Onko kunnallispolitiikalla tahtoa yhteiskunnalliseen muutokseen ?

Onko kunnallispolitiikalla tahtoa yhteiskunnalliseen muutokseen ?

 Vai laahaako se vain yhteiskunnan jarrumiehenä?

Kunnallispolitiikkaa tehdään tänään hyvin ristiriitaisessa ja muuttuvassa maailmassa. Mutta onko kunnallispolitiikka muutoksen eturintamassa vai laahaako se mukana vanhasta muistista,  ei eturintamassa, vaan yhteiskunnan jarrumiehenä.

Monessa mielessä ainakin Riihimäeltä katsoen  politiikka on menettänyt aloitteensa. Siitä on tullut  hallinnointia ja elitististä  vallankäyttöä.

Riihimäen kunnallishallinto on ollut  poikkeuksellinen.  Se on perustunut vahvaan virkavaltaisuuteen  ja Hyvä Veli- verkostoon. Muutama  johtava luottamushenkilö on samaistunut  virkamiehiä  puolustamaan ja ajamaan heidän  esityksiään.  Minusta se johtuu perinteestä.

Virkavaltaisuus voi parhaimmillaan toimia hyvänäkin  moottorina. Jos politiikka on kuoleutunut  eikä pysty innovatiiviseen toimintaan, virkavaltaisuus pitää huolen  kehityksestä ja eteenpäin menosta.

 Riihimäki on pikkukaupunki  ja paikkakunnalla on ollut yksi valtalehti, Riihimäen Sanomat, joka ei suosinut  avointa keskustelua.  Riihimäen vallankäyttö on  perustunut tämän perinteen mukaisesti vaikenemiseen,  ei tiedottamiseen ja avoimuuteen.  Riihimäki on vaiennut kaksinkertaisesti. Virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat vaienneet. Virkamiehet eivät ole myöskään mitään yhteiskunnan suunnannäyttäjiä. 

Aamuposti on tuonut  kaupunkiin uutta avoimuutta. Osaltaan sekin, että lehti kirjoittaa Riihimäen lisäksi Hyvinkään politiikasta ja tapahtumista, antaa lukijoille myös toisenlaisen ikkunan. Se synnyttää luontaista vertailua kahden kaupungin välillä.

Tällainen yhteiskunnallinen käytäntö ei ole tuottanut toimintaan  vaihtoehtoja. Toiminta on ohjautunut vieläkin perinteestä. Kaikki on pyörinyt  pienen  eliitin pillin mukaan. Riihimäki on perustunut yhteen totuuteen.  Se ei tuota parhaita mahdollisia päätöksiä.

Se ei tuota varsinkaan tulevaisuuden ennakointia.

Tämän seurauksena Riihimäki ajelehtii yhteiskunnallisen kehityksen virrassa. Kaupungin talous ei ota tasapainottuakseen. Yhdyskuntarakenteen kehitys on kriisiytynyt  kasvusuunnan etsintään. Kaupunkirakenne hajoaa. Kalmu on valittu kasvusuunnaksi, mutta maanomistajat ovat ilmoittaneet jyrkästi, etteivät myy yhtään hehtaaria Riihimäen kaupungille.  Onneksi  tekninen lautakunta on alkanut puhua Arolammista tulevana asumisen laajentumissuuntana.

Riihimäki on linnoittautunut  omaan poteroonsa ja  roikkuu kynsin hampain Kanta- Hämeessä eikä tahdo ymmärtää, että luontainen asioimissuunta on Hyvinkää ja Helsingin suunta.  Hämeenlinna ja muut käyttävät tätä hyväksi  ja ongelmat esiintyvät terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, jossa Riihimäen palveluja ajetaan vauhdilla alas.

Ulkopuolisilla henkilöillä saattaa olla parempi  kuva asioista. Ex- kansanedustaja, Hyvinkäällä asuva  Järvenpään kehitysjohtajana työskentelevä Minna Karhunen  pitää itsestään selvänä kuntaliitosta, jossa olisivat mukana Hyvinkää, Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi. Tämä olisi  Riihimäen ja alueen muidenkin kuntien palveluiden pelastus, mutta kaupunginjohto haraa vastaan kaikilla madollisilla perusteilla. Yksinkertaisesti kaupunginjohtaja  Seppo Keskiruokanen pelkää oman virkapallinsa puolesta.  Riihimäen kaupungin ja  riihimäkeläisten edun hoitaminen jää tekemättä.

Uudenmaan alueen kunnat näyttävät Helsingin Sanomien mukaan lobbaavan vauhdilla uutta kuntajakoa. Missä on Hyvinkään ja Riihimäen seudun kuntien aktiivisuus valvoa ja hoitaa OMAA ETUA?

Mikko Lund