosaksisessa hyvinvointivaltiomallissa korostuu tarveharkinta ja vakuutusperiaate, korporatiivisessa tai keskieurooppalaisessa mallissa tietynlainen sääty-yhteiskunnan perinne. Niiden tasa-arvotavoitteet ja saavutukset ovat olleet vaatimattomampia kuin pohjoismaisessa mallissa.

Suomessa hyvinvointivaltion rakentaminen alkoi vähän muita pohjoismaita myöhemmin, eikä sitä ehditty viedä yhtä pitkälle, ennen kuin sitä alettiin taas ajaa alas. Sen voimakkain rakennuskausi oli kymmenvuotiskausi 1966-76, jonka jälkeen melkein kaikki sen perusuudistukset oli toteutettu.

Tulonjaossa tämä näkyi siten, että kun v. 1966 köyhyysaste oli verojen ja tulonsiirtojenjälkeen 18 %, se oli vuonna 1991 tuloerojen ollessa Suomessa pienimmillään alle 8 %. Sen jälkeen se on taas noussut n. 14 prosenttiin.

Asian voisi ilmaista niinkin, että se luokkayhteiskunta, jonka luulimme jo hävittäneemme, tekee jälleen paluuta.

Tällaisessa luokkayhteiskunta 2.0 versiossa harva tuloerojen kasvusta huolimatta elää aivan absoluuttisessa kurjuudessa. Globalisoituvassa maailmassa teollisuusmaat ovat itse asiassa kyenneet toistaiseksi suurelta osin ulkoistamaan absoluuttisen kurjuuden kansalliseen yhteisöön kuulumattomaksi katsotuille ryhmille, kuten nyt Suomessa EU-maista tulleille romanikerjäläisille.

Mutta myös oman maan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat osattomia. Siinä missä heillä aikaisemmin oli tunne kuulumisesta työväenluokkaan ja luottamus parempaa tulevaisuutta lupaavaan työväenliikkeeseen, ei tästä enää ole kuin rippeet jäljellä. Suomi on tänään 35 prosentin maa – tämä on se osuus kaikista ihmisistä, jotka puolueiden kannatusta mittaavissa kyselyissä eivät osaa tai halua nimetä ainuttakaan puoluetta, jota kannattaisivat. Valtaosaltaan nämä ihmiset ovat köyhiä, usein yksinhuoltajia tai yksinäisiä, heikosti koulutettuja ja eri syistä työelämän ulkopuolelle jääneitä; yhä useampi myös terveysongelmista kärsiviä.

Huono-osaisuus, köyhyys, syrjäytyminen tai vallankäyttöön vain sen kohteena osallistuminen eivät ole työväenluokan kuvasta katoamisen myötä minnekään kuitenkaan kadonneet vaan jopa hyvinvointivaltion alasajon ja tuloerojen kasvun myötä päinvastoin lisääntyneet.”

Helsingin Sanomat  kirjoitti 4.12. ”Luokkaerot uhkaavat kärjistyä”  luokkayhteiskunta tekee paluuta ryminällä.  Rikkaat suomalaismiehet elävät keskimäärin  jo yli kymmenen vuotta pidempään kuin köyhät. Tuloerot ja työelämän epävarmuus karsinoivat suomalaisia yhä selvemmin. Kansa jakaantuu yhä selvemmin toisistaan erillään oleviin vyöhykkeisiin, kuten taloudellisista huolista irrottautuneisiin  rikkaisiin  sekä juuri ja juuri toimeentuleviin.

Turun yliopiston tutkija Jani Erolan mukaan Suomi on luokkayhteiskunta. Yksinkertaisimmin se ilmenee siten, että ihmisistä 80 prosenttia  kansasta osaa kyselyissä kertoa silmää räpäyttämättä, mihin luokkaan he kuuluvat.

