Väyrynen ehdotti, että meidän tulisi irrottautua euroalueesta ja valita rahayksiköksi markka.
ILTALEHTI: Pääkirjoittaja pohtii: Voiko Suomi jättää euron?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen taistelema päänavaus luototukselle mahdollisesti saatavista takauksista on pieni askel kohti järkevää taloudenpitoa. On hyvä, jos tällainen periaate hyväksytään. Sillä voidaan ehkä ostaa aikaa Kreikan auttamiselle Suomessa.
Kuin vastauksena puoluetoverinsa Olli Rehnin manaamaan järjestelmäkriisiin tohtori Paavo Väyrynen esittää, miten koko ongelma tulisi meidän osaltamme ratkaista. Meidän tulisi irrottautua euroalueesta ja ottaa rahayksiköksi Suomen markka. Sen rinnalla voisi käyttää myös euroa.
Eurosta eroamiseen riittää Väyrysen mielestä sama menettelytapa, jolla siihen liityttiin. Siihen tarvitaan vain hallituksen tiedonanto, jonka eduskunnan enemmistö hyväksyy.
Nähtäväksi jää muuttuuko Kreikan tilanne kenties piankin sellaiseksi, puheenjohtaja Mari Kiviniemen aiempaa lausuntoa mukaellen, että keskusta alkaa ajaa Suomea irti eurosta yhdessä perussuomalaisen kanssa. Suomalaisten enemmistö on tähän saakka kannattanut eurossa pysymistä.
Euron yhä vain syvenevä kriisi vaatii, että kaikki vaihtoehdot vedetään keskusteluun. Eikä sekään riitä. On myös aktiivisesti varauduttava suuria muutoksia vaativiin päätöksiin.
Sailas: Puolueilta on mennyt pupu pöksyyn
Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mielestä uuden hallituksen puolueilla ei ole ollut kanttia tarttua riittävän jämäkästi työurien pidentämiseen.
Sailas sanoo, että puolueilta meni pupu pöksyyn jo vaalikampanjan aikana, eikä kukaan uskaltanut todeta suoraan, että vanhuuseläkkeen alaikärajaa pitää nostaa.
Porissa SuomiAreenassa puhunut Sailas pitää edelleen eläkeiän nostoa ainoana keinona pidentää suomalaisten työssäoloaikaa. Hänen mukaansa keskustelu työurien pidentämisestä voitaisiin lopettaa heti kymmeneksi vuodeksi, jos päätös eläkeiän nostosta 65 vuoteen tehtäisiin nyt
Että silleen, sano: Kansa yllättää!
Kysely: Kansa haluaa tiukempaa talouspolitiikkaa
·
Lähes puolet suomalaisista haluaa julkiset tulot ja menot tasapainoon lähimpien neljän vuoden aikana. Tämä selviää Suomen Yrittäjien teettämästä kyselystä.
Kyselyn mukaan kansa leikkaisi valtion palkkamenoja, kehitysapua ja puolustusmenoja. Lisäksi osinko-, tupakka- ja alkoholiveroja ollaan valmiita korottamaan.
Taloustutkimuksen tekemään kyselyyn vastasi viime kuun puolivälissä lähes 1 400 suomalaista.
Isokallio: Velkaantuminen on ongelma
Isokallio kirjoittaa Iltalehdessä velkaantumisesta. Näin Isokallio:
Toiset sanovat, ettei velkaantuminen ole ongelma. Minun mielestäni se on. Valtion velan korot ovat vuosittain hieman alle neljä miljardia euroa. Sen verran valtio kerää joka vuosi veronmaksajilta ja lähettää rahat ulkomaille. Korkorahoilla ei siis hoideta Suomen, vaan jonkun muun maan hyvinvointia. Jotta summa asettautuisi raameihin, ilman velanhoidon kustannuksia kaikki Suomen eläkeläiset voitaisiin vapauttaa veronmaksusta. Tai jokaiselle suomalaiselle palkansaajalle voitaisiin tarjota verovapaus tuloveroista joka viides vuosi.
Hallituspuolueet, demarit etunenässä ilmoittivat, ettei julkisen sektorin menoja voida karsia niin paljon, että edes velkaantumisen kasvu pysähtyisi. Minun mielestäni karsimisvaraa löytyy helposti enemmänkin. Sen sijaan, että jokainen uusi ministeri käyttää aikaansa keksimällä uusia maksuja kansalaisille, he voisivat käyttää älynsä ja tarmonsa perkaamalla vastuualueidensa budjetteihin vuosien varrella kerääntyneitä turhia menoja.
Jotta työ helpottuisi, annan neuvon. Jokainen ministeri voisi pyytää kansliapäällikköään esittelemän budjettinsa seuraavalla jaolla:
1) Todellisten, välttämättömien peruspalvelujen tuottaminen.
2) Mukavien, muttei välttämättömien palvelujen tuottaminen.
3) Kivojen palvelujen tuottaminen erikoisryhmille, jotka tulisivat toimeen ilmankin.
4) Tarpeettomien palvelujen tuottaminen, joita tuotetaan vain siksi, että niiden tuottamista varten on olemassa joku organisaatio.
5) Suorat tulosiirrot aktiiviväestöltä passiiviväestölle.
6) Tarpeettomien harrasteiden tukeminen aktiiviväestöltä kerätyillä rahoilla.
Kun tuo jako on ministerin pöydällä, niin muuta ei tarvita kuin punakynä. Jos sellaisia, niin kuin ulkopuolisesta tuntuu, ei ole valtionhallinnossa, lupaan kustantaa punakynän jokaiselle ministerille.
Jotta työ helpottuisi, annan neuvon. Jokainen ministeri voisi pyytää kansliapäällikköään esittelemän budjettinsa seuraavalla jaolla:
1) Todellisten, välttämättömien peruspalvelujen tuottaminen.
2) Mukavien, muttei välttämättömien palvelujen tuottaminen.
3) Kivojen palvelujen tuottaminen erikoisryhmille, jotka tulisivat toimeen ilmankin.
4) Tarpeettomien palvelujen tuottaminen, joita tuotetaan vain siksi, että niiden tuottamista varten on olemassa joku organisaatio.
5) Suorat tulosiirrot aktiiviväestöltä passiiviväestölle.
6) Tarpeettomien harrasteiden tukeminen aktiiviväestöltä kerätyillä rahoilla.
Kun tuo jako on ministerin pöydällä, niin muuta ei tarvita kuin punakynä. Jos sellaisia, niin kuin ulkopuolisesta tuntuu, ei ole valtionhallinnossa, lupaan kustantaa punakynän jokaiselle ministerille.
Jos ministerit vielä pitäisivät mielessä, että hyvinvointivaltion tarkoituksena ei ole tarjota kaikille kaikkea, vaan tarjota perusturva niille, jotka eivät omin voimin kykene asioistaan huolehtimaan, silloin valtion velka lähtisi jo huomenna laskuun.
Jos paisutamme hyvinvointivaltion käsitettä kattamaan kaiken kaikille, se tappaa hyvinvointivaltion nopeammin kuin rosvokapitalismi. Sellaistakin ajatusta kannattaisi harkita, että jos puhutaan minimipalkasta, pitäisi uskaltaa puhua myös maksimietuisuuksista. Ja määritellä niiden suhde niin, että minimipalkalla töitä tekevän elintaso on aina maksiminetuisuuksia nauttivaa korkeampi. Muuten ei nuoriso ymmärrä, miksi töihin pitäisi mennä.
Jos paisutamme hyvinvointivaltion käsitettä kattamaan kaiken kaikille, se tappaa hyvinvointivaltion nopeammin kuin rosvokapitalismi. Sellaistakin ajatusta kannattaisi harkita, että jos puhutaan minimipalkasta, pitäisi uskaltaa puhua myös maksimietuisuuksista. Ja määritellä niiden suhde niin, että minimipalkalla töitä tekevän elintaso on aina maksiminetuisuuksia nauttivaa korkeampi. Muuten ei nuoriso ymmärrä, miksi töihin pitäisi mennä.
Keskusjärjestöjen tulisi yhdistyä
Vajaan 40 prosentin mielestä työntekijäpuolen keskusjärjestöissä tulisi tapahtua fuusioita. Eniten yhdistymisten puolella ovat kokoomuksen ja SDP:n kannattajat. Tämä selviää Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn tutkimuksesta, joka julkistettiin keskiviikkona SuomiAreenalla Porissa.
Jos työntekijäpuolen keskusjärjestöissä tapahtuisi fuusioita, paras vaihtoehto olisi STTK:n ja SAK:n yhdistyminen. Tätä mieltä on 28 prosenttia suomalaisista.
Lähes yhtä paljon kannatusta eli 24 prosenttia saa myös STTK:n ja Akavan yhdistyminen. SAK:n ja Akavan yhdistymistä pitää luontaisena vain 5 prosenttia kansalaisista.
TNS Gallupin toteuttamaan tutkimukseen haastateltiin lähes 5 000 suomalaista.
Puoluetausta jakaa mielipiteitä
Mielipiteissä keskusjärjestöjen fuusioitumisesta on puoluekohtaisia eroja. STTK:n ja SAK:n yhdistyminen saa eniten tukea SDP:n kannattajilta, vähiten puolestaan keskustan sekä vihreiden kannattajilta.
STTK:n ja Akavan yhdistelmä saa eniten kannatusta kokoomuksen kannattajilta ja vähiten perussuomalaisten leiristä.
Työntekijäpuolen keskusjärjestöjen parissa tapahtuvia yhdistymisiä pitää tarpeellisena kaikkiaan 36 prosenttia suomalaisista. Yhdistymisiä vastustaa 26 prosenttia vastaajista. Peräti 39 totesi, ettei tiedä, miten asiassa tulisi toimia.
Keskusjärjestöjen yhdistymisien puolella on lähes puolet kokoomuksen ja SDP:n kannattajista, mutta vain noin kolmannes vasemmiston ja vihreiden äänestäjistä.
Tutkimuksessa kysyttiin myös, pitäisikö Suomessa palata takaisin keskusjärjestövetoisiin perinteisiin tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin (tupo) nykyisten liittokohtaisten neuvottelukierrosten sijaan.
Tupon paluu saa enemmän kannatusta
Tupojen uudelleensynnyttämistä kannattaa 39 prosenttia vastaajista ja vastustaa 30 prosenttia. Noin kolmannes ei osannut sanoa kantaansa.
Puoluekohtaisesti eniten paluuta tupoihin kannattavat demarien (68 prosenttia) ja vasemmiston (63 prosenttia) äänestäjät, vähiten puolestaan kokoomuksen ja vihreiden kannattajat (29 prosenttia). Perussuomalaisten kannattajista 46 prosenttia ottaisi tupot uudelleen käyttöön.
Kolmannes nuorista ylittää tilinsä
Kolmannes nuorista suomalaisaikuisista ylittää tilinsä ainakin kerran vuodessa. Pohjoismaisittain suomalaisnuorten tilanne on kuitenkin hyvä – esimerkiksi norjalaisista tili ylittyy lähes 40 prosentilla.
Sampo-pankin tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa joka kuukausi tili ylittyy seitsemällä prosentilla 18–27-vuotiaista.
Suomalaisnuoret hoitavat pankkiasiansa nykyään pääosin verkossa. Ainoastaan neljä prosenttia käyttää muita laskunmaksutapoja.
Vain puolet nuorista koki saaneensa koulusta riittävästi valmiuksia taloutensa hoitamiseen.
Tutkimukseen haastateltiin 3 000 nuorta aikuista Pohjoismaissa ja Irlannissa.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti