Portugalin tukipaketin sopimusehdot huolettavat Anna Kontulaa
Anna Kontula kirjoittaa blogiaan Aamupostiin. 3.7. blogissa hän kirjoittaa uusliberalistisesta matokuurista, "jos tauti ei tapa, niin lääkkeet sen varmasti tekevät".
Kontula kirjoittaa:
Enemmän huolettavat ne sopimusehdot, joilla rahaa jaetaan. Esimerkiksi Portugalin tukipaketissa on kaikkiaan 222 pienellä präntättyä kohtaa, jotka sisältävät leikkauksia palkoista, sosiaaliturvasta ja kouluilta. Lisäksi edellytetään strategisesti tärkeän valtion omaisuuden polkumyyntiä. Listalla ovat satamien, lentokenttien ja energiayhtiöiden yksityistämiset.
Velkaantuneille maille tarjotaan sellaista uusliberalismin matokuuria, että jos ei tauti vielä tapa, lääkkeet sen varmasti tekevät.
Sopimusehdoista syntyy negatiivinen kierre, jossa vaaditut leikkaukset vähentävät kulutuskysyntää ja siten vaikeuttavat kotitalouksien ja yritysten mahdollisuuksia selvitä veloistaan. Tämä puolestaan kasvattaa pankkien roskalainataakkaa, pienentää valtion verotuloja ja lisäävät työttömyyden kustannuksia.
Suomalaiset ovat syyttömiä tilanteeseen ja siksi aiheesta harmissaan, kun nyt joutuvat maksumiehiksi. Toisaalta, eivät tätä sotkua tehneet myöskään velkamaiden kansalaiset. Meidän rahamme voimalla heidät pannaan luopumaan sosiaaliturvasta, palveluista ja työoikeuksista. Ei ihme, että myös kreikkalaisia ja portugalilaisia harmittaa.
Samaan aikaan Euroopan keskuspankki valmistelee pysyvää rahastoa, jolla varmistettaisiin ylikansallinen pankkituki myös tulevaisuudessa. Sen myötä Eurooppaan vakiinnutetaan vastuuton ja riskitön luototustoiminta, jonka myötä maa toisensa jälkeen ajautuu kriisiin ja pakotetaan uusliberalisointiohjelmiin. Monet asiantuntijat ovat arvostelleet, ettei tällainen vakaussopimus suinkaan vakautta tuo, päinvastoin: nyt rakennetaan turvattomuuden, tukahdutettujen talouksien ja kasvavien tuloerojen Eurooppaa.
Velkaantuneille maille tarjotaan sellaista uusliberalismin matokuuria, että jos ei tauti vielä tapa, lääkkeet sen varmasti tekevät.
Sopimusehdoista syntyy negatiivinen kierre, jossa vaaditut leikkaukset vähentävät kulutuskysyntää ja siten vaikeuttavat kotitalouksien ja yritysten mahdollisuuksia selvitä veloistaan. Tämä puolestaan kasvattaa pankkien roskalainataakkaa, pienentää valtion verotuloja ja lisäävät työttömyyden kustannuksia.
Suomalaiset ovat syyttömiä tilanteeseen ja siksi aiheesta harmissaan, kun nyt joutuvat maksumiehiksi. Toisaalta, eivät tätä sotkua tehneet myöskään velkamaiden kansalaiset. Meidän rahamme voimalla heidät pannaan luopumaan sosiaaliturvasta, palveluista ja työoikeuksista. Ei ihme, että myös kreikkalaisia ja portugalilaisia harmittaa.
Samaan aikaan Euroopan keskuspankki valmistelee pysyvää rahastoa, jolla varmistettaisiin ylikansallinen pankkituki myös tulevaisuudessa. Sen myötä Eurooppaan vakiinnutetaan vastuuton ja riskitön luototustoiminta, jonka myötä maa toisensa jälkeen ajautuu kriisiin ja pakotetaan uusliberalisointiohjelmiin. Monet asiantuntijat ovat arvostelleet, ettei tällainen vakaussopimus suinkaan vakautta tuo, päinvastoin: nyt rakennetaan turvattomuuden, tukahdutettujen talouksien ja kasvavien tuloerojen Eurooppaa.
Rehellinen vasemmisto
Vasemmistoliitossa oli kaksi kansanedustajaa, jotka äänestivät hallitusohjelmaa vastaan: Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä eli toverituomioistuin erotti vastaan äänestäneet eduskuntaryhmästä. He eivät perustaneet omaa ryhmää, mutta heitä on alettu kutsua uudella nimellä:
Rehellinen vasemmisto.
Markus Mustajärvi puhui eduskunnassa mm. seuraavaa:
En olisi vielä vaalitaistelun aikana uskonut, että maahan rakennetaan hallitus tältä pohjalta ja tällaisella ohjelmalla, enkä olisi uskonut sitäkään, että itse joudun pitämään tällaisen puheenvuoron, enkä myöskään sitä, että oma puolueeni lähtee hallitukseen, jonka Eurooppa-politiikka, linja yksittäisten euromaiden tukeen ja pysyvän vakausmekanismin luomiseen on päinvastainen kuin puolueen linja vielä vaalitaistelun aikana. Vasemmistoliiton tiedotteessa 8.4. otettiin kantaa seuraavasti: "Vasemmisto haluaa kaataa eurooppalaisen pankkituen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki pitää eurooppalaista vakausmekanismia pankkien ehdoilla toimivana rahastusautomaattina.Eurooppalaiset suurpankit ovat jo nyt tehneet satoja miljardeja kriisimailta perityillä ylisuurilla koroilla, eikä näitä rahoja haluta kaataa veronmaksajien niskaan.
Kiviniemen ja Kataisen ylimielisyys on pöyristyttävää, kun he jo ennen vaaleja ilmoittavat, että hallitukseen pääsee vain hyväksymällä vakausjärjestelmäksi kutsutun pankkituen. Demokratiaan kuuluu, että kansa voi vaaleissa valita toisin."
Ja edelleen: "Pankit pitää laittaa vastuuseen. Pankeille on luotu rahapumppu, jolla ne saavat yhä suurempia tuottoja vailla riskiä.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki pitää eurooppalaista vakausmekanismia pankkien ehdoilla toimivana rahastusautomaattina.Eurooppalaiset suurpankit ovat jo nyt tehneet satoja miljardeja kriisimailta perityillä ylisuurilla koroilla, eikä näitä rahoja haluta kaataa veronmaksajien niskaan.
Kiviniemen ja Kataisen ylimielisyys on pöyristyttävää, kun he jo ennen vaaleja ilmoittavat, että hallitukseen pääsee vain hyväksymällä vakausjärjestelmäksi kutsutun pankkituen. Demokratiaan kuuluu, että kansa voi vaaleissa valita toisin."
Ja edelleen: "Pankit pitää laittaa vastuuseen. Pankeille on luotu rahapumppu, jolla ne saavat yhä suurempia tuottoja vailla riskiä.
Järjestelmä pitää korjata ennen kuin on liian myöhäistä. Suomen seuraavan hallituksen on otettava vastuullinen rooli Euroopassa, jossa politiikkaa tehdään ihmisten eikä pankkien ehdoilla. Ensimmäisenä askeleena on Portugalin takausten hylkääminen."
Minä uskoin vilpittömästi, että tämä on puolueen linja vaalien jälkeenkin, mutta ei. Monet äänestäjät tuntevat itsensä huijatuiksi, mutta niin tunnen myös minä. Portugali-äänestyksen jälkeen vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ottaa kyllä uusia askelia, mutta aivan päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmin.
Olen kysynyt itseltäni, onko tämä iso asia, ja vastaus on kyllä. Olen kysynyt itseltäni myös, onko tämä asia periaatteellinen, ja vastaus on kyllä.
Sen jälkeen minulle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä sen mukaan, mitä sydän sanoo ja pää käskee.
Minä en vaan taivu siihen, että isossa periaatteellisessa asiassa muuttaisin kantani aivan toiseksi kuin mitä itse kerroin äänestäjille vaalitaistelun aikana ja mitä kertoivat kaikki muutkin vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat.
Eivätkä euromaiden tukeminen ja pysyvän vakausmekanismin luominen ole mitään kaukaisia, toisarvoisia asioita.
Euroalueen varmuudella syvenevä ja laajeneva kriisi heijastuu heti hallitusohjelman talouspoliittisten voimalausekkeiden kautta politiikan sisältöön. Kun valtiontalous heikkenee, käynnistyy uusi vaihe leikkauksissa ja verojen korotuksissa. Silloin hallitusohjelman hyvät ja huonot puolet menevät aivan uuteen arviointiin.
Ei liene sattuma, että pääministeri Jyrki Katainen hallituksen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa korosti taloustilanteen vaikeutta ja nopeaa reagointia heikkenevään valtiontalouden tilaan.
Vasemmistoliitto joutuu siivoamaan rajoittamattoman kapitalismin oksennuksia sellaisten juhlien jälkeen, joihin ei kutsuttu Suomen mutta ei myöskään Kreikan tai Portugalin vähäosaisia. Edellisen kerranhan kannoimme vastuuta 1990-luvun pankkikriisin jälkeen.
Ymmärrän kyllä sen, että hallitusohjelmaa tehtäessä väännetään kättä esimerkiksi jonkin etuuden tasosta, ja lopputulos on jotain sellaista, johon kaikki osapuolet ovat tyytymättömiä. Mutta isoissa periaatteellisissa asioissa raja tulee joskus vastaan, ja minulla se raja kulkee tässä. Demokraattisen sentralismin nimissä minuakin yritetään saada toimimaan vastoin omaatuntoani ja puolueen vaalilupauksia, siitä huolimatta, mitä perustuslaki sanoo kansanedustajan asemasta.
En minä pode mitään kokoomuskammoa. Olen kaksi kertaa ollut valitsemassa kotikaupunkiini kokoomuslaista kaupunginjohtajaa.
Vasemmistoliiton ryhmä on kummallakin kerralla ratkaissut sen valinnan, enkä minä sen takia yöuniani ole menettänyt. Mutta hallitusohjelman suhteen tein jo varhain arvion, että tuli ja vesi eivät ole yhteensovitettavissa. Kun hallitusohjelma hahmottui ja lopulta valmistui, niin käsitykseni vain vahvistui.
Hallitusohjelman perusongelma on edelleenkin siinä, että tekstiosa ja rahat eivät täsmää.
Viimeistään syksyllä, kun hallitusohjelman talousluvut on saatu revittyä auki, muuttuu monen edustajan arvio siitä, mitä rahalla saa: onko toinen myynyt epäkuranttia tavaraa ja toinen ostanut väärällä rahalla.
Jos esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuuta ei rakenneta niin, että lakiin kirjoitetaan subjektiivinen oikeus kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen määräaikaiseen työpaikkaan, jää takuu edelleenkin torsoksi.
Sinällään oikeansuuntaisista sosiaaliturvan parannuksista iso osa sulaa pois etuuksien yhteensovittamisen ja veroratkaisujen myötä. Tasaverot, joita korotetaan, koskettavat kaikkein kipeimmin juuri kädestä suuhun elävää tavan kansalaista.
Myös kunnallisia palveluita joudutaan pakosta karsimaan. Palvelut siirtyvät yhä kauemmas samaan aikaan, kun kulkeminen kallistuu. Mutta kulutuskäyttäytymistään muuttaa vain se, joka pystyy uusia ratkaisuja tekemään. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Tuskin mökin mummo tai pappa vaihtaa vanhan ladansa hybridiautoon siitä riemusta, että maahan on saatu tällainen hallitus.
Minä tiedän ja tunnustan eduskuntaryhmän säännöt, mutta jos oma linjani peruskysymyksissä on nyt eri kuin eduskuntaryhmällä ja puoluejohdolla, ja vaikka olen kaikin voimin yrittänyt kannustaa heitä olemaan itsensä kanssa samaa mieltä, otan vastaan sen, mitä tuleman pitää. Jotain politiikan ihmeellisestä maailmasta kertoo se, että niitä, jotka pitävät vaalilupauksistaan kiinni, rangaistiin, ja tuomion antoivat ne, jotka lupaukset ovat rikkoneet.
Siksi esitänkin seuraavaa:
"Eduskunta toteaa, että hallitusohjelman seurauksena Suomi joutuu ottamaan kohtuuttomia vastuita ja riskejä, kun euroalueen talouskriisi syvenee ja laajenee.
Se heijastuu valtiontalouden tilaan ja johtaa lisäleikkauksiin sekä veronkorotuksiin.
Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."
En minä pode mitään kokoomuskammoa. Olen kaksi kertaa ollut valitsemassa kotikaupunkiini kokoomuslaista kaupunginjohtajaa.
Vasemmistoliiton ryhmä on kummallakin kerralla ratkaissut sen valinnan, enkä minä sen takia yöuniani ole menettänyt. Mutta hallitusohjelman suhteen tein jo varhain arvion, että tuli ja vesi eivät ole yhteensovitettavissa. Kun hallitusohjelma hahmottui ja lopulta valmistui, niin käsitykseni vain vahvistui.
Hallitusohjelman perusongelma on edelleenkin siinä, että tekstiosa ja rahat eivät täsmää.
Viimeistään syksyllä, kun hallitusohjelman talousluvut on saatu revittyä auki, muuttuu monen edustajan arvio siitä, mitä rahalla saa: onko toinen myynyt epäkuranttia tavaraa ja toinen ostanut väärällä rahalla.
Jos esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuuta ei rakenneta niin, että lakiin kirjoitetaan subjektiivinen oikeus kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen määräaikaiseen työpaikkaan, jää takuu edelleenkin torsoksi.
Sinällään oikeansuuntaisista sosiaaliturvan parannuksista iso osa sulaa pois etuuksien yhteensovittamisen ja veroratkaisujen myötä. Tasaverot, joita korotetaan, koskettavat kaikkein kipeimmin juuri kädestä suuhun elävää tavan kansalaista.
Myös kunnallisia palveluita joudutaan pakosta karsimaan. Palvelut siirtyvät yhä kauemmas samaan aikaan, kun kulkeminen kallistuu. Mutta kulutuskäyttäytymistään muuttaa vain se, joka pystyy uusia ratkaisuja tekemään. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Tuskin mökin mummo tai pappa vaihtaa vanhan ladansa hybridiautoon siitä riemusta, että maahan on saatu tällainen hallitus.
Minä tiedän ja tunnustan eduskuntaryhmän säännöt, mutta jos oma linjani peruskysymyksissä on nyt eri kuin eduskuntaryhmällä ja puoluejohdolla, ja vaikka olen kaikin voimin yrittänyt kannustaa heitä olemaan itsensä kanssa samaa mieltä, otan vastaan sen, mitä tuleman pitää. Jotain politiikan ihmeellisestä maailmasta kertoo se, että niitä, jotka pitävät vaalilupauksistaan kiinni, rangaistiin, ja tuomion antoivat ne, jotka lupaukset ovat rikkoneet.
Siksi esitänkin seuraavaa:
"Eduskunta toteaa, että hallitusohjelman seurauksena Suomi joutuu ottamaan kohtuuttomia vastuita ja riskejä, kun euroalueen talouskriisi syvenee ja laajenee.
Se heijastuu valtiontalouden tilaan ja johtaa lisäleikkauksiin sekä veronkorotuksiin.
Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."
Työväenliikkeen ongelma koko olemassaolon ajan on ollut se, voidaanko porvarilliseen hallitukseen osallistua porvarienemmistön aikana siten, että sen avulla voidaan hankkia työväenluokalle etuja ja oikeuksia enemmän kuin oppositiossa. Yleinen havainto on, että oppositiossa ei voida saada mitään aikaan. Puhutaan ja puhutaan, mutta kannattajienkin usko alkaa pettää. Rohkeakaan puhe ei synnytä tyytymättömyyden paloa.
Toki on myönnettävä, että työväenliike ei ole pystynyt sen paremmin hallituksessa kuin oppositiossakaan joukkomittaiseen edunvalvontaan. "Taistelu" on kuivunut yläkerroksen puuhaksi.
Minusta tässäkin hallituksessa on saatu aikaan hallitusohjelma, jonka kirjauksia ei olisi syntynyt ilman vasemmistoa. Kannattajille on luvassa etuja ja oikeuksia. Voidaan sanoa, että paljon enemmän olisi tarvittu, mutta ottaen huomioon valtiontalous ja poliittiset voimasuhteet, enempään ei olut varaa ja mahdollisuutta. Lisäksi, jos koko vasemmisto olisi jäänyt oppositioon, maassa olisi jouduttu todennäköisesti uusiin vaaleihin, joissa olisi käynyt vielä huonommin. Mikään ei olisi muuttunut paremmaksi.
Lyhyesti sanoen. Hallitukseen osallistuminen on työväenliikkeelle tässä tilanteessa taistelua poliittisesta olemassaolosta ja uskottavuudesta. Kiviniemen ja Kataisen hallitus oli ajanut valtiontalouden kuralle. Jos valtiontaloutta ei tasapainoteta, siitä seuraisi vielä suuremmat leikkaukset ja säästöt, joiden kärsijöiksi joutuisivat syrjäytyneet työttömät ja tosi köyhät.
Vasemmisto on hallitukseen osallistumalla voittanut ensimmäisen erän ikään kuin pikkusormen. Poliittista taistelua on käytävä poliittisen suunnan muuttamiseksi koko ajan, sillä vaarana on muutoin koko käden, koko vasemmiston ja työväenliikkeen menetys. Hallitusohjelmaa on pyrittävä tulkitsemaan ja toteuttamaan vasemmiston etujen mukaan. Elämme merkittäviä aikoja. Jos vasemmiston ote nyt pettää, siitä ei Suomelle hyvää seuraa.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti