Kuka on saanut ja kuka on jäänyt ilman?
Yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena Suomi on jakaantunut kolmeen näkyvään luokkaan: Huipulla on ökyrikkaat, pohjalla todellinen köyhälistö. Välissä on duunarit ja valkokaulustyöläiset eli hyvinvoiva enemmistö. Vuosina 1994 - 2004 väestön suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat tulot nousivat 154 prosenttia. Samaan aikaan pienituloisimmalla kymmenesosalla kasvu oli 14 prosenttia.
Tänä päivänä noin 700 000 suomalaista elää EU:n köyhyysrahan alapuolella. Vuonna 2009 noin 150 000 suomalaista eli kotitalouksissa, joiden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Tilanne on kerrassaan huolestuttava: Köyhät köyhtyvät koko ajan, ja rikkaat rikastuvat.
Yhteiskunnan rattaat ovat pyörineet ja bruttokansantuote on kasvanut tähän vuoteen asti viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 50 miljardilla eurolla. Jakovaraa siis on. Tuloerot ovat kasvaneet. Edullinen pääomatuloverotus yhdessä maltillisten palkankorotusten ja veronkevennysten kanssa ovat johtaneet ylimmän tulokymmenyksen kasvuun. Vaikea ja välttämätön kysymys on, miten tehtäisiin oikeudenmukainen uusjako: otetaan rikkailta ja jaetaan köyhille. Mistä löytyisi se voima, joka tekee tällaisen uusjaon? Se olisi valtion velvollisuus oikeudenmukaisuuden nimissä.
Yhteiskuntaan on syntynyt tosi rikkaiden luokka, jonka kääntöpuolena on kurjistuva köyhälistö. Pienimmät eläkkeet, työmarkkinatuki ja peruspäiväraha eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Nämä ihmiset joutuvat selviytyäkseen turvautumaan köyhäin apuun, hankkimaan kirkon hätäapua ja pelastusarmeijan ruokapaketteja. Tämän totean vaikka samalla tunnustan, että Kataisen hallitus on tarttunut köyhyysongelmaan.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvitys budjetin vaikutuksista tulonjakoon osoittaa, että tuloerot supistuvat ja suhteellinen köyhyysaste pienenee ensi vuonna 0,4 prosenttiyksikköä kummatkin.Merkityksetön ei ole hallituksen esitys korottaa ensi vuoden alusta työttömyysturvan peruspäivärahaa, työmarkkinatukea, toimeentulotuen perusosaa ja yksinhuoltajien toimeentulotukea. Silti hallituksenkin olisi pitänyt tehdä enemmän.
Riihimäellä köyhyys näkyy työttömyytenä, asuntopulana ja toimeentulotukena. Toimeentulotuella elää noin 1 500 kotitaloutta. Toimeentulotukimenot olivat vuonna 2010 3 miljoonaa euroa. Tukimenojen pienentämiseksi tai asiakasjonon lyhentämiseksi kaupunki ei ole tehnyt riittävästi. Vuokra- asuntojono on myös pitkä ja pysyvä.
Tein aikoinaan valtuustoaloitteen 16 toimenpiteestä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Tärkeimmäksi toimeksi nostin työllisyyden parantamisen, asunnottomuuden poistamisen sekä perheisiin, lapsiin ja nuoriin satsaamisen. Valtuustoaloitteeseen antamissaan vastauksissa eri hallintokunnat kertoivat kiitettävästi, mitä on tehty, mutta ei niinkään, mitä pitäisi tehdä. Tämä kertoo osaltaan politiikan näköalattomuudesta ratkaista suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kunnallispolitiikassa harvoin esiintyy sellaista yhteiskunnallista paloa, että jokin epäkohta laitetaan todella kuntoon. Toimeen tarttumista jäi kaipaamaan asiassa, joka on vaikea.
Riihimäen kaupunginvaltuustossa syntyi aloitteestani kiitettävästi keskustelua, jonka yhteinen sävel oli, että enemmän toimenpiteitä tarvitaan syrjäytymisen estämiseen ennakolta. Tämä kertonee sen, että köyhyyttä ei yritettykään poistaa , mutta nähtiin mahdollisena vaikuttaa asioihin ennaltaehkäisevästi.
Näin tämän toivoa antavana mahdollisuutena. Siksi ajattelin saada kaupungin jatkamaan viestiä ja ehdotin kaupunginvaltuustolle pontta, joka hyväksyttiin yksimielisesti.
Riihimäen kaupunginvaltuusto toivoo, että 1. kaupunginhallitus seuraa indikaattoreiden avulla syrjäytymisen kehitystä vuosittain ja 2. kaupunginhallitus suunnittelee yhdessä hallintokuntien kanssa tehokkaita toimia syrjäytymisen vähentämiseksi.
Kunnallispolitiikalla ei voida ratkaista köyhyyden mittaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ne ovat valtiollisen politiikan agendaa. Silti kunnallispolitiikassakin pitää tehdä tarpeellinen, ettei köyhyys ala vaikuttaa kaupungin talouteen kovin heikentävästi. Mahdollisuuksia on monia, ne pitäisi vain käyttää.
Mikko Lund
Yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena Suomi on jakaantunut kolmeen näkyvään luokkaan: Huipulla on ökyrikkaat, pohjalla todellinen köyhälistö. Välissä on duunarit ja valkokaulustyöläiset eli hyvinvoiva enemmistö. Vuosina 1994 - 2004 väestön suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat tulot nousivat 154 prosenttia. Samaan aikaan pienituloisimmalla kymmenesosalla kasvu oli 14 prosenttia.
Tänä päivänä noin 700 000 suomalaista elää EU:n köyhyysrahan alapuolella. Vuonna 2009 noin 150 000 suomalaista eli kotitalouksissa, joiden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Tilanne on kerrassaan huolestuttava: Köyhät köyhtyvät koko ajan, ja rikkaat rikastuvat.
Yhteiskunnan rattaat ovat pyörineet ja bruttokansantuote on kasvanut tähän vuoteen asti viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 50 miljardilla eurolla. Jakovaraa siis on. Tuloerot ovat kasvaneet. Edullinen pääomatuloverotus yhdessä maltillisten palkankorotusten ja veronkevennysten kanssa ovat johtaneet ylimmän tulokymmenyksen kasvuun. Vaikea ja välttämätön kysymys on, miten tehtäisiin oikeudenmukainen uusjako: otetaan rikkailta ja jaetaan köyhille. Mistä löytyisi se voima, joka tekee tällaisen uusjaon? Se olisi valtion velvollisuus oikeudenmukaisuuden nimissä.
Yhteiskuntaan on syntynyt tosi rikkaiden luokka, jonka kääntöpuolena on kurjistuva köyhälistö. Pienimmät eläkkeet, työmarkkinatuki ja peruspäiväraha eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Nämä ihmiset joutuvat selviytyäkseen turvautumaan köyhäin apuun, hankkimaan kirkon hätäapua ja pelastusarmeijan ruokapaketteja. Tämän totean vaikka samalla tunnustan, että Kataisen hallitus on tarttunut köyhyysongelmaan.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvitys budjetin vaikutuksista tulonjakoon osoittaa, että tuloerot supistuvat ja suhteellinen köyhyysaste pienenee ensi vuonna 0,4 prosenttiyksikköä kummatkin.Merkityksetön ei ole hallituksen esitys korottaa ensi vuoden alusta työttömyysturvan peruspäivärahaa, työmarkkinatukea, toimeentulotuen perusosaa ja yksinhuoltajien toimeentulotukea. Silti hallituksenkin olisi pitänyt tehdä enemmän.
Riihimäellä köyhyys näkyy työttömyytenä, asuntopulana ja toimeentulotukena. Toimeentulotuella elää noin 1 500 kotitaloutta. Toimeentulotukimenot olivat vuonna 2010 3 miljoonaa euroa. Tukimenojen pienentämiseksi tai asiakasjonon lyhentämiseksi kaupunki ei ole tehnyt riittävästi. Vuokra- asuntojono on myös pitkä ja pysyvä.
Tein aikoinaan valtuustoaloitteen 16 toimenpiteestä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Tärkeimmäksi toimeksi nostin työllisyyden parantamisen, asunnottomuuden poistamisen sekä perheisiin, lapsiin ja nuoriin satsaamisen. Valtuustoaloitteeseen antamissaan vastauksissa eri hallintokunnat kertoivat kiitettävästi, mitä on tehty, mutta ei niinkään, mitä pitäisi tehdä. Tämä kertoo osaltaan politiikan näköalattomuudesta ratkaista suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kunnallispolitiikassa harvoin esiintyy sellaista yhteiskunnallista paloa, että jokin epäkohta laitetaan todella kuntoon. Toimeen tarttumista jäi kaipaamaan asiassa, joka on vaikea.
Riihimäen kaupunginvaltuustossa syntyi aloitteestani kiitettävästi keskustelua, jonka yhteinen sävel oli, että enemmän toimenpiteitä tarvitaan syrjäytymisen estämiseen ennakolta. Tämä kertonee sen, että köyhyyttä ei yritettykään poistaa , mutta nähtiin mahdollisena vaikuttaa asioihin ennaltaehkäisevästi.
Näin tämän toivoa antavana mahdollisuutena. Siksi ajattelin saada kaupungin jatkamaan viestiä ja ehdotin kaupunginvaltuustolle pontta, joka hyväksyttiin yksimielisesti.
Riihimäen kaupunginvaltuusto toivoo, että 1. kaupunginhallitus seuraa indikaattoreiden avulla syrjäytymisen kehitystä vuosittain ja 2. kaupunginhallitus suunnittelee yhdessä hallintokuntien kanssa tehokkaita toimia syrjäytymisen vähentämiseksi.
Kunnallispolitiikalla ei voida ratkaista köyhyyden mittaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ne ovat valtiollisen politiikan agendaa. Silti kunnallispolitiikassakin pitää tehdä tarpeellinen, ettei köyhyys ala vaikuttaa kaupungin talouteen kovin heikentävästi. Mahdollisuuksia on monia, ne pitäisi vain käyttää.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti