Venäjän ärsyttäminen ei ole Suomen kansallisten etujen mukaista

Venäjän ärsyttäminen ei ole Suomen etujen mukaista


Suomessa tapahtuu uskomattomia asioita. Suomi on toisen maailmansodan jälkeen harjoittanut yhteistyöpolitiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja sen seuraajaan Venäjään. Paasikiven historiallinen  havainto oli, ettemme voi maantieteelle mitään. Emme voi valita naapureita.  Lähtökohtana on ollut Kekkosen havainto, että ystävät on hankittava läheltä ja viholliset jos niitä pitää olla  mahdollisimman kaukaa. Neuvostoliittoa tyydytti se, että Suomi  yya-sopimuksessa ja politiikassa  takasi, ettei aluettamme käytetty hyökkäyksiin  tai vihamielisiin tarkoituksiin Neuvostoliittoa vastaan. Vanhat viisaudet ja vanha ystävyyspolitiikka on nyt työnnetty syrjään, kun USAn ilmavoimat lähettää Suomeen kuusi F-15 hävittäjää ja noin sata sotilasta. Jatkoa seuraa keväällä, kun parisenkymmentä Styker-panssaria  ja 150 sotilasta osallistuvat Arrow- harjoitukseen Niinisalossa.  Kyse on kaikkien aikojen suurimmasta harjoituksesta Suomen maaperällä. Täysin uskomatonta ja ihmeellistä toimintaa.

Mikä on tämän politiikan viesti ja sen  seuraukset?

Yhdysvaltojen ilma- ja maavoimien tulo sotaharjoitukseen Suomeen on aivan uusi askel Suomen turvallisuuspolitiikassa. Sen takia on käsittämätöntä, että valtioelimemme,
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pääministeri  Juha Sipilä, ulkoministeri  ja puolustusministeri  ovat autuaan välinpitämättömiä, mitä Suomessa tapahtuu. Ulkopoliittinen eliitti rauhoittelee ja tyynnyttelee ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mikä on tämän selvän linjan  muutoksen takana? Mitä tästä vielä seuraa?

Onko kyseessä ylimmän valtiojohdon otteen lipsuminen  harjoituksista päätettäessä, kuten Risto Volanen kysyy blogissaan 18.2.2016  Kysymys presidentti Niinistölle?  Volanen kirjoittaa, että seitsemän vuoden kokemuksen perusteella voin sanoa, että Tasavallan presidentti ja pääministeri ylimpinä vastaavat sotaharjoituksen pitämistä koskevista  päätöksistä, jotka tehdään hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Kun jäsenet eivät ole puuttuneet harjoituksia koskeneisiin puolustusministerin harjoituksen järjestämistä koskeviin yksityiskohtiin, "syynä on puuttuva tahto tai osaaminen".

”Suomalaisten päättäjien asenne on muuttunut”, vastaa turvallisuuspolitiikan ja strategian tutkija, valtiotieteiden tohtori  Pekka Visuri  Suomen Kuvalehdessä.

Hänen mukaansa ajatukseen ulkomaisista joukoista Suomen maaperällä suhtaudutaan nykyisin aiempaa kevyemmin. Sotien jälkeen vallinnut varovaisuuslinja

näyttää päättyneen.

Tämä ei ole Visurin mukaan hyvä asia.

”Kyse ei ole siitä, pyrkiikö Suomi tietoisesti sitoutumaan johonkin suurvaltaan, vaan siitä, miten ulkopuoliset toimijat tilannetta tulkitsevat. Harjoitustoiminta on

 aina kannanotto ja sillä on symboliarvoa.”

Visurin tarkoittamasta ulkopuolisten tulkinnasta voi saada kuvan esimerkiksi länsimaisista tiedotusvälineistä, joissa amerikkalaisten harjoitustoiminta Suomessa on

 yleisesti liitetty osaksi Venäjää vastaan suunnattua  pelotetta.

Suomi harjoituksiin osallistumalla tulee osaksi läntistä pelotetoimintaa. Haluttiin tai ei, tämä on kaikkein vakavin asia, sanoo Visuri (Suomen Kuvalehti 26.2.2016).

Venäläisessä mediassa puolestaan on tulkittu Suomen viestivän, että se suhtautuu entistä avoimemmin Nato-jäsenyyteen.

Harjoituksista välittyy kuva, jonka mukaan sotilaat päättävät asioista.  Politiikka vain siunaa, mitä Suomessa ja turvallisuuspolitiikassa tapahtuu. Suomi ja Nato sopivat syksyllä 2014 isäntämaasopimuksen. Sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Stubbin hallitus siunasi sopimuksen. Stubb totsesi, ettei sopimus tarvitse eduskunnan hyväksyntää,  koska se on vuonna 1994 Naton kanssa tehdyn rauhankumppanuussopimuksen mukainen.

Suomessa on siis turvallisuuspolitiikassa  jo pitemmän aikaan lipsuttu lännen suuntaan ja  sotilaat ovat päättäneet asioista. Nyt on vähän ryhdytty kysymään, mikä on homman nimi. SDPn puheenjohtaja Antti Rinne ja Eero Heinäluoma   vaativat selvitystä linjasta.

Rinne kirjoitti, että julkisessa keskustelussa kotimaassa sekä myös ulkomailla on esitetty arvailuja siitä, onko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja muuttunut. Epäselvyyksiä Suomen linjasta ovat Rinteen mukaan herättäneet muun muassa puolustusministeriön uudet sotaharjoitukset ja amerikkalaisten sotakoneiden kutsuminen Suomeen.

– Ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio täytyy tehdä ja se on poliitikkojen, ei sotilaiden tehtävä, Rinne sanoi STT:lle.

– On tärkeätä, että Suomen oma toiminta toteuttaa johdonmukaisella tavalla aikaisemmin ilmoittamia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääriä. Millään hallinnonalalla, ei myöskään puolustushallinnolla tai puolustusministeriöllä, voi olla mitään omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, Rinne kirjoitti MTV:n nettikolumnissaan.

Ex kansanedustaja Mikko Elo panee paremmaksi ja kysyy asian juuriin mennen, onko Suomi jo siirtynyt demokratiasta sotilasvaltioksi. Onko poliitikkojen valta vain näennäinen, kysyy Elo ihan oikein.

Kenraalit ovat keksineet presidentti Niinistölle liian heppoisan  selityksen, että kysymys on vain teknisistä harjoituksista. Että presidentti vielä tällaista toistelee, ja että tällainen hömppä nielaisee julkisuuden. Se kertoo suomalaisen keskustelun ja politiikan pinnallisuudesta.

Elo huomauttaa, että ainahan sotaharjoitukset ovat teknisiä, mutta nyt ne pidetään ydinasevaltion välittömässä läheisyydessä. Elo huomauttaa, että presidentin olisi parasta myöntää, että valta siirtyi isäntämaasopimuksen mukana kenraaleille.

Vähän teennäiseltä ja kesyltä vaikuttaa tämä  suomalaisten poliitikkojen ote  ja aktiivisuus. Vähän loukkaantuneita ollaan  tai sinne päin, kun kansanedustajat ja eduskunta on jälleen kerran sivuutettu. Eduskunta tyytyy kiltisti  siihen, mitä sille tarjotaan. Tällainen lammaslauma meillä on eduskunnassa.

Tietysti voidaan filosofoida, että eikö Suomi ole itsenäinen valtio. Kyllä, mutta olemmeko valmiit maksamaan itsepäisyydestä ja historian unohtamisesta.  Venäjä ei pidä siitä, että Suomi tarjoaa aluettaan Venäjä- vastaiseen operaatioon. Nato on ilmoittanut  toimivansa Venäjän pyrkimyksiä vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, että korkein valtiojohto ei ole historiasta mitään oppinut. Selvää on, että Venäjä ei tule jättämään  huomiotta mitä sen lähinaapurissa tapahtuu. Tällainen Venäjän ärsyttäminen ei ole Suomen etujen mukaista. Se on ikkunoiden rikkomiseen verrattavaa  Venäjän ärsyttämistä. Kyllä Venäjä tulee aikanaan vastaamaan.

Mikko Lund