Säästämiseen on taloudellinen pakko

Säästäminen on taloudellinen pakko

 

 

 

 

Riihimäellä kaupunginvaltuutetut ovat puheenvuoroissaan ja keskusteluissaan paljastaneet  taloudellisten realiteettien puutteen. Alastomimmillaan asiaa kuvaa Riihimäen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Sari Jokisen (vihr.) puheenvuoro Aamuposti 23.6.2014.

 

 

 

Sari Jokinen itkee sitä, että vihreä valtuustoryhmä ei halua tehdä säästöpäätöksiä,jotka toteutuessaan vaarantavat hyviä ja toimivia palveluksia. “Siksi esitin, että hallintokuntien säästövelvoitteita kohtuullistetaan niin, että hallintokunnat eivät joudu säästötoimillaan paikkaamaan  myyntituottojen, valtionosuuksien ja osinkotulojen alittumisesta johtuvaa alijäämää”, sanoo Jokinen.  Jokinen on pettynyt siitä, että esitys  hävisi äänestyksessä.

 

Mitä tällaisesta filosofiasta on oltava mieltä? Jokinen esittää asiassa krokotiilin kyyneleitä. Säästöpäätöksiä ehkä, mutta ei täältä. Rehevää hurskastelua ja suoranaista puppua!

 

Säästö- ja menojen leikkaustarve on todellinen. Kestävässä taloudenpidossa menot on sovitettava tulojen mukaan. Velkarahalla ei voida loputtomasti mellastaa. Säästöjä on tehtävä. Kaikki joutuvat säästämään. Mutta silti on hyvä käydä keskustelua  juuri siitä, mihin säästöjä voidaan kohtuudella kohdistaa. Sen pitäisi olla tarkkaa pohdintaa ja punnintaa  tavoitellun  tuloksen saavuttamiseksi. Tähän uskon Jokisenkin lopulta pyrkivän. Mutta hänen juttunsa ja ajatuksensa jäävät keskentekoiseksi. Kysymys ei ole vain liikuntatoimen ja liikuntajärjestöjen säästöistä.

 

 

Riihimäellä kuten koko maassa työttömyys kasvaa. Velkaantuminen lisääntyy valtiolla kuin  kunnilla. Velkaantuminen on yli vuosikymmenien ja vielä lapsillemme ulottuva seuraamus. Se on kuin syöpä, mikäli se tästä  vielä kasvaa. Kiva on vertailla Suomen ja muiden maiden velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen ja uskotella, että meillä ei ole hätää.

 

Uskottelijat unohtavat perustotuuden. BKT ei maksa velkoja. Velkojen maksu vaatii työtä ja euroja. Kummastakin on tässä taudissa  pulaa. Ekonomistit pohtivat vain sitä, miksi tätä lamaa kutsutaan ja mitä pitäisi tehdä. Nyt on jo monta vuotta  on tultu alas. Kasvun merkkejä ei näy. Perusasia on, että valtion ja kuntien menot ovat suuremmat kuin tulot. Tähän tautiin on vain yksi lääke: suun laittaminen säkkiä myöten!

 

 

Erityisesti  toimenpiteitä on kohdennettava kahteen pääryhmään:

 

1. Valtion ja kuntien menoja on leikattava!

 

2. Kasvu, työllisyys ja siitä seuraavat  tulot on saatava nousuun.

Työllisyyden kohentuminen lisää  automaattisesti verotuloja!

 

Sillä niinhän se on, että typerä itsehallinnon kunnioitus ja siihen vetoaminen saattaa konkurssiin koko julkisen talouden. Kuntauudistus on pikaisesti toteutettava ja pienmaakuntalaitos hävitettävä! Peruste: Kuntien kirjanpidoissa on 2/3 -osaa julkisista menoista   -  valtionosuuden valtio vippaa sinne joka vuosi. Kuntapäättäjien vastuullisuuden tunnemme - taloudet ovat konkurssikypsiä ja luottamuspaikat kynsin hampain säilytettävä ja kaikki pienkunnat pitää olla kartalla. Mitäs sitten kun keskustan  Juha Sipilästä tulee pääministeri ja keskustan itsehallintokuoro töräyttää Finlandiansa?

 

 

 

Mikko Lund

 

Koivisto ymmärsi Venäjää, mutta myös osasi venäjää

Koivisto ymmärsi  Venäjää, mutta myös osasi venäjää

 

Katsottaessa  ja arvioitaessa presidenttien toimintaa  ulkopoliittinen  osaaminen on tärkein. Ulkopolitiikan johtaminen on presidentin tärkein tehtävä yhdessä valtioneuvoston kanssa.   Hyvin merkittäväksi on tullut suhde Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään. Onhan Venäjä  suurvalta ja meidän naapuri. Tavallisen kansan arviossa huomiota saavat  kansanomaisemmatkin seikat. kuten erityisesti  vitsit ja sananparret.  Presidentti  Mauno Koivisto osaa venäjää. Koivisto on tehnyt tutkimusta ja julkaissut  siitä   kirjan    Venäjän idea. Venäjä aivan ilmeisesti kiinnostaa Koivistoa. Koivisto osoittaa, että Venäjän idea on laajentuminen. Moskovassa toimittajat kysyivät, mikä on sitten Suomen idea. Koiviston mukaan  kysymys on  Suomen  olemassaolosta. 

 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistöä ei voi pitää samalla tavalla Venäjän  tai venäjän harrastajana. Hän ei ole tehnyt tutkimusta.

Suhteet Venäjään ovat vaikeutuneet. Ukrainan kriisistä alkaen niin Suomessa kuin maailmalla on kysytty, mitä Venäjä haluaa. Heikki Talvitien mukaan  Venäjä on heikko ja vahva. Heikkous johtuu sisäisistä ongelmista. Vahvuus siitä, että Venäjän reviirille on tunkeuduttu. Venäjä on suurvalta, se kokee Euroopan unionin ja Naton tulleen reviirille. Ukrainan kriisin syntyminen on seurausta tästä tapahtumaketjusta. 

 

Seppo Ahti kirjoittaa, että  “on hyvä uutinen, jos koira ei pure miestä, vaan eipä ole mikään huono uutinen sekään, jos mies ei pure koiraa”. Ulkopoliittisen johdon on ratkaistava, miten koiran tai karhun liikahteluun suhtaudutaan.Siinä voi parhaimmillaan olla apua  jopa vitseistä ja sananparsista. Ne voivat pehmentää aiotun viestin perille menoa.

Niinistö piti maanpuolustuskurssilla  avajaispuheen, jossa hän muistutti venäläisestä sananlaskusta: ”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”. Ja vielä saman  venäjäksi.

 

Kumpaa presidenttiä on kansalaisen  helpompi ymmärtää? 

 

Mauno Koiviston  ajattelu, puheet ja kirjoitukset  ovat olleet punnittuja, mutta  kieltämättä - vähän vaikeita. Sanottiin, että  Manu fundeeraa. Hyviä fundeerauksia kuitenkin.

Niinistö ei ole osoittanut erityisemmäksi ulkopolitiikan osaajaksi eikä pohtijaksi. Mutta kyllä hänen  uusin tulkinta on sen sijaan sangen selvä, sen  ymmärtää ja käsittää tavallinenkin ihminen. Ilman selittelyjä!

 

 

 

Mikko  Lund

Vähän soteratkaisusta - malli ei ole ongelmaton

Vähän soteratkaisusta

Sote- malli ei ole ongelmaton

Perustuslaillinen ongelma: Rahoitusvastuu vailla päätösvaltaa rahojen käyttämisestä
on iso ongelma

 

Hallituksen on pakko saada sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus valmiiksi. Hallituksen on  saatava vihdoin jotakin konkreettista näyttöä toiminnastaan. Edessä on eduskuntavaalit ja  kansalaiset kysyvät kaikesta. Valmista pitäisi tulla. Mallissa on  perustuslaillisia ongelmia. Niitä ratkoo  eduskunnan perustuslakivaliokunta. Suuri kysymys on kunnallisen itsehallinnon takaaminen ja toisaalta kansalaisten oikeudet tasa-arvoisiin palveluihin. Hallintomalli ei poista  perustuslaillista ongelmaa. Kuntien tehtävistä on säädettävä lailla, ja vaatimus koskee myös kuntayhtymiä. Peruskunnille jää rahoitusvastuu, mutta varsinkin pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Kunnat menettävät päätösvallan noin 50 prosentin osuuteen budjetistaan. Näin merkittävää budjettivallan leikkausta on vaikea sovittaa yhteen perustuslain takaaman kunnallisen itsehallinnon kanssa. Rahoitusvastuu vailla päätösvaltaa rahojen käyttämisestä on iso perustuslaillinen ongelma.

 

 

Lakiuudistusta pohtinut työryhmä pääsi vihdoin sopuun sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantovastuun siirtämisestä kunnilta kuntayhtymille. Liikahdus on tärkeä osa toimivan hallinnon rakentamisessa. Päämalli on, että palvelujen tuottamisvastuu on enintään 19 kuntayhtymällä.Uudistuksen pääpiirteisiin kuuluu, että viisi sote-aluetta päättävät kuntayhtymät ja niiden tehtävät. Kuntayhtymiä voi olla vähemmänkin kuin 19. Nykyisiä sairaanhoitopiirejä on 20. Mahdolliseksi on joidenkin palveluiden osalta tulossa myös jo kuopatuksi luultu isäntäkuntamalli, mikäli asianosaiset kunnat näin sopivat. Työryhmän esityksen mukaan tuottamisvastuussa oleva kuntayhtymä vastaa kaikista palveluista perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoidon palveluihin ja sosiaalipalveluihin. Kuntayhtymien ei kuitenkaan tarvitse itse tuottaa kaikkia palveluita. Tuottamisalueiden rajojen piirtäminenkään ei ole vielä valmis. Vastuu palveluiden tuotannosta ja ulkoa ostamisesta on kuntayhtymillä. Yksityisten terveyspalveluiden tuottajien rooli ei merkittävästi muutu.

 

Uudistuksen merkittävin vääntö on rakentaa toimiva ja tehokas rahoitusmalli.

 

 

 

Mikko  Lund

Jääräpää Iiro Viinasen “Vaaran vuodet”

Jääräpää Iiro Viinasen  “Vaaran vuodet”

 

 

Iiro Viinanen  on yhdessä Kalle Heiskasen kanssa toimittanut kirjan Vaaran vuodet. Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1991- 1995, Keuruu 2014.  Viinasta näyttää ihan kismittävän se, että menneisyydestä mitään ei taideta oppia. Kun olemme kokeneet 1990- luvun laman ja 2008 alkaneen taantuman, niin voisi kuvitella, että ongelmien ratkaiseminen olisi helpompaa.Mutta ei. Merkit ovat huonot. Yhtäläisyyksiä 1990- lukuun on paljon. Vienti takkuaa, Työttömyys kasvaa. Valtio velkaantuu järkyttävää vauhtia. Monet kotitaloudet ovat ylivelkaantuneita. Kasvu on lähes miinuksella.

Suomi on onnistunut säilyttämään kolmen A:n luokitus,  mutta kuinka kauan. Jos sen menetämme, niin lasku on miljardiluokkaa.

Uutta lainaa otetaan hirvittävällä vauhdilla. Kuvitelkaa sitä tilannetta, jos maailmalla aletaan epäillä Suomen taloudenhoitoa. Viinanen sanoo tietävänsä,  miltä se tuntuu. Antti Rinne ja valtiovarainministeriön virkamiehet eivät sitä tiedä. On otettava vakavasti puheet, joiden mukaan Suomi on menossa kohti mutasarjaa, ennustaa Viinanen.
Vakavaa puhetta tulevaisuudesta. Toki  johdettuna menneisyyden ja ikävien kokemusten kautta. Viinasen mainitsema vaara on todellinen ja mahdollinen. Ehkä voidaan sanoa, että Viinanen on saanut vamman sielullensa. Hän on juuttunut kokemuksiinsa, menneisyyteen.
Lisäksi ei voi välttyä johtopäätökseltä, että  Viinanen on vähän katkera eikä hänellä ole visiota Suomen tulevaisuudesta. Nyt ajassa on kovin pitkälle samoja piirteitä - syitäkin - kuin 90 -luvun lamassa. Kyse on siitä, ettei meidän poliittishallinnollinen/edustukselliseen demokratiaan perustuva julkinen päätöksenteko kykene sopeutumaan sen paremmin Euroopan sisäisiin kuin globaaliin markkinatalouden muutoksiin. Ajamme urassa ehkä ensimmäisessä luokassa, mutta kuinka kauan.

Talousgurut näkevät vain talouden. Yhteiskunnallinen johtajuus pitäisi lähteä siitä, että talous on vain keino inhimillisten päämäärien ja kansallisen menestyksen tavoittelussa.

Pekka Kuusen 1960- luvun sosiaalipolitiikkavisio  olisi edelleen tosi rautainen työkalu. Kun huolehditaan köyhistä, köyhät laittavat rahan kiertämään ja siitä kansantalous nousee. Se on suuri sosiaalipolitiikka- kertomuksen voitto. Ihmisiä ei kannata alistaa, riistää tai kurittaa. Maksimaalinen tuotantokoneiston pyöritys edellyttää julkisella vastuulla olevan fyysisen ja inhimillisen pääoman täysimittaista pyörittämistä, infran kunnossapitoa. Meillä nyt rapautuu kumpikin eikä sitä velkaelvytyksellä voida estää. Puolueet  ja poliitikot ovat osaamattomia ja keskinäisen kilpailun  uuvuttamia!


Kaunalla ei tulevaisuutta tehdä! Iirolla olisi ollut "tuhannen taalan paikka" kirjallaan sanoa vaikkapa, että puoluelaitoksen ja kollektiivisen Suomen on syytä katsoa peiliin. Arvostelun ja muutostarpeen hän kohdistaa yksipuolisesti vain ammattiyhdistystoimintaan.Se on paha vääristymä.

Tulisi etsiä koko poliittishallinnollisesta järjestelmästä vakavasti vastuullisuutta ja vahvaa päätöksentekokykyä.
Puhe on  vain yhden "konkurssin" hoidosta, sillä  ei pelasta toiselta ellei ymmärretä ja erotella organisaatiosta (poliittishallinnollisesta järjestelmästä) johtuvia ongelmia ja tarvetta niiden poistamiseen!

Yleisessä tietoisuudessa on, että politiikan ja hallinnon puolella hyvää tarkoittaneet hankkeet , mm. "demokratian ja osallisuuden lisääminen", aluehallintorakenteiden muutos ja itsehallinnon ylenmääräinen kunnioitus, ovat johtaneet hallituksen ja eduskunnan päätöksenteon halvaantumiseen.
Hallintokoneisto on paisunut sekä ilmiselvä vastuuttomuus lisääntynyt puolueiden omien hegemoniaetujen varjelussa.
Julkisen toiminnan koko, siihen vielä lisättynä politiikkojen miehittämä ja monin tavoin ohjaama kansalaistoiminta - kolmas sektori - ei voi jatkossa imeä verta kutistuneen kansantalouden tuloksesta. Sen tunnustaminen olisi lähtökohta julkisen toiminnan perusanalyysille ja siitä tehtäville johtopäätöksille.

Viinanen käyttää paljon  kirjan sivuja  Ahon hallituksen politiikan ja työskentelyn todistamiseen. Viinaselta on kysytty, teimmekö me virheitä. Suurimpana virheenä  Viinanen pitää rakenteellisten uudistusten hylkäämistä. Osoite on selvä. Hallitus vetäytyi tarvittavista päätöksistä kepun tahdosta.   Viinanen toteaa, että itse olisin ollut tiukempi, mutta “en ruvennut tappelemaan”, koska hän otaksuu, että olisi hävinnyt hallituksessa.

Viinanen muistelee, että yhteistyö tapahtui Esko Ahon kanssa poikkeuksetta hyvin. Kerran Aho kuitenkin haukkui Viinasen julkisesti. Aho pyysi heti anteeksi. Viinanen ei ole unohtanut tapahtumaa  ja kertoo  sen jälkeen alkaneensa miettiä yhteistyötä demarien kanssa. Viinanen kertoo olevansa sellainen, että jos hän on kokenut vääryyttä, hän kostaa.

Viinanen nimeää itsensä jääräpääksi. Melkoisena jääräpäänä ja kostajana  hänet muutkin tuntevat. Viinanen sanoo tekevänsä sen, mitä sovitaan. Esteet raivataan tieltä vaikka ruminkin konstein. Ehkä tämän luonteenpiirteen ansiosta Paavo Lipponen valitsi  Iiro Viinasen valtiovarainministeriksi  vuoden 1995 vaalien jälkeen. Sitä Viinanen ei jätä mainitsematta, että Suomella on velkaa 100 miljardia euroa. Hän olettaa, että korot tulevat nousemaan ja velka pitää maksaa takaisin. Viinanen kaipaa, että Stubb ja Rinne keskittyisivät näpertelyn sijasta esimerkiksi passivoivan ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistamiseen.

Mikko Lund

Liikuntapalveluja ei tule yksityistää

Liikuntapalveluja ei tule yksityistää

 

 

 

Saimme lukea paikallisesta Aamuposti- lehdestä (7.11.) kysymyksen: “Entä jos Riihimäen kaupungin liikuntapalvelut hoitaisi  yhtiö?” Asiasta kuultuna sivistystoimenjohtaja Esa Santakallio haluaa Riihimäen kaupungin  liikuntatoimeen joustavuutta niin päätöksentekoon kuin sen henkilökunnan käyttöön. Tietysti luottamushenkilöitä yritetään taivutella ajatuksen taakse lupaamalla säästöjä. Liikuntapalveluyhtiö voisi päättää nykyistä sujuvammin mm. investoinneista. Kaupunki toimisi palvelun tilaajana ja määrittelisi toiminnan tavoitteet, ja tuottaisi palvelut. Mitä tällaisesta ajattelusta on oltava mieltä?

 

 

Piruhan tässä on asialla, kun katsotaan Riihimäen kaupungin taloustilanteeseen. Yksityistäminen ja yhtiöittäminen ovat kuralla olevan kunnan hätäpotku   ja tepastelu yksityistämisen muodin  hetteisellä suolla. Taustana on kokoomuksen  yksityistämiskiima, joka vaatii jo näyttöjä.  Yksityistämisestä on puhuttu, mutta  puheeksihan se on vain jäänyt. Potenssi ei ole riittänyt. Jos on ihan oikeasti totta, että tällaista valmistellaan, ihmettelen yksityisesti ja julkisesti, onko   demarit  tai vasemmistoliitto tällaisessa mukana?

 

 

Ketteryydellä on demokraattiseen päätöksentekoon ja kansalaisten oikeuksiin verrattuna kova hinta. Kyseessä on ehkä tärkein ennakolta estävään terveydenhuoltoon ja yleiseen hyvinvoinnin tavoitteluun liittyvä kunnan tehtävä. Eikö samalla perustettaisi Riihimäen kaupunki OY? Sen kirjanpitoa ja tasetta valvoisi ainakin verottaja. Sekin olisi  parannusta , kun valtuusto ei ole kyennyt pitämään yllä kestävää taloutta ilman temppuja ja tytäryhtiöiden kanssa puliveivausta. Ketterääkin. Mikäs sen somempaa,  ryhdytään yksimielisesti valtuuston päätöksellä ajamaan Suomen demokratiaan perustuvaa perustuslakia ja hallintojärjestelmää alas!

 

 

Tässä ei ole aihetta mihinkään liehittelemiseen. Jyrkkä ei, on oikea asenne. Kanta pohjautuu perustuslaillisiin kansalaisten demokraattisiin ja hyvinvoinnin turvaamisen perusoikeuksiin. Julkinen valta -  valtio ja kunnat ovat niistä vastuussa.Hallinto on kansalaisten turvaksi järjestetty avoimeksi ja oikeusvaltioperiaattein. Kansalaisilla on siihen liitetty keinoja valvoa julkisten tehtävien hoitamista.Siksi kansalaisten itsehallinto ja kunta julkisena hallintona ovat olemassa.

 

 

 

Vastustan yksityistämistä kuntapolitiikkojen hallinnoimalle yhtiölle. Ehkä se  olisi ketterää, mutta läpinäkymätöntä asioiden hoidon piilottamista yhtiöoikeuden suojaan. Samalla se olisi törkeää kuntalaisten oikeusturva- ja vaikutuskeinojen eliminointia. Mikä muuttuisi voittoa tuottamattoman yhtiön hallinnoimissa liikuntapalveluissa? Tulopuolen kuitenkin viimekädessä varmistaa kaupungin budjetti!. Yhtiön hallitus  - liikelaitoksena/osakeyhtiönä -  on uusi politiikan eliitti, joka on vahva painostusryhmä politiikassa. Esimerkkejä jo on mm. vuokrataloyhtiöt, kaukolämpö, muitakin. Tapana on ollut ja tulee vastakin olemaan näiden kunnallisten yhtiöiden talousongelmien ratkaiseminen sosialisoimalla  alijäämät ja ylivelat kaupungin taseen rasitukseksi. Siis kaupunki tarvitaan takuumieheksi!

 

 

Mikä takaisi, ettei Riihimäen liikuntapalvelut OY tulisi hiihtelemään jo tunnettuja ja höylättyjä latuja?

 

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

Ylivelkaantumista ei korjata ottamalla velkaa jatkuvasti lisään

Ylivelkaantumista ei korjata ottamalla velkaa jatkuvasti lisään

 

 

 

 

Riihimäen Osavuosikatsaus II/2014  osoittaa, että toimenpiteet talouden kääntämiseksi   ovat olleet  todella vähissä ja se, mitä tähän mennessä on yritetty, on valunut täysin hukkaan. Tauti on ylivelkaantuminen, johon ei ole kyetty  puuttumaan. Velkaa on 119, 6 miljoonaa euroa(4.052 euroa / asukas.) Konsernivelat  ovat melkein yhtä suuret.  Itse asiassa kaupunki on samalla investointikyvytön. Mutta niin kauan kuin investointeja  tehdään, samalla väistämättömästi  velkaannutaan lisää. Velkaantumisen  pysäyttäminen on välttämätöntä ja se on aloitettava investointien vähentämisestä.

 

 

Riihimäen tilanne on laajemminkin huolestuttava. Työttömyysaste on syyskuussa 11,6 ja se on prosentin korkeampi kuin vuosi sitten. Elinkeinoelämän näkymät ovat todella heikot ja sen takia työttömyyden huippulukua ei ole vielä saavutettu. Mutta sosiaaliset ongelmat ja kustannukset  kasvavat  varmasti.

 

Toimintamenot kasvavat 2,5 % ja tulot  laskevat yhden prosentin. Toimintamenot tulevat ylittymään 1,4 miljoonaa euroa muutetusta talousarviosta  Toimintakate ylittyy enemmän kuin kaupunginvaltuuston kesäkuussa hyväksymällä talouden tasapainottamisen toimeenpano- ohjelmalla on saatu aikaan säästöä. Sosiaali- ja terveyslautakunnan toimintamenot tulevat ylittymään 0,7  miljoonaa euroa. Ylitys johtuu työmarkkinatuen kuntaosuuden, toimeentulotukimenojen ja terveydenhuollon menojen ylittymisestä.

 

Riihimäen olisi pitänyt   jo edellisellä valtuustokaudella harjoittaa aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja tuloksellisempaa elinkeinopolitiikkaa. Täällähän jouduttiin todistamaan sitäkin, että kaupungissa ei saanut edes suunnitella työvoimapolitiikkaa. Kaupunginhallitus lopetti asiaa varten asetetun toimikunnan työn. Nyt on jo vuosia maksettu  työttömyyden aiheuttamaa kustannuskuormaa. Kymmenen vuotta on vuosittain maksettu yli miljoona euroa  työmarkkinatuen kuntaosuutta, toimeentulotukea yli 3 miljoonaa vuodessa jne. Mutta näitä joudutaan maksamaan jatkossakin, ellei riittävästi kiinnitetä huomiota työllisyyspolitiikan toteuttamiseen.

 

 

Vuoden 2014  talousarviossa verotulojen on arvioitu kasvavan 4 %  viime vuoteen verrattuna. Kasvu johtuu veroprosentin korotuksesta. Kolmatta vuotta jatkuva taloustaantuma tulee ensi vuonna pudottamaan verotuloja. Valtionosuudet vähenevät  vuoden 2012 tasosta noin 7 miljoonaa euroa vuoteen 2017 mennessä. Näistä tosiasioista seuraa, että menot tulevat olemaan  tulevaisuudessa tuloja suuremmat.

 

 

Tämän vuoden tilinpäätöksen  pelastaa Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymän purkamisen satunnainen tulo 7,8 miljoonaa euroa. Kaupungin virallinen tilinpäätös tulee olemaan noin 7 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Ilman ammattikoulujärjestelyä tilinpäätös tulisi olemaan 0,6 miljoonaa alijäämäinen. Jatkossa kaupungilla ei ole odotettavissa satunnaista tuloa, sillä omaisuus on maaomaisuutta lukuun ottamatta myyty.

 

Kaupungin tunnusluvut mm.  kassan kuivuminen, kertovat vakavasta rahoitusaseman horjumisesta.  Se on pakottanut paniikinomaisiin säästöihin ja taseomaisuuden myyntiponnistuksiin. Näillä tavoitelluilla säästöillä ei ole onnistunut talouden tasapainottaminen, mutta ei myöskään rahoitusaseman vakauttaminen. Mm. Allinnan ja Riihisalon mahdolliset myynnit eivät ole pisaraa suurempia täytteitä  uppoavan rahoitusaseman valtameressä.

 

Rahoitusaseman kannalta tilanne on todella kehno, niin kehno, ettei normaalin taloussuunnittelukauden aikana kaupungin velanhoidon ja rahoitusaseman tasapainoa saada aikaan. On syntymässä tilanne, jossa ns. syömävelkakierre on edessä.

Nyt tarvittaisiin kahden valtuustokauden erillinen rahoituksen vakauttamisohjelma. Valtuustoryhmien tulee sitoutua talouden saneeraamiseen, joka merkitsee puuttumista  palvelutasoon  ja jolla on vaikutuksia virka- ja toimihenkilötasoon. Toimenpiteet on tehtävä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

 

Onko velkaantumisen pysäyttäminen tai lyhentäminen mahdollista?  Ei se ole ainakaan kovin uskottavaa. Esimerkiksi kuluvan vuoden verotuloiksi on arvioitu  118 miljoonaa, velkaa on enemmän. Yhden vuoden tulot on syöty etukäteen. Konsernitalouksien velan siirtyminen  kaupungin rahoituksen varaan on suuri riski. Rahoitusmenojen osuus on “pankinjohtajan otto- oikeutta” ja johtaa enenevässä määrin palvelu- ja henkilökustannusten leikkaamiseen. Tasapainotusta ei kerta kaikkiaan voi rakentaa kasvavien tulojen varaan  eikä taseessa ole myytävää. Talouden tasapainon saavuttaminen  on aika mahdoton ja ainakin yhden vuosikymmenen projekti. Lisäksi yli valtuustokausien on mahdoton rakentaa yhteistä poliittista  konsensusta.

 

 

 

Edessä on tarkan euron aika. Nyt ei enää riitä ajelehtiminen yleisen kehityksen virrassa. . On vakavasti ryhdyttävä suunnittelemaan  talouden tasapainottamista. Tulen kysymään tänään kaupunginvaltuustossa  mm.:  Mitä kaupunginhallitus aikoo tehdä talouden tasapainottamiseksi?

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Verotilastojen paljastava sanoma

 

Pääomatulot  ovat kasvaneet ja tavallisten kansalaisten tulojen korotukset nollatasoa

 

 

 

 

Verohallinto julkisti taas  3.11. verotilastoa kansalaisten vuoden 2013 ansiotuloista ja maksuun pannuista pääomatulojen (osingot, myyntivoitot, vuokrat) veroista. Julkipano palvelee kansalaisten tirkistelyn tarpeita. Onhan se niin makeata tietää, miten   paljon naapuri on oikein tienannut vai onko tulot tippuneet.  Tilasto palvelee myös yleisempää tarvetta  arvioida yhteiskunnan tulonjakoa ja sen kehitystä. Valitettavasti  Suomessa on edelleen liian paljon salaista. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden kannalta olisi suotavaa kaikkien verotietojen julkisuus.

 

 

Tuhannen eniten ansiotuloverotetun potti kasvoi edellisestä vuodesta 11 prosenttia. ”Tavallisten” palkansaajien korotukset ovat olleet nollalinjalla.Verolistoista paljastuu, ettei kaikkea tuloa suinkaan veroteta. Ansiotulon sallittu muuttaminen kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi on pysyvä avoin  haava, joka liittyy yhteiskunnalliseen vastuuseen ja yhteiskunnalliseen oikeuden-mukaisuuteen.

 

 

Verotilastojen tulos osoittaa todeksi  Esko Seppäsen väitteen, että   “ palkkatyöllä ei voi rikastua”. Palkkatyötä tekevät eivät ole verotilastojen kärjessä. Kärjessä ovat omistajat ja yrittäjät. Tuloerot kasvavat, kuten  ne ovat pahimmillaan kasvaneet pääoman omistajien ja heidän perillistensä hyväksi viimeisten sadan vuoden aikana.

 

 

Esko Seppänen on osoittanut  mm. kirjassaan  Suomen rikkaat, että   tämä Suomi niminen luokkayhteiskunta on säätänyt sellaisia verolakeja, että pääomatulojen saajilla, joita kaikki Suomen suurituloisimmat ovat, on hulppeat verovapaat ja siis verotuksen ulkopuoliset tulot.

Suomen tuloerojen kasvun syyksi Seppänen nimeää Ahon porvarihallituksen tekemän ja vuonna 1993 voimaan tulleen verouudistuksen, jossa erotettiin toisistaan ansiotulot ja pääomatulot ja jossa pääomatuloille annettiin hyvin suuria veroetuoikeuksia.

 

 

Julkiset veroluettelot kätkevät näkyvistä  Seppäsen osoittamien tuloeroja kasvattavien verottomien pääomatulojen koko kirjon. Myyntivoitoista puuttuu 20 tai 40 prosentin suuruinen verovapaa osuus: hankintameno-olettama. Osingoissa ei ole huomioitu niiden verovapaata osuutta, jonka suuruus lienee (sana ”lienee” on tässä siksi, että tarkat tiedot tästä asiasta saadaan vasta ensi vuonna) noin 40 prosenttia koko osinkosummasta.

 

 

Verotilastojen julkistuksen  kaiken säädyllisyyden huippu on, kuten Seppänen sanoo, että  muussakin mediassa kuin Helsingin Sanomissa esitetyt tiedot lähes kaikkien suurituloisten maksamista yli 30 prosentin veroista ovat vääriä. Suurin osa pääomatulojen saajista on todellisuudessa maksanut vuonna 2013 veroa vain 19,6 – 28,2 prosenttia myyntivoitoistaan ja osingoistaan. Sitä ennen esimerkiksi osingot olivat vuosina 1993 – 2004 täysin verovapaita.

 

 

Seppäsen pikalaskun mukaan vuonna 2013 yli miljoonan euron tulon saaneita suomalaisia oli kappalemäärältään 443, ja heistä  – pikalaskuni mukaan  –  noin 321 ei maksanut lainkaan kunnallisveroa tai maksoi sitä vain minimaalisen vähän suurten pääomatulojensa ohella saamistaan pienistä ansiotuloista.

 

Seppäsen mukaan erikseen ovat varsinaiset veropinnarit, jotka lailliseksi nimetyn veronkierron eli verosuunnittelun avulla omistavat suomalaisyhtiöitä veroparatiiseihin tai muualle halvan verotuksen maihin rekisteröimällään omistuksella. Sellaisen veronkierron johdosta osingot ja myyntivoitot karkaavat Suomesta ulkomaille.  Kysymys on  rahojen omistajien erittäin epäisänmaallisesta käyttäytymisestä.

 

Nämä verosuunnittelun hyväksikäytön ammattilaiset  –  mukaan luettuna monet perinteisesti Suomen rikkaimpiin luetut Ehrnroothien suvun jäsenet  –  tulee Seppäsen mielestä  asettaa mediassa moraalisen arvostelun kohteeksi siitä, että he ovat vieneet omistuksensa ja rahansa suurimmaksi osaksi ulkomaille pois hyödyttämästä suomalaista reaalitaloutta.

 

 

Seppänen  esitti  julkisuuteen ja avoimuuteen liittyen, että myös suomalaisten yritysten maksamista veroista laadittaisiin julkisia rekistereitä. Niiden avulla me kansalaiset voisimme harjoittaa kansalaisvalvontaa niiden yritysten ja niiden omistajien paljastamiseksi, jotka eivät maksa verojaan Suomeen.

 

Seppänen  teki  julki tulleiden vuoden 2013 verotietojen perusteella päivityksen ”Suomen rikkaat”- kirjassa esittämiensä  pääomatulonsaajien tulojen alkuperää koskevien oletusten ja niistä vetämiensä johtopäätösten perusteella listan niistä suomalaisista, jotka ovat saaneet eniten tuloja.

 

1. Veikko Lesonen 274

2. Jorma Lillbacka 169
3. Anna Therman (P.G.Hartwallin kuolinpesän osakas) 170
4. Peter Hartwall (P.G.Hartwallin kuolinpesän osakas) 169
5. Göran Sundholm 167
6. Heikki Kyöstilä 159
7. Ilkka Paananen 158
8. Mikko Kodisoja 158
9. Björn Wahlroos 152
10. Leila ja Simo Parhankangas (Seppo Parhankankaan kuolinpesän osakkaat) 140
11. Robin Langenskiöld 121
12. Rafaela Seppälä 120
13. Ilkka Hiidenheimo117
14. Erkki Etola 111
15. Seppo Sairanen 99
16. Jorma Ollila 84
17. Risto Siilasmaa 83
18. Jussi Salonoja 82
19. Pertti Laine 72
20. Kalevi Aro 69
21 Timo Lehtonen 67

Esko Seppänen arvelee tarkkaavaisen lukijan huomaavan, että suurituloisimpien suomalaisten tulonsaajien venttiin ei mahdu yhtäkään vanhan ja laulusta tutuksi tulleen 20 perheen sukunimeä. Uudet suvut ovat vallanneet asemia.

Mikko Lund

Puolueimagot ovat yhteydessä puoluekannatukseen

 

Kansalaisten käsityksiä puolueista on tutkittu. Kokoomusta pidetään  puolueista ylimielisimpänä. Perussuomalaiset ja SDP saavat myös vahvoja kielteisiä lausumia. Parasta imagoa kantaa keskusta.Puolueet valmistautuvat  tuleviin eduskuntavaaleihin. Poliitikkojen suurin huoli on oma ja puolueen kannatus. Kansalaisten huoli ja hätä  toimeentulosta, tulevaisuudesta ja maan tilasta ei välity puoluekoneille. Tästä ei hyvää seuraa.

 

Ylimielisyys koetaan hyvin kielteisenä. Se  merkitsee, että poliitikko tai puolue ei välitä  kansalaisten mielipiteistä. Jos eduskuntavaalit pidettäisiin  nyt, keskusta olisi ylivoimaisesti suurin. Keskusta on repäissyt selvän eron kokoomukseen tuoreimmassa Ylen puoluegallupissa. Keskustaa äänestäisi 25,5 prosenttia ja kokoomusta 19,2 prosenttia. Keskusta on noussut peräti  2,2 prosenttiyksikköä ja kokoomus taantunut yhden prosenttiyksikön. SDP:lle mittaus antaa 15,2 prosentin ja perussuomalaisille 15,1 prosentin kannatuksen.’

 

 

Ainahan on ollut niin, että oppositio on paikka kasvattaa kannatusta. Hallitustyö ja ainaiset ikävät päätökset  kuluttavat kannatusta. Ja vastuun kantaminen ei ole aina helppoa ja se tuntuu kannatuksessa.

 

Paljossa koetaan, että  eivät puolueet kuitenkaan ole kiinnostuneita kansalaisten mielipiteistä. Puolueet ovat kiinnostuneita vain äänistä. Tutkimus puolueiden imagoista selittää yllättävän pitkälle puoluekannatusta mittaavien tutkimusten tuloksia.

 

Kokoomuksen  puheenjohtaja ja pääministeri  Alexander Stubb  kerää hyvin kielteisen  julkikuvan. Puolueeseen liitetään määritelmiä ”kansalaisten etujen vastainen toiminta” ja ”luottamuksen puute”. Peräti 60 prosenttia kansalaisista ajattelee, että kokoomus on toiminnassaan ylimielinen.

Perussuomalaisia pidetään toiseksi ylimielisimpänä puolueena. Kansalaisista 32 prosenttia on tätä mieltä.

SDP saa  kielteisiä lausumia, kuten ”taitamaton johto”. 

Keskustaa arvioidaan ilmaisuin ”järkevät ja toteuttamiskelpoiset ideat” sekä ”vetovoimainen johto”.

 

Maininta johdosta lieneekin keskeisimpiä tekijöitä keskustan suosiossa ja mielikuvissa. Puheenjohtaja Juha Sipilä koetaan toisenlaiseksi poliitikoksi.  Sipilä on tullut politiikan ulkopuolelta  ja siellä myös menestynyt. Muut puoluejohtajat eivät kykene esittämään vastaavaa.

 

Mikko Lund