maanantai 19. kesäkuuta 2017

Hämeenlinna kyykyttää Riihimäkeä


Hämeenlinna kyykyttää Riihimäkeä


Riihimäen valtuustossa oli käsittelyssä 10 kaupunginvaltuutetun aloite katkaista yhteys Hämeenlinnan, erota sairaanhoitopiiristä ja liittyä  HUssiin. Lahti on tehnyt  viisaan
ja rohkean ratkaisun ja liittynyt  Hussiin.  Mistä Riihimäki saisi sellaisen viisauden ja  rohkeuden?

Asian valmistelu oli  huonoa. Näköalattomasti hallintojohtaja Savola tyrmää aloitteen ja hyväksyy vireillä olevan maakuntajärjestelyn. Ollaan historiallisessa jatkuvuuden 
kehässä mukana, kun pitkä historian painolasti sitä edellyttää. Potilaan polku vaatisi ihan toista ratkaisua, eroa Hämeenlinnasta. Hämeenlinnaan on lähes 40 km , mutta Hyvinkäälle vain 15.

Potilaiden polku on lailla pakotettu Hämeenlinnaan. Olemme olleet rajojen (lääni-, vaali-, saraalapiiri-,puoluepiirit jne) vankeja ja ne ovat hidastaneet kaupungin kehitystä.
Vain tämän tiedostaminen antaa aiheen uusiin avauksiin, joissa pyritään parantamaan kaupunkilaisten palvelujen saatavuutta ja elinkeinojen kehittämistä. On nähtävä aloite
yhteiskunnallisessa kontekstissa.


Vastauksessa on jäänyt käsittelemättä kaupungin yhteiskunnallisen kehityksen ja elinkeinopoliittisen aluerakenteen näkökulma. Maakunnan sisäiset vetovoimatekijät eivät vedä  Hämeenlinnaan, vaan suuntautuvat Riihimäen ja Forssan osalta etelään ja länteen.  Pohjois-Uusimaa on neljän kunnan kokonaisuus ja yhtenäinen työssäkäynti- ja talousalue, joiden yhteiset intressit suuntautuvat pääkaupunkiseudulle. Suunniteltu Hämeen maakunta ei ole väestömäärältään riittävän vahva eikä sisäiseltä koheesioltaan ristiriidaton.

Aloitteen tekijät ovat pyrkineet katkaisemaan historiallista pakon kehää. Sitä mm."Oma Häme" -hanke ja viso  omasta maakunnasta kannattelee. Forssan osalta sote- järjestelyt
osoittavat jo murtumisen merkkejä.

Voimassa olevan lain pohjalta kaupungilla on mahdollisuus tehdä valtioneuvostolle aloite maakunnan vaihtamisesta. Nyt olisi aika irrottautua Hämeenlinnan seireenilauluista  ja katsoa Riihimäen etua.  Nämä "Kymmenen valtuutettua" ovat uuden airueita ja hakevat paitsi kaupunkilaisten sote- palvelujen saatavuu-den parantamista niin parempia kehitysedellytyksiä Riihimäen ja Hyvinkään talousalueen kunnille. Hämeenlinnan talutusnuorassa roikkuminen merkitsee riihimäkeläisten kiusaamista.

Nyt viimein on maakuntauudistuksen kokonaisvaikututukset arvioitavissa. Lainsäädäntöhanke eduskun-nassa ei ole edes vielä perustuslaillisilta osin käsitelty ja muutenkin hanke on ristiriitoja herättävässä tilassa, koska sos- ja terveysalan asiantuntijanäkemykset suuresti poikkeavat hallituksen poliittisista tavoitteista ja näkemyksistä. Aloite maakunnan vaihtamisesta on välttämätöntä! Hyvä, että pikkuhiljaa on poliitikkojen ajatukset avartumassa, joka tapauksessa heidän likkeensä saa jatkossa uutta kantavuutta, kun tulevaisuus
tuo tullessaan Hämeenlinnan poliittisen painoarvon johtaman maakunnan, jossa Hämeenlinnan edut ovat etualalla. Hämeenlinna kyykyttää Riihimäkeä ja Forssaa röyhkeämmin kuin ennen. Mitä tekee valtuusto?