Kirjan Luokaton Suomi? toimittaneen Erolan mukaan lamaa seuranneen yhdentoista vuoden nousun aikana parhaimmin ansaitsevan kymmenen prosentin tulot kasvoivat Suomessa neljä kertaa  enemmän kuin alimman tulokymmenyksen. Tuloiltaan alimpaan viidennekseen kuuluva suomalaispariskunta  elää yhteenlaskettuna 20 vuotta lyhyemmän elämän kuin  ylimmän viidenneksen pariskunnat. Varakkaiden ja köyhien miesten elämässä on terveyserojen synnyttämä 12,5 vuoden ero. Pitäisi oikeasti nähdä ja sanoa, että luokkaero synnyttää mainitun eron ihmisten kuoliniän välillä.

Tällaisia eroja ei poisteta kukkasin. Tarvitaan radikaalia luokkaerot tunnustavaa ja ylittävää köyhyyspolitiikkaa, jossa toimenpiteitä kohdennetaan kaikilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi. Se olisi yhteiskunnan läpäisevä täsmäprojekti. Tarvitaan työllisyyspolitiikkaa, asuntopolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa ja ihmisten aktivointipolitiikkaa. Mitä tällä tarkoitan?  Suurin kysymys on, että ihmiset on nostettava jaloilleen ja heille on saatava takaisin ihmisarvo. Alussa tämäkin on vaikeaa. Sen jälkeen on lähdettävä ihmisten aktivoinnista. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Mitähän voisi tapahtua?Suomalainen yhteiskunta muuttuisi.

Mikko Lund  

Euron ratkaisun päivät edessä, Putinin puolue putosi

 

Euron ratkaisun päivät edessä

 

Eurokriisin ratkaisussa on edessä merkittävä viikko. Painetta päätöksille luo EU-komission varapuheenjohtajan Olli Rehnin lausunnot euron lähtölaskennasta. EU-johtajat kokoontuvat torstaina kaksipäiväiseen huippukokoukseen Brysselissä. Huippukokoukselta odotetaan vihdoin kattavaa ratkaisua euroalueen vakauttamiseksi.

Maanantaina Ranskan ja Saksan johtajat alkavat puolestaan valmistella yhteistä esitystä eurokriisin ratkaisemiseksi loppuviikon huippukokouksessa. Tavoitteena on entistä tiiviimmän talousliiton muodostaminen euroalueelle.
Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimusohjelman johtajan Juha Jokelan Ylelle  antaman lausunnon mukaan Saksan ja Ranskan näkemykset ovat liikahtaneet selvästi lähemmäs toisiaan.
Saksassa korostetaan lakiin kirjattuja rangaistuksia budjettisääntöjen rikkomisesta. Ranska puolestaan haluaa että mahdolliset rangaistukset olisivat poliittisten päätöksentekijöiden harkittavissa.
Jokelan mukaan Ranskan ja Saksan keskustelussa on kuitenkin päästy aidosti eteenpäin talousliiton perustamiseksi.
- Kyllä se liikkuu eteenpäin. Muutkin kriiisin ratkaisun välineet, kuten eurobondit on alistettu tälle talousliiton syntymiselle, sanoo Jokela.
Hän kuitenkin muistuttaa, että Saksan ajama linja budjettikurin kiristämisestä ja budjettien ennakkotarkistamisesta merkitsisi suurta muutosta. Akuutti kriisi hoituukin lopulta keskuspankkirahalla.  Meidän on löydettävä ratkaisut siitä, kuinka tämän kriisin hoitoon löytyy riittävästi rahaa. Sitä rahaa löytyy Euroopan keskuspankilta ja IMF:ltä sen lisäksi, että meillä on vakausrahasto, uskoo Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Aki Kangasharju Yle Uutisten mukaan.
Uusi talousliitto kaventaisi eurovaltioiden budjettivaltaa.

Vakautta haetaan IMF:n, EKP:n ja ERRV:n voimin

Tiistaina Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithner matkustaa Eurooppaan kolmen päivän vierailulle. Vierailun aikana Geithner tapaa muun muassa EKP:n sekä suurimpien euromaiden johtoa. IMF:n suurin rahoittaja pyritään vakuuttamaan valuuttarahaston roolin merkityksestä kriisin ratkaisussa.
- Tämä ei ole pelkästään euroalueen vaan kaikkien maailmantalouksien etujen mukaista, että päätöksiä syntyy. Sen takia IMF on tärkeä ja uskon, että IMF saadaan mukaan. Painetta on kertynyt ja kerrytetty niin paljon, että päätöksiä varmasti myös tulee, uskoo Kangasharju.
Mutta entä jos päätöksiä ei saadakaan aikaiseksi?
- Sitten tapahtuu se, että valtioiden velkakirjojen korot jatkavat nousua. Mikäli pankit turvautuvat edelleen keskuspankin turvaan ja eivät uskalla lainata toisilleen rahaa, on käsillä aito luottolama. Siitä ei ole pitkä matka eurojärjestelmän romahtamiseen, Kangasharju vastaa.

Venäjän vaaleissa Putinin puolue putosi

Ovensuukyselyn mukaan Venäjän valtaa pitävä puolue Yhtenäinen Venäjä on saamassa enää 220 paikkaa duumaan nykyisestä 315:stä. Venäläiset ovat sunnuntaina äänestäneet edustajat parlamentin alahuoneeseen.

Ovensuukyselyn tuloksesta on kerrottu Venäjän valtiollisessa televisiossa. Yhtenäinen Venäjä saisi yksittäisenä puolueena eniten ääniä, 48,5 prosentin osuuden. Viime vaaleissa osuus oli 64 prosenttia.
Kommunistiselle puolueelle ovensuukysely povaa 19,8 prosentin äänisaalista. Duumaan ovat näillä tiedoin pääsemässä samat puolueet kuin viimeksikin: Yhtenäinen Venäjä, Kommunistinen puolue, Liberaalidemokraatit ja Oikeudenmukainen Venäjä.

Vaalien myötä Venäjällä alkaa poliittisesti mielenkiintoinen ajanjakso, joka päättyy presidentinvaaleihin ensi vuoden maaliskuussa. 

Suomen Kuvalehti (SK 48 2.12.2011) tarkastelee Venäjän vaaleja ja toteaa, että "Yhtenäinen Venäjä ei voi hävitä duumanvaaleja, sillä se ei ole pelkkä puolue. Se on järjestelmä, joka ulottuu kaikkialle. Yhtenäinen Venäjä on mielipidemittausten mukaan menettänyt 10 - 20 prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Kampanjointi on silti rauhallista, jopa uneliasta. Mielipidekyselyt ennustavat puolueelle 40 - 50 prosentin äänisaalista. Se riittää voittoon, mutta on silti hurjasti vähemmän kuin kuin viime vaaleissa vuonna 2007. Silloin Yhtenäinen Venäjä otti murskavoiton 64 prosentin äänisaalilla."
Selvä ero neljän vuoden takaisiin duumavaaleihin on se, että tällä kertaa kaikki vaaleihin osallistuvat seitsemän puoluetta näkyvät valtiontelevision järjestämissä vaalikeskusteluissa. Vielä suurempi ero on siinä, miten vaaleja pilkataan sosiaalisessa mediassa. Putinista ja Yhtenäisestä Venäjästä on esitetty karikatyyrejä, ja vitsailu on rajatonta. Yhtenäinen Venäjä on nimetty "petkuttajien ja rosvojen puolueeksi". 

Helsingin Sanomien vieraskynässä kirjoittava Arkadi Moses kirjoittaa  (HS 3.12.) "Kriittisyys Putinia kohtaan kasvaa kaikkialla". Venäläisten johtajiaan kohtaan tuntema tyytymättömyys käy ilmeisemmäksi päivä päivältä. Myös ulkomailla on suhtautuminen Venäjään muuttunut. Vielä muutama vuosi sitten Venäjää saatettiin kuvata "epätäydelliseksi demokratiaksi". Nykyään edes Putinin vankimmat länsimaiset tutkijat eivät halua julkisesti puolustaa Venäjän oloja. Kukaan ei voi enää kiistää sitä, että laillisuusperiaatteesta on Putinin Venäjällä tullut huono vitsi ja korruptio on lisääntynyt. Monet keskiluokan edustajat ovat alkaneet suunnitella muuttoa ulkomaille. Arkadi Moses kysyy: Millainen kumppani nykyisenlainen Venäjä voi lännelle olla?

Ja Arkadi Moses ehdottaa: EU- johtajien tulisi tunnustaa, että unionin ja Venäjän poliittiset tavoitteet yhteisessä naapurustossaan - olipa kysymys Valko- Venäjästä tai jäätyneistä konflikteista -ovat keskenään ristiriidassa. Heidän olisi myönnettävä, että yhteistyö on väline  ongelmien ratkaisemiseen, ei poliittinen tavoite sinänsä.
Helsingin Sanomat (3.12.2011) kirjoittaa "Kommunistien kannatuksen ennustetaan kasvaneen viime vaaleista", "Vanha valta kyllästyttää  Venäjällä", Valtapuolueen odotetaan silti keräävän vähän yli puolet äänistä sunnuntaina".
Juuri parlamenttivaalien alla Venäjän ainoaa itsenäistä vaalitarkkailujärjestöä on syytetty muun muassa vaalisäännösten rikkomisesta ja sen tarkkailijoita on kielletty tulemasta äänestyspaikoille. Valtiollinen tv-kanava väitti perjantaina, että Golos-tarkkailujärjestö toimii Yhdysvaltain tiedustelupalvelun rahoituksella.
Golosin edustajat sanovat, että tarkkailijoiden häirinnälle on selkeä Kremlin ja Yhtenäisen Venäjän tilaus.

Mikko Lund

Kuntauudistus ainakin kolmekymmentä vuotta myöhässä

Kuntauudistus ainakin kolmekymmentä vuotta myöhässä

 

Tuskin montaakaan yhteiskunnallista uudistusta Kaitaisen hallitus on niin pitkälle sopinut kuin kuntauudistusta. Hallitusohjelmassa ei ole sanottu, että hallitus sellaista suunnittelee ja valmistelee, vaan ” hallitus toteuttaa kuntauudistuksen”. Tästä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Asia on herättänyt voimakasta vastustusta erityisesti keskustapuolueessa ja muissakin puolueissa ja etupäässä luottamuspaikkojaan varjelevissa kuntapäättäjissä. Tämän takia onkin suorastaan erikoista, että eräät sosialidemokraattiset poliitikot, kuten eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma ja valtiovarainministeri, SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ovat asettelemassa uudistukseen ehtoja. Heinäluoma kaipasi oppositiota mukaan valmisteluun ja Urpilainen halusi sulkea pakon pois uudistuksesta. 

 

Hanke pitäisi avata mitä pikimmin kansalaisyhteiskunnan keskusteluun eikä enää kiemurrella poliitikkojen salaisissa vallan kammareissa. Hallituksen tehtävä on yksinkertaisesti hallita maata ja kertoa kansalaisille tavoitteensa. Hanke on nähtävä välineenä maan julkisen talouden sopeuttamiseen ja peruspalveluiden turvaamiseen vaikeutuneessa talousympäristössä. Oppositio viestii omat vaihtoehtonsa parlamentaarisessa demokratiassa.

Urpilaisen pitäisi tietää, että kuntalaitoksen osuus julkisista menoista on kaksi kolmasosaa. Ministerin pitäisi tietää, miten velkaantunut ja joka päivä lisään velkaantuva on Suomen valtio. Huomiseenkin siirrettynä on melkoisesti verokuormaa. Kustannukset ovat kasvaneet myös paljon voimakkaammin kuin tulot. Suomi on raskaasti ja päällekkäisin “himmelein” ylihallinnoitu maa!

 

Vähenevän työssäkäyvän väestön tulisi kyetä jatkossakin rahoittamaan peruspalvelut. Siksi kuntauudistus on keskeinen väline ja alku hallintojärjestelmämme tervehdyttämiseen.

Valtio- ja kuntataloutta ei saada tasapainotettua ilman tehokasta ja tuloksellista kuntauudistusta ja sen mahdollistamaa muutakin ylihallinnoinnin purkua. Eikö valtiovarainministerin tulisi juuri tämä ymmärtää? Minkälainen kuntauudistus olisi, jos Hyvinkää ja Riihimäki yhdistyisivät, mutta Hausjärvi ja Loppi vahvoina keskustakuntina jäisivät uudistuksen ulkopuolelle? Kysymys olisi opposition suuresta voitosta - hallituksen tavoitteiden seljättämisestä!

 

Näin tässä tulee käymään, elleivät hallituspuolueet ymmärrä, että kuntauudistus on nyt vietävä maaliin. Työssäkäyntialueen kokoiset kunnat, rajat piirrettynä nykyisen yhdyskuntarakenteen ja liikenneverkon ehdoin, on tavoitteena hyvä.

 

Tällaisten kuntien luomisella voimme nostaa elinkeinojen ja työllisyyden edistämisen sekä verotulojen lisäämisen uuden kunnan keskeiseksi tehtäväksi peruspalvelujen rahoituksen varmistamiseksi. Kuntaliitoksia koskeva seuranta on osoittanut, että liitokset ovat poikkeuksetta parantaneet juuri näiden tehtävien hoitamista. Yhdyskuntasuunnittelu, maapolitiikka ja kaavoitus paranevat luonnollisesti, kun kokonaisuuden hallinta kehittyy.

 

Miksi kuntauudistus on aiheuttanut vastustusta erityisesti pienkunnissa? Keskustapuolueen kuntapolitiikka on ajanut pienkuntalaitoksemme kriisiin. Riihimäen ja Hyvinkään kuntaliitosselvitykset osoittivat, että kustannuspuoli tulee 30 vuoden tähtäimellä lisääntymään kaikkein voimakkaimmin Hausjärvellä ja Lopella. Kysymys on ikääntymisen aiheuttamasta kustannuskuormasta. Liittämällä nämä kunnat yhteen kustannuksia voidaan tehokkaammin ohjata ja hallita.

 

Hallitulla kuntaliitoksella voidaan saada aikaan huomattavia säästöjä.

Tuskin keskustapuoluekaan vastustaa säästötoimia sinänsä. Enemmän keskustassa herättää huolta ja vastustusta keskustan perinteellisten valta-asemien horjuminen. Kunnat ovat viime vuosina toimineet keskustan vallankäytön ytimenä, sen jälkeen kun maamiesseurat, metsänhoitoyhdistykset, osuuspankit ovat menettäneet asemiaan. Silti on syytä nähdä, että muidenkin puolueiden paikallista hegemoniaa hanke heiluttaa. Silti uudistus on tehtävä. Näen sen kaikkien puolueiden isänmaallisena uhrauksena kansalaisten hyväksi.

 

Miten valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) aikoo saada valtion velkaantumiskehityksen katkeamaan, ellei kuntauudistusta toteuteta ja ellei koeteta saada aikaan tuottavuuden parannusta koko hallintokoneistossa?

 

Mikko Lund

Lipponen arvosteli Soinia ja Väyrystä löysistä puheista

Lipponen arvosteli Soinia ja Väyrystä löysistä puheista

SDP: n presidenttiehdokas Paavo Lipponen oli torstaina vaalikiertueellaan perustamassa Hämeenlinnaan vaalitoimistoa. Olin paikalla ja tein muistiinpanoja. Tilaisuudessa puhunut Lipponen oli närkästynyt harhaanjohtavasta vaalikampanjoinnista ja otti maalitauluksi Timo Soinin ja Paavo Väyrysen. Lipposen mukaan herrat johtavat ihmisiä harhaan romanttisilla kuvitelmilla markasta. Lipponen totesi, että on sentään hyvä etteivät herrat puhu oravannahoista. Haukkumalla kreikkalaisia voimme viihdyttää toisiamme, mutta muuta hyötyä siitä ei ole. Suomen pitää olla mukana rakentamassa euroa ja vahvempaa Eurooppaa, sillä meitä kuunnellaan ja me voimme vaikuttaa.

Lipposen mukaan Suomen kansa kyllä ymmärtää, ettemme voi muuttaa Suomen suuntaa ja palata taaksepäin. Lipponen piti tuomittavana johtaa kansaa harhaan. Lipponen totesi, että euron ulkopuolella oleva Ruotsi tulee kaatumaan siinä missä muutkin, jos Etelä-Euroopan talous kaatuu ja euro romahtaa. Euroopan maat ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Me elämme viennistä ja olemme riippuvaisia Etelä-Euroopasta.

