Työttömyys suurin syrjäyttäjä

Onko köyhät ja syrjäytyneet ihmiset jätetty lähes heitteille Riihimäellä?

Lasku Riihimäen kaupungille noin 100 miljoonaa kymmenessä vuodessa eli saman verran kuin kaupunki on ylivelkaantunut

Työttömyys – ja toimeentulotukijonot ovat edelleen pitkiä  ja tuovat jatkuvaa laskua

Professori Veli-Matti Ritakallion mielestä (Socius 4 /2006) on selkeästi osoitettu, että laman jälkeen, erityisesti kymmenen viime vuoden aikana yhteiskunnalliset erot ovat kasvaneet hurjasti.
"Väestön valtaosan asiat ovat menneet eteenpäin oikein mukavasti, mutta pohjalle jääneellä osalla elinehdot ovat absoluuttisesti menneet heikompaan suuntaan. Tähän joukkoon kuuluu noin kymmenen prosenttia Suomen kansasta."
"Jos kymmenen prosentin asiat menevät oikein huonosti, tällä voi olla vaikutuksia myös 90 prosentin elämään."  Jos  valtio  ei huolehdi kansalaisistaan, vaikeudet tulevat esille kunnissa.

Aivan kiistatonta on, että sama eriarvoistumiskehitys on jatkunut  Vanhasen ja Kiviniemen hallituksen aikana. Siitä ovat kirjoittaneet  Pekka Myrskylä, Pekka Ruotsalainen ja monet muut  mm. Erkki Tuomioja.

Riihimäellä on nähtävissä myös alueellista eriytymiskehitystä. Peltosaaren kaupunginosa  on pudonnut  yhteiskunnallisesta kehityksestä. Olen kirjoittanut Peltosaaresta mm. seuraavaa:

Peltosaari tarvitsee kehittämistä. Tekninen kehittäminen ei riitä. Perusturvan on ryhdyttävä huolehtimaan sosiaalisesta kehittämisestä. Työttömyyden, köyhyyden, ihmisen irrallisuuden ja mielenterveyden  ongelmiin tarvitaan henkilökohtaista sosiaalityötä, sosiaalista luototusta, ihmisten työllistämistä ja asukkaiden yhteisyyden rakentamista. Peltosaaren työttömyysprosentti on  noin 30.

Tein talousarvion käsittelyssä joulukuussa  2010  ehdotuksen  määrärahan varaamiseksi  Peltosaaren työllisyystoimiin  siten, että rahaa olisi haettu lisää valtion työvoimahallinnolta ja myös EU:lta. Tällä toimella  rahaa olisi saatu ulkopuolelta enemmän ja työllisyystoimet olisivat  säästäneet kaupungin menoja. Ehdotus ei kiinnostanut  oikeistoa  eikä kovin paljon enempää  vasemmistoakaan.  Muutaman sosialidemokraattivaltuutetun kanssa jouduimme tyytymään valtuuston porvarienemmistön kylmyyteen Riihimäen työttömiä kohtaan. Samaa nihkeyttä on koettu aiemminkin.

Tätä voi pitää aivan käsittämättömänä suhtautumistapana. Kaupunki haluaa edustaa järjenvastaista, idioottimaista  suhtautumista. Voidaan myöntää, että  esimerkiksi työttömyydestä aiheutuu  ylimääräisiä kustannuksia. Kuitenkaan ei olla  valmiit mitään tekemään työttömyyden vähentämiseksi  ja työttömien ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Pitäisikö Riihimäen oikeistoryhmiä kiittää  hyvästä oman arvomaailmansa  - järjenvastaisuuden -  edistämisestä?  Harvoinhan julkisuudessa kehdataan tunnustaa oltavan näin selkeästi  ja puhtaasti järjenvastaisia.

Sen takia  sitä ei pidä kiittää, sillä kyllä se on niin kylmää ja kovaa kyytiä työttömille, köyhille ja yhteiskunnan kyydistä pudonneille ihmisille. Siinä ei voida puhua enää alkeellisestakaan ihmisarvosta eikä ihmisoikeuksista.

Kysymys on ihka omasta riihimäkeläisestä hallitsemistavasta, jota voidaan kutsua yhdenmukaisuuden demokratiaksi. Sen ytimenä on Hyvä Veli- verkosto, joka huolehtii siitä, että asiat pysyvät pienen piirin sisällä. Todellisia päätöksentekijöitä, kellokkaita ei tarvita montaa. Niitä, jotka pitävät systeemiä pystyssä,  tarvitaan muutama enemmän.

Tein vuonna 2006  valtuustoaloitteen 10/ 2006 Toimenpiteisiin ryhtyminen syrjäytymisen estämiseksi. Ks. http://www.kolumbus.fi/mikko.lund/aloitteet

Mistä syrjäytymisessä on kysymys?

Rauhala yrittää määritellä syrjäytymisen kokonaisvaltaisena ilmiönä  tutkimuksessa  Huono-osaisen muotokuva 1988.

Rauhala on kuvannut huono-osaisuuden ulottuvuuksia, joilla on merkitystä syrjäytymisen kannalta. Hänen mukaansa syrjäytymisen ulottuvuudet ovat huono-osaisuuden osoittimia, jotka sisällöltään ovat suhteellisen selkeitä ja joiden suhteen yksittäiset kansalaiset voidaan asettaa eri asemiin. Tällöin syrjäytyminen saadaan mitattavaksi ja sitä voidaan lähestyä väestön elinoloindikaattoreiden pohjalta. Rauhalan mukaan syrjäytyneitä ovat

1. Taloudelliset huono-osaiset.
2. Sosiaalisesti huono-osaiset.
3. Vallankäytöstä ja osallistumisesta syrjäytyneet huono-osaiset.
4. Terveyden suhteen huono-osaiset.
5. Työmarkkinoilta syrjäytyneet.
6. Asuntomarkkinoilta syrjäytyneet.
7. Koulutuksesta syrjäytyneet.

Tavallisimmin ja yksinkertaisimmin asiaa lähestytään koulutuksesta syrjäytymisen ja työmarkkinoilta syrjäytymisen näkökulmasta. Tähän on tietysti ihan vissi syynsäkin. Olen Jorma Sipilän kanssa samaa mieltä, että monesti syrjäytyminen alkaa koulutuksesta huonoina arvosanoina, koulun alisuorittamisena  tai ihan koulutuksen keskeyttämisenä, josta sitten useimmin seuraa työmarkkinoiden syrjintä, työttömyys ja ihan pitkäaikaistyöttömyys ja  lopulta syrjäytyminen. Tämä lienee tavallisin tarina. Työmarkkinoilta syrjäytyminen on  myös joukkoluonteista, se koskee aina suuria joukkoja. Näin asia saa näkyvyyttä, se huomataan.

Näistä syistä voidaan todeta syrjäytymistä tapahtuvan myös muilta yhteiskunnan osa- alueilta. Näillä se ei ole niin selvää, vaan edellyttää useimmin  tutkimusta, tutkimustuloksia eikä asiaa saada usein niidenkään avulla yleisesti huomatuksi ja tunnustetuksi.

Riihimäen kaupungin tulee pikaisesti ryhtyä mm. seuraaviin toimenpiteisiin:

1.      Syrjäytyminen on prosessi, jonka estämiseen ja ehkäisyyn tarvitaan Riihimäen kaupungin eri hallintokuntien yhteistyötä. Kaikki kaupungin palveluksessa olevat on saatava työhön syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Mm. Helsingin kaupunginvaltuusto on edellyttänyt kaikilta kaupungin hallintokunnilta konkreettisia toimenpiteitä syrjäytymisen ja sosiaalisen segregaation ehkäisemiseksi. Näin tapahtuu myös Helsingin kaupungin huumestrategiassa. Hallintoa hyvin kuvaa se, että Helsingin kaupungin eri virastot ja laitokset eivät ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin, ennen kuin kaupunginhallitus peräsi erikseen eri tahoilta konkreettisia toimenpiteitä.


Hallintokuntien tulee verkostoitumalla ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin riihimäkeläisten aikuisten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nuorten ammattikouluttamattomuus, työttömyys ja toimeentulotukiasiakkuus sekä aikuisten ihmisten vastaavat ongelmat on hallintokuntien yhteistoimin katkaistava aktiivisen koulutuspolitiikan, työllisyyspolitiikan, sosiaalipolitiikan, terveyspolitiikan, kriminaalipolitiikan ja nuorisopolitiikan keinovalikoimalla.

2.      Riihimäen kaupungin tulee laatia aikuisten ja nuorten elinolojen parantamiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävä strategia ja konkreettinen toimenpideohjelma vuosille 2008- 2011.

3.      Riihimäen tulee ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin nuorten ohjaamiseksi tehokkaammin työmarkkinoille. Kaupungin tulee harjoittaa aktiivista nuorten tukityöllistämistä, kesähar-joittelupaikkojen järjestämistä sekä työpajatoimintaa. Kaupungin toimet ovat olleet niin vaatimattomia, että ne ovat itse asiassa ylläpitäneet työttömyysongelmaa.

4.      Aikuisten syrjäytymisen estämiseksi työttömyys on pyrittävä katkaisemaan mahdollisimman nopeasti, ettei se pitkity pitkäaikaistyöttömyydeksi. Riihimäen kaupungin tulee ryhtyä harjoittamaan työllisyyspolitiikkaa, jossa työvoimahallinnon tuet hyödynnetään ja työttömiä työllistetään mahdollisimman paljon. Paikallisten yritysten kanssa tulee selvittää yritysten työvoimatarpeet ja niiden täyttäminen. Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien siirtymistä työmarkkinoille voidaan helpottaa myös tavoitteellisella työvoimakoulutuksella.
Kaupungin tulee kiinnittää huomiota myös henkilöstönsä ikärakenteen hallittuun muutokseen, jolla huomioidaan nuorten rekrytointi kaupungin virantäytöissä. Kaupungin palveluksessa oleva tilapäinen henkilöstö on vakinaistettava ja samalla on huolehdittava riittävästä henkilöstöstä kaupungin palveluksissa.

Aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan tulee siirtyä jo vuonna 2007.

Riihimäen kaupungin tulee käynnistää yhdessä Riihimäen työvoimatoimiston kanssa vuonna 2007 ja 2008 selvitysprojekti vajaatyökuntoisten ja työkyvyttömien saamiseksi sairaspäivärahalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Kaupungin tulee sopia rahoituksesta työvoimahallinnon kanssa.

Aktiivisen työllisyyspolitiikan toteuttamiseksi tarvitaan vähintään seuraavia
toimenpiteitä aloittaen vuonna 2007 ja jatkaen vuonna 2008:

o        Kaupungin nuorten työpaja Etapin toiminta tulee vakinaistaa ja toiminta
laajentaa vastaamaan nuorten työttömien tarpeita. Vakinaistamisen yhteydessä
tulee perustaa kaksi työpajaohjaajan tointa sekä huolehtia myös riittävästä
toimintamäärärahasta. Toiminnan laatua tulee kehittää;

o        Kaupungin tulee koota virkojen ja toimien vakinaistamispaketti, joka vastaa
keskeisten peruspalveluiden kehittämistä. Kaupungin yli 300 määräaikaista
virkaa ja tointa tulee vakinaistaa valtuustokauden aikana. Tämä ei lisäisi
olennaisesti kustannuksia nykyisestä. Mutta samanaikaisesti tulee kartoittaa
ja huolehtia hallitusta, tavoitteellisesta virkojen ja toimien perustamisesta
peruspalveluksiin vuoden 2008 budjetissa, kuten koti- ja vanhuspalveluksiin,
lasten päivähoitoon ja koulutoimintaan.

o        vuoden tilapäistä tai määräaikaista virkaa ja tointa hoitaneet tulee
kartoittaa ja vakinaistaa vuonna 2008,

o        vähintään 20 uutta virkaa tai tointa tulee perustaa vuodelle 2008
perusturvaan koti- ja vanhuspalveluksiin, lasten päivähoitoon, nuorten
työpajatoimintaan sekä koulutoimintaan opinto-ohjaukseen, erityisopetukseen
ja kuraattoripalveluksiin;

o        Valtion työvoimahallinnon rahat tulee hyödyntää nykyistä paremmin.

o        Kaupungin tukityöllistäminen tulee nostaa 100 työvuoteen ja ammatillisen koulutuksen
päättäneille nuorille tulee järjestää vähintään 50 työharjoittelupaikkaa. Työharjoittelijoille
tulee maksaa palkkaa. Erityisesti tulee huolehtia maahanmuuttajien ja vajaatyökykyisten työllistämisestä;

o        100 nuorelle tulee järjestää kuukaudeksi kesätyöpaikka kaupungin
palvelukseen. Samalla tulee käynnistää kesätyöpaikka- kampanja vuonna 2008
kesätyöpaikkojen löytämiseksi yritysten palvelukseen;

o        Toimeentulotukiasiakkaiden aktivoimiseksi, työllistämiseksi ja toimeentulotukimenojen vähentämiseksi lisätään työllisyysrahaa perusturvan käyttöön. Perusturvan työllistäminen nostetaan 50 henkilötyövuoteen;

o        Yhdistysten työntekijöiden työllistämisen tukemiseksi jatketaan yhdistysten työllistämistukea. Kaupunki varaa yhdistysten käyttöön tukityöllistettyjä tarpeen mukaan. Toimintaa arvioidaan ja kehitetään
kokemusten mukaan;

o        Kaupungin tulee perustaa työllisyysasioiden neuvottelukunnan vuonna 2007.
Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluisi mm.

o        työllisyysstrategian pohjalta tapahtuva konkreettisen työllisyysohjelman
laatiminen vuosille 2008- 2010,

o        katsoa, että kaikki kaupungin päätökset edistävät työllisyyttä
Riihimäellä,

o        katsoa, että kaupunki edistää työllisyyttä ja paikallista yritystoimintaa taloudellista tilannetta ja suhdanteita tasaavalla investointitoiminnalla.
Rakennusinvestoinnit ajoitetaan suhdanteiden ja taloustilanteen mukaan työllisyyttä edistäen,

o        katsoa, että kaupungin hankinnat tehdään työllisyyttä edistäen,

o        valmistella toimenpiteitä, joilla varmistetaan riihimäkeläisten yritysten
kilpailukyky ja huolehditaan ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta,

o        edistää työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevien ihmisten aktivoitumista, työttömyyden pitkittymistä ja syrjäytymisen estämistä, kuten mm. maahanmuuttajien osaamisen hyödyntämistä,

o        huolehtii siitä, että Riihimäen kaupunki hyödyntää nykyistä paremmin valtion työvoimahallinnon rahoituksen sekä EU- tuet aktiivisen työllisyyspolitiikan
toteuttamisessa;

o        Riihimäen kaupunki ottaa em. ehdotukset huomioon ja lisää rahaa Riihimäen kaupungin vuoden 2007 talousarviossa työllisyydenhoitoon.

o        Riihimäen kaupunki ottaa em. ehdotukset huomioon ja lisää rahaa Riihimäen
kaupungin vuoden 2008 talousarviossa työllisyydenhoitoon seuraavasti:

o        työllisyysmäärärahaksi menot 2 400 000 euroa, tulot (arvio) 1 000 000 euroa, nettomenot 1 400 000 euroa; nettomenot voidaan saada takaisin säästöinä työmarkkinatukimenoissa 700 000 euroa ja toimeentulotukimenoissa 700 000 euroa,

o        uusien virkojen ja toimien perustamiseen (20 kpl), arvio
800 000 euroa,

o        määräaikaisten ja tilapäisten virkojen ja toimien vakinaistaminen (arvio
100 virkaa, sisäinen määräraha)

5.      Riihimäen kaupungissa tarvitaan tehokkaampia toimenpiteitä peruskoululaisten oppimis- ja kouluvaikeuksien ratkaisemiseen. Tällaiset ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan mahdollisimman varhain. Pitkittyessään ne vaikeutuvat. Peruskoulun oppimisvaikeuksien voittamiseen tarvitaan kouluille lastensuojelulain määrittämiä psykososiaalisia ( koulukuraattoreita ja koulupsykologeja) palveluja, riittävästi tuki- ja erityisopetusta ja riittävästi opinto-ohjaustunteja. Tavoitteena tulee olla, että jokainen nuori saa vähintään jonkin ammatillisen tutkinnon.

6.      Kiusaamisen ja muun väkivallan koulussa on loputtava. Koulujen on kiinnitettävä huomiota koulutyöskentelyyn siten, että yhtäkään oppilasta ei kiusata koululuokassa, koulualueella eikä koulumatkalla. Opettajien on tehtävä oppilaiden kanssa sopimus kiusaamisen lopettamisesta luokka- ja koulukohtaisesti.

7.      Nuorten aktivoimiseksi peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen tulee kiinnittää huomiota ammatinvalintaa ja opinto-ohjausta kehittämällä. Ammatillista koulutusta ja tukimuotoja tulee kehittää koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi. Ammatillisen koulutuksen työpajat ja henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ovat konkreettisia ja toimivia hankkeita, joilla tulee estää koulutuksen keskeyttäminen. Riihimäen kaupunki on vastuus-sa siitä, että yksikään perusopetuksen päättänyt nuori ei jää tyhjän päälle eikä hänen toisen asteen opiskelunsa keskeydy. Nuorille on turvattava kuntakohtainen yhteiskunta-takuu eli koulutuspaikka ja työtä.

8.      Nuorten päihde- ja huumeongelmat ja rikollisuus ovat yksi syrjäytymiskehityksen tulos. Rikoksiin syyllistyneistä nuorista on ollut jopa 81% teon tehdessään humalassa. Päihdeongelmat ja rikollisuus on pyrittävä ennaltaehkäisemään ottamalla nämä asiat Riihimäen kihlakunnan poliisin ja kaupungin konkreettiselle asialistalle. Riihimäen kaupungissa tulee olla ajan tasalla oleva konkreettinen päihde- ja huumestrategia sekä turvallisuussuunnitelma. Nuorten päihdekäyttö on pyrittävä katkaisemaan jo alkuvaihees-sa, ennen kuin siitä muodostuu kansanterveydellisiä kustannuksia.

9.      Asunnottomuus tulee poistaa mahdollisimman nopeasti. Kaupungin tulee huolehtia vuokra-asuntotuotannosta. Kaupungin tulee päättää vuokra-asuntotuotannon lisäämisestä vuosina 2007 – 2010 siten, että siinä huomioidaan kaupunkilaisten vuokra-asuntojen tarve ja erityisryhmien asuntotarpeet

Kaupungin tulee päättää, miten kaupungin vuokra-asuntoyhtiöiden hallinto ja vuokralaisdemokratia tullaan järjestämään. Erityisesti itsenäistyvät 18- 24-vuotiaat nuoret ovat riippuvaisia vuokra-asuntotilanteesta. Nuoret hakevat erityisesti pieniä vuokra-asuntoja. Perusturvan on pyrittävä lisäämään tukipalveluita ottaen huomioon myös avustettavien yksilöllisen tuen tarve. Monissa kaupungeissa tukea on järjestetty mm. sosiaalisesta isännöinnistä ja sosiaalialan järjestöjen aktiviteeteista. Hyviksi työkäytännöiksi on todettu riittävä tuki asunnottoman asumisen alkuvaiheessa. Lastensuojelun jälkihuollettaville tulee huolehtia riittävistä tukiasunnoista.
Kaupungin tulee käynnistää erityisryhmien asunto-olojen kehittämishanke ja hakea avustusta Asuntorahastolta erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen. Erityisryhmiksi katsotaan esimerkiksi asunnottomat, pakolaiset, opiskelijat, mielenterveysongelmaiset, päihdeongelmaiset, erityistukea tarvitsevat nuoret, vammaiset ja huonokuntoiset vanhukset.

10.  Lapsiryhmien kokoa niin päiväkodeissa kuin perhepäivähoidossa ja koulujen opetusryhmien kokoa on pienennettävä, ammattitaitoisen henkilöstön osuutta päiväkotien hoito- ja kasvatushenkilöstöstä ja koulujen opetushenkilöstöstä on lisättävä.

11.  Lasten huostaanotot ovat kasvaneet ja vuonna 2005 Riihimäellä oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle 95 ja avohuoltoon 387. Riihimäen kaupunginvaltuuston tulee hyväksyä valtuustokausittain suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä, jossa kiinnitetään huomiota kodin ulkopuolelle tapahtuvan sijoittamisen vähentämiseen, tehostettuun perhetyöhön panostamiseen, avohuollon kehittämiseen, seurantajärjestelmän luomiseen, tiedon keruuseen hyvän seurantatiedon saamiseksi ja lastensuojelun henkilöstön määrään ja koulutukseen.

12.  Lasten tarpeiden paremmaksi huomioon ottamiseksi Riihimäen kaupungin tulee laatia yhdistetty lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittinen ohjelma siten, että lasten ja nuorten tarpeiden toteuttamisen ohella ohjelmassa tarkastellaan vanhempien jaksamista, vanhemmuuteen liittyvän osaamisen kehittämistä ja vanhempien aktivointia kasvatukseen ja hyvään kansa-laisuuteen.

13.  Kaupungin ja seurakunnan nuorisotyössä kohdataan paljon köyhien ja syrjäytyneiden perheiden lapsia ja nuoria. Monelle nuorelle kaupungin nuorisotiloista on muodostunut laiha kodin korvike. Kaupungin nuorisotyön tulee panostaa nuorten sosiaaliseen vahvistamiseen, edistää tavoitteellisen harrastustoiminnan syntymistä, lisätä lomien aikaista kesäkurssi- ja leiritoimintaa. Samalla tulee huolehtia riittävästä ammattitaitoisesta henkilöstöstä.

14.  Maahanmuuttajat ovat suuressa syrjäytymisvaarassa. Heidän vastaanottamiseen ja tutustuttamiseen Riihimäkeen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Erityisen tärkeätä on huolehtia heti hyvästä suomen kielen opetuksesta, ystäväperheiden hankkimisesta, ammattikoulutuksesta ja työllistämisestä. Maahanmuuttajille on varattava riittävän iso kiintiö jaettaessa kaupungin tukityöllistämispaikkoja.

15.  Riihimäen kaupungin tulee panostaa terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Kaupunkilaisten terveyserot tulee selvittää (He 96/2005) . Eduskunta on velvoittanut kunnat seuraamaan asukkaiden terveydentilaa väestöryhmittäin. Lasten ja nuorten terveystiedot tulee tilastoida, jotta lasten terveysmuutoksia voidaan seurata. Tavoitteena tulee olla varmistaa terveyden edistämisen ja ehkäisevän toiminnan riittävä toteutuminen. Terveyden edistämisen seurantaryhmä on kiinnittänyt huomiota terveyden edistämiseen käytettävien määrärahojen pienuuteen vuonna 2002 vai 24 € /asukas, kun perusterveydenhuoltoon käytettiin keskimäärin 377 € /asukas ja erikoissairaanhoitoon 652 € /asukas. Eduskunnan mukaan (STVM 13/ 2004) ensisijaisena on pidettävä perusterveydenhuollon ja ennaltaehkäisyn voimavarojen turvaamista. Kaupunkilaisten hoitoonpääsy on turvattava. Huomiota on kohdistettava hoitoonpääsyaikoihin ja jonojen purkamiseen. Kaupunkilaiset on saatava hoitamaan terveyttään, tarvitaan terveysliikuntaa ja päihteiden käytön vähentämistä. Terveydenhuollossa on otettava käyttöön ns. mini-interventio, jossa nämä asiat otetaan puheeksi asiakkaiden kanssa. Terveydenhuoltohenkilöstön saatavuuteen ja riittävyyteen on kohdistettava huomiota. Koulujen tulee kiinnittää huomiota oppilaiden työolosuhteisiin ja hyviin terveystottumuksiin. Kouluterveydenhoidon ja oppilashuollon tulee panostaa oppilaiden terveysosaamisen parantamiseen.
Riihimäen kaupungin tulee suunnata mielenterveystyön asiantuntijoiden resursseja oppi-laitosten kanssa tehtävään ehkäisevään mielenterveystyöhön. Samalla tulee varmistua nuorten pääsystä hoitoon ja hoidon toteutumisesta mielenterveyslain mukaisesti.
Riihimäen kaupunginvaltuuston tulee aktivoitua terveyspolitiikkaan ja evästää valittuja edustajiaan mm. Riihimäen seudun terveyskeskuksen toiminta- ja taloussuunnitelman sekä toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen käsittelyssä. Esimerkiksi kaupunginvaltuusto voisi harkita kysely- ja tiedotustilaisuuksien järjestämistä siten, että kaupungin edustajia voisi kuulla ja evästää terveyskeskuksen hallinnossa käsiteltävistä terveyspolitiikan kysymyksistä.

16.  Aikuisten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan konkreettisia hankkeita eri ongelmien ratkaisemiseksi. Käytännön tulokset osoittavat, että useilla samansuuntaisilla ja samanaikaisilla hankkeilla ja toimenpiteillä monia aikuisten ja nuorten ongelmia voidaan tehokkaasti ratkaista. Riihimäen kaupunki on kyennyt palvelutuotannollaan estämään ihmisten pahimmat uloslyönnit. Sen takia jatkossa on pidettävä huolta kaupungin perus-palveluksista. Parempaa syrjäytyneiden ja köyhien auttamista ja palvelua saadaan aikaan vain huolehtimalla riittävästä ja ammattitaitoisesta sosiaalityön henkilöstöstä.

 

 Köyhän asia on unohdettu

Professori Veli-Matti Ritakallion mielestä (Socius 4 /2006) on selkeästi osoitettu, että laman jälkeen, erityisesti kymmenen viime vuoden aikana yhteiskunnalliset erot ovat kasvaneet hurjasti.

"Väestön valtaosan asiat ovat menneet eteenpäin oikein mukavasti, mutta pohjalle jääneellä osalla elinehdot ovat absoluuttisesti menneet heikompaan suuntaan. Tähän joukkoon kuuluu noin kymmenen prosenttia Suomen kansasta."

"Jos kymmenen prosentin asiat menevät oikein huonosti, tällä voi olla vaikutuksia myös 90 prosentin elämään."

Hän on erityisen huolissaan marginaaliin pudonneissa talouksissa elävistä lapsista. Pelkästään pitkäaikaistyöttömien kotitalouksissa elää noin 120 000 lasta. Työmarkkinatuen taso on niin heikko, ettei se takaa ihmisille kunnon toimeentuloa. Tuet jäävät alle virallisen eurooppalaisen köyhyysrajan, ja kymmenen viime vuoden aikana tämän ihmisjoukon reaalinen ostovoima on jäänyt yleisestä tulokehityksestä jälkeen.

Ritakallio kritikoi köyhyyspaketin tapaista keskustelua, jossa on helppo tuottaa väärinkäsityksiä köyhien asiaan panostamisesta. Tekojen tasolla köyhien asioihin on kuitenkin käytetty voimavaroja suhteellisesti vähemmän kuin aikaisemmin.

Kannustinjärjestelmistä 90-luvulla käyty keskustelu opetti Ritakallion mielestä sosiaalipoliitikkoja ottamaan huomioon myös tehokkuusnäkökulman. Opittiin ajattelemaan, että työnteon tekemisen pitää olla kannattavampaa kuin jouten olemisen.

