Joko Suomessa usko koulutuksen kaikkea hyvää tuovaan lupaukseen alkaa murtua?

Joko Suomessa usko koulutuksen kaikkea

hyvää tuovaan lupaukseen alkaa murtua?

 

 

Hallitus on epätoivoisesti etsinyt säästöjä. Kaikesta joudutaan säästämään. Yksi tällainen kohde on koulutus ja hallituksen toisen asteen koulutusuudistus.Tämä kansakunta,  Suomi – nimeltään, on pitänyt koulutusta kuin kukkaa kämmenellään.  Mutta nyt leikataan. Kaikkiaan 260 miljoonan euron säästötavoitteeseen kuuluu koulutuksen järjestäjäverkoston tiivistäminen. Koulutuksen kuntayhtymien toivotaan saavan aikaan 69 miljoonan euron säästöt hallinnosta. Uusien järjestämislupien ja rahoitusjärjestelmän on määrä tulla voimaan vuoden 2017 alussa. Pieniä oppilaitoksia lopetetaan ja opettajia joutuu työttömäksi.

 

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ että Kuntaliitto katsovat hallituksen lykkäävän vastuun oppilaitosverkoston harventamisessa kunnille. Oppositiopuolue keskusta epäilee, että opetusministeri Krista Kiuru (sd.) pimittää listaa oppilaitosten lakkautuksista. Ministeri Kiuru vakuuttaa, ettei hallitus halua tai aio lopettaa koulutusyksiköitä. Uskokoon, ken haluaa! Mutta säästötavoite on niin kova, että jos tämä hallitus ei sitä tee, niin seuraava tekee.

Järjestäjiä on nyt liki tuhat. Opetusministeriö katsoo, että  hallintoon häviää liikaa rahaa, joka on tarkoitettu opetukseen. Ministeriön virkamiesten laskelmien mukaan kustannuksia voisi pienentää rajusti esimerkiksi nykyisin vajaakäytössä olevien kiinteistöjen karsimisella ja kaluston ja tilojen yhteiskäytöllä. Tässä ministeriö on enemmän kuin oikeassa. 

OAJ:n arvion mukaan kolmasosa lukioista ja ammatillisen koulutuksen oppilaitoksista joutuu lopettamaan. Satoja opettajia joutuu työttömäksi. OAJ:lla näyttääkin olevan ministeriöstä poikkeava näkemys uudistuksen vaikutuksista.

Uudistusta arvioitaessa näyttää siltä, että ministeriön rooli on korostunut. Asiantuntijavirastona toimivan Opetushallituksen roolia on jo aiemmin  heikennetty. Uudistuksessa painotetaan  tehokkuutta ja suorituksia. Perusrahoituksen suhde on heikkenemässä.

 

Suomalaista koulutussysteemiä voi varsin aiheellisesti pitää maailman parhaana. Mutta hallituksen leikkauskirveen jälkeen paras koulusysteemi on muisto vain. Koulutusta ja erityisesti lukioita verrattaessa on havaittu, että lukioiden välillä ei ole juurikaan eroja. Kaikkialla oppilaat ovat suurin piirtein yhtä hyviä osaamiseltaan ja kehittymiseltään. Minä arvelen, että parhaita tuloksia saadaan sellaisessa koulussa tai koulutusyksikössä, jossa oppilaat ovat tasa-arvoisia opettajien kanssa ja jossa opettajat onnistuvat innostamaan ja  yllyttämään oppilaat tiedon hankintaan.

 

 

Mikko Lund