"Köyhät meillä on aina keskuudessamme"

"Köyhät meillä on aina keskuudessamme"

 

Itä-Suomen yliopiston reilu pari vuotta sitten julkaistun tutkimuksen mukaan suuret kaupungit, kuten Helsinki, Turku ja Oulu, jakautuvat terveyserojen perusteella hyvinvoiviin ja huono-osaisiin alueisiin. Sama ongelmaa voidaan havaita pienemmissä kaupungeissa, kuten Riihimäellä. Tutkimus vahvistaa vanhaa johtopäätöstä  “köyhät meillä on aina keskuudessamme”.

Tutkimuksessa laskettiin menetettyjä elinvuosia ehkäistävissä olevien kuolinsyiden perusteella. Tutkimus tehtiin kaupunkien sisällä ensimmäisen kerran. Tutkijoiden mielestä kunnissa ei tehdä paikallisiin ongelmiin puuttuvaa terveyspolitiikkaa.

Tutkimuksen yllättävin ja huomionarvoisin tulos oli, että erot kaupunginosien välillä ovat vähintään yhtä suuria tai suurempia kuin kuntien väliset erot.

Suurin syy  kaupunkien eriytymiseen on  asumisen hinta. Se  ajaa huono-osaiset ja varakkaat asumaan eri alueilla. On tiedetty, että samalla varakkuus ja parempi terveys näyttävät kulkevan käsi kädessä.

1990-luvun alun laman jälkeen tehtiin säästöpäätöksiä, joiden vaikutukset tuntuvat vieläkin. Hyväosaisista on tullut entistä hyväosaisempia ja toisaalla syrjäytymisestä on tullut entistä pahempi ongelma.

Pitkäaikaistyöttömyyden myötä huono-osaisuus on alkanut periytyä.  Sisäasianministeriön  mukaan syrjäytyminen on  yksi  pahimmista Suomen sisäisen turvallisuuden ongelmista.

Tutkijat ehdottavat, että kuntien pitäisi tehdä paikallisiin ongelmiin puuttuvaa politiikkaa. Kokonaan toinen juttu on, löytyykö sosiaali- ja terveyserojen poistamiseen ylivelkaantuneista kunnista rahaa. Aktiivinen työllisyyspolitiikka on parasta ja tuloksellisinta köyhyyden ja huonoosaisuuden poistavaa politiikkaa.

Paljon voidaan ongelmia ratkaista paikallisin toimenpitein. Erityisesti  kulloisenkin hallituksen tulisi  kohdistaa toimenpiteitä syrjäytymisen estämiseen. Nyt on vain niin, että nykyinenkin Juha Sipilän hallitus ei ole tehnyt syrjäytymisen ehkäisystä mitään kärkihanketta.  Syrjäytyminen tapahtuu ja syvenee luonnonlain mukaisesti. Se tapahtuun kuin hallituksen tietoisena ja tavoiteltuna toimenpiteenä. Syrjäytymisen ehkäisy tai poistaminen ei onnistu sanahelinänä, vaan tarvitsee konkreettisia toimia.  Toimenpiteet tulisi aloittaa koulutuserojen poistamisesta ja työllisyyspolitiikan tehostamisesta. Syrjäytyminen alkaa koulusta. Akanat noukitaan jyvien joukosta ja valikointi kruunataan koventuneessa kilpailussa
työmarkkinoilla. Tulotaso ja varallisuus johtavat  asuntomarkkinoiden ja asuntoalueiden eriytymiseen ja ongelmien kasaantumiseen. 

Uusi ongelma on eläkeläisten köyhyyden kasvu. Pääasiallisena syynä tähän on taitettu indeksi. Yli 50 000 ihmistä vaatiikin eduskunnalle osoitetussa aloitteessa indeksin sitomista työeläkkeeseen. Suomessa eläkeläisten köyhyys on yli 75 vuotiaiden ryhmässä korkeimpia.

Ongelmat ovat moninaisia. Paikallisella tasolla ihmetellään yhteiskunnallisten ongelmien kasaantumista ja pysyvyyttä. Yhteiskunnan ongelmien korjaaminen on aina vaikeampaa kuin ennalta ehkäiseminen. Hyvällä yhteiskuntasuunnittelulla monia ongelmia voitaisiin ehkäistä ja ratkaista. Eri alueiden ja kaupunginosien eriytymistä asujien varakkuuden mukaan on suunnitelmallisen  asuntopolitiikan keinoin pystyttävä ehkäisemään. Keskeistä on turvata myös julkisen terveydenhuollon resurssit niin, ettei hoidon saaminen ole kiinni asuinpaikasta tai varallisuudesta.

Niin paljon hyvässä ja pahassa on kiinni siitä, että onko ihmisillä  työtä. Siksi tarvitaan tehokasta työllisyyspolitiikkaa.  Se tuo toimeentuloa ja verotuloja, joilla valtio ja kunnat maksavat hyvinvointipalvelut.

Hyvinvointipalvelujen tehokas ja kattava verkosto  on  kuin vakuutus  konsanaan. Riittävän tiheäsilmäisenä se tehokkaasti ja tuloksellisesti estää ihmisen syrjäytymisen ja putoamisen verkon ulkopuolelle. Hallituksen säästötoimet ovat purkamassa tätä verkkoa ja se on todella huono uutinen.

Mikko  Lund