Kanta-Hämeen pienmaakunta ei ole pelastus

KANTA – HÄMEEN  PIENMAAKUNTA EI OLE PELASTUS

Riihimäen kaupunginjohtaja ei toimi kaupungin edun mukaisesti ja sivuuttaa suuntautumisen virheellisesti. Kaupunginjohtaja Seppo  Keskiruokasen mielestä suuntautuminen pääkaupunkiseudun aluerakenteisiin on ollut ja on vastakin väärää logiikkaa!  ”Suuntautuminen ei ole ydinkysymys, vaan se missä porukassa kannattaa olla. Missä pääsee vaikuttamaan?”( AP 30.10.) Maakuntaliitossako, keskussairaalassako vai missä on se vaikuttava porukka? Toivoisin virkamieheltä selkokieltä ja strategisessa kysymyksessä perusteluja ja oikeaa strategista suuntautumista! Toivoisin myös, että tällaiset puheenvuorot edustaisivat valtuuston kantaa!

Minä lähden Riihimäen edusta ja pyrin hyödyntämään Helsingin seudun ja Uudenmaan kasvupaineita. Katson tilastoja. Täältä  purkautuu pääkaupunkiseudulle hyvinvointia ja ihmisille mahdollisuuksia hankkia elantonsa metropolialueen kasvusta. Vapautuminen lääni- ja vaalipiirirajojen kahleista – talousalueen kehityksen keskeisestä esteestä – on ollut vuosikymmenten saatossa kaupunkiseudun haave. Lääninrajan kiroista päästiin lääninjaon uudistamisen yhteydessä. Tilalle syntyi ”pakkorakennelma” -  maakunta -  Lipposen I hallituksen suosiolahjana Hämeenlinnan kaupungille. Maakuntajaosta tuli entistä jyrkempi. Kaupunkiseutu on maakuntapolitiikan vanki. Tosiasiat eivät enää johda ajattelua ja kaupunginjohtaja on leimautunut vartijaansa.

Ihmisiä liikuttavat toimeentulon mahdollisuudet. Voisiko kaupunginjohtaja katsoa verotulotietoja ja pääkaupunki-seudulla pendelöivien määrää ja laatua ja verrata sitä Hämeenlinnan seutukuntaan? Iso osa veropohjaa - jopa siellä vaikutusvaltaisissa asemissa työskenteleviä - asuu tällä kaupunkiseudulla. Hänen pitäisi tietää, että kasvun eväät ovat liikenneverkkosidonnaisia. Hyvät yhteydet pääkaupunkiseudulle ja lentäen kansainvälisiin kontakteihin ovat olleet ja  edelleenkin ovat, merkittävin tulevaisuuden rakennuspalikka Riihimäen seudun kunnille. Hallintorajojen pitäisi taipua tähän tosiasiaan.

Kanta-Hämeen maakuntaliitto eikä maakuntakeskus ole kiinnostunut kehittämään Pohjois-Uudenmaan liikenne- ja palveluverkkoa. Hyvinkään ja Riihimäen talousalue on elimellinen osa sitä nyt ja tulevaisuudessakin. Siihen kehitykseen pitäisi vaikuttaa! Tämän tulisi tapahtua yhdessä  Hyvinkään kanssa.

Maakunnallinen byrokratia tarjoaa hallinnoimista ja luottamushenkilöpaikkoja, sekö on Keskiruokasen ”porukka”, joka on vaikuttamisen väline? Mitä hyötyä Riihimäen seudulle on ollut kuulumisesta Hämeenlinnan linnaleiriin, joka on nytkin täynnä hiipuvia hiilloksia? Niihin maakunnan säilyttämisen hypetyksessä pyritään puhaltamaan hehkua. Henkäys on velkojen puristuksessa heikko. Poliittinen vaikutusvalta ei yllä juuri maakuntarajan yli.

Maakunnassa ei ole omaehtoisen kasvun juuria eikä vetureita. Valtion tulonsiirroista riippuvien velkaisten kuntien ja kuntayhtymien rahoituspohja on pettämässä.  Kuntapolitiikan hiekkalaatikko on luottamushenkilöiden omaa napaa tuijottava ”paratiisi”, josta ei juuri löydä uusia ajatuksia ja ideoita..

Kanta-Häme on pienmaakunta ja väki vähenee! Vaikeuksia on nähtävissä niin pitkälle kuin silmä siintää eikä sitä ei pelasta HKI – Tre pääradan kehityshanke. Niin Helsingin seudun kuin Tampereen luonnollinen väestökasvu ja rakennuspaineet pitävät kasvun vähäisenä. Riihimäki ja Hämeenlinna ovat liian kaukana vetovoimatekijöistään –  metropolista ja valtakunnanosakeskuksesta. Niihin Etelä – Suomen kasvupaineet purkautuvat. Tilanne on päälle käypä. Pienmaakunta ei ole pelastus eikä ratkaisu!

Mikko Lund