Lipponen totesi jatkavansa Urho Kekkosen linjaa. Se tarkoittaa aktiivista ulkopolitiikkaa. Suomi on maailmalla aktiivinen osallistuja ja vaikuttaja, ei sivustakatsoja. Lipponen uskoo, että Kekkonen olisi ollut viemässä Suomea Euroopan ytimeen.

Presidentinvaalikeskustelussakin Lipposen mukaan pitäisi siirtyä peräpeiliin katsomisesta seuraavalle tasolle, hakemaan ratkaisua euron kriisiin. Euroopasta on puuttunut yhteinen talouspolitiikka, pidemmälle menevät pelisäännöt ja valvontakoneisto. Saksa ajoi näitä, mutta ne torjuttiin. Nyt joudumme palaamaan euron syntyyn ja Suomen pitää olla rakentamassa vahvaa euroa.

Lipponen taistelee vanhan perään haikailua vastaan

Lipponen kiistää taistelevansa populismia vastaan. Sen sijaan Lipponen taistelee Euroopasta vetäytymistä, vanhan perään haikailua ja henkistä taantumusta vastaan. Erityisen huolissaan Lipponen on rasismista, joka näyttää tulleen hyväksyttävämmäksi. Meidän ongelmia ei ratkaise, jos puutumme ruotsinkielisen vähemmistömme oikeuksiin. Voimme varmasti huonommin, jos tällainen ajattelu muodostuu vallitsevaksi, sanoi Lipponen.

Lipposen mukaan presidentinvaali on oikea paikka herättää keskustelua koventuneesta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Lipponen uskoo, että suomalaisten ylivoimainen enemmistö ei hyväksy ääriasenteita. Meidän pitää ryhdistäytyä ja näyttää, “ettei häntä heiluta koiraa”.

Mikko Lund

Asuntoministeri Krista Kiuru on aloittanut tomerasti. Valtion työterveydenhuollosta miljoonalasku

Asuntoministeri Krista Kiuru (sd)  on aloittanut tomerasti ja puuttuu  lähiöiden eriytymiskehitykseen

Asuntoministeri lupaa järeitä toimia. Asuntoministeri Krista Kiurun huolena on riskilähiöiden syntyminen. Maahanmuuttajien ja työttömien  kasautuminen  tietyille asuntoalueille merkitsee huono-osaisuusalueiden muodostumista, josta on jo kokemusta pääkaupunkiseudulla ja Riihimäen Peltosaaressa.

Lähiöohjelmasta selvisi, että segregoituminen, asuinalueiden eriarvoistuminen, on arvioituakin suurempi ongelma pääkaupunkiseudulla. Ohjelma osoitti myös, että asukkaat ovat kaikista ongelmista huolimatta hyvin ylpeitä omasta asuinalueestaan. Hyvinkin pienillä teoilla voidaan kasvattaa  alueen vetovoimaa. Lähiöohjelmassa oli mukana 12 kaupunkia. jotka toteuttivat yhteensä 45 hanketta alueensa kehittämiseksi.

Demarissa 30.11.  ministeri Kiuru lupaa käynnistää poikkihallinnollisia ohjelmia, jolla asuinalueiden eriytymistä voidaan estää. Esimerkiksi työttömien tai maahanmuuttajien kasaantuminen tiettyyn lähiöön tai jopa yhteen kerrostaloon voi aiheuttaa ongelmia. Ministeri kannattaa sitä, että lähiöihin tulee hyvin erilaisia asukkaita ja eri tyyppistä asumista.

Asuntoministeri Kiurun mukaan asukkaiden osallistuminen oman lähiönsä kehittämiseen tuottaa hyviä tuloksia. Lähiöiden elinvoimaa on nostettu taloja korjaamalla, ostoskeskuksia, liikenneyhteyksiä  ja asukastoimintaa edistämällä. Asuntoministeri  listaa korjausrakentamisen  yhdeksi tämän hallituskauden suurimmiksi haasteiksi. Yksistään ikkunoiden uusimisella voidaan säästää energiaa viisi prosenttia.

Asuntoministeri Kiuru muistuttaa. että lähiöohjelma on ollut vasta lähtölaukaus lähiöiden kehittämiseen, nyt on lähdettävä liikkeelle  elinvoiman nostamiseen.  Lähiöiden on uudistuttava vastaamaan asukkaiden arkipäivän tarpeisiin.

Asuntoministerin aktiivinen ote miellyttää. Eiväthän Kataisen hallituksen ministerit  ole tulleet juurikaan esille uusin kehittämisideoin. Silti  lähiöohjelma toteutuakseen kaipaisi  seurakseen riittävän rahoituspotin. Jos toimintaa ei ole riittävästi rahoitettu,  valtion toiminta on kuin narulla työntämistä. Ministerin uskottavuus todentuu rahoituksen järjestämisen kautta.

Valtion työterveyshuollon kustannuksista tulee jättilasku

Valtio ostaa työterveyshuollon yrityksiltä, jotka ovat pääomasijoittajien omistuksessa ja haluavat itselleen suurempaa voittoa. Valtion maksama hinta lääkäripalveluista on kasvanut koko ajan. Helsingin Sanomat  (1.12.) kertoo, että valtiokonttorin mukaan sen ostaman työterveyshuollon hinta nousi viime vuonna 13.9 prosentilla. Vuonna 2005 kustannus oli potilasta kohden 325 euroa, viime vuonna jo 523 euroa potilasta kohden. Viime vuonna valtio käytti työterveyshuollon kustannuksiin  45 miljoonaa euroa.

Tiedot yksityisen terveydenhuollon verosuunnittelusta ovat heikentäneet kansalaisten luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään.

 Peruspalveluministeri Maria Guzenina – Richardson (sd)  lupaa, että valtiovarainministeriössä valmistellaan yritysten korkovähennysoikeuden rajoittamista. Lainsäädännössä on selvä porsaanreikä, joka on tarkoitus tukkia.

Mikko Lund

Eiko olekin ihmeellistä? Soinilta välikysymys.

Eikö olekin ihmeellistä?

 Ihmisten henkilökohtaisena kokemuksena maailma ja suomalainen yhteiskunta on yhä turvattomampi.  Tilastot väkivallasta ja alkoholin kulutuksesta kertovat laskevia käyriä. Kovaa väkivaltaa tappoja ja murhia  tehdään vähemmän.  Mistä tässä ristiriidassa on kysymys?   

Toimittaja Iisakki  Kiemunki   pohtii Hämeen Sanomissa  30.11.  tätä ristiriitaa  ihan mielenkiintoisesti ja todentuntoisesti. ” Miten voi  olla, että  käsityksemme vallitsevasta todellisuudesta ja tilastofakta voivat olla niin usein ristiriidassa keskenään? ” Ja Kiemunki vastaa  aika uskottavasti: ”Ehkä se johtuu siitä, että jokaiselle oma tuntemus on enemmän totta kuin todellisuus.”

Minä arvelen puolestani asiaan  vaikuttavan  tavattoman paljon yhteiskunnan muutosten. Esimerkiksi  yhteisöllisyyden hajoaminen  ja yksityistyminen  vaikuttavat hyvin paljon.   Kun ihminen pähkäilee omaa arkikokemustaan   omissa nurkissaan eikä keskustele tästä työyhteisöissä, ammattiyhdistysliikkeessä, puolueissa  tai urheiluseuroissa, kuten menneinä vuosikymmeninä on tapahtunut, siitä arkikokemuksesta, tästä henkilökohtaisesta muodostuu todellisuus.

Gallup- demokratia tuottaa juuri tällä tavalla virheellisiä tuloksia.  Se mittaa ikään kuin umpiossa olleiden sen hetkisiä ihmisten  arkimielipiteitä.  Jos ihmiset kävisivät oikeaa keskustelua ennen  gallup- kysymyksiin vastaamista, vastaukset olisivat toisenlaisia.

Aikaisemmin  yhteiskunnassa  on käyty keskustelua ja keskusteluissa on sovitettu eri mielipiteitä vastaamaan puolueen, ay- liikkeen  tai  urheiluliikkeen todellisuuteen.  Ihmiset elivät yhteisössä ja yhteisö auttoi ja helpotti ihmisen suuntautumista. Nyt yhteisöt ovat paljossa hajonneet  eivätkä tuota tukea ja turvaa  turvattomille ihmisille.

Tässä lyhyesti todettuna muutama näkökohta.

Soinilta välikysymys

Iltalehti kirjoitti  30.11.  seuraavaa:

”Oppositiojohtaja Timo Soini malttoi odottaa hetkeä, jolloin välikysymys voi aiheuttaa hallituksen kaatumistakin suuremman poliittisen vaikutuksen.

Vaaleista ehti kulua yli puoli vuotta, ennen kuin suurella ryminällä johtavaksi oppositiopuolueeksi jäänyt perussuomalaisten ryhmä iskee vahvimmalla aseellaan, euron kriisillä, päin Jyrki Kataisen hallitusta. Välikysymyksen ajoitus on täydellinen, sillä se palvelee myös puheenjohtaja Timo Soinin  presidenttikam-panjan  avausta.

Välikysymyksen sisältö täyttää samalla kertaa sekä populistipuolueen oman propagandan tavoitteet että juuri ne euroon liittyvät kauhukuvat, joiden toteutumisen mahdollisuutta ei kukaan asiantuntija voi enää kiistää.

Välikysyjien uskottavuutta lisää, että mukaan ei huolittu oppositioon joutunutta ja eurokriittiseksi kääntynyttä Suomen keskustaa, joka johti Suomen EU-politiikkaa kahden vaalikauden ajan.”

En löytänyt mistään, en eduskunnan sivulta enkä puolueen sivulta, perussuomalaisten välikysymystä. Se pitäisi nyt käydä tarkasti läpi.

Tiedote löytyi, mutta siinä on vain muutama kysymys.

Välikysymyksessään perussuomalaisten eduskuntaryhmä kysyy seuraavaa:

"Onko hallitus varautunut euron mahdolliseen hajoamiseen ja aikooko hallitus teettää perusteellisen selvityksen Suomen rahapoliittisista vaihtoehdoista esimerkiksi Ruotsin, Tanskan, Iso-Britannian ja Sveitsin malleja seuraten,

hyväksyykö hallitus sen, että eduskunnan budjettivalta siirretään Euroopan komissiolle,

hyväksyykö hallitus komission ehdottamat eurobondit, jotka nostaisivat huomattavasti Suomen valtion lainakustannuksia ja lisäisivät automaattisesti sen vastuita kriisimaista,

hyväksyykö hallitus todellakin sen, että vakuusrahastojen riskiä kasvatetaan moninkertaiseksi muuttamalla rahastot vipurahastoiksi ja

hyväksyykö hallitus kriisimaiden velkojen hoitamisen EKP:n setelirahoituksella.”

Toivotaan, että hallitus vastaa pikaisesti kysymyksiin. Näiden kysymysten osalta nousee mieleen kysymys siitä, että mikä on perussuomalaisten oma vastaus näihin kysymyksiin. Meidän suomalaisten pitäisi saada tietää, miten perussuomalaiset sitten hoitaisivat asioita.

Esimerkiksi Iltalehti puuttui välikysymyksen populistisuuteen. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä  vuosille 2012- 2015 osoitti ryhmän populistisuuden.

Ryhmää vaivasi selvästi pula taloudellisista tosiasioista tai niitä ei haluttu tunnustaa. Ryhmä syytti hallitusta tiukoista kehyksistä, epävarmoista luvuista  ja tulevista leikkauksista. Mitä tästä jää käteen?

Ryhmä syyttää hallitusta kaiken varalta kaikesta. Perussuomalaisten mukaan maanpuolustus ja kansalaisten turvallisuus on uhattuna, koulutuksen tasa- arvo vaarantuu ja vaikeat päätökset sysätään kunnille. Tässäkin ollakseen vähänkään uskottava  perussuomalaisten pitäisi vastata, mistä perussuomalaiset sitten säästävät. Eihän tässä ole muuten mitään järkeä.

Mikko Lund