Sitä on ilmassa tietää Päivi Lipponen Demarin blogissa ja kirjoittaa ihan pysähdyttävästi:
”Miten tästä eteenpäin? Pärjäämmekö me globaalissa kilpailussa? Entä ruotsalaiset ja muu Skandinavia? Ikävä todeta, mutta ruotsalaiset ovat enenevästi suuntautuneet Keski-Eurooppaan. Heitä eivät ihmeemmin kiinnosta Suomi ja itäsuunta.
Vaikka elintasoero maiden välillä on hiipunut, välillämme on henkinen ero. Olo on kuin iltamyöhällä katsoisi pysäkillä omaa, mutta ohikiitävää bussia. Suomalainen elokuvaohjaaja totesi työstään, kun kuvauksissa menee jokin pieleen, että Suomessa etsitään syyllistä, mutta Ruotsissa mietitään kuinka ongelma korjataan.
Eino Leino pukee sielunmaisemaamme: Miksi meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla ja suuri surkastua alhaiseen? Miksi meillä niin on monta mielipuolta? Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Niin viranomaisilta kuin ihmisiltä tulee yhtäläistä palautetta: aggressiota on aina ollut, mutta nykyisin sen ilmaisemisesta on tullut "sallitumpaa". Netti tulvii sellaista yksinäisyyttä ja henkistä pahoinvointia, että hirvittää.
***
Hämmentävää oli lukea Juho Rahkosen tutkimustuloksia perussuomalaisen puolueen kannattajakunnalle tehdystä kyselytutkimuksesta. Puolue voitti vaaleissa ja kasvattaa nyt kannatusta nuorten parissa.
Tutkija toteaa, että perussuomalaisia yhdistää se, että he eivät pidä ulkomaalaisista, he eivät pidä ympäristönsuojelusta, he eivät pidä kehitysavusta, he eivät pidä sukupuolivähemmistöistä ja he eivät pidä vasemmistolaisesta politiikasta. Perussuomalaisia huvittavat vähemmistöihin liittyvät vitsit. He eivät pidä EU:sta. Tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajat ovat tyytymättömiä ja haluavat protestoida.
Monikulttuurisuus, kestävä kehitys, globaalivastuu, vähemmistöjen tasa-arvoinen asema, solidaarisuus ja maamme aktiivinen toiminta kansainvälisissä pöydissä ovat asioita, joiden takia minä olen politiikassa. Olenkohan nyt aivan tipahtanut rattailta?”
Miten paljon oikeassa kansanedustaja Päivi Lipponen (sd) on?
Olen yrittänyt ymmärtää perussuomalaisten protestia. En voi sanoa, että ymmärrän. Jollain tavalla minua on siinä auttanut tuntemani perussuomalaiset henkilöt. Moni heistä on suoraan vanhoja ystäviä, entisiä äänestäjiä tai muuten tuttuja.
Tua Onnela kirjoitti puolestaan Demarissa elokuun lopulla, mikä on ilmapiiri, kuinka hän yritti tehdä juttua siitä, minkälainen puhe on maahanmuutosta sallittua ja minkälainen ei.
Onnela kirjoitti:
”Kaksi päivää soiteltuani, läheteltyäni viestejä ja jätettyäni soittopyyntöjä yhteensä kymmenelle tutkijalle olin saanut yhden ehkä suostumaan. Muut joko pysyttelivät tavoittamattomissa tai kieltäytyivät suoralta kädeltä.
Eräs lopulta selvitti minulle, mistä on kyse. Tutkijat eivät enää jaksa kantaa sitä vihaisen palautteen vyöryä, joka julkisesta esiintymisestä maahanmuuttokeskustelussa seuraa.
Ilmiö on surullinen, ja se näkyy jo koko julkisuudessamme. Maahanmuuttokriitikot, "maahanmuuttokriitikot" ja umpirasistit ovat ottaneet monin paikoin keskustelutilan niin aggressiivisesti valtaansa, etteivät muut uskalla avata suutaan.”
Näin se valitettavasti on. Samanmieliset kokoontuvat porukalla huutamaan ja solvaamaan maahanmuuttajia ja heidän tukijoitaan.
Olisiko eriävälle mielipiteelle tilaa?
Pekka Sauri osoitti jokin aika sitten kunnioitettavaa kansalaisrohkeutta poistamalla yhden rasistin julkisesta liikennevälineestä. Tällaisia toimia tarvittaisiin.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti