Vaihtoehtoliikkeen viesti: Puolueet identiteettikriisissä, populistien nousu uhkaa jatkua

Politiikkaan vaihtoehtoja hakeva Vapaus valita toisin -liike kokoontui  lauantaina 5.11. Helsingissä. Uutispäivä Demarin mukaan (3.11.) pari vuotta sitten käynnistetty liikehdintä ei ole lähtenyt toivottuun liitoon. Sen aktiivit kuitenkin uskovat, että tilausta punavihreille ajatuksille on entistä enemmän. Mielenkiintoista on katsoa, miten porukka kommentoi ja arvioi suomalaista politiikkaa.

Kansalaisaloitteeksi itseään kutsuva Vapaus valita toisin (VVT) –yhdistyksen ydinjoukossa on runsaasti vasemmistopuolueiden ja vihreiden edustajia. Yhdistyksen puheenjohtaja Emilia Palonen korostaa, että  liikkeestä voivat löytää samanmielisiä myös ne, joille politiikka ei ole "se juttu".  Politiikan sisällöistä on syytä keskustella yhteisellä foorumilla.

Populismin nousun katsotaan senkin lisäävän tarvetta  kansalaisten ja poliitikkojen vuoropuheluun.

- Jos puolueet etääntyvät yhä kansasta eivätkä perinteiset puolueet selviä identiteettikriisistään, populistipuolueiden nousu jatkuu, arvioi  Palonen 

Vapaus valita toisin -kansalaisaloite kyseenalaistaa vaihtoehdottomuutta ja herättää keskustelua uusista lähtökohdista. Tilaisuuden tarkoituksena on koota yhteen sekä politiikassa ja järjestöissä aktiiveja että niistä irrallaan olevia ihmisiä, kehittää ajatuksia ja löytää tapoja viedä  niitä eteenpäin.

Tilaisuuden 5.11. Helsingissä avasi ulkoministeri Erkki Tuomioja. Tuomioja kirjoitti blogissaan seuraavaa:

Avaussanoissani palautin mieleen liikkeen perustamisjulistuksen ja ensimmäisen tapahtuman teemat: hyvinvointivaltion nousu ja tuho, globalisaatio haltuun, ilmasto-oikeudenmukaisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö sekä demokratian kriisistä aitoon vaikuttamiseen.

On yhtäältä hyvin selvää, ettei mitään ratkaisevaa minkään näihin neljään teemaan liittyvän kielteisen kehityksen konkreettiseksi kääntämiseksi parempaan suuntaan ole tapahtunut. Toisaalta voimme väittää, että kaikki nämä teemat ovat nousseet vahvemmin politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun agendalle, niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Huhtikuun jytkyvaalituloksen takaa voidaan osoittaa moniakin tekijöitä. Yleisimmin on selitykseksi tarjottu Eurooppaa, maahanmuuttoa ja eriarvoistumista. Näistä tärkeimmäksi nousee ihmisten reaktio parikymmentä vuotta jatkuneeseen eriarvoistumiskehitykseen. Sen voi kiteyttää toteamukseen, että luokkayhteiskunta tekee Suomeen paluuta. Tästä uudesta luokkayhteiskunnasta puuttuvat kuitenkin heikommassa asemassa oleville toivoa paremmasta antanut yhteisöllisyys ja vahvat yhteiskunnalliset liikkeet, joiden kautta tiedettiin, että tulevaisuus voidaan muuttaa paremmaksi.

Tällaisessa tilanteessa tyytymättömiin vetoavat sellaisetkin liikkeet, jotka eivät ole olleet osallisia vallankäytössä ja voivat sen vuoksi vapaasti voivotella vääryyksiä ja vaatia oikeutta, esittämättä kuitenkaan ainuttakaan todellista ratkaisua vaan sysäämällä syyn usein vain erilaisille osattomille syntipukeille.

Ratkaisu ei ole ovien ja ikkunoiden sulkeminen maailmalle. Nykyisessä 7 mrdn ihmisen asuttamassa maailmassa eivät enää riitä kansalliset ratkaisut, joiden kautta olemme rakentaneet edelleen edukseen erottautuvaa, vaikkakin huolestuttavasti heikkenevää pohjoismaisen mallin mukaista hyvinvointivaltiota, vaan on pakko suuntautua vahvaan kansainväliseen yhteistyöhön, joka on edellytys sille että globalisaatio saadaan hallintaan.

Vaalien jälkeen Suomi sai pitkien neuvottelujen jälkeen poikkeuksellisen laajapohjaisen hallituksen. Kun hallitusohjelmaa lukee on siinä pitkiä osioita jotka sellaisenaan voisivat olla VVT:n piirissä kirjoitettuja. Konkreettisin asia on varmasti se, että uusi hallitus toteuttaa Ei riitä-kampanjan vaatimuksen jälkeenjääneen perusturvan nostamisesta jo eduskunnalle annetussa ensi vuoden budjetissa.

Hallitusohjelmassa on myös selvä kirjaus eriarvoisuuden kasvun pysäyttämisestä. Vaikka tavoite on kirkas, on vähemmän selvää johtavatko hallitusohjelmassa mainitut keinot tähän tulokseen. Kuitenkin ensi vuoden budjetti kokonaisuudessaan veroratkaisuineen merkitsee ainakin pientä tuloerojen kaventumista.

Tämän täytyy kuitenkin jatkua ja vahvistua, sillä eriarvoistumisen kääntäminen paremman tasa-arvon suuntaan on se asia, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen ratkaisee syystäkin ainakin useimpien hallituspuolueiden menestyksen seuraavissa vaaleissa.

  

Demokratia ja muutos edellyttävät vahvaa kansalaistoimintaa, osallistumista ja sekä tunteeseen että tietoon perustuvaa tietoisuuden kasvattamista, joka voi ja jonka pitää kanavoitua lukemattomilla eri tavoilla katukampanjoinnista mielipidekirjoituksiin, seminaareista vetoomuksiin, vaihtoehtojen vaatimisesta niiden esittämiseen, äänestämistä ja ehdolle asettumistakaan unohtamatta.

VVT ja sen kaltainen kansalaistoiminta haluaa palauttaa luottamuksen yhdessä toimimisen tuomaan muutoksen mahdollisuuteen ja siihen, että ihmiset eivät ole vain sen enempää markkinavoimien, mediamanipuloijien kuin poliittisten toimijoiden objekteja vaan täysivaltaisia muutoksen ja politiikan subjekteja.

VVT:n koolle kutsuneessa julistuksessa todettiin keväällä 2009, että: "Vastuu yhteiskunnan nykytilasta sekä tulevaisuudesta on meillä kaikilla yhteisesti. Meitä kaikkia tarvitaan päätöksenteon suunnan muuttamiseksi. Tämän tiedostaminen on muutoksen alku. Muutosta ei tapahdu, jos me emme tee sitä yhdessä." Tätä toivoa yritettiin tänäänkin vahvistaa Paasitornissa.

Näin Erkki Tuomioja.

Mikko Lund