"Mielestäni se ei ole lähtökohtana huono asia, sosiaalipolitiikan ihmisiä ei pidä ymmärtää rahan haaskaajina vaan turvan tuottajina", Ritakallio sanoo.
Ritakallio on arvioinut, että köyhyys on muuttunut entistä pysyvämmäksi ongelmaksi. Muutos merkitsee sitä, että köyhät ovat nyt köyhempiä kuin ennen lamaa tai laman aikana. Lamaa edeltäneeseen aikaan verrattuna Suomi on lähes puolta rikkaampi, mutta köyhyys on jäänyt pysyvästi suureksi. (Ritakallio 1.11.2001; Ritakallio 24.10.2005; Ritakallio 28.1.2006)
Köyhyys on Suomessa luonteeltaan ennemmin toistuvaa kuin ohimenevää. Noin kaksi kertaa enemmän ihmisiä (18 prosenttia) on kokenut köyhyyttä viimeisen neljän vuoden aikana kuin elää köyhyydessä tällä hetkellä (10 prosenttia). Köyhyysjaksot ovatkin Suomessa yleensä lyhyitä muihin EU-maihin verrattuna, sillä vain noin puolet köyhistä on samassa tilanteessa vuotta myöhemmin. Kolmannes köyhyyttä kokeneista on kuitenkin toistuvaisköyhiä, joten köyhyyteen palataan usein nopeasti.
Köyhyys on Suomessa ennen kaikkea yhteiskunnan sosioekonomiseen rakenteeseen liittyvä ilmiö. Myös tiettyihin elämänvaiheisiin, lähinnä nuoruuteen ja vanhuuteen, liittyy suuri köyhyysriski. Köyhyyden vastaista politiikkaa tulisikin harjoittaa koko yhteiskunta-politiikan keinoin.
( Pasi Moisio. Köyhyyden pitkittäinen rakenne. Tilapäis-, toistuvais- ja pitkäaikaisköyhyys Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 4/2004)

Lapsiperheiden asema on viimeisten vuosien aikana huonontunut. Kun vuonna 1990 Suomessa oli 28 000 köyhää lapsiperhettä ja niissä 50 000 lasta, oli vuonna 2003 köyhien lapsiperheiden määrä kasvanut 63 000:een ja 131 000 lapseen. Kehityksen suunta on vuoden 2003 jälkeen jatkunut samanlaisena. Stakesin tutkijan Minna Salmen mukaan lapsiköyhyys liittyy usein suoraan pätkätyöllisyyteen. Köyhissä lapsiperheissä ollaan paljon töissä, mutta työt ovat yhä useammin pätkä- ja osa-aikatöitä eli vuoden mittaan palkan ja työajan kertymässä on aukkoja.
Stakesin vuonna 2005 julkaistussa selvityksessä Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kehitys Suomessa vuosina 1990-2002 osoitetaan eriarvoisuuden voimakas kasvu. Lapsiperheiden parissa tapahtunut eriarvoisuuden kasvu vuosina 1990 - 2002 selittyy etupäässä työmarkkinoiden epävakaisuudella ja lisääntyneillä työllistymisvaikeuksilla. Tämä on koskettanut erityisesti työmarkkinoille laman jälkeen tulleita nuoria. Lapsiperheiden keskimäärin saamat perhepoliittiset tulonsiirrot ovat myös heikentyneet noin 10 prosenttia laman jälkeen, mikä on heikentänyt erityisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentuloa.

Erikoistutkija Pasi Moision mukaan suhteellinen köyhyys on kasvanut nopeammin lasten kuin koko väestön parissa. Vuonna 2003 suhteellinen köyhyysaste lasten parissa nousi ensimmäistä kertaa korkeammaksi kuin koko väestön keskuudessa. Lapsista 12 prosenttia luetaan köyhiksi ja koko väestöstä 11 prosenttia. 1990-luvun alussa köyhyys oli vielä lasten keskuudessa huomattavasti vähäisempää kuin koko väestön parissa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastojen mukaan lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt psykiatrisen laitoshoidon potilaina eniten kaikista ikäryhmistä viimeisen viiden vuoden aikana. Suurin potilasmäärän kasvu, 46 prosenttia, on tapahtunut 10-14 -vuotiaiden ikäryhmässä. Heitä oli psykiatrisessa laitoshoidossa hieman yli 1 100 vuonna 2002. Toiseksi suurin potilasmäärän lisäys, 38 prosenttia, kohdistuu seuraavaan eli 15-19 -vuotiaiden ryhmään. Heitä oli psykiatrisessa laitoshoidossa vuonna 2002 hieman yli 2 300. (Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollinen vuosikirja 2003, Stakes, sosiaaliturva 2003:4)
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus vuodelta 2005 osoittaa, että lasten määrän vähentyessä ei ole tarpeeksi panostettu palveluihin. Lasten määrä on kääntynyt laskuun vuodesta 1992 alkaen. Siihen asti syntyi vuosittain noin 65 000 lasta, mutta uuden vuosituhannen alussa vastasyntyneiden ikäluokka oli pienentynyt noin 56 000:een. Tällä perusteella voitaisiin olettaa, että tulevaisuudessa tarvitaan aikaisempaa vähemmän lasten ja perheiden palveluja, joten aikaisemmat resurssivajaukset olisi mahdollista kuroa umpeen.

Lasten määrän ja lapsiperheiden palvelutarpeiden vähentyessä olisi tärkeää panostaa palvelujen laatuun eikä suunnitella resurssien supistuksia. 1990-luvulla kunnissa leikattiin lamaan vedoten erityisesti ehkäisevän terveydenhuollon voimavaroja, joiden korvaaminen on edelleen käynnissä.
Käytännöllisesti katsoen kaikki lapsiperheet käyttävät äitiys- ja lastenneuvoloiden palve-luja. Lastenneuvoloiden käyttö sen sijaan on laskenut noin viidellä prosentilla. Ikäluokkien pienentyessä myös päivähoidossa olevien lasten kokonaismäärä on vähentynyt. Viimeisen vuosikymmenen aikana lasten päivähoito on aikaisempaa enemmän keskittynyt päivä-koteihin. Suhteellisesti suurin vähennys on tapahtunut perhepäivähoidossa, josta on poistunut lähes kolmannes. Päiväkodissa olevien lasten määrä nousi aina vuosituhannen loppuun saakka, jolloin puolet alle kouluikäisistä lapsista oli päivähoidon piirissä. Sen jälkeen määrät ovat pienentyneet. Kokopäivähoidossa olevien lasten määrä on myös vähentynyt sekä päiväkodeissa että perhepäivähoidossa.
Esiopetus on saavuttanut nopeasti lähes kaikki 6-vuotiaat: peräti 99 prosenttia ikäluokasta osallistuu siihen. Esiopetuksen uudistus vastasi perheiden tarpeita ja se otettiin hyvin vastaan. Oppilashuollon merkitys on korostunut uusissa koululaeissa, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat ja lukiolaiset ovat lähes täysin vailla näitä palveluja.
Kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasmäärät ja käyntikerrat lisääntyivät räjähdysmäisesti 1990-luvulla, mikä liittynee erityisesti lapsiperheitä koetelleisiin lamavuosiin.
Lastensuojelutoimenpiteiden määrä on jatkuvasti lisääntynyt, mikä yhdessä muiden tietojen kanssa kuvastaa lasten ja lapsiperheiden pahoinvoinnin lisääntymistä. Lasten-suojelun avohuollon asiakkaana olevien lasten määrä on kasvanut 1990- luvulta alkaen. Avohuollon asiakkaana on jo 60 000 lasta eli 5,4 % alle 18- vuotiaista. Vuoden 2004 aikana oli 14 700 lasta ja nuorta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista noin 60 prosenttia, 8673 lasta oli huostassa. Huostassa olevista lapsista 2244 lasta oli huostassa vastoin jonkun asianosaisen tahtoa. Lastensuojelun vaikeutta osoittaa myös se, että vuonna 2004 hallinto-oikeudet tekivät ratkaisun 400 huostaanottoasiassa, joka koski 550 lasta. (Hallinto-oikeuksien ratkaisut lastensuojelu-asioissa 2000-2004, Stakes työpapereita14/2006)
Aikuisten keskinäiseen perheväkivaltaan, lasten pahoinpitelyyn ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön on ryhdytty kiinnittämään huomiota ja tarjoamaan palveluja.
Stakesin huhti- toukokuussa 2006 terveyskeskuksiin tekemän kyselyn mukaan vain 27 prosenttia terveyskeskuksista ilmoitti kokoavansa käyntimäärien ja rokotusten lisäksi joitakin muita tietoja lasten terveydestä ja hyvinvoinnista. Stakesin tekemän kyselyn mukaan noin 11 prosenttia terveyskeskuksista kerää terveystarkastuksista laajemmin tilastotietoja 3-7 -vuotiaiden lasten terveydestä. Lähes jokaisessa terveyskeskuksessa terveydenhoitaja kuitenkin tarkastaa lapset 3-7 vuoden iässä ainakin neljä kertaa ja lääkäri ainakin kerran. Joka toisessa terveyskeskuksessa tehdään kaksi tai useampia lääkärintarkastuksia.

Vaikka lapset on mitattu ja punnittu lähes vuosittain jo 1960-luvulta alkaen, yhdessäkään kunnassa ei ole luotettavaa tietoa lasten ylipainon kehityksestä parin viime vuosikymmenen ajalta. Kuitenkin terveystarkastuksissa kerätään jokaisen lapsen terveydestä ja hänen perheensä hyvinvoinnista runsaasti tietoa. Vain muutamissa kunnissa hyödynnetään terveyskertomusten yksilötason tietoa lasten terveydestä ja perheiden hyvinvoinnista.
Tutkija Asko Uoti on vuonna 2005 julkaistussa väitöstutkimuksessaan kuvannut sitä, miten taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet toteutuvat kunnallisessa päätöksenteossa nimenomaan lasten hyvinvointipalveluiden kannalta. Hänen johtopäätöksensä ovat, että Suomen kuntien siirryttyä 1990-luvun alun valtionosuusuudistuksen myötä itseohjautuvuuden ja omavalvonnan aikaan siirryttiin samalla kuntalaisten oikeuksien sattumanvaraisen toteutumisen aikaan. Kun hyvinvointipalveluiden toteutumisen valvontajärjestelmät eivät täysin toimi tai sanktioitua valvontaa ei edes ole, jää yksilön vastuu oikeuksiensa yhdenvertaisesta toteutumisesta kohtuuttoman suureksi. Lasten hyvinvointipalvelujen sisällön ja saatavuuden merkittävät kuntakohtaiset ja alueelliset erot eivät ole kansallisuusvarallisuudeltaan vauraan ja oikeusvaltioksi itseään kutsuvan maan kunniaksi.
Väitöstutkimuksessaan hän kuvaa laajasti niitä muutoksia, joita julkisten varhaiskasvatus-palveluiden tekijöissä on tapahtunut, tuo esiin sitä todellisuutta, jota on kuvattu monissa muissa tutkimuksissa ja selvityksissä, sitä todellisuutta, jonka lapset, heidän perheensä ja varhaiskasvatuksen eri tehtävissä työskentelevät ihmiset joka päivä kohtaavat.
1990-luvulta lähtien lapsiryhmien koot niin päiväkodeissa kuin perhepäivähoidossa ovat kasvaneet, korkeimmin koulutetun henkilöstön osuus päiväkotien hoito- ja kasvatushenkilöstöstä on vähentynyt, lasten käytössä on vähemmän tilaa kuin aiemmin, päiväkotien siivous- ja ruokahuolto on mitoitettu äärimmäisen tiukaksi, sijaisten käyttöä on vähennetty, päiväkotien johtajuusjärjestelyt eivät vastaa tämän päivän vaatimuksia, erityispalveluita ei ole läheskään riittävästi saatavilla, päiväkotiverkostoa on tiivistetty, toimintamäärärahoja on leikattu. Tämä on siis se keinovalikoima, jota kunnat ovat vaihtelevasti käyttäneet leikatessaan lasten varhaiskasvatuspalveluihin käyttämiään varoja. Näitä toimia on käytetty myös Riihimäellä.
Syvä köyhyys ja syrjäytyminen sosiaalipolitiikan haasteena
Stakesin Hyvinvointituloalueen johtaja Mikko Kautto kirjoittaa: ” Vähimmäisturvan varassa elävien tulotaso alkaa lähestyä rajaa, jota köyhyystutkijat ovat kutsuneet syvän köyhyyden rajaksi. Voimme kyseenalaistaa suhteellisen köyhyysmittarin järkevyyden, mutta emme sitä tosiasiaa, että vähimmäisturvan varassa elävien etäisyys "normaaliksi" koettuun tulotasoon ja sitä kautta "normaaliksi" koettuun elämäntapaan kasvaa.
Mitkä sitten ovat syvän köyhyyden yhteiskunnalliset seuraamukset?

Selkeimmältä tuntuu se, että vähimmäisturvalla elävien elinolot eriytyvät muista väestönosista ja tämän myötä mahdollisuudet syrjäytymiseen ja alakulttuurien syntyyn lisääntyvät.
Toinen tunnistettava seuraus on se, että aikuisten hyvinvointierot eriyttävät myös lasten kasvuolosuhteita. Meilläkin on jo alettu puhua köyhyyden periytymisestä ja ylisukupolvisesta syrjäytymisestä. Hyvinvointierojen kasvu lisää riskiä ilmiön laajentumiseen ja sen aiheuttamiin kasvaviin kärsimyksiin ja kustannuksiin.

Kolmas mahdollinen seuraus on sosiaalisen liikkuvuuden väheneminen. Kansainvälisen liikkuvuustutkimuksen mukaan liikkuvuus on vähäisempää korkeampien tuloerojen maissa. Kun ajattelee ikärakenteen vanhenemisen mukanaan tuomaa työmarkkinamuutosta, liikkuvuuden väheneminen voi olla ongelmallista. Mikäli hyvinvointierojen kasvusta seuraisi tämäntyyppisiä ongelmia, se merkitsisi myös resurssien vajaakäyttöä. Tämä taas nakertaisi talouskehityksen potentiaalia.
Hyvinvointierojen kasvu aiheuttaa siis syrjäytymistä ja taloudellisia tappioita. Miksi tilannetta ei sitten yritettäisi korjata? Voi olla, että korjausehdotuksia kohtaan on monenlaisia epäluuloja. Suomen kehityksestä monin eri tavoin hyötyneet voivat epäillä, että ratkaisua haetaan heidän kustannuksellaan tai hyvää talouskehitystä jarruttavilla tavoilla. Valtion rahakirstun vartijoita huolettanevat verotukseen tai tulonsiirtoihin liittyvien ehdotusten seuraukset työllisyydelle ja julkistalouden vakaudelle. Työntekijäjärjestöjen pulmana voisi olla se, että haetut ratkaisut heikentäisivät niiden jäsenkunnan suhteellista asemaa. Universalistiseen sosiaalipolitiikkaan sitoutuneita puolestaan pelottaa, että ratkaisuja haetaan kohdennetuilla toimilla. Huono-osaisilla taas ei ole vahvaa etujärjestöä, joka pystyisi pakottamaan ratkaisun etsimiseen.

Mikäli tällainen asetelma maassamme olisi, mitä lukkiutuneen tilanteen avaaminen sitten vaatisi?
Ensinnäkin, talouskasvun turvaamisen ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteita ei pitäisi asettaa vastakkain. Toiseksi, verotusta ja tulonsiirtoja koskevissa ratkaisuissa tulisi tutkia mahdollisuuksia olemassa olevien resurssien tehokkaampaan kohdentamiseen – ellei sitten balanssia tulonsiirtopolitiikassa voisi muuttaa. Sosiaalipolitiikassa tulisi nykyistä tarmokkaammin etsiä sellaisia ratkaisuja, joilla parannetaan kyydistä pudonneiden paluuta yhteiskuntaan. Tämä voisi tarkoittaa väestöryhmittäin kohdennettuja kannustinratkaisuja ja räätälöityjä palveluja.
Heikoilla olevista huolehtiminen ei nakerra hyvinvointipolitiikan perusratkaisuja, välinpitämättömyys kylläkin.”
(Mikko Kautto, Stakes)

Syrjäytymisen kriteerit

Syrjäytymisen kriteerit määrittävät sitä, miten paljon meillä Riihimäen kaupungissa lopulta on syrjäytyneitä tai syrjäytettyjä ihmisiä. Ohjelma- ja strategiatyötä varten sekä konkreettisia toimenpiteitäkin varten on tärkeätä selvittää syrjäytyneiden määrä.

1.      Koulutuksesta syrjäytyminen: Syrjäytyminen alkaa koulutuksesta. Koulutus
erottelee "jyvät akanoista". Paljonko nuoria jää ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle Riihimäellä ja kuinka moni nuori keskeyttää ammatillisen koulutuksen? Moneltako nuorelta jää ammatillinen tutkinto saamatta? Mihin toimenpiteisiin Riihimäellä on ryhdytty nuorten koulutuksesta tapahtuvan syrjäytymisen ehkäisemiseksi?

2.      Työmarkkinoilta syrjäytyminen: Paljonko nuoria on työttömänä? Paljonko naisia ja miehiä on työttömänä? Paljonko Riihimäellä on pitkäaikaistyöttömiä?
Paljonko Riihimäen kaupunki tukityöllistää tai lisäkouluttaa nuoria? Paljonko Riihimäki tukityöllistää pitkäaikaistyöttömiä? Paljonko Riihimäki perustaa virkoja, vakinaistaa henkilöstöä ja palkkaa uutta työvoimaa?

3.      Taloudellinen syrjäytyminen: Paljonko nuoria on Riihimäellä
toimeentulotukiasiakkaana ja paljonko pitkäaikaisena asiakkaana? Paljonko nuoria on velkaneuvonnan asiakkaana? Paljonko aikuisia on toimeentulotukiasiakkaana ja paljonko pitkäaikaisena asiakkaana? Mihin toimenpiteisiin Riihimäen kaupunki on ryhtynyt näiden nuorten ja
aikuisten aktivoimiseksi ja toimeentulotukikierteen katkaisemiseksi? Paljonko Riihimäellä on pienituloisia ja köyhiä?

4.      Terveyden suhteen huono-osaiset: Miten terveysongelmat kasautuvat eri väestöryhmille? Miten elinolot vaikuttavat sairastamiseen? Miten vanhempien sosiaalinen asema vaikuttaa lasten ja nuorten terveyteen? Miten nuorena opitut terveystottumukset siirtyvät aikuisväestölle? Miten Riihimäen kaupunki on huomioinut terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn?

5.      Vallankäytöstä ja osallistumisesta syrjäytyminen: Miten nuoret ja aikuiset ovat äänestäneet kunnallis- ja valtiollisissa vaaleissa? Syrjäytyminen vähentää äänestämistä ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista. Mitä
Riihimäen kaupunki on tehnyt nuorten ja aikuisten kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksien ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi?

Mikä on syrjäytymisen hinta?

Syrjäytymisen kustannukset niin valtiolle, kunnille kuin yksityisille ihmisille ovat täysin kohtuuttomat. Kustannukset muodostuvat mm. työttömyyden aiheuttamista menoista, työttömyyden johdosta saamatta jäävistä verotuloista, toimeentulotukimenoista ja sairastamisen ja rikollisuuden aiheuttamista menoista.

Pelkästään työttömyyden aiheuttamat kulut Riihimäen kaupungille ovat työmarkkinatukimenojen kohdalta n. 1,4 miljoonaa euroa ja toimeentulotukimenot 2,5 miljoonaa euroa eli 3,9 miljoonaa euroa. Kaupungin saamatta jäävät verotulot ovat noin 5 miljoonaa euroa (1500 työtöntä x 3000 euroa). Työttömyyden aiheuttamat kulut vuodessa aiheuttavat helposti 10 miljoonan euron laskun Riihimäellä. Jos kaupunki vuodesta vuoteen sietää tällaista kustannuskuormaa, 10 vuodessa kustannukset nousevat jo sataan miljoonaan euroon. Syrjäytymisen kaikki kustannukset nousevat yksin vuodessa helposti 20-30 miljoonaan euroon.

Koulutus erottelee "jyvät akanoista"

Nuorten syrjäytymisuhkat ovat lisääntyneen. Syrjäytyminen alkaa koulutuksesta. Nuorten syrjäytymisalttiutta verrattuna muihin ikäluokkiin selittää monet yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, kuten nuoruusajan pidentyminen, koulutuksen, sosiaalisen tuen ja kontrollin eriytyminen. (Kuorrelahti ja Viitanen 1999, Ulvinen 1998) Backmanin (1996).
Esimerkiksi vuonna 1995 yleisjakson, toisen asteen, opintoasteen ja ammattikorkeakoulun keskeytti 20 600 opiskelijaa (10%). (Opetushallitus 17.2.2000) Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on usein merkki epäonnistumisesta. Se voi ennakoida jäämistä ilman ammatillista tutkintoa. Kaikki keskeyttäneet eivät kuitenkaan syrjäydy, vaan osa pitää välivuotta tai osa vaihtaa alaa.

Peruskoulun päättövaihe on nuoren uravalinnan kannalta yksi ratkaiseva ajankohta. Kaikki peruskoululaiset eivät ole riittävän kypsiä tekemään koulutusta tai ammatinvalintaa koskevia urapäätöksiä. Noin 30 % peruskoulun päättövaiheessa olevista oppilaista ei kyennyt tekemään uravalintaratkaisuja ja 30% oli epävarma ratkaisussaan.
Valintaepävarmuuden syyksi on todettu oppilaiden ikä ja heidän vähäinen tietämys ammattiin johtavista koulutusmahdollisuuksista ja ammateista. (Kosonen 1983, Pirttiniemi 2000).

Nuorten koulutuksesta työelämään siirtyminen on vaikeutunut Suomessa 2000-luvulla (ks. Nyyssölä 1999). Epävarmuus koulutuksesta työelämään siirtymisessä kulminoituu nuoriso-työttömyyteen sekä työmarkkinoiden epävakaistumiseen. Koulutuksesta työelämään siirtymistä on leimannut koulutusaikojen pidentyminen ja koulutusmahdollisuuksien lisääntyminen. Koulutukseen liittyvät riskit ja epävarmuustekijät sekä syrjäytymis- ja huono-osaisuustekijät ovat voimistuneet. Ensinnäkin koulutuksen käyttöarvoa eli koulutuksen tarjoamia työllistymis-, palkkaus- ja urakehitysmahdollisuuksia on vaikea ennustaa. Tilastollisesti pätee sääntö, että mitä korkeampi koulutus, sitä alhaisempi työttömyysriski. Tätä kautta riskit kytkeytyvät vanhempien sosiaaliseen asemaan ja koulutusasteeseen. Mitä korkeampi on vanhempien sosiaalinen asema ja koulutusaste, sen korkeamman koulutuksen vanhemmat hankkivat lapsilleen. Silvennoisen (1993) mukaan edelleen pätee se, että "alhaalta mennään alas ja ylhäältä ylös.
Kouluttamattomaksi ja työttömäksi valikoituminen on selvästi yhteydessä vanhempien taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan.

Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityksen mukaan (Peruspalvelut Etelä-Suomen läänissä 1999. ESLH 29/1999.) kevään 1999 yhteishaussa koulutukseen hakeutumattomien peruskoulun päättävien nuorten joukko oli ikäluokkaansa verrattuna melko pieni, alle 5 %, mutta hakemattomuuden syitä tarkasteltaessa kuitenkin huolestuttava. Vastanneista noin 42 %:n arvioitiin olevan syrjäytymisvaarassa. Tähän ryhmään luokiteltiin mm välivuoden pitäjät, sairauden takia tai terveydellisistä syistä hakemattomat, koulunkäynnistä kiinnostumattomat, huonon koulumenestyksen tai luokalle jäämisen vuoksi hakemattomat. Tässä ryhmässä enemmistö oli poikia.

Merkittävimmät syyt koulunkäynnin keskeyttämiseen lukiossa olivat siirtyminen toiseen lukioon (32 %), siirtyminen ammatilliseen oppilaitokseen (15 %) sekä innostuksen loppuminen ja motivaatio-ongelmat (14 %).

Merkittävimmät syyt koulunkäynnin keskeyttämiseen ammatillisessa oppilaitoksessa olivat epäonnistunut koulutusvalinta (23 %), innostuksen loppuminen ja motivaatio-ongelmat (16 %) sekä siirtyminen toiseen ammatillisen oppilaitokseen (11 %). Ammatillisen koulutuksen puolella oli koulutusaloja, joissa keskeyttäminen oli yleisempää kuin muilla.

Riihimäen peruskoulun päättäneistä 98,8 % sijoittui jatkokoulutuspaikkoihin tai työelämään vuonna 2005. Tämä on erinomaisen hyvä tulos peruskoulun osalta. Mutta silti nuoria jää vielä ilman jatko-koulutuspaikkaa, ammatillisessa koulutuksessa on korkeita keskeyttämislukuja ja kaikki eivät saa ammatillista tutkintoa koulutuksessaan suoritetuksi.

Peruskoulussa, lukiossakin ja ammatillisessa koulutuksessa esiintyy koulukiusaamista ja muuta väkivaltaa. Kiusatuksi tulemisen kokemukset jäävät usein hyvin traumaattisiksi. Sen takia kiusaaminen ja kouluväkivalta pitää pyrkiä kerta kaikkiaan estämään.

Pitkäaikaistyöttömyys varma merkki syrjäytymisestä työmarkkinoilta

Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys on alentunut koko maassa ja Riihimäellä viimeisten vuosien aikana. Nuorisotyöttömyys on kuitenkin edelleen nuorten keskeisin ongelma. Nuorisotyöttömyys voi olla ongelmapolun alku. Esimerkiksi marraskuun lopussa 2000 oli alle 25-vuotiaita työttömiä Riihimäellä 183, vuonna 2005 marraskuun lopussa 171 ja elokuun lopussa 2006 edelleen 166. Nuorisotyöttömyys on alentunut tuskallisen hitaasti.

Pitkäaikaistyöttömyys oli Riihimäellä vuonna 2005 marraskuun lopussa 402 (työttömät yht. 1427) ja elokuussa 2006 375 (työttömät yht. 1351). Jokainen työtön nuori tai pitkäaikaistyötön on liikaa. Pitkäaikaistyöttömyys on jonkin verran alentunut.
Kokonaistyöttömyys on sitkaan pysytellyt korkealla tasolla Riihimäellä. Työttömyysaste oli Kanta- Hämeessä Riihimäellä elokuussa 2006 10% eli toiseksi korkein Forssan jälkeen. Työttömien kokonaismäärä väheni viime vuoteen verrattuna - 8,3%, kuitenkin työttömänä oli 1351 henkilöä elokuussa 2006. Vuosi sitten työttömien määrä oli 1426.
Riihimäen kaupunki on itse vastuussa työttömyydestä, kun kaupunki on laiminlyönyt työllisyys-politiikan vuosina 2001 – 2005 ja jättänyt hyödyntämättä valtion tukimahdollisuudet työllisyys-toimenpiteiden rahoittamisessa. Riihimäen kaupunginvaltuusto nosti hieman työllisyysrahoja vuodelle 2006. Riihimäki tukityöllisti elokuussa 2006 pitkäaikaistyöttömiä 27 ja nuoria 3. Tämä on aivan liian vähän, kun nuoria oli työttömänä 166 ja pitkäaikaistyöttömiä 375.
Valtion työmarkkinatukiuudistuksessa päätettiin jakaa uudelleen kuntien ja valtion välillä kustannukset työmarkkinatuki-menoissa. Valtio vastaa edelleen työmarkkinatuen maksamisesta ensimmäisten 500 työttömyyspäivän ajan. Tämän jälkeen kustannukset jaetaan puoliksi kunnan ja valtion kesken. Uudistuksessa toimeentulotuki irrotettiin valtionosuusjärjestelmästä ja jaettiin perustoimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen. Toimeentulotuen kustannukset jaetaan tasan valtion ja kuntien välillä. Pääajatus oli tukea kuntia, jotka ovat hoitaneet työllisyyspolitiikan ja rangaista niitä, jotka eivät ole hoitaneet työllisyyttä. (Työministeri Tarja Filatov syksyllä 2005 Riihimäellä)
Kelan selvityksen mukaan Riihimäen kaupunki joutuu maksamaan työmarkkinatuen menoista tammi- kesäkuulta vuodelta 2006 yhteensä 658 909 euroa. Koko vuoden osalta Riihimäen kaupungin menot voivat nousta vuonna 2006 1 300 000 - 1 400 000 euroon. Aktiivisella työllisyyspolitiikalla kaupungin kustannusosuutta olisi voitu merkittävästi alentaa. Ensinnäkin olisi pitänyt huolehtia siitä, että kenenkään työttömyys ei pitkity yli 500 päivän, jolloin olisi estetty kustannusten kaatuminen kaupungin niskaan. Toiseksi 1 400 000 eurolla voitaisiin aktivoida huomattava osa nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömistä sekä vähentää kaupungille työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia merkittävästi.

Pitkäaikainen toimeentulotukiasiakkuus syrjäyttää

Työttömyys on ajanut nuoria ja aikuisia toimeentulotukiasiakkaiksi. Toimeentulotukea myönnettiin Riihimäellä vuonna 2004 edelleen 1401 kotitaloudelle ja 2194 henkilölle. Näistä jokainen kotitalous ja henkilö on liikaa. Valtakunnallisten lukujen mukaan toimeentulotuen saajista oli 53% alle 30-vuotiaita. Näistä puolestaan alle 17-vuotiaita lapsia oli 49%. (Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2005)
Pitkäaikaisia toimeentulotuen saajia (saaneet tukea pitkäaikaisesti 10-12 kk) Riihimäellä oli vuonna 2004 301. Näistä nuoria alle 30 – vuotiaita oli 81.
Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret

Erityisessä syrjäytymisvaarassa on kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset. Lastensuojelutyötä ja tukitoimia tulisi niin kohdistaa, että näiden lasten elämä suuntautuisi positiivisesti ja syrjäytyminen voitaisiin estää.

Riihimäellä oli vuonna 2005 kodin ulkopuolelle sijoitettuna perhehuoltoon 29, laitoshuoltoon 39, muualle 27, yhteensä 95. Näistä 0- 17-vuotiaita oli 71. Sijoitettujen 0-17-vuotiai-den osuus vastaavasta ikäryhmästä oli 1,2%. Avohuollon piirissä oli vuonna 2004 407 ja vuonna 2006 387 lasta ja nuorta.

Sijoituksen pituutta voidaan määritellä eri tavoin. Sijoitukset kestävät pääsääntöisesti koko maan aineistossa kolme vuotta. Kolmannes sijoituksista kesti alle vuoden ja neljännes neljä vuotta tai enemmän. Seurantatutkimus (Bardy 2001) eräästä lastenkodista vuonna 1991 poistuneista lapsista osoittaa, että enemmistö lapsista (2/3 ) palasi alkuperäiskotiinsa vuonna 1991 päättyneen sijoituksen jälkeen. Mutta kuuden vuoden kuluttua enemmistö (1/3) näistä lapsista oli lyhyt- tai pidempi aikaisesti kotinsa ulkopuolella.

Asunnottomuus edelleen vakava ongelma

Riihimäellä on vuonna 2005 edelleen 52 asunnotonta. Asunnottomuus on viime vuosina lisääntynyt. Tämä on kaupungin häpeäpilkku. Asunnottomien määrä on lähes yhtä suuri kuin lähes puolta suuremmassa Hämeenlinnassa. Riihimäki ei ole riittävästi panostanut asunnottomuuden poistamiseen. Riihimäellä on erittäin vaikea asuntotilanne. Se ilmenee myös ihmisten sysäämisenä kaupungin Ara- vuokra- asuntojonoon, jossa oli viime vuonna peräti 796 henkilöä.

Nämä luvut kertovat siitä, että Riihimäellä ei ole tarpeeksi vuokra-asuntoja.

Riihimäen kaupungin tulee päättää asuntopolitiikan kehittämisestä ja asuntolautakunnan perustamisesta, jotta kaupungin asuntopolitiikan suunnittelu ja toteutus saadaan luottamushenkilöhallinnon ohjaukseen.

Kaupungin tulee päättää vuokra-asuntotuotannon lisäämisestä vuosina 2007 – 2010.

Kaupungin tulee päättää, miten erityisryhmien asuntotarpeet huomioidaan.

Kaupungin tulee päättää, miten kaupungin vuokra-asuntoyhtiöiden hallinto tullaan järjestämään.

Kaupungin tulee päättää, miten vuokralaisdemokratia järjestetään kaupungin vuokrataloissa siten, että vuokralaisilla on todellista vaikutusvaltaa asumiseen liittyvissä asioissa.

Kaupungin tulee etsiä keinoja tuetun asumisen järjestämiseen siten, että nuori
ihminen tai alkoholisti tulee autetuksi ja asuminen onnistuu ja sujuu ilman
häiriöitä.

Valtion asuntorahasto voi myöntää avustuksia erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi uudisrakennettavia, perusparannettavia sekä hankittavia vuokrataloja tai vuokra-asuntoja varten.
Avustusta voidaan myöntää korkotukihankkeen kustannuksiin silloin, kun asunnot on tarkoitettu erityistä tukea tarvitsevalle ryhmälle. Erityisryhmiksi katsotaan esimerkiksi asunnottomat, pakolaiset, opiskelijat, mielenterveysongelmaiset, päihdeongelmaiset, erityistukea tarvitsevat nuoret, vammaiset ja huonokuntoiset vanhukset.

Lihavuus ja alkoholinkäyttö suurimmat terveysuhkat

Sosiaali- ja terveyskertomuksen 2006 ( Helsinki 2006) mukaan suomalaisten toimintakyky ja terveydentila ovat kohentuneet. Myös työolot ovat parantuneet, ja eläkkeelle siirrytään nyt hiukan iäkkäämpänä kuin ennen. Myönteisen kehityksen suurimpia vaaroja on terveyttä uhkaavien elintapojen ja sairauksien leviäminen: lihavuus on yleistynyt, alkoholinkäyttö kasvanut ja allergiat ja diabetes ovat lisääntyneet. Sosiaalinen hyvinvointi on parantunut keskimääräisen tulotason noustessa, mutta samalla tuloerot ovat kasvaneet.
Pitkäaikaistyöttömyys, asunnottomuus ja päihteiden käyttö ovat edelleen hyvinvoinnin suuria haasteita.

Väestön terveydentila on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Väestön elinikä on noussut ja toimintakykyisten elinvuosien määrä on lisääntynyt. Myönteisen kehityksen suurimmat uhat ovat väestön lihominen ja alkoholikulutuksen selvä lisääntyminen. Molemmat aiheuttavat huomattavia, moninaisia ja kalliita ongelmia niin yksilöille, perheille, kansanterveydelle kuin koko yhteiskunnalle.

Yleisimmät kuolemansyyt olivat kaikkien kuolleiden osalta vuonna 2004 seuraavat:
Verenkiertoelinten sairaudet 19 758, kasvaimet 10768, tapaturmat 3063, hengityselinten sairaudet 2971, dementia ja muut mielenterveyden häiriöt 2827, hermoston sairaudet 2488, Itsemurhat 1064 ja muut syyt 4818. (Kansanterveyslaitos 2006, Suomalaisten terveys kehittynyt)

Väestöryhmien väliset terveyserot ovat edelleen suuret ja erot näyttävät kasvavan. Tupakka ja alkoholi selittävät puolet näistä eroista. Kalleimmat tautiryhmät Suomessa ovat sydän- ja verisuonisairaudet, mielenterveyshäiriöt, hengityselintaudit sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Yhdessä niihin kohdistuu puolet terveydenhuollon kustannuksista. Monet nykyisistä kansantaudeistamme on ehkäistävissä. Terveydenhuollon vaikutus väestön terveyteen on vain 10- 15 prosenttia. Suurin vaikutus on yksilön elintavoilla ja elinympäristöllä.

Kansanterveyden kehittymiseksi edelleen myönteiseen suuntaan vaatii jatkuvaa ponnistelua. Ensiarvoisen tärkeätä on saada ihmiset tiedostamaan omien valintojensa ja elintapojensa vaikutus terveydentilaansa. Perusta terveeseen aikuisikään ja toiminta-kykyiseen vanhuuteen luodaan jo lapsuus- ja nuoruusvuosina. Ennaltaehkäisevään toimintaan ja terveysvalistukseen panostaminen ovat halpoja keinoja, joilla voidaan saada merkittäviä säästöjä niin terveydenhuollon kuin koko yhteiskunnan menoissa tulevina vuosina. Tautien ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin vikojen korjaaminen jälkikäteen.

Väestöryhmien välisiin terveyseroihin voidaan vaikuttaa myös yleisellä yhteiskuntapolitiikalla. Yhteiskunnan päätöksillä on terveysvaikutuksia, mutta niitä ei huomioida vielä riittävästi. Erityisesti on otettava huomioon päätösten vaikutus terveydeltään eriarvoisiin ryhmiin, kuten lapsiin, vammaisiin, mielenterveyden häiriöistä kärsiviin ja pitkäaikaistyöttömiin. Keskeistä on taata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet päästä hoitoon.

Kansanterveyden kehityksen kannalta kiireisin tehtävä on saada alkoholin kulutus kääntymään laskuun sekä estää väestön lihominen.

Vanhuspolitiikan tavoitteena tulee olla vanhusten toimintakyvyn ylläpitäminen mahdollisimman pitkään. Toimintakyvyn arviointi on palvelutarpeen arvioinnin keskeinen osa. Palvelut mitoitetaan ikääntyneen asiakkaan jäljellä olevan toimintakyvyn mukaisesti. Palvelut ulottuvat vähäistä toimintakyvyn alenemista korvaavista avopalveluista aina toimintakyvyltään heikoimpien vanhusten pitkäaikaishoitoon terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Kansallisen terveydenhuollon seurantaryhmä (Raportti STM:lle kevään 2005 toiminnasta) kiinnitti huomiota väestön terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tavoitteena tulisi olla panostaminen hyviin elintapoihin ja väestön terveyserojen vähentäminen. Huomiota tulee kohdistaa myös hoitoonpääsyaikoihin ja jonojen purkamiseen. Samalla on varauduttava henkilöstön saatavuuteen ja riittävyyteen.

Terveyskeskuksissa käynnit ovat Etelä-Suomessa maan vähäisimmät, keskimäärin 4,3 kertaa vuonna 2004. Myös hammashuollossa Etelä-Suomen asukkaat kävivät vähiten muihin lääneihin verrattuna. 7- 18- vuotiaiden nuorten kouluterveydenhuollon käynnit olivat Etelä-Suomessa muuta maata pienemmät. (Stakes, Suomen virallinen tilasto, Terveys 2005 Tilastotiedote 27/2005, 8.11.2005)

Stakesin kouluterveystutkimuksen tulokset Riihimäeltä, kuten koko Etelä-Suomesta, osoittavat huolestuttavia merkkejä lasten ja nuorten terveydestä. (Stakes Kouluterveyskyselyn ennakkotiedot 2006). Kysely tehtiin Riihimäen peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaille ( n = 631) ja Riihimäen lukion 1. ja 2. vuosikurssin oppilaille ( n = 300).

Peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista 18 % kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. 9 prosentilla on lääkärin toteama pitkäaikaissairaus. Oppilailla on ylipainoa (16 %), väsymystä lähes päivittäin (16 %), niska- ja hartiakipuja viikoittain noin 35 % ja päänsärkyä viikoittain noin 36 %. Koulu- uupumusta kokee noin 13 % ja masennusta 12 %. Oppilaista tupakoi päivittäin noin 19 %, heistä menee nukkumaan myöhemmin kuin klo 23 28%. Oppilaista ei syö kaikkia aterianosia kouluruoalla noin 61 % ja oppilaat harrastavat liikuntaa harvemmin kuin kerran viikossa (9 %).

Huolta aiheuttaa peruskoululaisten kouluolot. Työoloissa on puutteita noin 61 %:lla oppilaista. Oppilaista noin 28 % ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Työmäärän kokee liian suureksi noin 43 %. 41 % oppilaista kokee vaikeuksia opiskelussa ja 11 % kokee opiskelussa ja koulunkäynnissä avun puutetta.

Terveystieto ei kiinnosta osaa peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista (28 %), osalla oppilaista terveystiedon opetus ei lisää valmiuksia huolehtia terveydestä ( 30 % ). Lisäksi oppilaista noin 17 % kokee omaavansa huonot tiedot seksuaaliterveydestä ja noin 19 % huonot tiedot päihteistä.

Peruskoululaisten vanhempien elämäntilanteesta saadaan tietoa myös oppilaiden vastauksista. Oppilaiden vanhemmista vähintään yksi on työttömänä vuoden aikana 23 prosentilla oppilaista. Oppilaista noin 37 prosentilla vanhemmat eivät tiedä aina nuoren viikonloppuiltojen viettopaikkaa. Noin 29 prosentilla oppilaista perherakenteena on muu kuin ydinperhe. Noin 9 % oppilaista on keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa ja 12 prosentilla ei ole yhtään läheistä ystävää. Oppilaista 18 % on kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana ja 17 prosentilla on ollut toistuvasti rikkeitä vuoden aikana.

Lukiolaisten 1. ja 2. vuosikurssin oppilaiden työoloissa on puutteita (49 %), oppilaista 25 % ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Työmäärän kokee liian suureksi yli 40 %, 37 % oppilaista kokee vaikeuksia opiskelussa ja noin 10 % kokee opiskelussa avun puutetta.

Terveystieto ei kiinnosta osaa oppilaista ( noin 15 %). Osalla oppilaista terveystiedon opetus ei lisää valmiuksia huolehtia terveydestä ( 29 % ). Lisäksi oppilaista 7 % kokee omaavansa huonot tiedot seksuaaliterveydestä ja 11 % huonot tiedot päihteistä.

Lukiolaisista lähes 60 prosenttia ei syö kaikkia aterianosia kouluruoalla. Lähes 40 prosenttia menee nukkumaan myöhemmin kuin klo 23. Päivittäin oppilaista tupakoi 13 % ja tosi humalan vähintään kerran kuukaudessa on hankkinut lähes 40 %. Laittomia huumeita on kokeillut noin 11 %.

Lukiolaisten vanhempien elämäntilanteesta saadaan tietoa oppilaiden vastauksista. Oppilaiden vanhemmista vähintään yksi on työttömänä vuoden aikana noin 15 prosentilla oppilaista. Oppilaista 32 prosentilla vanhemmat eivät tiedä aina viikonloppuiltojen viettopaikkaa. 21 prosentilla oppilaista perherakenteena on muu kuin ydinperhe. Noin 8 % oppilaista on keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa ja 9 prosentilla ei ole yhtään läheistä ystävää. Oppilaista noin 15 % on kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana ja 6 prosentilla on ollut toistuvasti rikkeitä vuoden aikana.

Kouluterveystutkimuksen tulokset osoittavat, että nuorten terveystottumusten parantamiseen ja työolosuhteiden kehittämiseen tulee panostaa. Ratkaisevassa asemassa on oppilaan oma koulu. Oppilaalla tulee olla todellinen oikeus päästä lääkäriin tai terveydenhoitajan luokse, kun ongelmia esiintyy.

Sosiaali- ja terveysmenot kasvussa

Sosiaalimenojen suhde bruttokansantuotteeseen kääntyi pitkään jatkuneen laskun jälkeen lievään nousuun 2000-luvun alussa. Tämä johtui sosiaalimenojen kasvun lisäksi bruttokansantuotteen kasvun hidastumisesta. Sosiaalimenoja on viime vuosina kasvattanut vanhuuteen sekä sairauteen ja terveyteen liittyvien menojen kasvu. Nämä menot muodostavat yhdessä yli puolet sosiaalimenoista.
Sosiaalimenojen suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa EU:n keskitasoa (EU15). Sosiaali- ja terveyspalvelut vuoden 2006 talousarvioesityksen painopiste
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osuus valtion talousarvioesityksessä on vuodelle 2007 noin 11, 7 miljardia euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön talousarvioesityksessä painotetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuutta ja saatavuutta, rahoitusjärjestelmien selkeyttämistä sekä riittävän toimeentulon turvaamista jokaiselle.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen arvioidaan kasvavan 2020- ja 2030-luvuilla, kun hyvin iäkkäiden ihmisten määrä lisääntyy voimakkaasti. Eri tutkimusten mukaan näyttää selvältä, että vanhusväestön palvelujen tarve kasvaa kuitenkin hitaammin ja vähemmän suoraviivaisesti kuin vanhusten lukumäärä. Väestön terveydentilan kohentuminen jatkuu myös tulevaisuudessa, ja vanhukset pystyvät selviytymään itsenäisesti entistä pidempään.

Vuoteen 2010 mennessä sosiaali- ja terveyspalveluista jää noin neljännes nykyhenkilöstöstä eli 55 000 ihmistä eläkkeelle. Väestön ikääntyessä ja jäädessä eläkkeelle uusia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia on houkuteltava alalle nuorista aikaisempaa pienemmistä ikäluokista. Samaan aikaan kasvavat asiakasmäärät lisäävät pienentyneen työvoiman työmäärää. Osaavan työvoiman saanti voikin olla ongelmallista tulevaisuudessa ja pula työntekijöistä voi johtaa palkkatason nopeaan nousuun. Osaavan ja motivoituneen henkilöstön saamisen turvaaminen saavutetaan koulutuksen kehittämisen lisäksi parantamalla työoloja, mitoittamalla henkilöstö tarvetta vastaavaksi ja tukemalla henkilöstöryhmien joustavaa työnjakoa.

Syrjäytetyt syrjäytyneet myös vallankäytöstä ja osallistumisesta

Tutkimuksessaan Puuttuva punainen viiva (1988) professori Tuomo Martikainen osoittaa äänestämättömyyden liittyvän huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen. Martikaisen mukaan useiden vuosikymmenien aikaan eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset ovat päätyneet hyvin samankaltaisiin tuloksiin:

Poliittinen passiivisuus liittyy yhdeksi keskeiseksi piirteeksi huono-osaisen muotokuvaan. Knupferin (1947) tutkimukseen viitaten Martikainen osoittaa, miten "varattomuus, työttömyys, alhainen yhteiskunnallinen asema, heikko koulutuspohja ja monet vastaavat tekijät lisäävät toistensa vaikutuksia kumulatiivisesti, synnyttäen noidankehän, joka rajoittaa yksilön toiminnat vain fyysisesti välttämättömimpään ja eristää hänet sosiaalisesta toiminnasta ja älyllisistä harrastuksista".

Martikaisen mukaan hänen aineistossaan monet alhaiseen sosiaaliseen asemaan liittyvät tekijät ovat selvässä yhteydessä äänestämättä jättämisen kanssa.
Tällaisia tekijöitä ovat vain peruskoulu tai vastaava, pienet tulot, kuuluminen asuntokunnan jäsenenä alimpaan tulokymmenykseen, asunnon hallintaperuste, työttömyys ja työttömyyden kesto vaikuttavat varsin selvästi äänestyskäyttäytymiseen. Kaikki merkit viittaavat siihen, että työttömät, syrjäytyneet ja nuoret ovat menettäneet uskonsa vaikuttaa omiin asioihinsa. Nuorten kohdalla äänestämättömyyttä ovat tulleet selittämään myös monet muut tekijät kuin varsinainen syrjäytyminen. Nuoruudesta sinänsä on tullut osallistumisen ja vallankäytön ulkopuolelle jättäytymisen elämän vaihe
(Martikainen 2001).

Syksyn 2000 kunnallisvaalien ennakkoäänestämisestä tehtiin tutkimus oikeusministeriössä. (OM tiedote 18.10.2000) Ikäryhmittäin tarkastellen vilkkaimmin ennakkoon äänestivät 65-74-vuotiaat. Heistä äänesti ennakkoon 40 prosenttia. Vähiten äänestivät 18-24-vuotiaat, joiden kohdalla ennakkoäänestäjien osuus oli vain 8,7 prosenttia.

Suomen Gallup Oy toteutti kunnallisvaalien 2000 yhteydessä tutkimuksen, miksi kuntavaaleissa ei äänestetty. Kunnallisvaaleissa vain 55,8 prosenttia kävi äänestämässä. Tutkimuksen (Pehkonen 2000) mukaan äänestämättömyyden taustalla on epäluottamus politiikkaan. Muita syitä on ehdokkaan valinnan vaikeus, äänestämisen hyödyttömyys äänestäjän itsensä kannalta sekä välinpitämättömyys, ettei viitsitä. Merkillepantavaa tuloksissa on se, että noin kolmannes äänestämättä jättäneistä kokee pettymystä kunnan päättäjiin ja ei omasta mielestään kykene riittävästi vaikuttamaan oman kuntansa asioihin. Nuoret jättivät äänestämättä keskimääräistä useammin kiinnostuksen puutteen, politiikkaan ja vaaleihin kyllästymisen, voimattomuuden, välinpitämättömyyden ja olosuhteiden takia.

Kansalaisten kiinnittyminen puolueisiin on ollut viime vuosina aikaisempaa heikompaa. Vaalipassiivisuus on kasvanut, kunnallisvaaliehdokkaita ja muita luottamushenkilöitä on ollut vaikea löytää. Kaupunkilaiset ovat kääntäneet selkänsä kunnalliselle päätöksenteolle. Vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen tehdyn tutkimuksen (Nurmela, Pehkonen 2003) mukaan nuorten (18- 30-vuotiaat) äänestämättä jättämiseen vaikuttivat paljon seuraavat tekijät:

• Vaikea löytää itselle sopivaa ehdokasta (60%)
• Politiikka ei kiinnosta (59%)
• Epäluottamus politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan (59%)
• Asiat hoituvat muutenkin (59%)
• Äänestämisestä ei mitään hyötyä (53%).

Riihimäen äänestysaktiivisuus vuoden 2004 kunnallisvaaleissa oli heikoin Hämeen vaalipiirissä ja koko Etelä- Suomessa 52,6.

Kun syrjäytyneet jättävät äänestämättä, se näkyy kaupungin äänestysprosentissa. Ja hyväosaiset äänestävät erittäin aktiivisesti, tämä aiheuttaa tasapaino-ongelman vallankäytössä. Hyväosaisten ääni kuuluu hyvin, mutta huono-osaisten ja syrjäytyneiden ääni on heikko ja kuulumaton.

Etelä-Suomen kuntien toimenpiteet nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen

Etelä-Suomen lääninhallitus kartoitti vuonna 2000 kuntien toimenpiteitä nuorten syrjäytymisen ehkäisyn osalta. Vain 26 Etelä-Suomen kuntaa oli laatinut jonkin ohjelmallisen asiakirjan, jota kunta toteuttaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Samalla on kuitenkin huomattava, että 41 kunnalla, enemmistöllä kyselyyn vastanneista läänin kunnista, ei ole edes ohjelmallisia päätöksiä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Runsas kolmasosa kunnista (24) ilmoittaa, että ne eivät tule tekemään hyvinvointipoliittista ohjelmaa. Nuorten toimeentulotukiriippuvuutta on yritetty katkaista 61 kunnassa, se on ollut selvästi yleisin ja suosituin keino. Mutta siinäkin toimet ovat olleet kosmeettisia.

Peruskoulussa tapahtuvan koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi tai ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle jäämisen ehkäisemiseksi kysyttiin kuntien toimenpiteitä. Etelä-Suomen kunnista 10 on perustanut kymppi-luokan, 24 kuntaa pajakoulun, 38 kuntaa nuorten työpajan ja 37 kuntaa on käynnistänyt erilaisia projekteja nuorten auttamiseksi.

Kuntia pyydettiin itse arvioimaan kunnan toimien riittävyyttä nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Kuntien perusturvatoimen vastauksissa lähes puolet eli 30 arvioi, että toimet ovat olleet "melko riittämättömiä" ja 4 kuntaa arvioi toimet täysin riittämättömäksi.

Riihimäellä 13.11.2006

Mikko Lund

Rikkaat rikastuvat, miten käy köyhien

Rikkaat rikastuvat ja köyhät  köyhtyvät

Oikeistopuoleet ovat vaalikauden aikana riehakoineet sillä, että heidän hallituskaudellaan tuloerot olisivat kasvun sijaan jopa pienentyneet.

Tilastoihin onkin syntynyt tällainen harha siksi, että taantuman aikana isotuloisimpien osinko- ja muut pääomatulot notkahtivat alaspäin.

Tilastokeskuksen suunnittelija Pekka Ruotsalainen sanookin (HS 24.3.), että niin tuloerojen kasvu kuin niiden tilapäinen supistuminenkin johtuu lähes pelkästään siitä, mitä tuloluokkien yläpäässä tapahtuu.

Tilanne "korjaantuu" entiselleen, kun talous alkaa kasvaa. Rikkaat alkavat taas rikastua ja köyhät köyhtyä.

Näin siis tapahtuu, jos nykyisiä systeemejä ei muuteta. Hesarin  julkaiseman kyselyn mukaan kansalaiset eivät hyväksy tuloerojen jatkuvaa kasvattamista.

Ylivoimainen enemmistö kannattaa esimerkiksi pääomatuloverojen muuttamista progressiiviseksi. Myös varallisuusveron palauttaminen saa kansalta kannatusta.

Enemmistön näkemykset sopivat hyvin yhteen sosialidemokraattien esittämien linjausten kanssa. SDP:n veromallissa pääomatulojen vero korotetaan 30 prosenttiin ja progressio nostaa veroprosenttia 10 000 ja 50 000 euron kohdalla.

Varallisuuksia demarit verottaisivat siten, että muussa kuin asuntokäytössä olevien kiinteistöjen kiinteistövero muutetaan progressiiviseksi.

Rikkaiden rikastuminen näyttää saaneen jo viime vuonna uutta vauhtia. Keskisuomalainen kertoi suurimpien suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien muhkeista palkankorotuksista.

Palkat bonuksineen nousivat yleisesti kymmeniä prosentteja. Muhkeimman korotuksen sai Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh: 92,5 posenttia, rahassa 1,1 miljoonaa euroa.

Esimerkiksi Koneen Matti Alahuhta kuittasi tililleen rahallisesti vielä suuremman korotuksen, 1,4 miljoonaa, prosenteissa "vain" 61,6.

Johtajien ahneus ylittää kaikki mahdolliset kohtuullisuuden rajat. Se pudottaa pohjan pois EK:n palkkamalttipuheilta. Mutta myös koko markkinatalouden oikeutukselta, kuten Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo Keskisuomalaisessa osuvasti totesi.

Köyhyys kiukuttaa ja suututtaa: Miksi hallitus ei ole saanut asiassa mitään aikaan?
SAK kysyy: Olisiko miljardien veronkevennyksistä riittänyt hitunen sosiaaliturvan parantamiseen?

Perusturva on jäänyt selvästi jälkeen yleisestä tulokehityksestä. SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Sinikka Näätsaari sanoo  Uutispäivä Demarissa  3.3.2011, että ”kyllä me tiedetään, että ihmiset voivat heikosti. Kuulostaa tosi ikävältä ja hälyttävältä”.

”Kyse on siitä, mihin hallitus haluaa satsata. Kun hallitus on laittanut miljardeja veronkevennyksiin, SAK on kysynyt, olisiko sieltä hitusen voinut  laittaa sosiaaliturvapuolelle. Nämä ovat arvovalintoja”, sanoo Näätsaari.

” Idea on päästä töihin”

Vaaliohjelmassaan SAK  vaatii, että työttömyysturvaa on parannettava ja korotettava lähemmäksi pohjoismaista tasoa. Perusturvan ongelmat koskevat myös ansiosidonnaista turvaa, joka sekään ei ole parhaimpien vuosien tasolla eikä pärjää kansainvälisessä vertailussa.

SDP  nostaisi perusturvaa  osana isompaan pakettia

SDP esittää vaaliohjelmassaan sadan euron lisäystä pienempiin päivärahoihin, pienempiin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoihin, peruspäivärahoihin ja pienempiin ansiosidonnaisiin työttömyyspäivärahoihin.

SDP:n poliittisen osaston päällikkö Esa Suominen sanoo, että perusturvan lisääminen on osa isompaa pakettia.


-      Perusturvan ja muun sosiaaliturvan vahvistamisen lisäksi kysymys on, miten kyetään luomaan uusia työpaikkoja ja torjumaan työttömyyttä. Siitä kehitys lähtee; työttömyyden pitkittyminen on köyhyyden suurin syy, sanoo Esa Suominen.


Veroasteen lasku lisää kestävyysvajetta

SDP ilmoittaa vastustavansa tasaveroja. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas toivoo keskustelua valtion kestävyysvajeesta ja sen syntyyn vaikuttaneista syistä. Yksi niistä on veroasteen putoaminen viidellä prosentilla kymmenessä vuodessa. Eikö nyt olisi aika korjata veroastetta takaisin päin, Ilmakunnas kysyy.

Mikko Lund

”On väärä signaali vaieta kuntien synkästä tilasta vaalien alla”

”On väärä signaali vaieta kuntien synkästä tilasta vaalien alla”

Kunnat velkaantuvat samanaikaisesti, kun ne korottavat tuloveroprosenttejaan. ”Yhtälö on kestämätön ja jopa vaarallinen”, sanoo Kuntaliiton kuntatalousyksikön johtajan paikalta helmikuun lopulla eläkkeelle lähtenyt Martti Kallio  Suomen Kuvalehden haastattelussa.

Kirjanpidon mukaan ylijäämäiseltä näyttävä mutta rahoitusvajeesta kärsivä kuntatalous on Kallion mukaan pahimmillaan aikapommi kuntapäättäjien käsissä.

”Ellei kuntatalouden todellista tilannetta tiedosteta, päätöksiä tehdään harhaanjohtavien tilinpäätösten perusteella. Otetaan lisää velkaa, vaikka kuntien lainakanta on kasvanut kolmentoista viime vuoden aikana 8 miljardia euroa. Viime vuosina lainanotto on jopa kiihtynyt. Nyt puhumme lähes kahden miljardin euron lainojen lisäyksestä vuositasolla.”

Noin asiasta kirjoittaa  hyvin huolestuneesti  Suomen Kuvalehti  nro 11.

”Vastaavaa en muista. Kuntatalouden rahoitusvajeen kasvu on peittynyt kirjanpidollisen ylijäämän alle. Velkaantumisen ja toistuvien veronkorotusten olisi pitänyt kertoa, että kunnilla ei ole ylijäämäpuskureita”, Kallio toteaa.

”Nyt sanotaan, että tilanne on ollut nähtävissä, mutta enemmän tai vähemmän olemme kaikki tulleet yllätetyiksi. Oiva Myllyntauksen erinomaisen analyysin ansiosta on syntynyt viimein kokonaiskuva, ja se on valitettavan synkkä”, hän jatkaa.

Jarrua menojen hillitsemiseksi

Martti Kallio vaatii valtakunnan päättäjiä käyttämään nopeasti jarrua kuntien menokasvun hillitsemiseksi.

”Kun pudotus kirjanpidollisen ja todellisen tuloksen välillä on 11 miljardin euron luokkaa, pitäisi alkaa uskaltaa purkaa kuntiin kohdistuvaa normiohjausta ja lakata työntämästä kunnille uusia tehtäviä.”

Parhaillaan menetellään juuri päinvastoin.

”Ohjausta kuntien suuntaan lisätään ja kunnilta perätään parempia palveluja. Samalla vaaditaan veronkevennyksiä, vaikka ikääntyminen luo uusia menopaineita.”

Hulvatonta on ollut meno Riihimäelläkin

Ei voi sanoa muuta kuin, että hulvatonta on ollut meno  kunnissa, esimerkiksi  Riihimäellä. Riihimäki on velkaantunut vauhdilla ja velkaa on nyt noin 100  miljoonaa euroa.

Ainoastaan Riihimäen kaupungin tarkastuslautakunta on huolestuneena varoitellut  velkaantumisesta ja lisävelan ottamisesta.  Toistaiseksi  varoitukset ovat kaikuneet  kuuroille korville. 

Vaikea tilanne tunnustetaan. On ollut toimikuntaa ja on etsitty säästökohteita.  Mutta on vaikea tehdä  rajuja jarrutuksia ja oikaisevia säästöpäätöksiä. Viime vuonna on lisäksi tullut  hieman ylijäämää, joka  ei suinkaan helpota, vaan pikemminkin  vaikeuttaa  oikeiden johtopäätösten tekoa.

Ja johtopäätökset ovat sitkassa. Kaupunki on kaunistellut tilinpäätöstä poistojen avulla.

Moni kaupunkilainen on nyt kysynyt  Suomen Kuvalehden artikkeleiden perusteella, että mitä kaupungintalolla  mahdetaan ajatella.  Olen sanonut, että palataan asiaan, kun saamme KHO:n ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätökset.

Suomen Kuvalehti julkaisi listan, missä numeroissa lehdessä  on kuntataloutta kenenkin toimesta käsitelty.

Aiheesta lisää
Kuntaministeri Tapani Tölli joutui tunnustamaan: Kuntien talous on pahasti kuralla (Suomenkuvalehti.fi 7.10.2010)
Moni kunta on sukeltanut jo liian syvälle - kuntatalous on luultua huonommassa tilassa (Suomenkuvalehti.fi 30.10.2010)
”Jos kunnille säädetään vielä uusia tehtäviä, ihmettelenpä todella” (Suomenkuvalehti.fi 30.10.2010)
Ministeriö kuntien ahdingosta: ”Osa kunnista ei näytä pystyvän tekemään säästöpäätöksiä” (Suomenkuvalehti.fi 29.9.2010)
”Kuntien tulopohja pettänyt jo vakavasti” - Helsingin tilanne ”kestämätön” (Suomenkuvalehti.fi 28.9.2010)
Kartta: Näissä kunnissa on taloudellinen kriisi, täällä menee hyvin (Suomenkuvalehti.fi 24.9.2010)
Kuinka suuri on osuutesi kotikuntasi velasta? Katso lista (Suomenkuvalehti.fi 17.9.2010)

Iltalehti paljastaa  Ylen uutiseen perustuen, miten Soinilta meni hermot

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini hermostui, kun Iltalehti pyysi tarkennusta koululaisen Soinille esittämään aborttikysymykseen.
Yhdeksäsluokkalainen Oona Riipinen kysyi aiemmin (IL 19.3.) Soinilta, miksei raiskauksen uhrikaan saa tämän mielestä tehdä aborttia. Soini kieltäytyi vastaamasta.
Riipinen ei ollut tyytyväinen vastaamattomuuteen. Soinin tavoin roomalaiskatolinen Riipinen sanoi kokevansa loukkaavana sen, että Soini käyttää uskontoa politiikassa aseena.
Kun Iltalehti yritti palata asiaan sunnuntaina, äreältä kuulostanut Soini lopetti puhelun lyhyeen.

Timo Soini, sain tehtäväksi kysyä täsmennystä yhdeksäsluokkalaisen aborttikysymykseen.

- Ei keneltäkään muultakaan ei kysytä aina tästä (abortista). Ei joka vaalitentissä. Eiköhän ole parempi, että jätetään 15-vuotias tämän politiikanteon ulkopuolelle.
Mutta kieltäisitkö abortin myös raiskauksen uhrilta?
- En vastaa näihin kysymyksiin! On jo mauttomuuden rajoilla, että tätä kysytään minulta joka tentissä, sanoo Soini Iltalehdessä.

Soini korjailee puheitaan:

Toki pääministeriksi !

Timo Soini täsmentää, että häntä kyllä kiinnostaa pääministerin tehtävä, jos vaalitulos sen sallii.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Soini sanoi aiemmin STT:n haastattelussa olevansa henkilökohtaisesti kiinnostunut elinkeinoministerin salkusta. Hän ei muiden suurten puolueiden puheenjohtajien tavoin ilmaissut kiinnostusta pääministerin salkkua kohtaan.

Soini kiistää, että hän olisi muuttanut asiassa mieltään. Hän sanoo, ettei ottanut pääministeriyttä puheeksi, koska ei halunnut ennakoida vaalitulosta, josta kaikki lopulta riippuu.

TS: Katainen syyttää Soinia vapaamatkustajaksi

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ei usko Turun Sanomien mukaan kansalaisten haluavan hallitukseen puolueita, joista osa kantaa vastuuta ja osa ei.

-Tuntuu vaikealta ajatella, että hallituksessa, jonka pitää sitoutua Suomen uudistamiseen ja Suomen etujen ajamisen ulkomailla, istuisi siinä tilanteessa vapaamatkustajia, jotka eivät kykene tuota vastuuta kantamaan, Katainen kritisoi Turun Sanomissa.

Jupinan taustalla on perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin (ps) eilen Ylelle esittämä ajatus, jonka mukaan perussuomalaiset voisivat istua hallituksessa, jos perussuomalaiset saavat äänestää EU:n vakausrahastoja vastaan.

Perussuomalaisten vaalimenestyksen ratkaisevat  äänestäjät

Perussuomalaisten kannattajista jopa lähes kolmannes jätti äänestämättä viime eduskuntavaaleissa tai ei osaa sanoa, mitä puoluetta äänesti. Tämä selviää Tietoykkösen Keskisuomalaiselle tekemästä selvityksestä.
Tutkimuksen mukaan eniten kannatusta puolueelle vuotaisi keskustasta ja demareilta. Perussuomalaisten suosion kasvun vuoksi puolueen kannattajista vain 14 prosenttia on sellaisia, jotka äänestivät puoluetta myös neljä vuotta sitten, Keskisuomalainen kirjoittaa.
– Perussuomalaisten vaalimenestyksen kannalta on ratkaisevaa, kuinka täysin uudet kannattajat lähtevät uurnille, sanoo tutkimuspäällikkö Juha Määttänen Tietoykkösestä.

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/ksml-joka-kolmas-perussuomalaistukija-nukkui-viimeksi/658961

En ole järin yllättynyt siitä, että Keskisuomalaisen tutkimuksessa merkittävä osa perussuomalaisten kannattajiksi nyt ilmoittautuvista ei muista, mitä puoluetta äänesti viime vaaleissa. Varmaan joukossa on myös merkittävä osa ihmisiä, jotka eivät edes muista, äänestivätkö he viime vaaleissa. Tai että muistaisivat, mitkä olivat viime vaalit. Kunnallis-, seurakunta-, eduskunta- vai pressanvaalit.

Lisää valaistusta aiheeseen antaa myös Turun Yliopiston tutkimus. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59408/Annales_C_Lauri%20Rapeli.pdf?sequence=3

Vasemmistoliiton puoluesihteerin Sirpa Puhakan mielestä naisten on syytä olla huolissaan perussuomalaisten suosiosta. Puolueen vaalivoitto voisi tarkoittaa miesten linnakkeen syntymistä Suomeen, sillä perussuomalaisten kannattajat ja ehdokkaat ovat paljolti miehiä.

http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011032713443212_vl.shtml

Eija Korhola kysyy Timo Soinin kantaa raiskatun oikeudesta aborttin: http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194672467682/artikkeli/eija-riitta+korhola+timo+soini+vastaa+kysymykseen+raiskauksesta+ja+abortista+.html

Aamulehti kysyy Timo Soinin hallituspaikkavenkoilua seurattuaan, että kuka vielä uskoo, että pyhät periaatteensa myyvä Soini olisi uuden ajan airut?

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Paakirjoitukset/1194672447070/artikkeli/politiikassa+kaikki+on+kaupan.html

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma puolestaan kysyy, halutaanko oikeasti siirtyä käytäntöön, jossa ”hallituksen voidaan oikeastaan ottaa kaikki puolueet: hallitus esittää mitä esittää ja eduskunnassa kukin puolue äänestää mitä äänestää",

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Hein%C3%A4luoma+ja+K%C3%A4%C3%A4ri%C3%A4inen+tyrm%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+Soinin+erivapaudet+hallituksessa/1135264975207

Hämeen Sanomat esittää puolestaan kysymyksen: Mitä Soini perimmiltään tarkoittaa? Onko tulossa lisää lupa-anomuksia ties kuinka monesta politiikan raskaan sarjan asiakokonaisuudesta? http://www.hameensanomat.fi/?article=155987

Keskisuomalainen toteaa epätietoisena perussuomalaisten fanaattisen huuman keskellä, että ketkä ne todella jaksavat lopulta lähteä vaaliuurnille saakka. Lehti kysyykin, voiko näkyvyys ihmisten silmissä vaalitaistelun vajaana kolmena viimeisenä viikkona tuottaa vielä vanhoista puolueista jopa "yllätysvoittajan". http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/nukkuneet-ratkaisevat-vaalimenestyksen/659149

Mikko Lund

Vaali-ilkamat la 2.4. klo 18 Herajoen Työväentalolla

SDP:n vaali- ilkamat Herajoen Työväentalolla la 2.4.2011 klo 18

 

Ohjelmassa on puhallinmusiikkia, jota esittää Riihimäen Työväenyhdistyksen soittokunta. Laulua esittää Viisuveikot. Hanurinsoittoa ja menneiden vaalikampanjoiden muistelua esittää Timo Roos. Juhlapuheen pitää SDP:n

puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Ilkamissa esitellään hämäläiset SDP:n kansanedustajaehdokkaat. Lopuksi tanssia noin 1 1/2 tuntia Riihimäen Työväenyhdistyksen soittokunnan tahdittamana.

 

Olkaa sydämellisesti tervetulleita!

 

Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30.

 

 

 

Miia Nahkuri  on riihimäkeläinen SDP:n kansanedustajaehdokas

 

Miia on 24 - vuotias sosiaalityöntekijä. Hän työskentelee Riihimäellä sairaalassa sosiaalityöntekijän sijaisena. Koulutukseltani hän on Sosionomi (AMK).
Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen Suomi takaa meille kaikille sellaisen yhteiskunnan, jossa meillä kaikilla on hyvä elää. On tärkeää, että pidämme huolta myös heikommassa asemassa olevista ja pysäytämme yhteiskuntamme eriarvoistumisen ja jakautumisen. On myös meidän kaikkien etu, että meillä on yhteiset sekä toimivat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Parempi työelämä on myös meidän kaikkien etu. Työelämän tasa-arvoisuus ja joustaminen erilaisissa elämäntilanteissa on minulle tärkeää.
Päätöksentekomme tarvitsee myös nuoren naisen näkökulmaa.  Hyviä tuloksia saadaan aikaa, kun kokeneet konkarit ja uudet lupaukset kohtaavat.
www.miianahkuri.fi

Satu Koskela  on kansanedustajaehdokas Janakkalasta
Satu Koskela on perusturvan kehitysjohtaja Hyvinkäältä. Valtiotieteen maisteri.
Mottoni:
"Siitä, että lukee menestymisen omaksi ansiokseen, on pelottavan lyhyt matka siihen, että pitää osattomien kohtaloa heidän omana syynään."
---
Sosialidemokraattiset arvot ja halu toimia muutoksen aikaansaamiseksi istuvat minussa syvällä sosiaalityöntekijätaustani ja yhteiskunnallisen kokemukseni myötä.
Tärkein poliittinen tavoitteeni on myötävaikuttaa sosiaali- ja terveyserojen kaventamiseen sekä luottamuksen palauttamiseen kuntapalveluihin ja sosiaaliturvaan.
Elän oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden arvoja todeksi poliittisen toiminnan ohella mm. osallistumalla Lions-toimintaan, tukemalla ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin toimintaa, kansainvälisten lastensuojelu- ja adoptiojärjestöjen Pelastakaa Lapset, Interpedia ja UNICEF toimintaa sekä Msingin Ystävyysseuran kummilapsitoimintaa.
www.satukoskela.kotisivukone.com

Riihimäkeläiset ehdokkaat ja muutkin piirin sosialideokraattiset ehdokkaat ovat  tavattavissa vaalibussin matkassa
2.4. la, Riihimäellä kiertoa Peltosaaressa 10-14.30, K-citymarket Merkoksen edessä 15-17. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on paikalla 16.30-17. ja klo 18  vaali-ilkamissa Herajoen Työväentalolla.
15.4. pe, Riihimäen Prisman pysäköintialueella 10-17.

"Suomeen pitäisi perustaa kokonaan uudet puolueet"

Lainatun väitteen esittää poliittisen historian tutkija  Timo J. Tuikka Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa 27.3.2011. Tuikka perustelee väitettään hyvin: "Nykyisin erot ovat suurempia  puolueiden sisällä kuin niiden välillä."

Tuikan mukaan äänestäjä ottaa ison riskin, kun hän kirjoittaa äänestyslippuun arvojaan edustavan ehdokkaan numeron, ääni lasketaan kaikkien samalla listalla olevien ehdokkaiden hyväksi. Tällöin ääni voi päätyä ehdokkaalle, joka ei millään tavoin vastaa ehdokkaan näkemystä.
Demokratia on järjestelmänä erinomainen, mutta Suomessa se ei käytännössä toimi. Eliittivetoinen kartellipuoluejärjestelmä  estää vaalikausi toisensa jälkeen kansan tahdon toteuttamisen, lataa Tuikka.
Tuikka kirjoittaa: "Perussuomalaisia syytetään populismista, mutta kansallista etua ja pienituloisten asemaa korostava puolue iskee keskustan ja sosialidemokraattien arimmalle alueelle. Santeri Alkion yhteiskunta-ajattelusta väitelleen Arja Sahlbergin mukaan puheenjohtaja Timo Soinin linjaukset huono-osaisimpien puolustamisessa ovat olleet alkiolaisempia kuin keskustan linjaukset."

Suurimmat puolueet ovat vastanneet aatteelliseen haasteeseen peesaamalla säälittävästi perussuomalaisten maahanmuuttokritiikkiä.

Riihimäen kasvusuunta on ehdottomasti etelä

Uudenmaan maakuntakaava perustuu taajamien tiivistämiseen ja pääradan välityskyvyn hyväksikäyttöön. Nämä periaatteet ovat kilpailutekijöitä myös täällä. Päärata ja moottoritie  ovat  erinomaisia mahdollisuuksiamme. Ne ovat meidän vahvat kilpailutekijät  siihen nähden, että Uudellamaalla tarvitaan väyläratkaisuja, erityisesti jos  Lohjan ja Loviisan kasvumahdollisuuksia aiotaan hyödyntää. Mutta myös päärataa pitää kehittää, raiteita lisätä ja välityskykyä parantaa, kuten suunnitelmissa onkin. Hyvinkään,  Riihimäen ja Hämeenlinnakin mahdollisuuksien parantaminen on kiinni juuri tästä.

Päätoimittaja Joonas Romppasen "välilyönti" - kirjoitus Aamupostissa osuu HyRi -alueen yhdyskuntarakenteen kehityksen ytimeen. Hyri- alueen kilpailukyky perustuu pääradan välityskykyyn ja uusien asemataajamien mahdollisuuksiin. Hämeen maakuntakaava  on tunnustamassa  Riihimäen kasvusuunnan etelään. Samalla Kalmun satelliitin  kaavoittaminen tulisi hylätä. Monni on nähtävä mahdollisuutena, pääkaupungin paisuntasäiliönä, johon yhdistetään myös Arolammin  mahdollisuuksien hyödyntäminen. Monni - Arolampi alueesta tulee vain kaavoittaa ja rakentaa maksukykyiselle väestölle suunniteltu ja toteutettu hanke.

Hämeen maakuntakaavaluonnokseen sisältyy se paha puute, että Hämeen maakunnallisena kasvuprojektina, ekologisena eurokaupunkihankkeena olisi tullut nähdä Monni- Arolampi- alue, jolle aluevarauksia osoitettaisiin riittävän kokoisena myös yksityisille maille. Maakuntavetoisena hankkeena asia olisi tullut jo esiselvittää, mutta ei ole myöhäistä vieläkään kaavaluonnoksen perusteluksi.

On  vaikea ymmärtää, miten Riihimäen kaupunginjohto on onnistunut luottamushenkilöitä ihan oikeasti "höntittämään" siten, että kasvusuunnaksi on valittu Kalmu. Mikä hinku tähän on ollut? Lähellähän on tietysti  kaupallista toimintaa, City- Market ym. joiden intressit  ovat vaikuttaneet asiaa. Asiakkaitahan kauppaliikkeet tarvitsevat.

Juhani Nummela kysyy, että  karttavatko Riihimäen kaupunginjohto ja keskeiset luottamusmiehet  Hyvinkään rajaa. Nummelan mukaan  Riihimäkeä  elähdyttää kuvitelma kaupungista koko HyRi -alueen keskuksena, jota pitää laajentaa moottoritien länsipuolelle radanvarren hyväksikäytön ulottumattomiin.  Nummelan  mukaan Riihimäki kulkee tietoisesti Etelä -Suomen kehittämisperiaatteiden kanssa vastavirtaan; ”ei nähdä tosiasioita - seudulla on metropolialueen kehittymisen suuntaviivoista luettavissa hiipuvaa kehitystä."

Näin se on  pakko tunnustaa, ellei virkajohto tai luottamushenkilöjohto muuta pysty  todistamaan.


Mikko Lund

Eduskuntavaaleihin mennään kriisitunnelmissa

Eduskuntavaaleihin mennään kriisitunnelmissa
Iltalehti kirjoittaa pääkirjoituksessaan ihan asiaa 25.3.2011:

"Vaaleihin mennään kriisitunnelmissa

Suomen eduskuntavaaleihin mennään nyt Portugalin talouskriisin varjossa.

Hallitus on toivonut itselleen vaalirauhaa eduskuntavaalikamppailun loppusuoralle. Monet vaikeat asiat on siirretty suoraan tulevalle uudelle eduskunnalle ja hallitukselle. Pääministeri Mari Kiviniemi olisi halunnut lykätä euromaiden rahoituskriiseihin liittyvät ratkaisut yli Suomen vaalien, aina kesäkuulle asti. Nyt Portugalin tilanne kuitenkin näyttää kriisiytyvän ja sen selvittäminen vaatii välittömiä toimenpiteitä. Hallituksen kaavailut aikatauluista eivät näytä kaikilta osin onnistuvan.
Perjantaina päättyvässä EU:n huippukokouksessa on määrä sopia laajasta talousuudistuspaketista. Tarkoitus on muun muassa päättää vuonna 2013 aloittavasta Euroopan pysyvästä vakausmekanismista. Pysyvän EVM-mekanismin puitteissa lainanantokapasiteetti olisi 500 miljardia euroa ja Suomen enimmäisvastuu olisi 12,6 miljardia euroa."
Mitä tästä on näillä tiedoilla ajateltava?  Missä on maan hallituksen moraali? Kuka kertoisi asioiden oikean laidan?  Suomen kohtuullisesti hoidettu talous ollaan nyt pahasti hässäämässä  yhteisvastuuseen eräiden huonosti hoidettujen talouksien ja riskiluotottamista harjoittaneiden pankkien pelastamiseksi. Miksi pankkeja ei laiteta vastuuseen, kuten sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat esittäneet?
Minkälainen Pölhölä Suomi on ?

Pikkutakki kirjoittaa Iltalehteen  ja oli ihan innostunut kuvaamaan, minkälainen Pölhölä  Suomi on.
"Yhdellä kolmesta suomalaisesta on ientulehdus, toinen kärsii jalkahiestä ja se kolmas luulee, että SDP on yhä hallituksessa. Jos itse saa valita, niin mieluiten ilmoittaudun tuohon viimeiseen kolmannekseen. Vähiten kiusaa kai pienestä tietämättömyydestä kumminkin on.
Joka viides eduskuntaehdokas kaipaa biologian tunneille luomisoppia. Näin kertoo vapaa-ajattelijoiden vaalikone. Lainsäätäjiksi pyrkivät siis uskovat, että nainen tehtiin miehen kylkiluusta. Aatamille apulaiseksi paratiisiin.
Se ei ole uutinen, että päättäjät ovat kansan mielestä tyhmiä. Se sen sijaan on iso uutinen, jos kansa on päättäjien mielestä tyhmä."
Lisää löytyy  26.3. lehdestä  tuolta  http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/

Vallankaappaus  Suomessa: Armeija ja poliisi ovat karanneet hallituksen valvonnasta                                                                                                                                                                                                                   
Vakavasta asiasta kertoo pääministeri Matti Vanhasen  valtiosihteerinä toiminut Risto Volanen Suomen Kuvalehti 11 18.3.2011:
Risto Volanen sai läheltä seurata julkisuudelta piilossa pysynyttä valtataistelua, joka on edelleen kesken. Volasen mukaan valtiokoneistossa on kokonaisia hallinnonaloja, jotka pyrkivät etääntymään  poliittisesta ohjauksesta ja jopa ottamaan sitä itselleen. Erityisen hankala tilanne on syntynyt sotilas- ja poliisijohdon kanssa. Volanen pelkää, että niiden pyrkimykset sotkevat valtion kriisijohtamista ja johtavat puolustusvoimissa maavoimien ja aluepuolustuksen alasajoon.
Kuvaa todella virkamiesten sanoin kuvaamatonta piittaamattomuutta ja suoranaista härskiyttä  omia itselleen valtaa ohi poliittisen päättäjän.
 Volasta on  kiitettävä rohkeudesta tulla ulos julkisuuteen asian selvittämiseksi.
Tämänkin takia on toivottava eduskuntavaaleissa politiikan muutosta!
Nykyhallitus ja siinä olevat puolueet ovat osoittautuneet kyvyttömiksi ratkaisemaan niin tätä kuin edessä olevia ongelmia. Nykyhallitus on siirtänyt suurimman osan asioistaan seuraavalle hallitukselle.

Mikko Lund