Mikko Lund



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Hyvinkään ja Riihimäen talousalueyhteistyö toimimaan

Hyvinkään ja Riihimäen talousalueyhteistyö toimimaan

Riihimäen kuuluminen Kanta- Hämeen maakuntaan ja Hyvinkään kuuluminen Uudenmaan maakuntaan ei  toimi talousalueen hyväksi. Se synnyttää eriseuralaisuuden, joka merkitsee voimien hajoamista. Eikö ajassa olisi riittäviä perusteluita yhdistää voimat? Ryhtyä tiiviiseen yhteistyöhön  Riihimäen ja Hyvinkään talousalueen kehittämiseksi. Sataatuhatta asukasta edustava poliittinen voima on ihan toista kuin kahteen leiriin ja sisäisiin kuntahallinnon intriigeihin kietoutunut hallinnon ja puolueryhmien joukko.
 
Miksi yhteistyötä on lisättävä? Hallintoympäristö  on rajussa muutoksessa. Alueen taantuminen on selvästi näkynä edessä, osin jopa  jo tapahtunutta todellisuutta. Valtion säästöpolitiikka on köydyttänyt valtion palveluksia. Liian paljon on jo valtion toimesta viety yhteistyökyvyttömältä  talousalueelta maakuntarajan ehdoilla. Riihimäen ja Hyvinkään kauppakamarin alueella ja kunnissa on monia uhkia, joita yhdessä pitäisi tunnistaa.
 
HyRi -talousalueen voimien kokoaminen voisi olla menestyksen politiikkaa kaupunkiseudulla! Se lisäisi konkreettisesti  alueen vetovoimaa ja hyvinvointia..Sen tulisi tavoitella  alueelle uusia yrityksiä, uusia ihmisiä ja ideoita. On välttämätöntä, että alueella  syntyy konkreettista keskustelua yli 100 000 asukkaan kasvukeskuksen luomiseksi.
Riihimäen ja Hyvinkään kauppakamari  on pätevä ja osaava hallinnoimaan kasvukeskuksen luomista. Muistan, että toimitusjohtaja Anne Pevkuri  kirjoitti jokin aika (7.11.16) sitten  Aamupostissa "Nyt on aika iskeä". 
 
Pevkuri   romuttaa täällä  varsin vankan kuntahallinnon uskon Helsinki - Tampere kasvukäytävän ihmeitä tekevään autuuteen. "Ei riitä, että ollaan kasvukäytävällä". Tiedämme, että se kasaa kasvun käytävän päihin  Helsinkiin ja Tampereelle.Välialueelle ei riitä kuin rippeitä, murusia. Se näyttäytyy jo  Hämeenlinnan ja Riihimäen väestöpohjan taantumisena,ja Hyvinkään kasvun pysähtymisenä.
 
Pevkuri  ehdottaa aktiivista markkinointia.  Kuntien pitää varautua ja sijoittaa tulevaisuuteen.  Kauppakamari  lupaa kantaa kortensa kekoon  asiassa. Se on  hyvä ja kannatettava ehdotus. Olisiko kauppakamarilla  ehdotuksia ja keinoja investointihalukkuuden lisäämiseksi  alueelle?
 

Talousaluetta on vaivannut kyvyttömyys yhteistyöhön ja keskinäinen kilpailu. Jatkuesaan se  vain heikentää tilannetta.
 
Arolammin alueeen "yrityspuisto" on mahdollinen kasvun moottori  ja  etu koko talousalueelle. Arolampi tukenee eninten Hyvinkään kasvua. Kaupunkien välinen matka  ja  kilpailutekijät suosivat   todennäköisemmin Hyvinkään kasvua.
 
 
Riihimäen kehityksen kohtalonkysymys on ymmärtää yhteys Hyvinkääseen. Riihimäen   on irtauduttava  vähävoimaisesta  Kanta- Hämeestä,  joka vireillä olevien hallinnonuudistusten myötä tulee  etäännyttämään sote- palveluja.Kauppakamarialueen kuntien yhteistyössä ja integraatiokehityksessä  sen sijaan on  idea alueen elinkeinojen, työllisyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi..

Mikko Lund
 
 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Myydäänkö nyt kansalaisten perusoikeudet poliisin ja sotilaiden pelottelun edessä?


Myydäänkö nyt kansalaisten perusoikeudet poliisin ja sotilaiden pelottelun edessä?
Viikko on ollut yllytyksellinen. mutta ei mitään uutta auringon alla.

Tiistaina selvisi, että Suomi on menettänyt kärkipaikkansa lehdistönvapauden ykkösmaana Toimittajat ilman rajoja -järjestön vertailussa.
Torstaina pyyhkeitä tuli apulaisoikeuskanslerilta.
Apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale arvioi eilen, että pääministeri Juha Sipilän (kesk) toiminnasta on voinut syntyä sellainen mielikuva, että hänen tarkoituksensa on ollut
vaikuttaa Yleisradion uutisointiin. Hän totesi ratkaisussaan, että Sipilän palautteenantotapa oli "poikkeuksellinen" ja että käytetyt ilmaisut olivat "osin voimakkaita".
Tällainen menettely ei apulaisoikeuskanslerin mukaan ollut sopusoinnussa pääministerin tehtäville asetettujen vaatimusten kanssa, sillä julkisella vallalla on velvollisuus turvata
median sananvapaus.

Hiekkataipaleen mukaan Sipilä toimi kuitenkin sananvapauden rajoissa.

Apulaisoikeuskansleri taisi syyllistyä pääministerin mielistelyyn. Eikä vain mielistelyyn!
Apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipaleen ratkaisusta on todettava, että pääministeri Juha Sipilän vaikuttaminen Yleisradioon ei jäänyt vain mielikuvaksi. Se oli ihan raadollista
ja oikeaa vaikuttamista. Siitä ei ole epäselvyyttä, että Sipilä pyrki vaikuttamaan. Ja onnistui siinä hyvin tuloksin  - Yleisradio taipui pääministerin edessä!

Ihmeellistä on, että pääministeri ei ymmärrä, että hänellä pääministerinä on velvollisuus turvata median sananvapaus. Pääminteri näyttää vieläkin asettuvan kaiken arvostelun ja arvioinnin ulkopuolelle. Ihmeellistä on, että apulaisoikeuskansleri ei tätä näe ja oikaise pääministeriä. Että tällaisia oikeudenvalvojia meillä on. Turhaan kansa ei sano, että
"korppi ei korpin silmää noki".


Kansanedustaja  Erkki Tuomioja kirjoitti  viikolla tiedustelulainsäädännön tarpeesta mm blogissaan todeten, että suurin turvallisuusriskini on, kuten kaikilla muillakin suomalaisilla, liikenneonnettomuuteen joutuminen.
Se mikä on nyt eniten vaikuttanut turvattomuuden tunteeni kasvuun on pelkoni siitä, miten innokkaasti suomalaista oikeusvaltiota ja sen takaamia kansalaisoikeuksia ja -vapauksia ollaan valmiita rajoittamaan kansallisen turvallisuuden nimissä. Orwellilainen maailma on jo muutoinkin aivan liian konkreettista nykyisyyttä.
Monet oikeusoppineet, kuten Tuomiojakin, kiinnittävät huomiota  Suopon ja sotilastiedustelun vallan ja oikeuksien lisäyspyrkimysten tuomiin haittoihin.
Tarvitaan viileää harkintaa. Kansalaisten perusoikeuksia ei tule myydä Suopon ja sotilastiedustelun valtapyrkimysten edessä  niiden hyväksi.
Kansalaisten oikeudet ovat tärkeä osa hyvinvointivaltiota.
Ymmärtävätkö kansanedustajat tätä vai taipuvatko he  Suopon ja sotilastiedustelun pelottelun edessä?

Mikko Lund

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Riihimäen talouden tasapainotus ja poliittiset voimasuhteet - vaikea yhtälö


Riihimäen talouden tasapainotus ja poliittiset voimasuhteet - vaikea yhtälö
Kuntavaalit eivät ratkaisseet, miten talouden tasapainotus hoidetaan 
kaupungissa tai minkälaisilla strategioilla tulevaisuuteen mennään.
Ehdokkaiden vaalilupauksista tai sammutetuin lyhdyin kampanjoinnista
voi jotakin päätellä. 


Riihimäen valtuuston suurin operatiivinen ongelma tulee olemaan koko 
vaalikauden ajan talous. Mutta miten rahoitusta ja sopeutumista ilman 
lisävelkaa ja veronkorotuksia hoidetaan näillä voimasuhteilla?

Vasemmistoliitto ja SDP ajoivat vaaleihin ongelmia erittelemättä. 
Vasemmisto ehkä yhdessä ajattelee, että velkaa on turha pelätä. 
Suhdanteet, paremmat ajat ja väestön kasvu  hoitavat talousongelmat.
Puoluejohtajat Andersson ja Rinne viettelivät äänestämään näillä 
ajatuksilla. Kokoomuksessa, mukaan lukien yksittäisiä edustajia 
pienryhmissä,vaalilupauksissa suosiota saivat talouden voimakas 
sopeutus ja saneeraaminen.

Vasemmistoliitolla ja demareilla on yhteensä 20 paikkaa,kokoomuksella 
9. Vihreillä ja pienillä ryhmillä on 13 paikkaa (5 +3+3+2). 
Yhdistyessään varteenotettava poliittinen voimatekijä sekin. 


Vihreillä ja pienillä ryhmillä olisi tilaisuus liittoutua varteen 
otettavaksi ryhmäksi.Tarvittaessa vihreiden johdolla. Tällä  
kokoonpanolla voisi nousta esiin ja ainakin valitsijaksi 
kokoomuksen ja vasemmiston ajamien linjojen välillä.

Tuskin vasemmistossa on pyrkyä rajuihin leikkauksiin, jota  talouden 
sopeuttamisen strategia vaatisi. Päinvastoin suurimman puolueen tie 
ehkä vie vassareiden vaalivoiton siivittämänä enemmän vasemmalle. 
Velkakierre jatkuu eikä veroprosentti ole vielä liian korkea! 
Vihreissäkin voi tämÄ vaihtoehto vielä kyteä? Vasemmiston yhteinen 
paikkaluku 20. Sillä voi varata paalupaikan strategisten  ratkaisujen 
valinnoissa. Kiusaus pelin politiikkaan ja äänestäjien kosiskeluun on 
suuri.


Taloustilanne kipeästi vaatisi kaikkien puolueiden yhteistyötä. Yhdessä
kaupungin kokonaisetuun sitoutunutta poliittista kulttuuria. Mutta
siihen on vielä vaikea uskoa! Vaalitulos ei sitä edistä.Toivoa sopii  
ryhmien konsensuksen syntymiseen talouden kuntoon saattamiseksi Sen
nykytila on kestämätön.

Ellei yhdessä, sitten kokoomuksen ja pienryhmien yhteisen 
linjoituksen varassa? 

Talouden saneeraaminen vaatisi  pienryhmien liittoutumista neuvottelu- 
voimaksi ja vaalikauden rintamaksi kokoomuksen kanssa. Äänestyksiä ei 
pitäisi pelätä!

Kokemuksesta tiedän: Vaara on suuri, että kuntapolitiikkaa pyöritetään 
entisiä latuja.Johtajuutta löytyy kyllä oman statuksen ja ryhmän etujen 
ajamiseen. Näyttäviä riidanaiheita ja juupas- eipäs-keskusteluja.Siitä 
kärsii taantuva Riihimäki ja kaupunkilaiset.

Toivossa kuitenkin elän, että uusissa valtuutetuissa on rohkeutta vaatia
asialinjaa ja poliittisen eetoksen muutosta tavoitteena koko kaupungin
kehitys!


Mikko Lund

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Miten talouden sopeutus tehdään?

Miten talouden sopeutus tehdään?

Riihimäen kaupungin kaunistelemattomat talouden tunnusluvut kertovat ajautumisesta kriisikuntaan. Tyhjän kassan diktatuuri parhaillaan huutaa talouden uudelleenjärjestelyä ja haastaa hallinnon ja politiikan. Monen vuoden tilinpäätösten lainvoimattomuus, ylisuuri velkasalkku ja taseen riskit pakottavat uudelleenarviointiin. Onko uudesta valtuustosta talouden tasapainottajaksi?
Olen mielenkiinnolla seurannut kuntavaalien keskusteluja. Rohkeimmat valtuustoehdokkaat ovat panemassa taloutta kuntoon.  Vanhoilta edustajilta homma näyttää jäävän liturgiaan. Kokoomuksen   Aittola  kertoo "suuresta" sopeutuksen tarpeesta. "Johtamisjärjestelmän uudistamisen avulla säästöjä on saatavissa." Veronkorotusten tie on käyty loppuun." "Lainanottoa lisäämällä siirretään ongelma vain tuleville sukupolville." Heimonen ja Mäkelä veisaavat samaa virttä ja  Bitter lupaa sitoutua uuteen strategiaan. Missä konkretia? Liturgiasta konkretiaan yltää vain  uusi ehdokas Juha Merentie. Siinä on vanhoilla jäärillä sulattelemista!

Että näin kykypuolueen vanha eliitti ajattelee eikä  näytä muistavan, että he ovat olleet viemässä suloisessa konsensuksessa taloutta kohden "helvetin kitaa"  ja saaneet valtuuston päätöksillä  aikaan kestämättömän talousuran. Ylisuuri  velkasalkku on jo tulevien polvien iso  rasitus. Aittolan mainitseman sopeutuksen tarpeen kiinni kuromisella ei vielä lyhennetä senttiäkään velkoja. Tulevaisuudessa  on näkyvissä kaupungin velkavankeuden kalterit.Niiden takaa valtuuston uusia avauksia katseltava  ja strategioitaan hahmotettava. Toki muistettava sekin, että  linjauksia ja tavoitteita rajaa tyhjän kassan ongelma.
Miten on päässyt käymään näin, vaikka parin valtuustokauden ajan on monesta suunnasta varoiteltu  talouden kassakriisistä ja ylivelkaantumisesta? Varoittavia puheenvuoroja on kuultu muiltakin kuin minulta.  Hillitsijöitä ei ole kuultu.  Mielipiteet on pantu romuksi kymmenkunta vuotta ent. kaupunginjohtajan johdatuksella kaunistelemalla tilinpäätöksiä  ja kehumalla kaupungin kehitystä ja tulevaa kasvua.

Eväitä  on etukäteen syöty. Asukaslukukin on vähenevä. Kykypuolueen eliitin ohella sosialidemokraatit  ja muut ehdokkaat ja puolueet ajavat vaaleihin  sammutetuin lyhdyin. Vanhat demariehdokkaat piilottelevat politiikkaansa. Luottavat kai lyhyen kansalaismuistin vapauttavan heitä menneiden päätöstensä vastuusta ja  uusien palvelulupausten pelaavan vaaleissa heidän hyväkseen.

Näin se on nähtävä! Vanhat valtuutetut uuden mandaatin kärttääjinä itkevät nyt   "krogodiilin kyyneleitä". Jos äänestäjät mandaatin suo, valtuutetut  joutuvat jokatapauksessa vuosiksi karujen tosiasioiden eteen. Hallinnosta ja palveluista saneeraamalla   tai ns. sopeuttamalla ei kaupungin talouden tasapainoa tulevalla valtuustokaudella saada  aikaan. Nähtävissä oleva kassavirran solina ei vanhoja syntejä kykene pesemään. Menopuolen kustannusrakenne on peräisin palvelevista käsistä  - ei kai niitä katkaista?                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             
Hienoa kuitenkin on,että viimein ainakin  kokoomuksessa on ollut rohkeutta lähestyä talouden tosiasioita. Puheenvuorot ovat olleet merkkejä prosessista, jossa tosiasiat  vihdoin tunnustetaan.   Tasapainon etsimisen suunta on välttämätön. Toivottavasti uusia  entistä rehellisempiä voimia tulee valtuustoon valituksi kaikista puolueista!

Silti olen sitä mieltä, että talouden leikkaamiskohteita on kysyttävä kaupunkilaislta. Se olisi  todellista demokratiaa. Se loisi uskoa äänestäjiin ja kaataisi politiikan ylimielistä norsunluutornia. Kaupunki tarvitsee edustuksellista päätöksentekoa valtuustossa. Mutta ei sokeita ja    itseriittoisia  valtuutettuja ja valtuustoryhmiä.  


Mikko Lund

torstai 9. maaliskuuta 2017

Mennyt painaa - tosiasioista uuden kuntapolitiikan pohja

Mennyt painaa - tosiasioista uuden kuntapolitiikan pohja  
 
 
Riihimäen kaupunkikonserni on suurissa vaikeuksissa. Talous ja muutoksen myllerryksessä oleva Etelä-Suomenn aluerakenne on epäilemättä kaupungin suurin haaste.
 
Talouden tilannekuva on riitainen ja sekava vuosikausia jatkuneen tilinpäätöskaunistelun ja järjestelyjen takia. Monen vuoden tilinpäätösten lainvoimattomuus, emon ja tyttärien yhteenlaskettu ylisuuri velkasalkku ja talouden  riskit, edessä olevat pakolliset kouluinvestoinnit jne.vaativat tarkkasilmäistä huomiota. Investointien uutta rahoitustapaa  pitää etsiä. .Odotettavissa on lisäksi  varsinaisten tulojen hidas kasvu ja lisävelkaantumisen vaara sekä suuri epävarmuus sote- toimintojen uudistushakkeiden  vaikutuksista.

Rahoitus on asiallisesti ollut jo pitkään kriisissä. Kassavarat ovat velan varassa ja riiputaan tosiasiassa kassavirran hirressä. Vireillä olevaa strategiatyötä ei voida rakentaa  vanhojen totuuksien varaan.  Sijaintietu Helsinki- Tampere- akselilla ja kasvukaupungin retoriikka ei ole totta. Tosiasia on koko Kanta- Hämeen maakunnan hiipuva väestökehitys  ja kaupungin suhteellisen kilpailutilanteen muutos   Hyvinkään ja Riihimäen  talousalueella.Kasvu ei ole ulottunut  tänne, kun pääkaupunkiseutu ja Tampere ovat kieriskelleet ennen näkemättömän kasvun keskellä.Hiipuva Kanta- Häme on tosiasia pitkälläkin tähtäimellä.
Tuleva sote –hanke on vielä hallituksen aikomusten asteella eikä kukaan tiedä, mitä konkreettisesti tapahtuu. Ainakin siihen pitäisi varautua, että  HYRI- talousaluella kilpailutilanne muuttuu pysyvästi Hyvinkään eduksi.  Naapurissa on uusi ja eho sairaala lähempänä kuin keskussairaala Aulangon mäellä.
 
Uusi kaupunginjohtaja  on ilokseni puhunut tosiasioita kaupungin tilasta ja ahkeroinut kiitettävästi strategian valmistelussa. Visio ja  strategia on syytä päättää vasta uudessa valtuustossa. Pelkään, että rahoitustrategia tulee määrittämään tulevien tekemisten ehdot. Tyhjän kassan diktatuuri on historiassa varattu tuleville valtuutetuille. Suurien vaalilupausten lupaamiseen ei ole varaa.
Nykyinen  "Riihimäki kotikunta" - visio - on vietellyt nykyiset päättäjät raunioittamaan talouden ja vinouttamaan kaupunkirakenteen kehityksen.Visiota ja strategioita ei  tule päättää erillään taloudesta.
 
Kaupunginjohtaja on strategian valmistelun tärkein henkilö ja esittelijä. Yleiskaava on loppusuoralla  ja sekin on  sovitettava yhteen strategioiden kanssa.Pelisäännöt olisi muokattava hänen johdollaan ja esittelystään. Ne muodostavat tulevan toiminnan perustan. Niissä on toivottavasti eväät selvitä kaupungin toiminnan ja talouden saneerauksesta.
 
Mandaattinsa jättävän valtuuston vanhat totuudet eivät toimi. Puolueiden tyhjistä  vaalilupauksista ei ole asialistaksi.  Kaupunki on tosiasiassa kriisikunta, jonka pelastamiseen tarvitaan kaikkia mahdollisia saneeraustoimia.Valtuutettuja odottaa ennen näkemätön hallintoympäristö  ja  talouden saneerausoperaatio.
 
 
Mikko Lund
 

tiistai 28. helmikuuta 2017

EIKÖ OLISI AIKA RYHTYÄ PUOLUSTAMAAN RIIHIMÄEN -HYVINKÄÄN TALOUSALUETTA?

EIKÖ OLISI AIKA RYHTYÄ PUOLUSTAMAAN RIIHIMÄEN  -HYVINKÄÄN TALOUSALUETTA?

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus komentaa kuntia riviin ja piirtää uusia rajoja. Yli puolet tehtävistä ja rahoista siirretään uudelle maakuntalaitokselle. Synnytyspolttoja olemme kokeneet talousalueella jo kymmenisen vuotta.
Maakunta -Suomessa kunnat menettävät mahdollisuuksiaan huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnista. "Hyvinvointikunta" on tyhjiin koverrettu valtion ohjastama opetus- ja sivistyslaitos. Itsellisyydestä ja verotusoikeudesta on rippeet jäljellä.
Helsinki - Tampere kehityskäytävän sijaintietua järsii molemmissa päissä pääkaupunki- ja Tampereen seudun ennen näkemätön kasvu. Väestökasvu on maakunnassa  hiipumassa ja alueen kunnat suurissa talousvaikeuksissa. Riihimäellä on edessä valtava talouden sopeutustarve ja tulot romahtavat maakunta-uudistuksessa.

Maakuntaraja on revennyt  railona! Seuraukset on näkyvissä;  oikeushallinnon hallintopaikat ovat kaikonneet ja lisää menossa etelään ja pohjoiseen. Taksikuskitkin ovat eri leireissä.

Vaille ymmärrystä on jäämässä, että maakunnat ovat kunnista irrallisia. Yhteiskunnallinen rooli on tyystin muuttumassa.Maakunta on valtion ohjaama ja rahoittama hallinnon ylempi taso. Kasvua julkisin varoin kehittävät voimavarat - elinkeinotuet, työvoimapalvelut jne. jopa kaavoituksen ohjaus, siirtyvät maakuntapolitiikkojen päätösvallan piiriin.

Politiikan ikiaikainen laki on  - äänestetään ja enemmistö voittaa! Niin Hyvinkään kuin Riihimäen seutujen ääniosuus ja poliittinen voima kummassakaan maakunnassa ei riitä päätöksenteossa takaamaan entistä kunnan roolia varmistamaan alueellista kehitystä. Eväät ovat maakuntien  käsissä. Elinvoiman ja kasvupalveluiden suuntaamisesta päättää Hyvinkäällä pääkaupunkiseudun ja Riihimäen seudulla Hämeenlinnan poliittiset voimat. Jäädäänkö täällä reunoille ruikuttamaan ja vannomaan oman kunnan hallinnoinnin ihanuuden puolesta ?

Eikö jo tässä olisi riittäviä perusteluita yhdistää voimat? Ryhtyä tiiviiseen yhteistyöhön  Riihimäen ja Hyvinkään talousalueen kehittämiseksi. Sataatuhatta asukasta edustava poliittinen voima on ihan toista kuin kahteen leiriin ja sisäisiin kuntahallinnon intriigeihin kietoutunut puolueryhmien luottamushenkilö-joukko, joka enimmäkseen kinaa keskenään valta-asemistaan.

Hallintoympäristössä pitäisi  nähdä, mitä oikeasti yhteiskunnassa tapahtuu. Alueen taantuminen on selvästi näkynä edessä, osin jopa  jo tapahtunutta todellisuutta.

Liian paljon on jo valtion toimesta viety yhteistyökyvyttömältä  talousalueelta maakuntarajan ehdoilla. Syyttäjä-, poliisi-, ulosotto- ja holhoustoimen sekä pelastuslaitoksen uudistaminen ovat köyhdyttämässä valtion palvelujen saatavuutta alueella.

Eikö olisi jo aika  puolueiden ja politiikkojen katsoa todellisuutta ja nousta ylös! Huomattaisiin, että Riihimäen ja Hyvinkään kauppakamarin alueella ja kunnissa on monia uhkia, joita yhdessä pitäisi tunnistaa. Keinoja kyllä on torjua rajojen kiroa ja kokoontua puolustamaan yhteisiä etuja. Mihin enää maakuntien alla tarvitaan tehtäviltään riisuttuja kuntia?

Mikko Lund