Kuntarajat suurin este Paras- hankeen onnistumiselle
Nyt se on nähty ja saatu tutkittua tietoa Paras – hankkeen epäonnistumisesta. Olin mökillä ja työnsin vanhoja Hesareita saunan uumiin ja havaitsin Hesarin otsakkeen 4.10. ”Kuntien yhteistoiminta jäi puolitiehen”. Teija Sutisen kirjoittama artikkeli osoittaa, että THL:n tutkija Liisa Heinämäen mukaan kuntarajat olivat Paras- hankkeen suurin este. Ilman niitä toiminta olisi ollut helpompaa ja tuloksellisempaa.
Paras- hanke on epäonnistunut. Kuntalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Yhteistyön idea vesittyy. 20 000 asukkaan raja on liian pieni. Siinä miinuslistaa keskustapuolueen ajamasta ja jumaloimasta hankkeesta.
Pienet kunnat saivat apua sosiaalitoimen saattamiseen kuntoon. Yhteistoiminta- alueella sosiaalityöntekijöistä voi syntyä tiimi, jossa on mahdollista erikoistua. ”On ollut ilo havaita, että kun on pystytty laajemmalla joukolla työstämään asioita, niin siitä on seurannut erikoistumista ja työtapojen kehittämistä”, arvioi Heinämäki. Paras – hanke oli hyvää harjoitusta tulevaan. Nyt on saatu kokemusta, ”miten palveluita voidaan kehittää, sanoo tutkija Liisa Heinämäki.
Miinuslista todistaa, että Kataisen hallitus on oikealla asialla kuntauudistuksen kanssa. Epäkohdat antoivat hyvät perusteet sille, miksi Paras- hanke kuopattiin. Ajatuksella tulee ymmärtää, miksi kuntarajat ovat usein järkevän toiminnan este.
Miksi joku Janakkala tai Hattula torjuu torjumistaan järkevän ja tarpeellisen yhteistyön Hämeenlinnan kanssa? Vai onko vaan niin, että Janakkala tai Hattula eivät ole osanneet tarttua yhteistyöhön?
Siinä on mielestäni kysymys oikean poliittisen tahdon puutteesta. Tässä on pitkälle samoista asioista kysymys kuin on Kepun aloittamassa vastustuksessa Kataisen hallituksen kuntauudistukseen. On vaikea myöntää epäonnistumista, että Paras- hanke osoittautui lopulta hankkeeksi, joka ei toiminut.
Pienkunnat ovat käynnistäneet hallituksen kuntauudistusta vastustavan kampanjan. Tästä on oltava huolissaan, jos tästä seuraa sama kuin Paras- hankkeessa, että kunnat eivät ymmärrä hyödyntää uudistusta, vaan lähtökohtaisesti täytyy hallituksen varautua lainsäädännöllisesti pakkotoimiin.
On hyvä, että kuntaministeri Hanna Virkkunen (kok) on ymmärtänyt, että uudistuksen toteuttamisessa on tarpeen kuulla kuntia. Silti ministerinkin on nähtävä, että uudistuksen vastustajissa on oman virka- tai luottamuspaikan puolustajia eli niitä, jotka eivät ole ymmärtäneet, että Suomen taloustilanne ei mahdollista enää ylläpitää perinteistä pienkuntarakennetta. Kuntien ja kuntayhtymien kahden miljardin euron vuosittain toistuvan velkaantumisen pysäyttämiseen tarvitaan kuntauudistus. Tämän takia toivon kuntaministerille päättäväisyyttä kuntauudistuksen toteuttamiseen. Samalla on myönnettävä, että demokratiavaje edellyttää vähintään päätösvaltaa omaavien kaupunginosavaltuustojen perustamista. Tehtäköön niistä paikallisen poliittisen tahdon muodostuksen ja kansalaisjärjestöjen tukemisen ja yhteistyön kokoamisen foorumeita. Hyvä on muistaa, että Oulun kaupunginosavaltuustokokeilu kaatui aikoinaan juuri päätösvallan puutteeseen. Valtuustoille on syytä antaa todellista päätettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti