Perussuomalaiset: Maahanmuuttajia, feminismiä ja vasemmistoa vastaan
Tiedotusvälineet ovat lellineet perussuomalaisia. Heille on annettu kritiikittömästi palstatilaa. Perussuomalaisista on puhuttu ja taas puhuttu. Harvoin perussuomalaisia on arvioitu, mistä puolueen toiminnassa ja kannatuksessa on todella kysymys. Niin harmittomasta hommailusta siinä tuskin on kysymys kuin monista lehdistä on saanut lukea. Muutama huomio asiasta.
Perussuomalaisten vaalivoiton myötä Suomeen jalkautui oikeistopopulistinen puolue, jota tuskin on voidaan kuitenkaan pitää väkivaltaisena. Se on valinnut vastustajakseen suoraan vasemmiston, maahanmuuttajat ja feminismin. Puolue ei ole tyylipuhdas äärioikeistolainen puolue senkään takia, että kannattajiksi on valikoitunut entisiä demariaktivisteja, puolueeseen pettyneitä tehdastyöläisiä ja EU:ta vastustavia maanviljelijöitä sekä entisiä nukkuvia Suomen maaseudun puolueen kannattajia.
Toimittaja Antero Eerola kirjoitti hiljattain artikkelisarjan Kansan Uutisiin, jossa hän kiitettävästi analysoi perussuomalaisuuden aatteellisia lähtökohtia. Eerolan mukaan aatteellisen kannatuksen ytimen muodostaa kuppikunta, joka on pääteemakseen ottanut muukalaisvastaisuuden. Se allekirjoitti maahanmuuton voimakasta rajoittamista vaatineen niin sanotun vaalimanifestin. Julistuksen 13 allekirjoittajasta kuusi valittiin eduskuntaan kevään vaaleissa.
Eerola kirjoittaa:
”Vaikka Soini on koko ajan pitänyt taktista etäisyyttä puolueensa muukalaisvihamieliseen lahkoon, on hän samalla antanut sen ottaa haltuunsa puolueen retoriikan suhteessa maahanmuuttoasioihin.
Ensimmäinen osoitus tästä oli se, että maahanmuuttopolitiikkaa käsitellyt osa Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa otettiin käytännössä suoraan tästä vaalimanifestista.
Lisäksi joukon ideologinen johtaja, kansanedustaja Jussi Halla-aho nostettiin vaalien jälkeen maahanmuuttokysymyksiä käsittelevän hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi.
Hänen kynästään on tunnetusti lähtöisin myös puolueen eduskuntaryhmän niin sanottu rasismin vastainen julkilausuma, joka osoittautui tarkemmalla lukemisella hyökkäykseksi vähemmistöjen tukemista ja ruotsinkielisten kiintiöitä vastaan.”
Eerola nostaa esille Milla Hannulan alkuvuodesta ilmestyneen kirjan Maassa maan tavalla – maahanmuuttokritiikin lyhyt historia (Otava 2011).
Hannulan mukaan ”maahanmuuttokriittinen” joukko kiinnittyy elimellisesti suomalaisen antikommunismin ja oikeistonationalismin perinteeseen.
Liikkeen kantaisiin kuului Mikko Mikonmaa -niminen helsinkiläinen antikvariaatin pitäjä, jonka kaupassa liikkeen alkuseurakunta kokoontui.
”Sisulaiset uskoivat, että persut voisivat olla helposti vyörytettävissä ”kansallismieliseen” suuntaan.
”Rotukysymystä ei voi sivuuttaa”
Eerola osoittaa, että juuri maahanmuutto ja sen väitetyt ongelmat olivat alusta lukien keskeinen teema Sisun keskustelupalstalla.
Sivuilla sallittiin monenkirjava vihapuhe, koska sen katsottiin olevan vastavoima ”virallisen Suomen sensuurille”.
Sensuroituina teemoina he pitivät esimerkiksi sitä, ettei rotujen, nimenomaan mustien ja valkoisten älyllisestä eriarvoisuudesta saanut puhua.
”Ajattelu lähti siitä, että tasa-arvon idea on valheellinen, jos siinä uskotaan, että ihmiset ja rodut syntyvät samanlaisina”, Milla Hannula kirjoittaa.
Huolenaiheiden ytimessä oli kuitenkin se, että suomalaisuutta uhkaa Suomeen erityisesti muslimimaista tulevien maahanmuuttajien hyökyaalto.
Peruskysymys muotoiltiinkin ”onko valkoisilla ihmisillä eli eurooppalaisella populaatiolla oikeus pyrkiä säilymään maapallolla tilanteessa, jossa muut rodut lisääntyvät voimakkaasti ja valkoisten osuus maapallon väestöstä pienenee?”
Maahanmuuttajien ohella viholliseksi nostettiin feminismi, koska se on johtanut perhekielteisyyteen ja suomalaisten lisääntymisen vähenemiseen.
Haiderin ja Mussolinin linjalla
Mutta millaista ”kritiikkiä” maahanmuuttoon kohdistettu arvostelu sitten on? kysyy toimittaja Antero Eerola Kansan Uutisissa.
Eerola marssittaa esimerkiksi Perussuomalaisten uuden kansanedustajan Juho Eerolan, joka sanoo oman muukalaisvastaisuutensa heränneen töissä kotkalaisessa pakolaisten vastaanottokeskuksessa, jossa ”yhteiskunnan varoilla loisiminen, varastelu, tappelu ja kaikkinainen huijaaminen alkoi näkyä”.
Hänelle Perussuomalaiset oli selkeä valinta.
– Perussuomalaisen puolueen maahanmuuttopoliittiset linjaukset eivät eroa tästä niin sanotusta ”hommalaisuudesta” yhtään mitenkään.
Eerola ilmoittautuu fasismin ja erityisesti Benito Mussolinin ihailijaksi.
Italia saavutti noihin aikoihin täystyöllisyyden ja vahvan valtion. Siitä mallista olisi paljon opittavaa, Eerola kirjoitti Hommaforumilla heinäkuussa 2010.
Itävallan Jörg Haideria puolestaan pitää esikuvanaan eduskunnan kuopus Olli Immonen.
”Vaikka Haider on poissa, niin aate elää”, Immonen kirjoitti, kun Haider sai syksyllä 2008 surmansa auto-onnettomuudessa.
Asikkalalainen kansanedustaja James Hirvisaari puolestaan uskoo, että Suomessa on luvassa muun muassa lasten silpomista, raiskausrikoksia, pedofiliaa, ruoskimisrangaistuksia ja kivityksiä, jos suomalaiset eivät tanssi tarkkaan muslimimaahanmuuttajien pillin mukaan.
Suomi onkin poliittisesti harvinainen maa Euroopassa.
Täällä ei pidetä edes periaatteessa ongelmana, että hallitukseen voi nousta puolue, jonka riveissä kukoistavat tällaiset äärioikeistolaiset, oikeistopopulistiset ja maahanmuuttovastaiset ajatukset.
Olen arvioinut Soinia ja perussuomalaisia mm. seuraavasti:
"Hallitusneuvotteluista jäi kuva Soinista kääntymässä vallan porstuassa niin, että takinliepeet vain hulmusi. Nyt jää näkemättä vaalivoittajan vastuullinen poliittinen toiminta kansallisten ongelmien ratkaisuissa.
Sen takia voidaan väittää, että Soini ei kykene vastuulliseen poliittiseen toimintaan. Hallitus olisi ollut liian sitova pakkopaita populistille, joka ei halua mistään vastata. Soinin toiminta on kuin hänen puheensa, hän oikaisee käsitteiden mutkat suoraksi.
Nyt persut voivat vapaasti jatkaa tyhjää louskutusta, vaikka siihen voikin ennen pitkää turhautua. Niin moni on oppositiossa turhautunut jo ennen persuja. “Mitä siellä tekemässä, kissanpoikia pesemässä,” muistutti jo Kalevi Sorsa aikoinaan kuvaillessaan oppositiopuolueen asemaa.
Soini ei olisi saanut vaihtaa hallitusta raveihin. Soini on vastuussa toiminnastaan äänestäjille. Suuren vaalivoittajan vastuu on vähän suurempi ja se ulottuu ihan Suomen kansaan." Nyt hänen toimintansa on paljossa kuin pettäjän toimintaa.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti